Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Ulkolaisen kaverin kaa valmistauduttiin vieraiden tuloon. Laitettiin pöytää. Hän meinasi ottaa kaapista Arabian astioita valmiiksi pöydälle. Minä siihen ett ne on paremmille vieraille ja sitten Jouluna. Kyllä sitä nauratti lähes kippurassa. Kerroin että esim äidilläni on 4 eri astiastoa vieraiden ja pyhien mukaan. Yhtä ei liene koskaan käytetty. Nauroi edelleen että et ole tosissaan. En minäkään mutta äitini ja hänen sukupolvensa normi toimintaa.
Jos kaverisi on ulkolainen, oletko itse kotilainen?
Toivottavast perit joskus äidinkielen osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Ei luule , mutta kuten noin 20 sivua sitten kirjoitin siitä pääse käsin koskematta eroon helposti, rahalla. Ei sitä kukaan pakota vastaanottamaan.
Ne sohvat ja myrnat ovat heidän elettyä elämäänsä, pitäisikö viimeisinä vuosinaan ostaa uudet Le Corbusierin divaani Aarnion pallotuoli , jotta perilliset olisivat tyytyväisiä ?
En edelleenkään tajua mikä on ongelma , harva sieltä vanhempiensa jäämistöstä edes saisi mitään mahtumaan omien rojujensa jatkoksi omaan asuntoonsa.Ainakin oma äiti olettaa, että heidän huonekalut menee sitten lasten asuntoihin. Ei tykännyt, kun sanoin, että meille ei kyllä mahdu mitään.
Joko se on omakin asunto ahdettu täyteen rompetta. Ja tietty autotalli ja varasto. Ikea kiittää ja maapallo itkee.
Kaikki tarpeellinen meillä on, kun olen miehen kanssa asunut vuosikymmeniä yhdessä. Autotallia meillä ei ole eikä myöskään Ikeaa. Mikä sinun ongelma oikein on, kun olet noin kärkäs?
Ettehän jätä lastenne vaivoiksi?!
Miehen kanssa ollaan suunniteltu yhdessä ja aiheesta on keskusteltu myös lasten kanssa. Meillä on suunnitelmat, miten asiat hoidetaan jouhevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Ongelman ydinhän piti olla, etteivät ole valmiita luopumaan.
Miksi jankkaat samaa, keksi jo uutta.
Miksi otat kantaa siihen miten ja mistä muut keskustelevat? Vai onko tämä käsikirjoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Jani-Petteri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Ulkolaisen kaverin kaa valmistauduttiin vieraiden tuloon. Laitettiin pöytää. Hän meinasi ottaa kaapista Arabian astioita valmiiksi pöydälle. Minä siihen ett ne on paremmille vieraille ja sitten Jouluna. Kyllä sitä nauratti lähes kippurassa. Kerroin että esim äidilläni on 4 eri astiastoa vieraiden ja pyhien mukaan. Yhtä ei liene koskaan käytetty. Nauroi edelleen että et ole tosissaan. En minäkään mutta äitini ja hänen sukupolvensa normi toimintaa.
Sama kokemus! Vanhemmillani on itse ostetut, häälahjaksi saadut ja molempien vanhemmilta perityt astiastot. Vajaa kymmenen eri Arabia-kokonaisuutta. Vievät tilaa. Käytetäänkö? No ei helvetissä, että eivät mene rikki. Kerran muistan käytetyn, kun vein nykyisen vaimoni ensi kertaa vanhemmille. Kauhulla odotan milloin minun pitää ne raahata meille.
Hitsin vitsi! Mun mutsi varjelee ja kiillottaa muumimukejaan. Tulen sen mielest tekee ison tilin niillä joskus vuonna future tai jotain. Sanonx mitä v..........
ja arvaa viittiix ees frendei himaan raahata, hyi stna joku pikkumyy kokismukina
Vau, taidatkin olla aivan väärässä ketjussa? Vai onko sinunkin vanhemmat yli 7-kymppisiä ja sä budjaat viel himassa :D?
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Stina-Susannalle on kova pala, kun hänellä ei ole vara ostaa asuntoa pääkaupunkiseudulta.
Myöskään vakituista työpaikkaa ei ole löytynyt 40 ikävuoteen mennessä.
Lapset hankittiin perinnön toivossa, nyt huostaanottoa saa pelätä koko ajan.
