Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä siinä mielessä, että hänen vanhempiensa epärealistiset käsitykset omaisuutensa arvosta ovat ikävä juttu. Mutta sitä en ymmärrä, että hän otsikoi nauravansa asialle ja kirjoittaa heistä hyvinkin kylmästi ja ilkeästi. Jos vanhemmat ovatkin höppänöitä, niin tytär on kyllä ivallinen. Mikä sitten elämässä on tärkeää?
Tyttärellä täytyy olla erittäin huono itsetunto, jota yrittää kohottaa alentamalla vanhempiaan.
Yhtälö ei vaan toimi, sama kuin itseään häpäisisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonen rölli sukulaiapojakta tällä kertaa..
Kuitenkin kelpasi köydä hakemassa salaa tavaroita varkain omiin nurkkiin. On nämä vekkuleita nämä nuoret. Huumehia vaan lisää.
Nyr vintagekodit ovat tulossa muotiin. Kaikki steriilit mustavalkodeaign kodit menettää henkevyytensä ja nuoret haluaa vanhaa aluetta ja rempata kuuskytlukulaisia koteja. Varainkin jos hyvä alue, todella arvokkaita.
Täällä joku haukkui tyhmäksi sitä joka käyttää "boomer" -sanaa, mutta sehän on ihan faktaa vaan, suuria ikäluokkia kuvaava sana.
Se mikä on tosi tyhmää, miten yritetään haukkua meitä boomerien jälkeläisiä. Ensin meitä sanotaan keski-ikäisiksi, mutta sitten millenniaaleiksi :D Millenniaaleja emme ole, he ovat nuorempaa väkeä.
Kyllähän pääkaupunkiseudulla joillakin alueilla kolmiosta maksetaan puoli milliä, jopa enemmän, mutta ei Itä-Vantaalla, vaikka olisi uusi. Lähes alkuperäiskunnossa olevasta asunnosta mainitulla alueella saattaa saada sata tonnia, jos hyvin käy. Se betonikolossikin on niin vanha, että ei olisi ihme, vaikka muutaman vuoden sisällä pihalle ajaisivat puskutraktorit. Sinne murenevat ne miljoonat!
Nettikirppareilla on myynnissä Myrnaa joka päivä ilman ostohalukkaita. Myyjät eivät edes hoksaa, miksi eivät mene kaupaksi. Yksi merkittävä syy on, että kaikki kulta- ja hopeakoristetut astiat eivät kelpaa, koska niitä ei pitäisi lainkaan pestä koneessa. Sama koskee myös hopeisia ja hopeoituja aterimia.
Me seitsenkymppiset olemme suurten ikäluokkien ja pula-ajan lapsia. Mutta emme me onneksi ole homogeeninen joukko. Se mitä te monet kerrotte vanhemmistanne, tuntuu minusta aivan omituiselta. Edes minun edesmenneet vanhempani olleet noin tukkohenkisiä ja realismille vieraita. Tavallisia kansakoulun käyneitä duunareita olivat, jotka 50-luvun lopulla onnistuivat velalla hankkimaan rintamiestalon, jota remontoivat useaan kertaan. Kun se aikanaan myytiin, ei siitä tullut edes sataa tonnia, sillä se sijaitsee maalaiskirkonkylässä. Mutta eipä siitä kukaan maltaita odottanutkaan. Yhdet kultareunaiset kahvikupit (ei Myrnat) halusin muistoksi äidistä, joka oli ostanut ne 60-luvun lopulla lakkiaisiini. En ole käyttänyt niitä koskaan, mutta onhan ne kauniit vitriinissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen 58v ja ivaan vanhempieni kultamunaa, 70-luvun paritalon puolikasta Espoossa ja Ultima Thule laseja. Tiedän jo nyt että tyttäreni, 31v, tulee pistämään koko irtaimistoni Tori.fi myyntiin ja annetaan-osioon, heti kun minusta aika jättää. Ei minun kipot ja kupit, sun muut, ole tärkeitä kenellekään muulle kuin minulle. 0
Testamenttaa ajoissa maahanmuuttajalle!
Kiitos vinkistä. Naapurissa asuu mukava maahanmuuttajaperhe, jonka lapsetkin osaavat katsoa silmiin tervehtiessään rappukäytävässä. He ehkä osaisivat arvostaa omaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta näkee, miten suurin osa on syntynyt 80-luvulla tai myöhemmin. Suomi oli köyhä maa vielä 70-luvulla. Vaikka sota päättyi 1944, Suomi maksoi sotakorvauksia kuusi vuotta ja ne loppuivat vasta 1952. Suomi oli muuten ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.
