Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Mua lähinnä vähän harmittaa kun vanhemmat asuvat heille liian isossa minun lapsuuden asunnossa 4 h ja keittiö. En tarkoita niinkään tilaa, vaan sitä miten suuri on yhtiövastike heillä. Lisäksi he maksavat turhan paljon neliöiden mukaan jyvitetysti taloyhtiön remonteista, kuten tuhansia esimerkiksi parkkihallin remontista, vaikka ei edes omista autoa. Ei se omistusasujan elämä niin ruusuista vanhana ole. Kesällä tuli vettä sisään makkarista, koska taloyhtiön remontteja on laiminlyöty, kuivatusta monta viikkoa. Eli suuria remontteja tulossa, yhtiövastike vaan nousee, ja pienistä duunarin eläkkeistä niitä makselee.
Mutta kun vanhoja ovat 81 ja 76 niin ei enää mieli salli ajatusta muutosta, kun koti on itselle rempattu ja laitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää viestit on niin surullisia :( Aika on kulunut eivätkä he tajua että arvo on mennyt ajan myötä kokonaan tavaroista. Minusta asialla retostelu ja nauraminenkin on ikävää, alkaa säälittää vanhempia ihmisiä. Antaa heidän elää.
Ennemminkin ihmisarvo.
mutta karma is bitch
Onhan se surullista että suuri osa ihmisistä keskittää elämänsä pääasiallisen huomion tavaroiden hankkimiseen. Ja keskimäärin niillä tavaroilla ei ole juuri mitään arvoa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä elintasolapsia, ei tunnu oikein mikään kelpaavan. Myrnakin arvotonta krääsää. Juupa juu. Tällaisiako me olemmeteistä kasvattaneet.
Ehkä tässä on nyt toisenlaiset ajat tulossa, ei kulutushysteriaa, aina ei kaiken tarvitse olla uutta ja viimisen päälle hienoa. Kierrätys- ja uusiokäyttö voivatkin olla tulevaisuuden visio. Samoin korjaaminen ja paikkaaminen.
Kovasti jaksatte arvostella ja halveksia vanhempienne koteja ja tavaroita, koittakaapa nyt kuitenkin ymmärtää meitä pula-ajan lapsia, emme tosiaan syntyneet ”kultalusikka” suussa, mutta halusimme antaa teille kaiken mahdollisen, ja tuollaisia teistä on sitten tullut..
Sinä voisit olla minulle sukua! ❤️ Äitini aina muistaa kertoa köyhästä lapsuudestaan. Osin se onkin toki totta, sillä isovanhemmillani ei ollut mahdollisuutta korkeaan koulutukseen (sodan ja elämäntilanteen vuoksi) ja heillä oli viisi lasta elätettävänään. Mutta aivan varmasti he tekivät kaikkensa lastensa eteen. ❤️ Mummi kävi osan ajasta töistä ja teki ison urakan kotona. Joka ainoa viikko leipoi muun ohessa kaksi keittiön yläkaappia täyteen leipää ja leivonnaisia, ruokki perheen, tiskasi käsin, osin pesi pyykit ja vaipatkin käsin. Ihan viime vuosina äitini on muistellut nuoruuttaan sanoen, että olisi kai sitä joskus voinut vaikka avuksi tarjoutua, mutta ei sellainen nuorena koskaan käynyt mielessä.... Mummi ja ukki kyllä huolsi perheensä ja sille joka ei muuten päässyt oppikouluun, maksettiin vähistä rahoista yksityinen koulukin. Saivat lapset ajokortit ja parille ostettiin autotkin. Mummi-parka ei koskaan eläessään tainnut pahemmin rahaa itseensä laittaa, ei edes hammasproteeseja vuosikymmeniin uusinut. Ja kuten ukistani sanottiin, se mies antaisi vaikka viimeisen paitansa päältään toisten hyväksi. ❤️
Minä olen sitten se elintasolapsi, joskus nuoruudessani käenpoikaseksikin kutsuttu. Minä olen se, joka on 16-vuotiaasta asti kulkenut pari iltaa viikossa töissä ja saanut ostaa osan lukiokirjoistanikin itse. Itse ostin oman ylioppilashattuni ja Prisman alennusmyynnistä itselleni halvan juhlamekon. Äitini tarjoutui ompelemaan siihen kukkamekkoon mustan jatkokappaleen koska se oli hänestä niin kamalan lyhyt. Arvatakin varmaan, että äitini ylioppilasjuhlissa hänellä oli mittojen mukaan ompelijalla ommeltu mekko. Siitä on muistona kaunis valokuvaamossa otettu kuvasarja. Minun juhlistani ei ole valokuvia, koska niitä ei otettu. Isäni muisti kyllä mainita huonokäytöksisyydestäni, kun en lähettänyt kuvallani varustettua kiitoskorttia vieraille.
