Lue keskustelun säännöt.
Merikarvian poikamiehet ihmettelevät mikä nykyajan naisia vaivaa: "ehkä heillä on korkeammat tavoitteet"
27.02.2021 |
Merikarvialla sataa nuorta miestä kohden on 7180 samanikäistä naista. Samanlainen tilanne on Pomarkussa, Nakkilassa, Karviassa ja Kokemäellä.
Krister Ristimäki arvelee, että naiset lähtevät, koska he eivät löydä Merikarvialta mieleistään työtä.
Ehkä heillä on korkeammat tavoitteet ja he haluavat jollekin tietylle alalle. Täällä ei oikein ole palveluitakaan. Kela on hävinnyt ja nyt on enää pari kauppaa, pankki ja posti.
Me miehet ehkä tyydytään vähän vähempään. Ei niin kiinnosta tuo kaupunkilaiselämä.
Kommentit (1318)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuinka monta kertaa käyt vuodessa kulttuuritapahtumissa? Jos noin 5 niin voisit tehdä sen asuessasi missä vain.
Kyllä mä käytännössä joka viikko teen jotain erilaisempaa: käyn esimerkiksi museossa, teatterissa, baletissa tai vaikka ihan vaan elokuvissa. Tai kenties käyn keikalla tai ihan vaan ystävän kanssa kahvittelemassa tai syömässä ulkona. Joskus toki mennään myös luontoon: esim. vaeltamaan luonnonpuistoon tai melomaan vuokrakanootilla. Hyvin tyhjää olisi elämä (ja nyt koronan aikana on ollutkin), jos nämä jäisivät pois tai rajautuisivat noin 5 kertaan vuodessa. Vaikka näistä joitain voisi satunnaisesti tehdä myös Merikarvialla, niin tämä valinnanvara on juuri se paras asia: joka viikko löytyy jotain erilaista ja kiinnostavaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pori kuuluu Pirkanmaan talousalueeseen, eli Tampere on lähin parempia palveluja tarjoava kaupunki.
No eikä kuulu. On Satakunnan pääkaupunki ja suunta on Turkuun.
Pirkanmaa ja Tampere on lähellä, taloudellinen yhteistyö kiintempää. Hyvät liikenne yhteydet, tie ja rautatie.
Turku on kauempana, huonot liikenneyhteydet, vähemmän taloudellista yhteistyötä.
Historiallisesti kyllä kuulunut aikaisemmin Turkuun kun oli vielä esim. Turun- ja Porin lääni.
Rauman seudulta on lyhyempi matka Turkuun.
Pori ei ole Rauma.
Ei niin. Mutta ns. Ala-Satakunta suuntautuu Tampereen seutua enemmän Turkuun ja Varsinais-Suomeen. Tällöin ei voi sanoa, että Satakunta kuuluisi Tampereen/Pirkanmaan talousalueeseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta huomaa että naisille muutos ja lähteminen ovat itseisarvoja, samoin kuin ulkomaat.
Tulee mieleen Monty Python-leffat:
"Me haluamme muutosta!"
"Mitä muutosta te haluatte?"
"Me haluamme muutosta!"
"Mutta miksi te haluatte muutosta?"
"Me haluamme muutosta!"
Esimerkiksi opiskelemaan pitäis lähteä toiselle puolelle Suomea ja naiset yläpeukuttavat. Miksi toiselle puolelle Suomea, miksei 50 kilometrin päähän? No siksi koska muutos, ei siihen tarvita mitään rationaalista syytä. Se toinen kaupunki on kauempana, se on muutosta.
Jos nyt katsotaan asiaa Merikarvian vinkkelistä niin lähin opiskelupaikka on Pori ja vieläpä osuu sinun 50 kmn haarukkaan. Porissa on AMK ja sieltä voit valmistua sairaanhoitajaksi , tradenomiksi tai insinööriksi. Yliopisto puuttuu. Turun yliopisto järjestää pari koulutusta ja Tampereen yliopisto pätevöittää Inssit DIksi.. Entäs jos haluaa kemistiksi, farmas
Eutiksi, lääkäriksi tai ruotsinkielen opettajaksi? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kauemmas.Porissa on sosiaalialan maisterikoulutus. Ei ehkä kiinnosta Merikarvian sahapoikaa.
Oma valinta sit.Etusivu
HAKU 2021
Tutkinto-opiskelu
Opiskelu ja koulutus Porin yliopistokeskuksessa
Porin yliopistokeskuksen yksiköiden koulutusohjelmat
Porissa voi opiskella tutkinnon seuraavissa koulutusohjelmissa:
diplomi-insinööri (DI) - Tampereen yliopisto, Porin yksikkö
yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTK) ja maisteri (YTM) - Tampereen yliopisto, Porin yksikkö
humanististen tieteiden kandidaatti (HuK) ja filosofian maisteri (FM) - Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma
kauppatieteiden kandidaatti (KTK) ja maisteri (KTM) - Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö
Sahapoika voi syyttää itseään, jos mikään ei kiinnosta.