Suuret ikäluokat ja heitä vanhemmat tekivät urakalla töitä nostaen Suomen vauraaksi valtioksi. Tavaroita, vain välttämättömiäkin varten säästettin ja ostettiin vasta, kun rahat olivat koossa. Niistä pidettiin myös hyvää huolta ja kun suurimmassa osassa perheistä tavarat, materiaalit yms. kierrätettiin. Tämä "moderni" kestävä elämäntapa on monille vanhoille ihmisille selkärangassa, minut esim. on kasvatettu niin. Kaikki eivät sitä toki ennenkään harjoittaneet ja monet muuttivat kulutustottumuksiaan 80-luvulta lähtien.
Näissä kommenteissa näkyy vain niin selvästi, miten moni ei koskaan elänyt niin, että kaikki heidän vaatteensa ja muut henkilökohtaiset tavaransa mahtuvat yhteen matkalaukkuun.
Joo näkee et 90 luvun nuoriso täällä mellastaa konmarituksineen, jolloin rahaa ollut liikaa käytössä ja nyrpeinä kaikki sukulaisten lahjatkin laitettu rahat mielessä kirppareille. Einosattu aevostaa sitä, mitkä ovat heidänkin lähtökohtansa. Ärsyttävin sukupolvi, minkä olen ainakin itse henk koht oppinut tuntemaan ja en kyllä suoraan sanottuna edes välitä tuntea. Ei tapoja ei moraalia. Rahalla kasvatettuja, ei rakkaudella. Eikä rajoilla. Siitä se muiden sukupolvien halveksunta - koska ei omasta mielestään tarvitse. Elämä se opettaa nämäkin hiljaa kävelemään lopulta. Nöyrtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos avauksesta ap. Olen sanan ongelman äärellä ja meitä on varmasti monta. Odotan siskoni kanssa kauhulla hetkeä kun äitini vielä asuttama okt syrjäseudulla putoaa syötimme. Kiinteistönvälittäjä antanut arvoksi 50-60 tuhatta euroa. Kaikkea skämää ja rikkonaisissa perintö huonekaluja on haalittu huoneet ja varastot täyteen. Menee kuukausia niiden setviminen ja lajitteluun kaatopaikkaa varten.
Ärsyttävintä on kun on jo viisi vuotta kuunneltu äidin ylimielistä ja vihaista tilitystä miten tulemme saamaan hänen ja isän elämäntyön hedelmät mitään tekemättä. Ollaan kuulemma onnekkaita perijöitä. Mikä vitsi. Laskettiin että homman hoito poikki ja pinoon, niin ehkä jää rahaa sen verran että voidaan käydä yhtenä viikonloppuna vaikka kylpylässä ison raivausurakan päätteeksi. Ja jos talo ei mene heti kaupaksi, vaan joudutaan pitää sitä vuosikin peruslämmöillä niin menee miinukselle.
Äkkiä muuten meneekin miinukselle. Kiinteistövero, vesi-viemärimaksut, tiemaksut, jäteperusmaksu, sähkölasku. Kuukaudessa tulee nopeasti 100 e:n maksut, vaikka kukaan ei asu.
Meillä oli ok-talo pitkään myynnissä syrjäseudulla, lopulta saatiin myytyä tontin hinnalla ja tuo hinta oli kulunut jo aika päiviä sitten noihin erilaisiin maksuihin.
Talo arvioitiin purkukuntoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta näkee, miten suurin osa on syntynyt 80-luvulla tai myöhemmin. Suomi oli köyhä maa vielä 70-luvulla. Vaikka sota päättyi 1944, Suomi maksoi sotakorvauksia kuusi vuotta ja ne loppuivat vasta 1952. Suomi oli muuten ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.
Suuret ikäluokat ja heitä vanhemmat tekivät urakalla töitä nostaen Suomen vauraaksi valtioksi. Tavaroita, vain välttämättömiäkin varten säästettin ja ostettiin vasta, kun rahat olivat koossa. Niistä pidettiin myös hyvää huolta ja kun suurimmassa osassa perheistä tavarat, materiaalit yms. kierrätettiin. Tämä "moderni" kestävä elämäntapa on monille vanhoille ihmisille selkärangassa, minut esim. on kasvatettu niin. Kaikki eivät sitä toki ennenkään harjoittaneet ja monet muuttivat kulutustottumuksiaan 80-luvulta lähtien.
Näissä kommenteissa näkyy vain niin selvästi, miten moni ei koskaan elänyt niin, että kaikki heidän vaatteensa ja muut henkilökohtaiset tavaransa mahtuvat yhteen matkalaukkuun.
