Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen 58v ja ivaan vanhempieni kultamunaa, 70-luvun paritalon puolikasta Espoossa ja Ultima Thule laseja. Tiedän jo nyt että tyttäreni, 31v, tulee pistämään koko irtaimistoni Tori.fi myyntiin ja annetaan-osioon, heti kun minusta aika jättää. Ei minun kipot ja kupit, sun muut, ole tärkeitä kenellekään muulle kuin minulle. 0
Olisiko nyt niin, että ihmiset ja perheetkin ovat erilaisia.
Meillä 21v ja 19v tyttäret ja haluavat mieluusti rippi-ylioppilas yms. lahjaksi juuri isovanhemmiltaan ja isomummilta astioita, koruja, valaisimia, huonekaluja jne. Ja arvostavat kovasti ja tykkäävät niistä, koska niihin liittyy tarina ja ne yhdistävät sukupolvien ketjuun ja sukuun ja ovat ylpeitä niistä.
Esim. vanhin tytär halusi ylioppilaslahjaksi isomummin hopeiden kakkulapion, jonka hän oli saanut vanhemmiltaan kihlajaislahjaksi ja oli ollut monen ylioppilasjuhlien valokuvissa ja tyttäreni sai jakaa saman perinnön ja tarinan omassa ylioppilasjuhlissaan ja oli ylpeä siitä ja nyt säilyttää sitä parhaimpana aarteenaan.
Jenni A kirjoitti:
Vanhempasi on sitä ikäluokkaa että säästävät kaiken. Pihiydellä ei ollut minkäänlaista mittaa ennenkuin mieheni isoisä sai alkunsa. Vaatimaton herrasmies jätti perikunnalle lapsuuden aikaisesta kivikokoelmasta lähtien kaiken mahdollisen. Ainakin 100 paria parsittua sukkia ja viidet paikatut kumpparit.
Toki kaiken ryönän ja roinan lisäksi perikunta sai myös huomattavan rahallisen omaisuuden.
Roinaa näyttää kertyvän ihan yhtä paljon nuoremmillakin, täysin arvotonta tavaraa, mutta itse elämme kertakäyttökulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ap:n vanhemmilla on täysin väörä kuva asuntonsa arvosta, mutta osittain ihmettelen ap:n argumentteja. Kerrostaloasunnossa asunnon arvon kannalta ratkaisevaa on se, missä kunnossa taloyhtiö on. Ovatko talon rakenteet kunnossa, onko putkiremppa tehty, jne. Sillä, ovatko keittiön kaapit nykymuotia ja repsottavatko listat ja tapetit jne. on vain pieni merkitys. Kerrostalokolmioon tekee perusteellisen remontin 30 000 eurolla ja silloin saa valita materiaalit ja sisustuksen täysin mieleisekseen. Ei asunnon hintaan tuota enempää vaikuta, jos sisustus on 1980-luvulta.
Ap tuntuu harmittelevan, että vanhemmat eivät käytä rahaa asunnon remontointiin. Oikeastaan tämä on ap:n taloudellinen etu. Kerrostaloasunnon sisustusreminttiin käytetyt rahat eivät yleensä nosta asunnon arvoa täydellä summalla (ainakaan, jos ei tee itse, vaan joutuu maksamaan tekijöille), koska ostaja haluaa yleensä muuttaa ainakin osan ratkaisuista. Rakennuksen kuntoon vaikuttavat remontit (esim. katto- tai putkiremontti) ovat kyllä olennaisia asunnon arvon kannalta, mutta kerrostalossa ne ovat taloyhtiön vastuulla.
Muuttotappiokunnissa puretaan kokonaisia kerrostaloja, koska niihin ei pankit enää myönnä remonttilainaa. Esim Porin Pihlavasta voi ostaa kerrostalo-kaksion alle 20.000€.
Minun vanhempani asuvat 70-luvun lopulla rakennetussa omakotitalossa jota on remontoitu kattavasti ja pidetty kunnossa. Talo sijaitsee muuttotappiopaikkakunnalla. Talon arvosta isäni (73 v) kertoi taannoin että "on ikioma" ja purskahti nauruun. Eli tietävät hyvin että ei ole satojen tuhansien arvoinen ja todennäköisesti sitä ei kukaan osta sijaintinsa vuoksi. Materiaa ei meidän perheestä kukaan arvota kovin korkealle, ilmeisesti vanhemmat poikkeuksia myös ketjusta päätellen.