Aikoinaan kaikki pantiin perintökortin varaan, itse ei halunnut panostaa tulevaisuuteen.
ahaaaaaaaa
siis eräänlainen "Happamia" -syndrooma
eon ois ottanutkaan, pitäkää rojunne
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Entä sitten? Mitä väliä sillä on, jos joku kuvittelee jonkun asunnon tai tavaran kalliimmaksi, mitä markkinahinta?
Ja miksi täällä syytetään siitä vanhuksia, kun sitä tapahtuu kaikissa ikäluokassa.
Kävin kirpparilla ja pöydässä oli vauvan vaatteita ja hämmästelin hintatasoa, kun jostakin kulahtaneesta potkupuvusta pyydettiin 14€.
Tai joku nuori työssäkäyvä valittaa jostakin 25€ ravintolaruuasta kalliiksi tai 10€ kahvikupposesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin saa tietysti elää sillä elintasolla millä haluaa. Jotenkin on vaan irvokasta, että auton ilmajousituksen uusimiseen 2000 € on pikkuraha, mutta lapsenlapsen joululahjana 2 € on välillä liikaa. Ja moderni talo poreammeineen löytyy, kuten joku tässä ketjussa itsestään vanhemman sukupolven edustajana kertoi - olisi sopinut hyvin äitinikin suuhun se lause.[/quote]
[/quote]
Anoppini on ihan samasta puusta veistetty, itselleen kyllä ostaa vaikka 500 euron takin, mutta lapsenlapset saa aina parin euron synttäri- ja joululahjat kirpparilta, mahdollisimman halvalla. Kun itse tarvitsi jotain, niin poikansa ehdotti, että osta sieltä kirpparilta samalla kun haet muille lahjoja, niin anoppi totesi inhosta väristen, että hän ei sellaisesta paikasta osta mitään itselleen!
Kierrätys on siis mielestäni hieno asia ja itsekin ostan kirppareilta sekä itselleni että lapsilleni tarpeellisia juttuja, mutta anoppini asenne on karsea; itselle ei kelpaa mutta muille voi antaa käytettyä lahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kiittämätön, kun varomattomasti sanoin äidille, että juhlat on tulossa ja tarvitsen vähän parempaa vaatetta. Äiti lähti heti vaatekaapille, toi sieltä laventelin värisen pusero-hame-yhdistelmän ja sanoi, että ei sinun tarvitse ostaa, tässä on häneltä lainaan. Olen äitiä 15 cm pitempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Sen värinen vaate päällä näytän ruumiilta. Äiti loukkaantui, kun käyttämätön vaate ei kelvannut.
Toinen tilanne tuli, kun kerroin, että olin ostanut matkalaukun. Äiti alkoi voivottelemaan, kun olin mennyt tuhlaamaan, heillä olisi ollut hyvä laukku. Toi sen näytille, se oli 70-luvulla ostettu, minun tarpeisiin liian pieni eikä siinä tietenkään ollut pyöriä.
Myös minua on uhkailtu nuorempana perinnön menettämisellä. En ymmärrä, miksi. Olen aina sanonut heille, että he tarvitsevat rahaa vanhemmiten palveluihin, joten silloin sitä pitää käyttää. Eivät käytä, kun mikään ei saisi maksaa.
Mahtaa elämä olla vaikeaa, kun muistaa kaikki mitättömät muka loukkaantumiset ja voivottelut.
Kärsimys kai jalostaa. "en minäkään pässyt helpolla, kaikkee tyrkytettiin, en huolinu, voivoteltiin ja vinguttiin, UHKAILTIIN"
saanhan myötätuntoa ja vertaistukea, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis
Tämähän se on ketjun aihe. Kaikki pitää ottaa kiitollisena vastaan ja mistään ei saa kieltäytyä, mutta mitään ei saa myöskään toivoa. Myös minulla on oikeus päättää mitä kotiini tuon ja säilytän.
Mitäs muuta kuin uhkailua se on, kun sanotaan, että jos teet noin/et tee näin, niin joudut perinnöttömäksi? Tosin lopputulos ei vanhempien kannalta ollut sellainen, mitä he toivoivat.
Sinun ei tarvitse lukea tätä ketjua, kun se käy noin pahasti sinun psyyken päälle.
Katos muumeil on sama problem kun meitsil!!
mutsi uhkas heittää kadulle eikä takas oo tulemine
ois niiku aika ottaa ittee niskast kii ja ryhdistäytyy
fyrkat siis finito
jos en tee
kuin se käskee
No eikö ole jo aika lähteäkin sieltä mutsin kainalosta? Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Yleensä se aikuisen fyrkka tulee muualta kuin mutsin kukkarosta, esim työtä tekemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.
Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.
Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.
On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Toistaiseksi hoivakoti ei vie omaisuutta vain tuoton ja tulot.
Tämä on fakta, juuri omainen muuttanut hoivakotiin, siis päässyt kunnalliseen hoivaan ja on erittäin tyytyväinen ja suree sitä, että ei saada hänen taloaan myydyksi.
Kalliiksi tulee ylläpitää taloa, jos vanhuksella ei ole säästöjä, millä talon kulut maksetaan.
On muistsairas yli 90 v ja sanoi, että jos on arvokasta tavaraa, niin saa viedä,pois ja muut hävittää.
Tiedän kyllä hoivakotimaksut ja itse tuossa kommenteissa kirjoitin, että hoito vie rahat. Julkisen puolen hoivakodeilla on erilaiset maksuperusteet mitä yksityisellä vaikka sinne ei itse hakeutuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Ulkolaisen kaverin kaa valmistauduttiin vieraiden tuloon. Laitettiin pöytää. Hän meinasi ottaa kaapista Arabian astioita valmiiksi pöydälle. Minä siihen ett ne on paremmille vieraille ja sitten Jouluna. Kyllä sitä nauratti lähes kippurassa. Kerroin että esim äidilläni on 4 eri astiastoa vieraiden ja pyhien mukaan. Yhtä ei liene koskaan käytetty. Nauroi edelleen että et ole tosissaan. En minäkään mutta äitini ja hänen sukupolvensa normi toimintaa.[/quote
Jos äidilläsi on jokin jouluastiasto, niin olisihan se aika kurjaa käyttää niitä juhannuksena. Tunnelma jotenkin kärsii.
Itse ymmärrän oikein hyvin, että ainakin perheet, joissa on vietetty ristiäisiä, isompia syntymäpäiviä/ valmistumisjuhlia ym juhlia, omistavat jonkin verran astioita joita ei joka päivä käytetä.
Itse käytän arkenakin jalallisia laseja, mutta en tokikaan niitä ohuen ohuita, jotka joutuu pesemään käsin ja joita joutuu koko ajan varomaan etteivät mene rikki.
Niitä käytetään juhlatilaisuuksiin, kuten jouluna ja syntymäpäivina ym.
Jotkut säästelee myös muumimukeja käytöltä, mutta se on turhaa, koska ne ovat ihan käyttötavaraa.
Itse katson, että astiat jotka ovat niin ohuita tai muuten herkästi särkyviä, eivätkä kestä arkikäyttöä, joutavatkin jäädä kaappiin odottamaan juhlia. Jos juhlia ei koskaan elämän aikana ole, ei niitä astioitakaan tarvita.
Ei ollut sellaista juhlaa, että anoppi olisi raaskinut ottaa viinilasit esille vitriinikaapista. Jouluaattona punaviini juotiin Luminarcin naarmuisista juomalaseista ja pöytä katettiin samoilla astioilla mitä arjessakin. Juhla-astiastoa sai mielellään käydä ihailemassa lasin takaa mutta yhtään kertaa ei saapunut niin arvokasta vierasta, että arvoastiasto olisi otettu käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Sivistys kulkee sukupolvien ketjussa. Sitä ei voi ostaa.
Nousukkaat eivät ymmärrä historian havinaa.
Voi sinua. Sivistystä pystyy hankkimaan nykyään muualtakin kuin isoisoisän sarkahousuista tai mummon navettamekosta 1940-luvulta. Kunnioitan historiaa, mutta en halua vanhaa tavaraa kotiini. Sinä et taida edes ymmärtää käsitettä "sivistys", sillä sivistynyt henkilö ei nimittele tuntemattomia ihmisiä nousukkaiksi kuten sinä teet. En koe itseäni nousukkaaksi, ihan omalla työlläni olen aineellisen hyväni hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, että keskimääräisistä suomalaisista boomer-kodeista ”arvotavaraa” löytyy. Eipä siitä tarvitse katkeroitua, kun tietää, että mitään omaisuutta ei ole tulossa. Lähinnä vain rahanmenoa ja vaivaa, kun pitää perinnöstä eroon hankkiutua jollakin tavoin. Kun olet muutamassa tälläisessä siivouksessa kesäviikot käyttänyt, niin kyllä siinä mieleen hiipii, että olisi sen ajan voinut muutenkin käyttää. Joten senkin vuoksi olisi hyvä, että vanhempi polvi itse siivoaisi tavaransa.
