Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Mulla on kaksi sisarusta, toinen asuu vanhempien omistamassa asunnossa maksamatta vuokraa ja toinen asui koko yliopisto-opiskelut vanhempien nurkissa maksamatta vuokraa ja matkusteli opintolainalla. Musta on hienoa että vanhemmat tukee lapsiaan, mutta jostain syystä mulle huudetaan vielä päälle kolmekymppisenäkin miten on kaikki ostettu.
Todellisuudessa mä olin se jonka piti tienata kotitöillä rahat harrastuskamoihinkin, kun taas veljelle ja siskolle ostettiin kaikenlaista ilman mitään työnteettämistä. Tiedän etten oo suosikkilapsi, mutta olis kiva jos se rahalla kontrolloinnin yrittäminen loppuis ennen kuin vanhemmat kuolee.
En ikinä asuis vanhempien omistamassa asunnossa koska mukana tulis kauhee kontrollointi. Samaan aikaan veli säästää omaan asuntoon asumalla ilmaiseksi ja vanhemmat vielä tarjoaa että ostavat hänen kanssaan puoliksi asunnon Helsingin keskustasta.
Mä ostin rempattavan omakotitalon kehyskunnasta että olis tarpeeksi tilaa lapselle, ja sain siitäkin huudot, olis kuulemma pitänyt ostaa kaksio Töölöstä. Ei mulla rahat riittäis sellaseen mutta se on tietysti sit omaa tyhmyyttäni kun toisin kuin viisas veli, en oo säästänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän töissä pukuja. Eräs sukulaiseni oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt ottaa hänen miesvainajaltaan jääneet puvut ja solmiot käyttöön. Uusin puvuista oli teetetty ennen vuotta 1985. En ottanut, vaikka kuinka pyydettiin!
Aina voi kysyä. No et ottanut vastaan. Kannattaako siitä nyt tehdä numeroa?
tarvii sitä nyt sen verran uhriutua, muistella miten piti pintansa
-en ottanut!
kerrankin piti puolensa, eikä jäänyt jyrän alle
Kirjoittaja taas täällä, iltaa! Onnekseni parikymmentä vuotta mm. oikeusasioiden parissa on antanut pintaa ja uskallan siten kieltäytyä koipalloilta haisevista vanhoista, kuluneista puvuista ja teryleenisolmioista. Sinä et ilmeisesti osaa? Hieno juttu, nyt tiedän kenelle seuraavat puvut lähetän. Oikeasti nyt, on olemassa lahja ja ”lahja”.
Hyvä sinä!
Tarvittiinhan siihen parikymmentä vuotta, ja uskallusta riittää.
Seuraavat puvut otat siis vastaan. Onko ne villaa?
Tuleeko koipallot mukana?
Teryleeniin ei kyllä koit iske, vie vaan ullakolle.
Kenen ullakolle? Tuon vaatteista kieltäytyjänkö? Miksi hänen pitäisi säilöä toisen vanhoja vaatteita?
Kirjoittaja taas täällä, iltaa! Onnekseni parikymmentä vuotta mm. oikeusasioiden parissa on antanut pintaa ja uskallan siten kieltäytyä koipalloilta haisevista vanhoista, kuluneista puvuista ja teryleenisolmioista. Sinä et ilmeisesti osaa? Hieno juttu, nyt tiedän kenelle seuraavat puvut lähetän. Oikeasti nyt, on olemassa lahja ja ”lahja”.
Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä, että vanhat miesten puvut tulee toisen ottaa käyttöön, vaikka ne olisivat ikäkuluja? Kaikenlaista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosh kirjoitti:
Ap. Olet aikuinen. Käyttäydy siten. Elä ja anna elää. Älä ole enää murrosikäinen lapsi. Anna vanhempiesi elää rauhassa ja pitää ne asenteensa ja Jeesusteippinsä. Se ei kuulu sinulle enää.