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
Ei tuollaisia taloja kukaan halua. Meillä myytiin appivanhempien omakotitalo tontin hinnalla, uusi omistaja veti puskutraktorilla saman tien sileäksi ja uutta taloa tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen 58v ja ivaan vanhempieni kultamunaa, 70-luvun paritalon puolikasta Espoossa ja Ultima Thule laseja. Tiedän jo nyt että tyttäreni, 31v, tulee pistämään koko irtaimistoni Tori.fi myyntiin ja annetaan-osioon, heti kun minusta aika jättää. Ei minun kipot ja kupit, sun muut, ole tärkeitä kenellekään muulle kuin minulle. 0
Olisiko nyt niin, että ihmiset ja perheetkin ovat erilaisia.
Meillä 21v ja 19v tyttäret ja haluavat mieluusti rippi-ylioppilas yms. lahjaksi juuri isovanhemmiltaan ja isomummilta astioita, koruja, valaisimia, huonekaluja jne. Ja arvostavat kovasti ja tykkäävät niistä, koska niihin liittyy tarina ja ne yhdistävät sukupolvien ketjuun ja sukuun ja ovat ylpeitä niistä.
Esim. vanhin tytär halusi ylioppilaslahjaksi isomummin hopeiden kakkulapion, jonka hän oli saanut vanhemmiltaan kihlajaislahjaksi ja oli ollut monen ylioppilasjuhlien valokuvissa ja tyttäreni sai jakaa saman perinnön ja tarinan omassa ylioppilasjuhlissaan ja oli ylpeä siitä ja nyt säilyttää sitä parhaimpana aarteenaan.
Voipi olla että olet oikeassa. Itse annoin tyttärelleni kassillisen perintöhopeita mukaan jo sen ensimmäiseen kotiin. Otti ne kyllä vastaan, mutta en ole niitä sen jälkeen kyllä nähnyt. Menivät varmaan nekin Tori.fi myydään ja annetaan- osiossa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ap:n vanhemmilla on täysin väörä kuva asuntonsa arvosta, mutta osittain ihmettelen ap:n argumentteja. Kerrostaloasunnossa asunnon arvon kannalta ratkaisevaa on se, missä kunnossa taloyhtiö on. Ovatko talon rakenteet kunnossa, onko putkiremppa tehty, jne. Sillä, ovatko keittiön kaapit nykymuotia ja repsottavatko listat ja tapetit jne. on vain pieni merkitys. Kerrostalokolmioon tekee perusteellisen remontin 30 000 eurolla ja silloin saa valita materiaalit ja sisustuksen täysin mieleisekseen. Ei asunnon hintaan tuota enempää vaikuta, jos sisustus on 1980-luvulta.
Ap tuntuu harmittelevan, että vanhemmat eivät käytä rahaa asunnon remontointiin. Oikeastaan tämä on ap:n taloudellinen etu. Kerrostaloasunnon sisustusreminttiin käytetyt rahat eivät yleensä nosta asunnon arvoa täydellä summalla (ainakaan, jos ei tee itse, vaan joutuu maksamaan tekijöille), koska ostaja haluaa yleensä muuttaa ainakin osan ratkaisuista. Rakennuksen kuntoon vaikuttavat remontit (esim. katto- tai putkiremontti) ovat kyllä olennaisia asunnon arvon kannalta, mutta kerrostalossa ne ovat taloyhtiön vastuulla.
Muuttotappiokunnissa puretaan kokonaisia kerrostaloja, koska niihin ei pankit enää myönnä remonttilainaa. Esim Porin Pihlavasta voi ostaa kerrostalo-kaksion alle 20.000€.
Joo, mutta ap kertoi vanhempiensa kerrostaloasunnon sijaitsevan Vantaalla, ei missään muuttotappiokunnassa. Kyllä silloin ratkaisevaa asunnon arvon kannalta on rakennuksen kunto eikä se, ovatko keittiön kaapit ja olohuoneen seinät 1980- vai 2010-luvulta.
Kun täällä keskustellaan asumisesta, niin suurin osa kehuu, kuinka maaseudulta saa ison talon helsinkiläisyksiön hinnalla ja kertovat muuttavansa kaupungista viimeistään lasten lennettyä pesästä.
Muistakaa sitten, että lastenne mielestä talo kasvukäytävän ulkopuolella on mörskä, josta on vain huolta, eikä sitä saa kaupaksi.
Ap:n vanhemmilla on sentään kolmio Vantaalla. Jos se olisi vaikka siellä Juupajoella, niin hinta olisi 20.000€. Itä-Vantaalla putkiremontoidussa talossa kolmion hinta on kuitenkin vähintään 150.000€.