Jälkipolvilta voi aina oppia itse tekemään toisin, paremmin.
Hanki siis kotiisi vain desing-huonekaluja, talo/asunto keskeiseltä paikalta pääkaupunkiseudulta.
Muista tehdä säännöllisesti inventaario irtaimistostasi. Hävitä kaikki arvoton/kulunut ajoissa.
Valmistaudu, et voi koskaan olla varma onko kuolemasi vaivaksi!
Näin me olemme just tehneet.
Lisäksi on uusi kakkoskoti puhtaan järven rannalla ja sinne ei ole mitään rojua kasattu.
Täysin moderni ja kaikilla mukavuuksilla.
Lapset ja heidän lapsensa viihtyvät siellä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kiittämätön, kun varomattomasti sanoin äidille, että juhlat on tulossa ja tarvitsen vähän parempaa vaatetta. Äiti lähti heti vaatekaapille, toi sieltä laventelin värisen pusero-hame-yhdistelmän ja sanoi, että ei sinun tarvitse ostaa, tässä on häneltä lainaan. Olen äitiä 15 cm pitempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Sen värinen vaate päällä näytän ruumiilta. Äiti loukkaantui, kun käyttämätön vaate ei kelvannut.
Toinen tilanne tuli, kun kerroin, että olin ostanut matkalaukun. Äiti alkoi voivottelemaan, kun olin mennyt tuhlaamaan, heillä olisi ollut hyvä laukku. Toi sen näytille, se oli 70-luvulla ostettu, minun tarpeisiin liian pieni eikä siinä tietenkään ollut pyöriä.
Myös minua on uhkailtu nuorempana perinnön menettämisellä. En ymmärrä, miksi. Olen aina sanonut heille, että he tarvitsevat rahaa vanhemmiten palveluihin, joten silloin sitä pitää käyttää. Eivät käytä, kun mikään ei saisi maksaa.
Mahtaa elämä olla vaikeaa, kun muistaa kaikki mitättömät muka loukkaantumiset ja voivottelut.
Kärsimys kai jalostaa. "en minäkään pässyt helpolla, kaikkee tyrkytettiin, en huolinu, voivoteltiin ja vinguttiin, UHKAILTIIN"
saanhan myötätuntoa ja vertaistukea, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis
Tämähän se on ketjun aihe. Kaikki pitää ottaa kiitollisena vastaan ja mistään ei saa kieltäytyä, mutta mitään ei saa myöskään toivoa. Myös minulla on oikeus päättää mitä kotiini tuon ja säilytän.
Mitäs muuta kuin uhkailua se on, kun sanotaan, että jos teet noin/et tee näin, niin joudut perinnöttömäksi? Tosin lopputulos ei vanhempien kannalta ollut sellainen, mitä he toivoivat.
Sinun ei tarvitse lukea tätä ketjua, kun se käy noin pahasti sinun psyyken päälle.
Katos muumeil on sama problem kun meitsil!!
mutsi uhkas heittää kadulle eikä takas oo tulemine
ois niiku aika ottaa ittee niskast kii ja ryhdistäytyy
fyrkat siis finito
jos en tee
kuin se käskee
No eikö ole jo aika lähteäkin sieltä mutsin kainalosta? Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Yleensä se aikuisen fyrkka tulee muualta kuin mutsin kukkarosta, esim työtä tekemällä.
Uhkailuu
mut mä oon kova luu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, että keskimääräisistä suomalaisista boomer-kodeista ”arvotavaraa” löytyy. Eipä siitä tarvitse katkeroitua, kun tietää, että mitään omaisuutta ei ole tulossa. Lähinnä vain rahanmenoa ja vaivaa, kun pitää perinnöstä eroon hankkiutua jollakin tavoin. Kun olet muutamassa tälläisessä siivouksessa kesäviikot käyttänyt, niin kyllä siinä mieleen hiipii, että olisi sen ajan voinut muutenkin käyttää. Joten senkin vuoksi olisi hyvä, että vanhempi polvi itse siivoaisi tavaransa.
Jälkipolvilta voi aina oppia itse tekemään toisin, paremmin.
Hanki siis kotiisi vain desing-huonekaluja, talo/asunto keskeiseltä paikalta pääkaupunkiseudulta.
Muista tehdä säännöllisesti inventaario irtaimistostasi. Hävitä kaikki arvoton/kulunut ajoissa.
Valmistaudu, et voi koskaan olla varma onko kuolemasi vaivaksi!
Näin me olemme just tehneet.