Ennen piti pikkuhiljaa aikuistua ja ottaa vastuu omista valinnoistaan, nykyiset 40v käyttäytyvät murroikäisten tavoin. Ei ihme että heidän jälkeläisensä vastaavasti ovat kuin kesyttämättömiä eläimiä, mu'haavat toisiaan ja pahoinpitelevät tuntemattomia.
Ja nyt pieni kyssäri: mikä sukupolvi on kasvattanut nykyiset nelikymppiset? olisiko heillä osuutta asiaan?
vapaan kasvatuksen hedelmiä
Vapaa kasvatus oli keksitty jo silloin, kun roc'n'roll tuli Suomeen. Eli 1950-luvulla. Nyt 40-vuotiaat eivät olleet silloin vielä syntyneetkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä, että vanhat miesten puvut tulee toisen ottaa käyttöön, vaikka ne olisivat ikäkuluja? Kaikenlaista...
Ilmasto kiittäisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosh kirjoitti:
Ap. Olet aikuinen. Käyttäydy siten. Elä ja anna elää. Älä ole enää murrosikäinen lapsi. Anna vanhempiesi elää rauhassa ja pitää ne asenteensa ja Jeesusteippinsä. Se ei kuulu sinulle enää.
Ennen piti pikkuhiljaa aikuistua ja ottaa vastuu omista valinnoistaan, nykyiset 40v käyttäytyvät murroikäisten tavoin. Ei ihme että heidän jälkeläisensä vastaavasti ovat kuin kesyttämättömiä eläimiä, mu'haavat toisiaan ja pahoinpitelevät tuntemattomia.
Ja nyt pieni kyssäri: mikä sukupolvi on kasvattanut nykyiset nelikymppiset? olisiko heillä osuutta asiaan?
vapaan kasvatuksen hedelmiä
Vapaa kasvatus oli keksitty jo silloin, kun roc'n'roll tuli Suomeen. Eli 1950-luvulla. Nyt 40-vuotiaat eivät olleet silloin vielä syntyneetkään.
Suomessa vasta 70-luvulla, alkoholistien lapsia
osa kansasta saa joka vuosikymmenellä omat uhrinsa
Kun koko maailma hukkuu tavaraan, niin tällaistahan siitä seuraa.Tavaraa on kaikkialla aivan tolkuttomasti, siispä tavaralla ei tänä päivänä ole enää mitään arvoa.
Vanhempien säästäjäsukupolvien on vaikeampi tätä ymmärtää, mutta onpa tuota nuorempaakin keräilijäsukupolvea, ketään sen kummemmin moittimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrys hoi kirjoitti:
Onpa vastenmielinen ja kiittämätön aloitus.
Tajuaako aloittaja ollenkaan, kuinka paljon työtä tuonikäiset ovat elantonsa eteen tehneet?Monet ovat aloittaneet ihan tyhjästä. Niin tyhjästä, että koko omaisuus on mahtunut sylissä kannettavaksi.
Siihen on menty naimisiin ja tehty lapset, ruokittu, vaatetettu, elätetty koko perhe.
Kun on omilla rahoilla saatu talo hankittua ja sinne omaisuuttakin -tietosanakirjat ja myrnat, mitkä todellakin olivat kallista arvotavaraa siihen aikaan- niin sitä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä nykyajan aikuiset ja lapset.
Nykyaikana kun mikään ei maksa paljoa ja jos vähän menee tai kyllästyy, niin heitetään roskiin.
Tämän kaiken valmiina saanut sukupolvi ei osaa arvostaa noita, jotka ovat kaiken heille luoneet.
Turha pilkata vanhempia sukupolvia, ihailla voisitte ja pyrkiä itse samaan.Oikeastiko tosissasi jauhat? Nuo ovat suuria ikäpolvia jolle kaikki lankesi kuin manulle illallinen: oli aina töitä tekevälle tarjolla. Ahneen narsistinen sukupolvi, pihejä, koska sota-ajan vanhempien kasvatteja.
Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.
Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.
Suuret ikäluokat, joita haukutaan ahneiksi ja onnekkaiksi, joutui kylä todellakin tekemään töitä olosuhteissa, jotka ei vastaa tätä päivää mitenkään. Monet lähti töihin suoraan koulunpenkiltä 16-vuotiaina, eläke ei kuitenkaan ole karttunut kuin vasta 23-vuotiaasta. Töitä tosiaan tehtiin 6 päivää viikossa. Palkat oli huonot. En muista, että 60-luvulla juuri kenelläkään nuorella oli oma auto. Nykyään näyttäisi olevan melkein kaikilla 18-vuotta täyttäneillä.
Tyttöjen työpaikat oli usein niitä kotiapulaisen hommia. Monilla oli se oma huone, jonka takia sitten palkka oli mitätön. Koska sai Eeli oli pakko) asua siinä samassa. Siivous, ruuanlaitto ja lastenhoito kuului sitten tämän apulaisen hommiin, eli nukkumaan pääsit kun olit laittanut perheelle iltapalan ja tiskannut, kaikki piti olla tip top. Haukut sai sitten vielä kaupan päälle. Tämä oli minun ja monen ystävättäreni ensi kosketus työelämään.
Moni nykynuori ei lähtisi töihin niihin paikkoihin, jotka silloin nuorille avautuivat "kuin manulle illallinen." Siskoni oli töissä kahvilassa, missä hän ainoana työntekijänä teki aivan kaiken. Omistaja kävi vain nuuskimassa ja valvomassa, ettei vain työntekijä syönyt itse yhtään voileipää saati tomaatin kantaa maksamatta ja ettei hän pitänyt omia eväitään baarin kylmäkaapissa. Kahvi keitettiin vanhanaikaisella sähköpannulla eikä mitään muutakaan nykyajan vempelettä ollut käytössä. Myymälän ja työtilan puolella oli vain yksi ainoa istuin ja sen kuului olla vain omistajan käytössä. Eli koko päivä jalkojen päällä, levähdystä ei sallittu.
Sitten hän meni työhön myymäläautoon, jossa hän sai kroonisen virtsatietulehduksen, koska auton ovea auottiin jatkuvasti ja hänen piti istua oven edessä kassalla.
Aamupostin jakajaksi pääsi myös helposti. Koska se oli raskasta ja työaika vaikea. Jo aamukolmelta piti nousta ylös. Kun tätä tein yhden kesän, totesin, että en käynyt koko kesänä iltaisin yhtään missään, koska minun oli mentävä nukkumaan jo seitsemältä. Palkka oli aivan mitätön, mutta eihän meillä sen ajan nuorilla ollut suuria vaatimuksiakaan. Ja työaika oli siis seitsemänä päivänä viikossa. Ei kyllä ollut kiva ajaa pyörällä reittiä kaatosateessa ja yrittää varjella lehtiä kastumasta. Nyt täällä näkyy usein ilmoituksia mahdollisuudesta jakaa ilmaislehteä, mutta ilmeisesti ei ole halukkaita jakajia, koska tosiaan ilmoituksia näkyy niin usein.
Eli tällaisia tavallaan paskaduuniksi miellettyjä töitä oli tarjolla kyllä. Ero nykyaikaan on se, että meidän oli otettava ne vastaan, koska mitään toimeentulotukia tai korvauksia saati asumistukia ei nuorille ollut. Monet meni naimisiin ja hankki lapsen, koska silloin sai kunnalta asunnon, muuten ei. Ei se niin ruusuista aikaa sekään ollut.
Nykyajan paskaduuni voisi olla verkostomarkkinoinnissa, mutta eipä ole ihmiset kovin innostuneita. Työn pitäisi edes jollain lailla olla palkitsevaakin.