Minä olen se pilalle passattu ja kiittämätön elintasolapsi, joka hassua rahansa turhuuteen. Äitini rahat sen sijaan hädin tuskin riittävät edes kaikkeen välttämättömimpään. Vastakin tuli mökin tiestä 800 € tienhoitomaksu ja 90-luvun Mersuun piti laittaa yli 2000 € ilmajousitusta uusiksi. Äitini tapasi ennen koronaa huvitella viikoittain vaatekaupoilla, minä taas kuljen viisi vuotta vanhoissa henkkamaukan t-paidoissa. Mutta kun elän tällä tavalla säästeliäästi, niin minä lokkina ja käenpoikasena raaskin sitten maksaa äitini lääkärilaskut. Mikä on ihan oikein ja kohtuullista, koska minullehan se kaikki sitten jää, ilmajouset ja Puustellin keittiö viinipullotelineellä. Enkä minä omaa osaani tässä sure, mutta isovanhempieni muistelu nostaa tipan linssiin. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista millaiseen hyökkäykseen suurten ikäluokkien puolelta tämä keskustelu on johtanut. On asiallisiakin kommentteja, mutta nämä muutamat äänekkäät puheenvuorot ihmetyttävät.
Enemmistö täällä kuitenkin arvostelee vanhempiaan ja halveksii heidän tavaroitaan. Onhan se nyt ihan selvä, että vanhempien asunnot ja tavaratkin vanhenevat, eihän niitä jatkuvasti uusita ja heitetä pois uusien tilalta.
Mutta kun ne vanhemmat haluavat, että lapsille pitäisi kelvata kaikki lapsuuskodin tavarat, vaikka lapsilla on ollut kaikki tarvittava jo vuosikymmenien ajan. Ei minulle mahdu yhtään ylimääräistä ruokaryhmää tai lipastoa. Äiti suuttui, kun sanoin, että ne menee kaatopaikalle, kun niillä ei ole enää kuin käyttöarvo heille itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosh kirjoitti:
Ap. Olet aikuinen. Käyttäydy siten. Elä ja anna elää. Älä ole enää murrosikäinen lapsi. Anna vanhempiesi elää rauhassa ja pitää ne asenteensa ja Jeesusteippinsä. Se ei kuulu sinulle enää.
Ilmeisesti kuuluu jos Ap:n täytyy käydä vanhemmillaan siivoamassa. Minusta tämä oli huvittava aloitus. Ap vähän tuulettaa ajatuksiaan ilman, että loukkaa vanhempiaan. Monilla samanikäisillä on varmasti ihan samat kuviot elämässään ja täältä voi löytyä vertaistukea ja hauskoja tarinoita. Toki näitä jostain syystä syvästi loukkaantuneita löytyy.
Tarina ei ole hauska.
Kuolemanpelkoiset, köyhät keski-ikäiset tukevat vertaisiaan halveksimalla vanhempiaan, miehiään, lapsiaan.
Ja loukkaantuvat toisenlaisista kokemuksista.
Pahin loukkaus näille stina-susannoille on positiiviset, onnelliset kokemukset vanhemmista ja isovanhemmista.