Mistä sitä tietää kun korona leviää ja tulee niitä mutaatioita eikä rokotukset tehoa,että miten kuumille kiville syrjäseutujenkin kämpät vielä menevät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä kummallinen käsitys 70-vuotiaista ihmisistä. Omat vanhemmat ja ystävieni ja tuttujen vanhemmat ovat tuon ikäisiä, enkä kyllä löydä heistä yhtään ap:n vanhempien kaltaista. Siksi en usko koko juttua - ja vielä pääkaupunkiseudulla!
Sikke Sumari on 70v tänä vuonna kuten oma äitini. Eivät taatusti ole Myrna-sukupolvea. Molemmat leidit kehittelevät uutta, toinen ravintoloita, toinen tekstiilitaidetta.
Yli 90v isoäitikin on modernimpi kuin ap:n jeesusteippivanhemmat.
Minä kyllä uskon, että ap:n vanhempien kaltaisia on edelleen. He ovat jämähtäneet oman aikansa tyyliin ja eivät ole käyneet esim asuntomessuilla katsomassa, mikä on nykyisin " muodissa" ja asumisen trendi.
Noille vanhemmille voi vinkata, että katsokaa vaikka televisiosta sisustus- ja remonttiohjelmia joissa näkyy millaista pitää olla nykyään pinnat ja kalusteet, jos haluaa asunnolle arvoa.
Ei jumankauta että joku voi olla toope. Pinnat ja kalusteet voi aina uusia milloin vaan, asunnon arvoon vaikuttaa ihan muut asiat, paitsi teille "kaikki pitää olla seuraavalle muuttovalmiina"-porukalle. Muoti vaihtuu niin nopeasti ettei kukaan pysty olemaan aina trendikäs ellei vaihda sisustustaan kahden vuoden välein, järkevä ihminen ei tee niin. Jokainen sisustaa kämppänsä oman mielensä mukaan ja seuraava tekee samoin. Taloyhtiössä tehdyt peruskorjaukset, sekä talon sijainti on ensisijaisesti ratkaisevassa asemassa.
Myyntiä helpottaa toki jos esim keittiö ei ole remontin tarpeessa ja on ostajalle mieluisa, ei niinkän vallitseva trendi. Remonttikustannukset huomioidaan yleensä hinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ap:n vanhemmilla on täysin väörä kuva asuntonsa arvosta, mutta osittain ihmettelen ap:n argumentteja. Kerrostaloasunnossa asunnon arvon kannalta ratkaisevaa on se, missä kunnossa taloyhtiö on. Ovatko talon rakenteet kunnossa, onko putkiremppa tehty, jne. Sillä, ovatko keittiön kaapit nykymuotia ja repsottavatko listat ja tapetit jne. on vain pieni merkitys. Kerrostalokolmioon tekee perusteellisen remontin 30 000 eurolla ja silloin saa valita materiaalit ja sisustuksen täysin mieleisekseen. Ei asunnon hintaan tuota enempää vaikuta, jos sisustus on 1980-luvulta.
Ap tuntuu harmittelevan, että vanhemmat eivät käytä rahaa asunnon remontointiin. Oikeastaan tämä on ap:n taloudellinen etu. Kerrostaloasunnon sisustusreminttiin käytetyt rahat eivät yleensä nosta asunnon arvoa täydellä summalla (ainakaan, jos ei tee itse, vaan joutuu maksamaan tekijöille), koska ostaja haluaa yleensä muuttaa ainakin osan ratkaisuista. Rakennuksen kuntoon vaikuttavat remontit (esim. katto- tai putkiremontti) ovat kyllä olennaisia asunnon arvon kannalta, mutta kerrostalossa ne ovat taloyhtiön vastuulla.
Muuttotappiokunnissa puretaan kokonaisia kerrostaloja, koska niihin ei pankit enää myönnä remonttilainaa. Esim Porin Pihlavasta voi ostaa kerrostalo-kaksion alle 20.000€.
Joo, mutta ap kertoi vanhempiensa kerrostaloasunnon sijaitsevan Vantaalla, ei missään muuttotappiokunnassa. Kyllä silloin ratkaisevaa asunnon arvon kannalta on rakennuksen kunto eikä se, ovatko keittiön kaapit ja olohuoneen seinät 1980- vai 2010-luvulta.
Vantaa on laaja alue ja sijainnilla on väliä.