Jaa niin, yksi ystäväni sai 60-luvulla työpaikan matkustajakodista. Omistajat oli sellainen vanhempi pariskunta, joista rouva nalkutti joka asiasta ja herra - hmmm. Olisipa silloin ollut tämä me too -liike olemassa. Vaan eipä ollut tuohon aikaan.
Wish ja Alibaba lähettää arvotavaraa tulevien sukupolvien perinnöksi.
Eikä maksa paljon, tilataan vaikkei tarvitakaan.........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku täällä ihan oikeasti sitä mieltä, että vanhat miesten puvut tulee toisen ottaa käyttöön, vaikka ne olisivat ikäkuluja? Kaikenlaista...
No tuo tarjous tuntuu huumorilta, vaikka varmaan vakavasti niitä on tarjottu. Miesten puvut olivat vielä- 70 ja -80 luvuilla melko kalliita, joten tarjoajat eivät ole tienneet, miten halvalla niitä nykyään saa.
En jaksanut lukea kommenttiketjua, mutta kokemuksesta sanon että suurilla ikäluokilla on suuret luulot itsestään ja omistuksistaan. Omat vanhempani kuuluvat niihin ja luoja että odotan aikaa kun aika heistä jättää. Ovat aikoinaan aravalainalla ostaneet jonkun kämäsen asunto-osakkeen ja sillä hyvä ilman ylläpitoa. Ajattelevat että asunnon arvo jollain ihmeen kaupalla siitä ajan myötä nousee, vaikka asuinalue ei ketään kiinnosta. Juurikin tämä, että lattialistat repsottavat ja tapetit kupruavat, puhumattakaan mahdollisista kosteusvaurioista tai aikansa asbestirakenteista, voi luoja :/ no elävät aikansa omalla onnellaan ja jättävät jälkeensä perikunnalle pommin. Kivana lisänä että mahdollisesti testamentissaan määrittelevät kuka perikunnan jäsen on vastuullinen mistäkin katastrofista. huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap linjoilla jälleen. Enpä arvannut, että tämä eilinen avautumiseni nousisi näin kuumaksi keskusteluksi. Pari viimeisintä sivua minulta on vielä lukematta mutta näyttää siltä, että monelta on mennyt pointtini ohi ja keskustelu mennyt aika eri urille. Tarkoitus ei ollut lietsoa mitään sukupolvien välistä kuilua. Kuten eilen jossain viestissäni kirjoitin, tiedän ettei kaikki 70-vuotiat ole vanhempieni kaltaisia eikä aloitukseni ollut mikään hyökkäys ns. suuria ikäluokkia vastaan.
Käyn silloin tällöin tekemässä vähän isompaa siivousta vanhemmillani, lähinnä koska heillä on erilaista selkä/polvi/lonkkavaivoja. Voin kertoa, että kuuntelen heidän omaisuudella pätemistään ihan ystävällisesti hymistellen ja nyökytellen. Toisaalta samalla huvittaa (esim. ajatus, että Rodoksen matkamuistokeramiikka tai Kotilieden keräilyposliinit olisi rahallisesti arvokkaita) mutta myös vähän ärsyttää "puolen miljoonan osakkeella" (oikea arvo maksimissaan 120k) leuhkiminen, mutta silti ei voida teettää normaaliin elämään kuuluvaa remontointia (esim. keittiön kaapinovet eivät mene kiinni koska sarat ovat rikki, lattialistat paikattu jeesusteipillä jne).