T: Porista valmistunut
Suurkiitos tästä informatiivisesta postauksesta! 🙌
Nyt on kyllä ihan Nakkilan ja Pomarkun sällien omista resursseista kiinni, jääkö koulutus tai naiset saamatta! Tarjolla on.Eikös tämän voi kääntää mielummin niin päin, että jos siellä kotikylällä pystyy opiskelemaan niin miksi naiset lähtevät sieltä silti pois?
Katsottu liikaa Sinkkuelämää? Kuvitellaan olevansa parempia kuin muut? Halutaan olla trendikkäitä kaupunkilaisia?
Siellä pikkukylällä ei ole työpaikkoja kouluttautuneille naisille. Usein naiset muuttavat jo opiskeluvaiheessa siihen lähikaupunkiin, kun tietävät, ettei kylälle ole paluuta kumminkaan. Jotain yritystoimintaa toki voisi sinne kehitellä, mutta yksin naiset eivät yleensä lähde tuommoiseen.
Nuoret maalaismiehet taas eivät halua edes opiskella, korkeintaan joku lyhyt ammattikoulutus. He nimenomaan haluavat jäädä kävelemään sinne pimeälle raitille.
Ja tämä heille sallitaan. Valinnalla on toki seurauksia esim. Se ettei kumppania välttämättä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin myös että joku maaseudulla asuva nuori mies kertoisi ihan ilman ivaa ja vilpittömästi vaan miksi asuu siellä missä asuu. Ihan rautalangasta vääntäen ja ystävällisesti.
Ne oikeasti elämäänsä tyytyväiset "maalaispojat" eivät hengaile täällä avlla.
Nyt siellä on varmaan verkot käyty katsomassa ja Toyotaan ollaan vaihtamassa Motonetistä ostetut jarrupalat parin asennuskaljan kera.
Suurin osa tähän ketjuun kirjoittavista ei ymmärtänyt lukemaansa ja provosoitui ihan turhaan. Mieshän tuossa sanoo että Meri-Karvialta naiset on lähteneet isommille apajille (luultavasti Poriin tai Tampereelle) mutta että jos naisen haluaa niin sen voi tosiaan löytää sitten sieltä Porista tai Tampereelta.
itse ulkomailla vuosikausia monessa maassa asuneena, miljoonakaupugeissa ja pienemmissä voin kertoa että kun tulen Suomeen niin naurattaa miten joskus arvioin eri paikkojen arvoa Suomessa. Kun on mihin verrata. Helsinki on huonoin paikka Suomessa asua. Jos joskus muutan Suomeen takaisin niin ehdottomasti jonnekin Turun tai Satakunnan suuntaan jossa on merta ja luontoa mutta myös ihmisiä joille elämä on muutakin kuin Gucci tai Pucci. Helsinki ei ulkomailta siellä käyvän silmin ole kovin hohdokas paikka. Se on niin kuulkaa siitä kiinni mitä arvostaa. Nykyään töitä voi tehdä mistä käsin vain globaalisti. Mieluummin vehreästä Turun tai Porin saaristosta kuin likaisesta ja kylmästä Helsingistä. Ulkomailla parempi väestö asuu vehreyden keskellä väljästi isojen kaupunkien ulottumattomissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.
Tämä. Itsekin lähdin 18 v opiskelemaan, enkä ole koskaan harkinnut muuttavani takaisin syntymäseudulleni. Siellä ei ole minulle mitään.
Doushite boku no posuto wo kono you ni sutegomi ni shita 'n deshou ka? (Japania, jos et tunnista)
Joo maailmaa on nähty, Aasiaa paljonkin.
Oudosti postaukseni on poistettu, vaikkei niissä mainittu kuin se, että naisia ei ole infrastruktuurin ylläpitämissä asemissa tarpeeksi, jotta voi rehellisesti sanoa, ettei miehiä tarvita mihinkään.
Mielestäni tarvii.
Ja kieliä sujuu 9 kpl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sahapoika on kuitenkin duunnissa...
mikä olikaan tekosyy naisille lähteä sieltä? Koulutusmahdollisuuksien puuteko se oli?
Miksi ajattelet että se on tekosyy? Eikö se voi olla ihan oikea syy? Että haluaa opiskella jotain tiettyä alaa? Tai saa töitä muualta?
Monella muuttotappiopaikkakunnalla on huonosti työllistymismahdollisuuksia nuorille.
Eli nyt alkoi maalitolppien siirtely... tämä selvä, pullaperse jatkaa omalla linjallaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.
Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tähän ketjuun kirjoittavista ei ymmärtänyt lukemaansa ja provosoitui ihan turhaan. Mieshän tuossa sanoo että Meri-Karvialta naiset on lähteneet isommille apajille (luultavasti Poriin tai Tampereelle) mutta että jos naisen haluaa niin sen voi tosiaan löytää sitten sieltä Porista tai Tampereelta.
itse ulkomailla vuosikausia monessa maassa asuneena, miljoonakaupugeissa ja pienemmissä voin kertoa että kun tulen Suomeen niin naurattaa miten joskus arvioin eri paikkojen arvoa Suomessa. Kun on mihin verrata. Helsinki on huonoin paikka Suomessa asua. Jos joskus muutan Suomeen takaisin niin ehdottomasti jonnekin Turun tai Satakunnan suuntaan jossa on merta ja luontoa mutta myös ihmisiä joille elämä on muutakin kuin Gucci tai Pucci. Helsinki ei ulkomailta siellä käyvän silmin ole kovin hohdokas paikka. Se on niin kuulkaa siitä kiinni mitä arvostaa. Nykyään töitä voi tehdä mistä käsin vain globaalisti. Mieluummin vehreästä Turun tai Porin saaristosta kuin likaisesta ja kylmästä Helsingistä. Ulkomailla parempi väestö asuu vehreyden keskellä väljästi isojen kaupunkien ulottumattomissa.
Kaffubullat ja muut läskiperseet ei edes lukeneet tuota juttua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin myös että joku maaseudulla asuva nuori mies kertoisi ihan ilman ivaa ja vilpittömästi vaan miksi asuu siellä missä asuu. Ihan rautalangasta vääntäen ja ystävällisesti.
Ne oikeasti elämäänsä tyytyväiset "maalaispojat" eivät hengaile täällä avlla.
Nyt siellä on varmaan verkot käyty katsomassa ja Toyotaan ollaan vaihtamassa Motonetistä ostetut jarrupalat parin asennuskaljan kera.
Jännää muutenkin että naiset kuvittelevat niiden olevan tilivelvollisia.
Hei maaltaistollo, mitä sä siellä maalla asut tyytyväisenä ilman naista?? Etkä tiedä paikkaasi ja mikä on roolisi naisen tisetunnon kohottajana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Mihin isoa asuntoa tarvii, kun sulla on koko kaupunki ympärillä olohuoneenasi? Ja mitä tekisin säästyneillä rahoilla, jos tuolla asuinympäristössä ei edes ole mitään mielekästä tekemistä, johon rahat käyttäisin?
En ole mielestäni missään kohtaa puhunut mistään kunnianhimosta mitään. Tietenkin haluan tehdä oman alani töitä, kun olen sille kouluttautunut, mutta tämä ei ole tärkein syy kaupungissa asumiselle.
Mutta ehkä mun kannattaa lopettaa tämä omien ajatuksieni avaaminen. Meidän arvot ja toiveet elämältä on selvästi niin erilaiset, ettei vaan ymmärretä toisiamme (enkä ole varma haluatko edes ymmärtää tällaista toisenlaista valintaa),
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.
en ole nähnyt ensimmäistäkään tuollaista kommenttia. kukaan ei ole vaatinut sinulta yhtään mitään.
toisekseen, osoitat juuri sen, että et näe kuin oman kuplasi ja koet tämänkin vain itsekkäistä, omista näkökulmistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa tässä keskustelussa se, että itsensä kehittäminen tarkoittaa jotain pk-seudun museoissa ja kulttuuririennoissa käymistä. Mulle itsensä kehittäminen tarkoittaa ennen kaikkea omien heikkouksien rehellistä myöntämistä ja kehittämistä, ihmistä, joka pyrkii oppimaan elämään viisaasti ja muita kunnioittaen. Ei mitään, että kuinka usein käy Ateneumissa.
Olen 30v sinkkunainen, akateeminen ja asun Töölössä Helsingissä ja teen asiantuntijahommia. Luonteeltani hötkyilevä ja ahdistuva. Jos Merikarvialta löytyisi vakaa, rehellinen mies, joka haluaa rakentaa kunnioittavan ja onnellisen parisuhteen olisi mulle aivan se ja sama onko se sahalla töissä. Päinvastoin koen, että maalta juuri tuommoinen voisikin löytyä eikä mistään Helsingin konsulttitoimistostaTästä samaa mieltä. Enkä ole edes "duunari".
Koko ketju on melkoista naisten itsensä nostamista korokkeelle. Perusteena tälle on lähteminen kotiseudulta (mikä meriitti tämä muka on?) ja käyminen museoissa, kahviloissa ja teattereissa (siis täh?).