Ei tähän oikein voi mitään sanoa muutakun että Boomer-sukupolvi on juuri tuollaista. Ehkei heille edes tarvitse alkaa kertomaan että asunto on arvoton. Eikö ole parempi että uskovat toisin? Muuten voivat masentua.
Olen 75 vuotias, parasta nuoruuttani elin 60-luvulla, olimme kaikki samaa mieltä vanhemmistamme, jos katseli heidän elämää niin ei hyvältä näyttänyt. Uskomattoman tyhmiä olivat vanhempamme. Vanhus kunnioita meitä nuoria me hautaamme teidät oli ajatuksemme.
Nyt ikäihmisenä katselen nykyisiä nuoria, ikäväkseni he vaikuttavat myös tyhmiltä, hieman viisaampia kuin vanhempamme mutta ei paljon, eri tavoin vain.
Tämä avaus on melkoista tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksien ikäpolven kämpät on tosissaan ankeita. Kaikki remontit, joita on hyvin haluttomasti, mutta pakon vuoksi tehty, on tehty halvimmilla mahdollisilla materiaaleilla ja se näkyy. Mielellään papat vielä säästövimmassaan itse niitä laitelleet, huonosti. Ne asunnot tarvitsevat mittavat remontit heidän jälkeensä. Tuo on sentään Vantaalla, mutta samaa ajattelua on ties missä Jämsissä, joissa uudetkaan asunnot eivät mene kaupaksi.
Kuule tilanne on ihan sama 35 vuoden kuluttua nyt rakennetuilla esim. Kalasataman ja Konepajan 430 000 eken neukkukuutiokaksioilla. Puhumattakaan valkoisesta Ikea sisustuksesta:).
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tietää kun korona leviää ja tulee niitä mutaatioita eikä rokotukset tehoa,että miten kuumille kiville syrjäseutujenkin kämpät vielä menevät...
Toiveajattelua. Ei siellä sen enempää tule töitä eikä palveluja kuitenkaan olemaan. Kakkosasunnoksi, kesämökiksi, ehkä.
Omat vanhemmat alle 70 ja tietävät kyllä omaavansa lähinnä krääsää. Naureskelevatkin, että siinä jää teille urakka. (en toki halua edes ajatella sitä, niin rakkaita ovat).
Mummoni tosin kuoli muutama vuosi sitten ja se kämppä tyhjennettiin nopeasti. Itse halusin vain jonkun muiston ja olisin mielelläni ottanut jonkun vanhan esineen itselleni, Huom. Itselleni, vaikka kahvipurkin tai kahvimyllyn. Serkkunipa kävi heti ratsaamassa kamat ja vei nämä vanhat tavarat kirppikselle.. Kehui vielä saaneensa tuhansia. Se ketutti. Ei se että hän vei ne, vaan se että vei myyntiin! (Olisi ollut tunnearvoa). En tiedä tajuaako kukaan pointtiani tässä.
Eihän tuo omena ole kauas puusta pudonnut, kun ap. itsekin arvostaa vanhempien tavarat ja omaisuuden rahassa, eikä tunteena tai muistoina.
Jollekin voi olla joku Myrna kuppi äärettömän arvokas, kun siihen liityyy tunnearvo jostakin läheisestä tai muistoista, vaikka sen rahallinen arvo on nolla.
Kaikkia arvoja nyt ei vain mitata rahassa tai taloudellisessa edussa tai hyödyssä. Kuulostaa kylmältä elämältä ja tunnetasolta.
Asunnon ja irtaimiston tunnearvo on varmasti miljoonissa. Kaikki on säästämällä ja ahkeroimalla kenties ansaittu? Lähdetty aika tyhjin taskuin elämään itsenäisesti ja perustamaan perhe? Siitähän se usko myös rahallisestakin arvosta lähtee. Eikä siihen tarvita seitsemänkymppisiä vanhempia. Somen keräilysivustoilla on harva se päivä samanlaisia uskokmuksia, että nyt ollaan suuren aarteen äärellä ja kun edesmennyt äiti nii väitti. Sitten peukutellaan kuvia Myrna-kupeista tai kulahtaneista karvalakeista.
Näin oli ehkä 1970-luvulla, mutta jo 90-luvulla hitaimmatkin tajusivat että nuo tietosanakirjasarjat ovat painavaa sekajätettä.
Ilmeisesti ap ja monet muutkin kirjoittajat ovat niin nuoria että heistä kaikki yli viisikymppiset ovat dementoituneita vanhuksia. Minusta kerrotut tarinat eivät kuvaa seitsenkymppisten, eli presidenttimme, ikäluokkaa.