Lisäksi samaan aikaan huvittavaa ja hermoja kiristelevää oli isäni kohta viisi vuotta kestänyt valitus siitä, kun noin viisi vuotta sitten ostin heille uuden ja laadukkaan taulutv:n vanhan 90-luvun puolenvälin kuvaputkitv:n tilalle. Sain kuulla, miten "ei ole vanhan Saloran voittanutta", "se oli paljon arvokkaampi ja parempi kuin tuo heppoinen kiinalainen", miten digiboksikin odottaa turhaan nyt käyttöä jne jne. Ostin heille uuden tv:n vain ja ainoastaan paloturvallisuussyistä. Se heidän vanha 90-luvun Saloransa haisi pelottavan kärventyneelle aina päällä ollessaan, pelkäsin ihan tosissaan että syttyy vielä tuleen. Siihen aikaan uutisissa paloturvallisuudesta vastaavat viranomaiset nimenomaan kehoittivat kuluttajia luopumaan vanhoista Finluxeista ja Saloroista juuri tuon paloturvariskin vuoksi, oli ollut useampia tv-tulipaloja Suomessa. Mutta silti vanhemmilleni tuo aikanaan Mustasta Pörssistä ostettu 26 tuuman Salora oli paljon parempi kuin minun ostama "kiinalainen" eli ihan laadukas Samsung.
Eli summa summarum: avauduin täällä anonyymisti vain ja ainoastaan sen takia, että hermoni pysyisivät rauhallisina vanhempieni kanssa. Täällä on kiva välillä tuulettaa. Joku muuten mainitsi sen 70-luvulla syntyneiden äidit-ketjut. Sekin on ollut yksi vertaistukiketjuistani täällä (olen 79 syntynyt) ja olen varmaan pariin otteeseen kirjoittanut vanhemmistani siihen ketjuun, ja kokenut ketjun aidosti hyvänä vertaistukena.
ap
Boomereilla on yksi yhteinen piirre: omien kärsimysten korostaminen. Puheissa hiihdettiin kansakouluun kesät talvet ja aina oli vastamäki. Sudet juoksivat kannoilla. Tosiasiassa ainoa todellinen työtä tehnyt sukupolvi oli sodat käyneet vanhempanne. Te noukitte rusinat pullasta. Ja sama touhu jatkuu tavaroidenne kanssa. Voisitteko joskus miettiä muitakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä elintasolapsia, ei tunnu oikein mikään kelpaavan. Myrnakin arvotonta krääsää. Juupa juu. Tällaisiako me olemmeteistä kasvattaneet.
Ehkä tässä on nyt toisenlaiset ajat tulossa, ei kulutushysteriaa, aina ei kaiken tarvitse olla uutta ja viimisen päälle hienoa. Kierrätys- ja uusiokäyttö voivatkin olla tulevaisuuden visio. Samoin korjaaminen ja paikkaaminen.
Kovasti jaksatte arvostella ja halveksia vanhempienne koteja ja tavaroita, koittakaapa nyt kuitenkin ymmärtää meitä pula-ajan lapsia, emme tosiaan syntyneet ”kultalusikka” suussa, mutta halusimme antaa teille kaiken mahdollisen, ja tuollaisia teistä on sitten tullut..Sinä voisit olla minulle sukua! ❤️ Äitini aina muistaa kertoa köyhästä lapsuudestaan. Osin se onkin toki totta, sillä isovanhemmillani ei ollut mahdollisuutta korkeaan koulutukseen (sodan ja elämäntilanteen vuoksi) ja heillä oli viisi lasta elätettävänään. Mutta aivan varmasti he tekivät kaikkensa lastensa eteen. ❤️ Mummi kävi osan ajasta töistä ja teki ison urakan kotona. Joka ainoa viikko leipoi muun ohessa kaksi keittiön yläkaappia täyteen leipää ja leivonnaisia, ruokki perheen, tiskasi käsin, osin pesi pyykit ja vaipatkin käsin. Ihan viime vuosina äitini on muistellut nuoruuttaan sanoen, että olisi kai sitä joskus voinut vaikka avuksi tarjoutua, mutta ei sellainen nuorena koskaan käynyt mielessä.... Mummi ja ukki kyllä huolsi perheensä ja sille joka ei muuten päässyt oppikouluun, maksettiin vähistä rahoista yksityinen koulukin. Saivat lapset ajokortit ja parille ostettiin autotkin. Mummi-parka ei koskaan eläessään tainnut pahemmin rahaa itseensä laittaa, ei edes hammasproteeseja vuosikymmeniin uusinut. Ja kuten ukistani sanottiin, se mies antaisi vaikka viimeisen paitansa päältään toisten hyväksi. ❤️