Joo näkee et 90 luvun nuoriso täällä mellastaa konmarituksineen, jolloin rahaa ollut liikaa käytössä ja nyrpeinä kaikki sukulaisten lahjatkin laitettu rahat mielessä kirppareille. Einosattu aevostaa sitä, mitkä ovat heidänkin lähtökohtansa. Ärsyttävin sukupolvi, minkä olen ainakin itse henk koht oppinut tuntemaan ja en kyllä suoraan sanottuna edes välitä tuntea. Ei tapoja ei moraalia. Rahalla kasvatettuja, ei rakkaudella. Eikä rajoilla. Siitä se muiden sukupolvien halveksunta - koska ei omasta mielestään tarvitse. Elämä se opettaa nämäkin hiljaa kävelemään lopulta. Nöyrtymään.
Taisi lähteä vähän mopo keulimaan noiden yleistysten suhteen? Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tontit ratkaisevat ja hyvällä alueella olevan vanhankin talon tontin voi myydä kaupungillw hyvään hintaan - joka rakentaa jonkun rivarin arvoalueelle. Vinkkidinkki.
Sijainti on tärkein omakotitaloasioissa. Se tontti. Vanhan talon voi purkaa, mutta jos tontti mitäänsanomaton, ja huonolla alueella. Huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta näkee, miten suurin osa on syntynyt 80-luvulla tai myöhemmin. Suomi oli köyhä maa vielä 70-luvulla. Vaikka sota päättyi 1944, Suomi maksoi sotakorvauksia kuusi vuotta ja ne loppuivat vasta 1952. Suomi oli muuten ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.
Suuret ikäluokat ja heitä vanhemmat tekivät urakalla töitä nostaen Suomen vauraaksi valtioksi. Tavaroita, vain välttämättömiäkin varten säästettin ja ostettiin vasta, kun rahat olivat koossa. Niistä pidettiin myös hyvää huolta ja kun suurimmassa osassa perheistä tavarat, materiaalit yms. kierrätettiin. Tämä "moderni" kestävä elämäntapa on monille vanhoille ihmisille selkärangassa, minut esim. on kasvatettu niin. Kaikki eivät sitä toki ennenkään harjoittaneet ja monet muuttivat kulutustottumuksiaan 80-luvulta lähtien.
Näissä kommenteissa näkyy vain niin selvästi, miten moni ei koskaan elänyt niin, että kaikki heidän vaatteensa ja muut henkilökohtaiset tavaransa mahtuvat yhteen matkalaukkuun.
Joo näkee et 90 luvun nuoriso täällä mellastaa konmarituksineen, jolloin rahaa ollut liikaa käytössä ja nyrpeinä kaikki sukulaisten lahjatkin laitettu rahat mielessä kirppareille. Einosattu aevostaa sitä, mitkä ovat heidänkin lähtökohtansa. Ärsyttävin sukupolvi, minkä olen ainakin itse henk koht oppinut tuntemaan ja en kyllä suoraan sanottuna edes välitä tuntea. Ei tapoja ei moraalia. Rahalla kasvatettuja, ei rakkaudella. Eikä rajoilla. Siitä se muiden sukupolvien halveksunta - koska ei omasta mielestään tarvitse. Elämä se opettaa nämäkin hiljaa kävelemään lopulta. Nöyrtymään.
Vai rahaa liikaa käytössä 90-luvulla boomereiden järkkäämällä lamavuosikymmenellä... jo silloin jaksoitte haukkua meitä pullamössösukupolveksi... perkele...
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku haukkui tyhmäksi sitä joka käyttää "boomer" -sanaa, mutta sehän on ihan faktaa vaan, suuria ikäluokkia kuvaava sana.
Se mikä on tosi tyhmää, miten yritetään haukkua meitä boomerien jälkeläisiä. Ensin meitä sanotaan keski-ikäisiksi, mutta sitten millenniaaleiksi :D Millenniaaleja emme ole, he ovat nuorempaa väkeä.
Boomer sanana sisältää erittäin vahvan negatiivisen latauksen. Omat vanhempani kuuluivat juuri tähän sukupolveen. Ahkeria ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä, joilta koulunkäynti loppui 15 vuotiaana kun kotoa oli lähdettävä töitä etsimään. Loukkaannun boomer sanan käytöstä ihan heidän vuokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, vaikka meillä hieman eri tilanne. Vanhemmilla on maatila, metsiä, mökki, talo, osake jne. Rahan arvoista kyllä, mutta ei mitään huikeita summia. Lisäksi ovat tätä sukupolvea, jolle homeinen patjakin voi vielä olla käyttökelpoinen johonkin tarkoitukseen, koska ”ei sitä koskaan tiedä”. Maatilan ja kotitalon varastot on täynnä tällaista melkein ehjää tavaraa ja vaikka kuinka yrittäisi niin ei vaan voi viedä kaatopaikalle. Aina on ajatus, että ”sen voi yrittää myydä”. Esimerkiksi 70-luvun keittiökaappi, joka on turvonnut ulkosäilytyksessä...