On melkoisen koomista että tuollaisilla asioilla yritetään nostaa itseä Merikarvialaisen työssäkäyvän, kavereita ja harrastuksia omaavan ihan asiallisen oloisen sinkkumiehen yläpuolelle.
Tuo on samaa tasoa kuin jos minä pukeutuisin Dressmannin kauluspaitaan ja kävisin businessfoorumissa kuuntelemassa ilmaiseksi kuuntelemassa jonkun gurun pep talkin - ja sitten nyrpistelisin nenääni jokaiselle valkokaulusduunarille, vaikka olen itsekin tavallisessa työssä eikä minulla ole CV:ssä mitään tavallisuudesta poikkeavia saavutuksia.
Se kaupunkiin muuttaminen ja teatterissa käyminen ei ole yhtään mitään. Ei sen kummempaa kuin jos muutat omaan kämppään siellä maalla, haet töitä ja käyt kaljalla. Ihan turhaa uhota sellaisella.
Olen yksi näistä jotka on kertoneet, etten muuttaisi Merikarvialle, koska minulle kulttuuri on tärkeää. Tämä ei ole itseni nostamista jalustella vaan faktaa.
En pidä omia mielenkiinnonkohteitani parempia kuin jonkun toisenkaan, mutta minun elämäni olisi aika onnetonta, jos joutuisin muuttamaan alueelle, jonka kulttuuritarjonta on todella vähäistä, kaikkialle pitäisi liikkua autolla eikä minulle mielekästä vapaa-ajantekemistä löytyisi. Puhumattakaan, etten välttämättä löytäisi edes koulutusta vastaavaa työtä tuollaiselta pikkupaikkakunnalta.En pidä esim autonrassausta tai sahatyöntekijää sen huonompana ihmisenä kuin minä ja voisin varmasti tällaisen kanssa seurustella, jos tämä asuisi lähempänä isoa kaupunkia ja meiltä löytyisi jotain yhteistä arvopohjaa ja mielenkiinnonkohteita. Merikarvialle tai muihin vastaaviin paikkoihin en kuitenkaan olisi valmis muuttamaan oli mies miten ihana vaan.
Kuka sinua on pyytänyt merikarvialle muuttamaan?
No useampikin tämän ketjun kommentoija tuntuu olevan sitä mieltä, ettei noilta Merikarvioilta saisi nuoret naiset muuttaa pois.
Tässä siis vaan kerroin omia syitäni sille, miksi aikoinaan muutin enkä ole muuttamassa takaisin. Olin nuoruuteni tosi onneton omassa Merikarviassani. Ei siellä olevien ihmisten vika, vaan paikka ei vaan tarjonnut mulle mitään mielekästä puuhaa kirjaston kirjoja lukuunottamatta.Ei kai monetkaan oikeasti halua estää naisten muuttamista, mutta luulisi useammalla olevan muuttohaluja johonkin pienelle paikalle. Nyt monet muuttaa itsemurhayksiöön josta maksaa 900 euroa kuukaudessa kun pienessä paikassa menisi vain 250 euroa kaksiosta tai kolmiosta. Eikä kaikki naiset todellakaan joudu asumaan tietyssä paikassa kunnianhimonsa vuoksi :D
Tuppukylällä kytätään ja juorutaan. Porukka on erittäin sisäänpäin lämpiävää.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sahapoika on kuitenkin duunnissa...
mikä olikaan tekosyy naisille lähteä sieltä? Koulutusmahdollisuuksien puuteko se oli?
Miksi ajattelet että se on tekosyy? Eikö se voi olla ihan oikea syy? Että haluaa opiskella jotain tiettyä alaa? Tai saa töitä muualta?
Monella muuttotappiopaikkakunnalla on huonosti työllistymismahdollisuuksia nuorille.Eli nyt alkoi maalitolppien siirtely... tämä selvä, pullaperse jatkaa omalla linjallaan
paskapullahan on palstan suurin miehiä vihaava, katkera trolli
Missähän kohtaa tuossa jutussa mies ihmetteli mikä nykyajan naisia vaivaa?
Ainoastaan positiiviset ja tsemppaavat kommentit jätetään. Ok?
Eli mode haluaa ylipuhua naiset syrjäkylille.
Ketju on lukittu.
Voisiko olla niin, että kummassakaan ei ole vikaa? Ovat vain erilaisia, ja siksi eivät edes kiinnostu toisistaan.
Samanhenkiset ihmiset yleensä tuntevat vetoa ja viihtyvät keskenään.
En ymmärrä, miksi pitäisi väkisin naittaa ihmisiä, jotka eivät ole yhtään viehättyneitä toisistaan ja joilla on aivan erilaiset arvot, kiinnostuksen kohteet ja elämäntyyli.
🇺🇦🇮🇱