En ole havainnut yhtäkään kirjoitusta jossa ollaan loukkaannuttu kun jollain toisella on ollut onnellinen lapsuus. En ole käynyt koko ketjua läpi, voi olla että on mennyt ohi. Tätä Stina-Susannaa näkyy aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Mitä tarkoitat? Mihin "arvottomaan rojuun"? Nuo tavarat, mitkä joskus ovat olleet uusia, ovat nyt jo ajan hampaan kuluttamia. Eihän me ikäihmiset tiedetä, mitä te näille tavaroillemme teette kuolemamme jälkeen. Ei kai nyt kuitenkaan ole tarkoitus, että me "puumerit" tyhjennetään kämppämme, että olisi mahdollisimman siistissä kunnossa panna koti myyntiin. Ja mieluummin vielä remontoituna. Pitäiskö sitä ostaa jo valmis arkkukin ja mennä vaikka valmiiksi sinne odottelemaan, että vaivattaisi mahdollisimman vähän.
Aina se on tähän asti seuraava sukupolvi jaksanut edesmenneiden kodit siivota ja korjata, mutta nyt taitaa olla sellainen polvi, joka odottaa, että kaikki on järjestyksessä ja konmaritettu. Ja aina parempi, jos on vielä paksu lompsa siinä lipaston päällä odottamassa.
Tässä on boomerin ajatusmaailma kiteytettynä. Minulla on käytettyä rojua, josta en itsekään tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Loukkaannun, kun jälkikasvu ei sitä vaivoikseen halua. Mitäpä jos siivoaisit ne rojusi itse, etkä uhriutuisi ja tyrkkäisi töitä muille? Ne ovat sinun rojusi.
Tälle jälkikasvulle tuntuu kaikki olevan vaivaksi. Ei taatusti uhraudu, mutta uhriutuu kyllä viestikaupalla.
Uuden termin oppinut vaan ei sisäistänyt?
Uhriutuva ei suinkaan tyrkkää töitä muille, vaan tekee itse.
Heh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista että suuri osa ihmisistä keskittää elämänsä pääasiallisen huomion tavaroiden hankkimiseen. Ja keskimäärin niillä tavaroilla ei ole juuri mitään arvoa myöhemmin.
Olen samaa mieltä ja etenkin, jos ajatuksena on tosiaan jättää jotain jälkipolville. Itse ajattelen, että omat vähän tavarani ovat tärkeitä vain minulle elinaikanani ja se riittää. Tulee kyllä todella kevyt olo, kun haalii vähemmän tavaraa. Edelliset sukupolvet olivat varsinaisia hamstereita, mutta itse päätin tehdä toisin ja se sopii minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista millaiseen hyökkäykseen suurten ikäluokkien puolelta tämä keskustelu on johtanut. On asiallisiakin kommentteja, mutta nämä muutamat äänekkäät puheenvuorot ihmetyttävät.
Olihan tuo aloituskin hyökkäävä.
Miksi otat sen niin henkilökohtaisesti?
En ota henkilökohtaisesti, mutta onhan tässä ikävää naureskelua, ivailua ja mitätöintiä yli 70 vuotiaita kohtaan. Kuitenkin meitäkin on hyvin monenlaisia, on todella köyhiä ja toisaalta hyvin varakkaita. Ja minusta tuo boomer on negatiivinen sana, siinä niputetaan koko sodan jälkeen syntyneet sukupolvet samaan ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Mä muistan, kuinka onnellinen olin kun äiti hankkiutui eroon Otavan suuresta Ensyklopedia –sarjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän lähtökohdistaan saattaa hyvinkin löytyä syitä miksi ajattelevat näin. Ja sota-ajan lapsille myrna-astiasto voi olla kultaakin kalliimpi aarre.
Luepas vähän historiaa onko seitsenkymppinen elänyt sodan aikana
Ei ainakaan Suomessa.
Ei, mutta heidän vanhemmat on opettaneet heidät ajattelemaan niin.
Mun isä on 71v ja näkee että on kasvatettu sodan jälkeiseen maailmaan. Säästää kaiken turhan ja kiinnittyy siihen. Äitini on lähes 10v nuorempi ja usein puhuu siitä, miten isäni on kasvatettu. Samaan aikaan antaa kaiken arvokkaan antiikkisen kastua pihalla sateessa jne. Taipumus katastrofiajatteluun näkyy meissä nuoremmissakin. Usein kuulemma sota periytyy henkisesti 3. sukupolveen javasta 4 sukupolvi voi päästä sen yli.