Minä olen sitten se elintasolapsi, joskus nuoruudessani käenpoikaseksikin kutsuttu. Minä olen se, joka on 16-vuotiaasta asti kulkenut pari iltaa viikossa töissä ja saanut ostaa osan lukiokirjoistanikin itse. Itse ostin oman ylioppilashattuni ja Prisman alennusmyynnistä itselleni halvan juhlamekon. Äitini tarjoutui ompelemaan siihen kukkamekkoon mustan jatkokappaleen koska se oli hänestä niin kamalan lyhyt. Arvatakin varmaan, että äitini ylioppilasjuhlissa hänellä oli mittojen mukaan ompelijalla ommeltu mekko. Siitä on muistona kaunis valokuvaamossa otettu kuvasarja. Minun juhlistani ei ole valokuvia, koska niitä ei otettu. Isäni muisti kyllä mainita huonokäytöksisyydestäni, kun en lähettänyt kuvallani varustettua kiitoskorttia vieraille.
Minä olen se pilalle passattu ja kiittämätön elintasolapsi, joka hassua rahansa turhuuteen. Äitini rahat sen sijaan hädin tuskin riittävät edes kaikkeen välttämättömimpään. Vastakin tuli mökin tiestä 800 € tienhoitomaksu ja 90-luvun Mersuun piti laittaa yli 2000 € ilmajousitusta uusiksi. Äitini tapasi ennen koronaa huvitella viikoittain vaatekaupoilla, minä taas kuljen viisi vuotta vanhoissa henkkamaukan t-paidoissa. Mutta kun elän tällä tavalla säästeliäästi, niin minä lokkina ja käenpoikasena raaskin sitten maksaa äitini lääkärilaskut. Mikä on ihan oikein ja kohtuullista, koska minullehan se kaikki sitten jää, ilmajouset ja Puustellin keittiö viinipullotelineellä. Enkä minä omaa osaani tässä sure, mutta isovanhempieni muistelu nostaa tipan linssiin. ❤️
Voi että pientä, sääliksi käy käenpoikasta. Vanhalla mersulla ja ikiaikaisella Puustellin keittiöllä ei pitkälle pötkitä.
Mutta muista hurjastella mökkitiellä, ettei ilmajouset turhan panttina seiso.
+ toiv. viinipulloteline ei ole tyhjä
(äläkä kosta koko sukupolvelle sairaiden vanhempiesi käytöstä, jostain hekin ovat sen oppineet/perineet)
Ihana 😂 Toivottavasti viinipulloteline on tyhjä, sillä en näin nelikymppisenä ole vielä opetellut alkoholin käyttöä. Ja ajokorttikin on yhä hankkimatta, hyvin olen pärjäillyt julkisillakin.
Olen noudattanut elämässäni isäni opastusta eli jokaisen pitää pärjätä omillaan. 😊 Sain kotoa muuttaessani mukaani vain 50 metriä etumatkaa, ja oikein hyvin on mennyt. Sekin kyllä on vanhemmistani ihan suunnattoman ärsyttävää ja merkki helposta elämästäni.
Isäni vanhemmat tosin maksoivat isälleni puolet hänen ensimmäisestä autostaan ja asunnostaan. Isänisäni (hieno ja lempeä mies, joka vammautui sodassa) toi meille joka perjantai kotiin ison paketin ruokaa ja maksoi siten ison osan lapsuudenkotini ruokamenoista. Isovanhemmat myös hoitivat minua ensimmäiset elinvuoteni ilmaiseksi, ja ne ovat minulle rakkaita muistoja. ❤️ Mutta minulle on tarjottu elämänohjeeksi se, että jokainen pärjätköön omillaan ja jokainen hoitakoon omat lapsensa. Kunniakseni voin kyllä sanoa, että näitä periaatteita en ole koskaan sanallakaan kyseenalaistanut.