Tämän lisäksi äiti yhteen aikaan alkoi keräillä näitä designastioita, joilla toki on yhä arvonsa ja niitä saisi myytyäkin. Mutta kun se myynti jää minun tehtäväkseni enkä ole yhtään kiinnostunut sellaisesta. Tämän sanoinkin etten aio myydä vaan vien kierrätyskeskukseen suoraan niin se jopa hieman vähensi keräilyintoa.
Sitten vielä tämä sitä edellisen polven perintönä tullut tavara, josta vanhemmat tosiaan riitelivät sisarustensa kanssa. Nyt kaikki nämä sisarukset jälkikäteen päivittelevät, kun ei mahdu se tavara mihinkään ja kun meidän sukupolvikaan ei huoli...
Olin jo lähes unohtanut nämä vanhempien perinnöksi saadut ”aarteet”. Meillä paras tähän mennessä on ollut kolmella äidin sisaruksella kiertänyt vessan muovimatto. Oli alunperin äidin isän. Äiti kovin pohti, tarvitseeko hän sitä, mutta päätti, että ehkä minä voin saada sittenkin sen. Olin varmaan kovin kiittämätön kun kysyin, että olisiko roskis kuitenkin oikeampi osoite.
Voisi kai niitä vanhempiaan arvostaakin eikä vain ilkkua tällaisilla palstoilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen 58v ja ivaan vanhempieni kultamunaa, 70-luvun paritalon puolikasta Espoossa ja Ultima Thule laseja. Tiedän jo nyt että tyttäreni, 31v, tulee pistämään koko irtaimistoni Tori.fi myyntiin ja annetaan-osioon, heti kun minusta aika jättää. Ei minun kipot ja kupit, sun muut, ole tärkeitä kenellekään muulle kuin minulle. 0
Testamenttaa ajoissa maahanmuuttajalle!
Tämä olikin uutta. Oma äitini uhkaili minua jo lapsena, että perintö menee kodittomien kissojen yhdistykselle, jos en tee kuten haluaa.
Äiti ja lapsi itsekin kirjoitti:
Voisi kai niitä vanhempiaan arvostaakin eikä vain ilkkua tällaisilla palstoilla...
Eiväthän kriittiset kommentit ja arvostaminen ole toisiaan poissulkevia asioita, eikö totta? Se, joka väittää hurskastellen, ettei koskaan ajattele negatiivisesti vanhemmistaan, ei puhu totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku haukkui tyhmäksi sitä joka käyttää "boomer" -sanaa, mutta sehän on ihan faktaa vaan, suuria ikäluokkia kuvaava sana.
Se mikä on tosi tyhmää, miten yritetään haukkua meitä boomerien jälkeläisiä. Ensin meitä sanotaan keski-ikäisiksi, mutta sitten millenniaaleiksi :D Millenniaaleja emme ole, he ovat nuorempaa väkeä.
Boomer sanana sisältää erittäin vahvan negatiivisen latauksen. Omat vanhempani kuuluivat juuri tähän sukupolveen. Ahkeria ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä, joilta koulunkäynti loppui 15 vuotiaana kun kotoa oli lähdettävä töitä etsimään. Loukkaannun boomer sanan käytöstä ihan heidän vuokseen.
Boomerhan tulee amerikkalaisesta ikäluokittelusta "baby boomer", mikä tarkoittaa suuria ikäluokkia. Siinä ei ole mitään negatiivista, vain sinä olet valinnut loukkaantua tästä termistä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli kovasti myymässä asuntoaan, jossa hänellä leskeksi jääneenä asumisoikeus ja josta omistaa osan. 80-luvun alussa rakennettu, aikoinaan Hitas (sittemmin ko. yhtiö irtautunut hitas-järjestelmästä) kantakaupungin alueella, neliöitä 97.
Kuvitteli arvoksi jotain puoli miljoonaa. Välittäjän arvio vähän alle 300 000€. Tuolla hinnalla ei saa edes uutta yksiötä samalta alueelta ja anoppi tosiaan omistaa vain puolet asunnosta.
Remonttia teetetty huonolla maulla ja muilta osakkailta kysymättä, alkuperäiset lastulevykaapit ja kaapinovet kuitenkin säästäen. Pesutilat alkuperäisessä kuosissa.
Näitä on paljon.
Onpa hinta arvioitu alakanttiin, onko arvio tehty ennen Hitasin purkua? Jos ei kuulu enää Hitasiin, on hinta kyllä korkeampi.
Tämä. Ei minullakaan ole vanhempieni silmissä ihmisarvoa tai itsemääräämisoikeutta, vaikka olenkin akateeminen, työssäkäyvä, perheellinen, itsenäisesti asioitaan hoitava ja pärjäävä aikuinen. Heidän mukaansa minun pitäisi edelleen hyväksyttää kaikki päätökseni elämässäni heillä ja tehdä sitten heidän päätöksensä mukaan kaikki.