T. 31v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn vanhemmat ovat kuitenkin antaneet aplle kaiken valmiina, vai miksi olet noin halveksiva ja itsesi ylentänyt. Minä ainakaan en tiedä, mille kantille maailman ja Suomen talous kääntyy, halveksimasi neukkukuutio voi olla sinulle ainoa asunto, mihin sinulla on varaa, jos perit sen vanhemmiltasi.
Me tuon ikäpolven lapset ollaan 40 -50 -vuotiaita itsekin ja alkaa olla velattomat asunnot jo itselläkin. Se heidän mahtiomaisuutensa ei tee meidän elitasoomme juuri minkäänlaista vaikutusta.
Heh heh eipä tietenkään. On ihan sama onko 300ke asunto velattomana tai se ja 300ke käteisenä päälle. Niinpä niin. Kirjoita vielä, että parempi olisi 100% perintövero niin ei tulisi riitoja ja ansiotonta rahaa kenellekkään. Kommunisti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Mitä tarkoitat? Mihin "arvottomaan rojuun"? Nuo tavarat, mitkä joskus ovat olleet uusia, ovat nyt jo ajan hampaan kuluttamia. Eihän me ikäihmiset tiedetä, mitä te näille tavaroillemme teette kuolemamme jälkeen. Ei kai nyt kuitenkaan ole tarkoitus, että me "puumerit" tyhjennetään kämppämme, että olisi mahdollisimman siistissä kunnossa panna koti myyntiin. Ja mieluummin vielä remontoituna. Pitäiskö sitä ostaa jo valmis arkkukin ja mennä vaikka valmiiksi sinne odottelemaan, että vaivattaisi mahdollisimman vähän.
Aina se on tähän asti seuraava sukupolvi jaksanut edesmenneiden kodit siivota ja korjata, mutta nyt taitaa olla sellainen polvi, joka odottaa, että kaikki on järjestyksessä ja konmaritettu. Ja aina parempi, jos on vielä paksu lompsa siinä lipaston päällä odottamassa.
Ainakaan minun vanhemmista kumpikaan ei ole tyhjentänyt yhtäkään kuolinpesää. Itse toivoin, että vanhemmat olisivat myyneet ajoissa omakotitalonsa ja muuttaneet sellaiseen asuntoon, jossa he olisivat pärjänneet ilman piha- ja huoltotöitä ja päässeet kauppaan ilman kyytien kyselyjä.
Jospa he viihtyivät siinä asunnossa ja tunsivat sen kodikseen. Kyytin tarjoaminen on aika pientä apua, kun ajattelee miten paljon lapsista ollut vaivaa ja huolta vanhemmilleen.
Varmaan tunsivat, mutta eivät kyenneet siinä asumaan. Rollaattorilla ei meinannut mahtua vessaan ja suihkuun pääsemiseen piti hommata apua. Olen tuo, joka heitettiin pois kotoa, eikä vanhemmat lapsiinsa aikaa käyttäneet. Kyllä se kuskaus kävi työstä.
Uhriutuminen on päivän sana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän äitimme on piilottanut kultakorunsa, ja kertoi ainoastaan minulle minne. T: juopposisaruksen sisko
Minun äiti on piilottanut kultakorunsa ja rahoja eikä kertonut kenellekään. Tuskinpa edes itse muista. Menee ne varmaan sitten kaatolavalle kuin lapsi pesuveden mukana.
Hyvä
ei helmiä sioille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista millaiseen hyökkäykseen suurten ikäluokkien puolelta tämä keskustelu on johtanut. On asiallisiakin kommentteja, mutta nämä muutamat äänekkäät puheenvuorot ihmetyttävät.
Olihan tuo aloituskin hyökkäävä.
Miksi otat sen niin henkilökohtaisesti?