Ihmeellisempää on vain se, miten minulla ja tyhjin käsin maailmaan lähteneillä isovanhemmillani on aina aikuisiällämme ollut rahaa kaikkeen mitä olemme tarvinneet ja toisillekin siitä vielä on riittänyt, toisin kuin pitkälle koulutetuilla ja isotuloisilla vanhemmillani. En vaihtaisi elämänhallintaani mökkiin, asuntoautoon, moottoripyörään, mersuun, golfosakkeeseen, 65 tuuman televisioon, takkaan, terassiin, Mariskooliin enkä edes ”sisustuksellisiin” hifikaiuttimiin. 😂
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kommenttiketjua, mutta kokemuksesta sanon että suurilla ikäluokilla on suuret luulot itsestään ja omistuksistaan. Omat vanhempani kuuluvat niihin ja luoja että odotan aikaa kun aika heistä jättää. Ovat aikoinaan aravalainalla ostaneet jonkun kämäsen asunto-osakkeen ja sillä hyvä ilman ylläpitoa. Ajattelevat että asunnon arvo jollain ihmeen kaupalla siitä ajan myötä nousee, vaikka asuinalue ei ketään kiinnosta. Juurikin tämä, että lattialistat repsottavat ja tapetit kupruavat, puhumattakaan mahdollisista kosteusvaurioista tai aikansa asbestirakenteista, voi luoja :/ no elävät aikansa omalla onnellaan ja jättävät jälkeensä perikunnalle pommin. Kivana lisänä että mahdollisesti testamentissaan määrittelevät kuka perikunnan jäsen on vastuullinen mistäkin katastrofista. huh huh.
Ihanko oikeasti odotat, että vanhempasi kuolevat? Aika käsittämätön asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kommenttiketjua, mutta kokemuksesta sanon että suurilla ikäluokilla on suuret luulot itsestään ja omistuksistaan. Omat vanhempani kuuluvat niihin ja luoja että odotan aikaa kun aika heistä jättää. Ovat aikoinaan aravalainalla ostaneet jonkun kämäsen asunto-osakkeen ja sillä hyvä ilman ylläpitoa. Ajattelevat että asunnon arvo jollain ihmeen kaupalla siitä ajan myötä nousee, vaikka asuinalue ei ketään kiinnosta. Juurikin tämä, että lattialistat repsottavat ja tapetit kupruavat, puhumattakaan mahdollisista kosteusvaurioista tai aikansa asbestirakenteista, voi luoja :/ no elävät aikansa omalla onnellaan ja jättävät jälkeensä perikunnalle pommin. Kivana lisänä että mahdollisesti testamentissaan määrittelevät kuka perikunnan jäsen on vastuullinen mistäkin katastrofista. huh huh.
Ihanko oikeasti odotat, että vanhempasi kuolevat? Aika käsittämätön asia.
Sarkasmia oli se. Ei tietenkään odota.
rautalangasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän töissä pukuja. Eräs sukulaiseni oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt ottaa hänen miesvainajaltaan jääneet puvut ja solmiot käyttöön. Uusin puvuista oli teetetty ennen vuotta 1985. En ottanut, vaikka kuinka pyydettiin!
Aina voi kysyä. No et ottanut vastaan. Kannattaako siitä nyt tehdä numeroa?
tarvii sitä nyt sen verran uhriutua, muistella miten piti pintansa
-en ottanut!
kerrankin piti puolensa, eikä jäänyt jyrän alle
Kirjoittaja taas täällä, iltaa! Onnekseni parikymmentä vuotta mm. oikeusasioiden parissa on antanut pintaa ja uskallan siten kieltäytyä koipalloilta haisevista vanhoista, kuluneista puvuista ja teryleenisolmioista. Sinä et ilmeisesti osaa? Hieno juttu, nyt tiedän kenelle seuraavat puvut lähetän. Oikeasti nyt, on olemassa lahja ja ”lahja”.