Lisäksi on uusi kakkoskoti puhtaan järven rannalla ja sinne ei ole mitään rojua kasattu.
Täysin moderni ja kaikilla mukavuuksilla.
Lapset ja heidän lapsensa viihtyvät siellä hyvin.
Siis olemme yli 70 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku/jotkut vaikuttavat kuomattavan itsekkäitä ja tunteettomilta tässä ketjussa.
Miten on mahdollista, että teille vaikka vanhat valokuvat tai perintönä sukupolvelta toiselle kulkeneet tavarat (kuten korut) eivät merkitse mitään.
Jotkut ajattelevat vanhemmistaan vain, että kunpa niiden kuoleminen aiheuttaisi mahdollisimman vähän vaivaa minulle. En käsitä tällaista ollenkaan.
Itse vaalin suvussa kulkevia valokuvia ja leluja ja koruja ja astioita ja pöytähopeita ym. En ole ostanut itselleni erikseen juhlakalustoja tai hopeita. Lainaan tarvittaessa vanhemmiltani.
En ole muodin perään. Vanhempieni kauniit kupit kelpaavat hyvin esim ristiäisiin ja rippijuhliin.
En halua ostaa turhaa tavaraa, vaan mieluummin kierrätän tällä tavalla. Samoin monet vaatteet ja lelut kulkevat suvussa. Villa ja puuvilla ainakin kestävät. Vanhimmat lelut on 20-luvulta. Käyttökelpoisia edelleen.
En voisi kuvitella kamalampaa kuin että minun pitäisi täyttää ihana, moderni taloni suvun muinaisilla leluilla, tekstiileillä, pöytähopeilla, astioilla ja muulla krääsällä. Et taisa ottaa huomioon, että todella monella ei edes ole mitään pöytähopeita, kynttilänjalkoja tms. jotka olisivat kulkeneet suvussa sukupolvien ajan?
Tiivistit hienosti ajatukseni! Kun se lahja / perintö ei ole mitään arvokasta. Ei edes kaunista tai käytännöllistä. Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa vastaan, vain siksi että se nyt sattuu olleen suvussa X sukupolven ajan?
Vierailija kirjoitti:
Hei apinat
Perinnostä voi aina kieltäytyä
Hei apina
Se menee sitten omien lasten riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, että keskimääräisistä suomalaisista boomer-kodeista ”arvotavaraa” löytyy. Eipä siitä tarvitse katkeroitua, kun tietää, että mitään omaisuutta ei ole tulossa. Lähinnä vain rahanmenoa ja vaivaa, kun pitää perinnöstä eroon hankkiutua jollakin tavoin. Kun olet muutamassa tälläisessä siivouksessa kesäviikot käyttänyt, niin kyllä siinä mieleen hiipii, että olisi sen ajan voinut muutenkin käyttää. Joten senkin vuoksi olisi hyvä, että vanhempi polvi itse siivoaisi tavaransa.
Jälkipolvilta voi aina oppia itse tekemään toisin, paremmin.
Hanki siis kotiisi vain desing-huonekaluja, talo/asunto keskeiseltä paikalta pääkaupunkiseudulta.
Muista tehdä säännöllisesti inventaario irtaimistostasi. Hävitä kaikki arvoton/kulunut ajoissa.
Valmistaudu, et voi koskaan olla varma onko kuolemasi vaivaksi!
Näin me olemme just tehneet.
Lisäksi on uusi kakkoskoti puhtaan järven rannalla ja sinne ei ole mitään rojua kasattu.
Täysin moderni ja kaikilla mukavuuksilla.
Lapset ja heidän lapsensa viihtyvät siellä hyvin.
Te olette tehneet juuri oikein, hatunnosto teille!
Onpa tyly asenne ap:llä vanhempiaan kohtaan. Jokaisella meistä on omat uskomuksemme, toiveemme ja ne tärkeät asiat, kaikkea ei voi mitata rahassa. Kun vanhemmat vanhenevat, niin lapset näkevät heidät vain perinnönjättäjinä, kuolinpesän irtaimiston hamstraajina, kulueränä. Anna vanhuksien pitää omaa kotiaan arvokkaana, vanhalla on pieni elinpiiri ja oma koti on usein se tärkein, kunnes joudutaan hoitokotiin, siihen viimeiseen säilöntäpaikkaan ennen kuolemaa. Maailmantilanteet muuttuvat ja asuntojen hinnat sen myötä. Eivät vanhempasi ole onneksi näkemässä, kun heittelet irtaimistot kaatopaikalle.