En ota henkilökohtaisesti, mutta onhan tässä ikävää naureskelua, ivailua ja mitätöintiä yli 70 vuotiaita kohtaan. Kuitenkin meitäkin on hyvin monenlaisia, on todella köyhiä ja toisaalta hyvin varakkaita. Ja minusta tuo boomer on negatiivinen sana, siinä niputetaan koko sodan jälkeen syntyneet sukupolvet samaan ryhmään.
Ei se niputtaminen lähtökohtaisesti ole mikään huono asia. Jostakin tosielämässä havaitusta ilmiöstä se ns. yleistäminen aina tulee.
Asioita laajemmin tarkastellessa on ihmiset ja asiat pakko niputtaa johonkin kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista millaiseen hyökkäykseen suurten ikäluokkien puolelta tämä keskustelu on johtanut. On asiallisiakin kommentteja, mutta nämä muutamat äänekkäät puheenvuorot ihmetyttävät.
Olihan tuo aloituskin hyökkäävä.
Miksi otat sen niin henkilökohtaisesti?
Miksi sinä?
Kyllä mun vanhemmat on mulle rakkaita ja tärkeitä, vaikka en halua heidän tavaroitaan kotiini siinä vaiheessa, kun eivät itse niitä tarvitse. Äitini rakastaa myrna-astiastoaan, mun mielestä se on kauhea. Olemme tästä keskustelleet monta kertaa, oikein hyvässä sovussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn vanhemmat ovat kuitenkin antaneet aplle kaiken valmiina, vai miksi olet noin halveksiva ja itsesi ylentänyt. Minä ainakaan en tiedä, mille kantille maailman ja Suomen talous kääntyy, halveksimasi neukkukuutio voi olla sinulle ainoa asunto, mihin sinulla on varaa, jos perit sen vanhemmiltasi.
Me tuon ikäpolven lapset ollaan 40 -50 -vuotiaita itsekin ja alkaa olla velattomat asunnot jo itselläkin. Se heidän mahtiomaisuutensa ei tee meidän elitasoomme juuri minkäänlaista vaikutusta.
Jos lapset tehty nuorena niin ehkä sitten. Mun isä on kohta 72 ja itse olen 31 (olen tuo edellinen 31v. kirjoittaja). Meidän perheessä vanhin sisarus on hiukan yli 40v. Vanhemmat meni naimisiin isän ollessa 27...
Ja tunnen paljon oman ikäisiä joiden vanhemmat samaa ikäluokkaa, jopa vanhempia löytyy.. ei pidä tehdä olettamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista millaiseen hyökkäykseen suurten ikäluokkien puolelta tämä keskustelu on johtanut. On asiallisiakin kommentteja, mutta nämä muutamat äänekkäät puheenvuorot ihmetyttävät.
Olihan tuo aloituskin hyökkäävä.
Miksi otat sen niin henkilökohtaisesti?
En ota henkilökohtaisesti, mutta onhan tässä ikävää naureskelua, ivailua ja mitätöintiä yli 70 vuotiaita kohtaan. Kuitenkin meitäkin on hyvin monenlaisia, on todella köyhiä ja toisaalta hyvin varakkaita. Ja minusta tuo boomer on negatiivinen sana, siinä niputetaan koko sodan jälkeen syntyneet sukupolvet samaan ryhmään.
Ei se niputtaminen lähtökohtaisesti ole mikään huono asia. Jostakin tosielämässä havaitusta ilmiöstä se ns. yleistäminen aina tulee.
Asioita laajemmin tarkastellessa on ihmiset ja asiat pakko niputtaa johonkin kategoriaan.
Samaa mieltä. Lisäksi kyseessä on vertaistukikeskustelu, jossa on lupa tuulettaa kaikenlaisia tunteitaan ja ajatuksiaan ja etenkin niitä, joista ei haluta vanhemmille puhua.
Enemmistö täällä kuitenkin arvostelee vanhempiaan ja halveksii heidän tavaroitaan. Onhan se nyt ihan selvä, että vanhempien asunnot ja tavaratkin vanhenevat, eihän niitä jatkuvasti uusita ja heitetä pois uusien tilalta.