Hyvä sinä!
Tarvittiinhan siihen parikymmentä vuotta, ja uskallusta riittää.
Seuraavat puvut otat siis vastaan. Onko ne villaa?
Tuleeko koipallot mukana?
Teryleeniin ei kyllä koit iske, vie vaan ullakolle.
Kenen ullakolle? Tuon vaatteista kieltäytyjänkö? Miksi hänen pitäisi säilöä toisen vanhoja vaatteita?
Kirjoittaja taas täällä, iltaa! Onnekseni parikymmentä vuotta mm. oikeusasioiden parissa on antanut pintaa ja uskallan siten kieltäytyä koipalloilta haisevista vanhoista, kuluneista puvuista ja teryleenisolmioista. Sinä et ilmeisesti osaa? Hieno juttu, nyt tiedän kenelle seuraavat puvut lähetän. Oikeasti nyt, on olemassa lahja ja ”lahja”.
Anteeksi kun kysyin, kenen ullakolle niitä pukuja pitäisi laittaa säilöön. Ei minulle olisi tarvinnut räyhätä.
Vierailija kirjoitti:
Boomereilla on yksi yhteinen piirre: omien kärsimysten korostaminen. Puheissa hiihdettiin kansakouluun kesät talvet ja aina oli vastamäki. Sudet juoksivat kannoilla. Tosiasiassa ainoa todellinen työtä tehnyt sukupolvi oli sodat käyneet vanhempanne. Te noukitte rusinat pullasta. Ja sama touhu jatkuu tavaroidenne kanssa. Voisitteko joskus miettiä muitakin?
Et ehkä tiennyt, että sodan jälkeen perheet olivat ainakin maaseudulla suuria. Kymmenen lasta oli aivan normi tilanne perheissä. Kyllähän tuollaisessa perheessä riitti niitä rusinapullia koko pesueelle.
Tietäsitpä vain, miten helpolla päästiin.
Äiti on ollut viime vuosien ajan kuin rikkinäinen levy, joka hokee jatkuvalla syötöllä kuinka heillä on millä mällätä. Samalla jauhaa kuinka "tuomari" on neuvonut, miten minunkaltaiseni tuhman lapsen voi tehdä perinnöttömäksi yms. Ainoa tyttären kun pitäisi hyppiä pillin mukana ja ajaa 400 km päästä paikalle käskyn käydessä. Eipä jaksa kiinnostaa. Omaisuutta on jaettu jo sille kultalapselle ja tämän lapselle. Minulle ilkutaan, kuinka pankissa on rahaa niin, että holviin ei mahdu. Uusi kerrostalokaksio on kuulemma kaupungin parhaalla paikalla ja jokimaisemilla. No, minullapa on omakotitalo järvimaisemilla. Voitinko jotain?
Sen sijaan muistelen, kun vielä lukioikäisenä oli käytössä yhdet päällyshousut ja niiden peseminen piti ajoittaa viikonloppuun. Eräässä vaiheessa en saanut kunnollista säänmukaista päällystakkia ja verkkatakin piti riittää. Kaikki oli turhaa, paheksuttavaa ja rahaa ei ollut koskaan edes elokuvalippuun. Nyt on hyvä kehua omaisuudella, kun jalat ei kanna ja pää on pehmeä. Polttakoon vaikka omaisuutensa. Ei kiinnosta.
Kyllä tuo mittatilauspuku vuodelta 1985 on niin vintagea, että olisit ottanut kypsymään vintillesi. Harmittelet vielä, kun päästit tuollaisen aarteen käsistäsi.