Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen täysin samaa mieltä. En tajua että joku vanha hyväkuntoinen alunperin hyvälaatuinen revitään vain siksi että tilalle saadaan se joku just tänä vuonna trendikäs juttu. Ahdistaa se kamamäärä mikä kaatseille kärrätään.
En minäkään missään nimessä hyväksy kertakäyttökulttuuria ja sitä, että joka vuosi tai edes viiden vuoden välein pitää laittaa kaikki uusiksi. Omassa kodissani suosin laadukkaita ja kestäviä materiaaleja, kuitenkin omaan budjettiini sopien. Jos varaa olisi, ostaisin vielä kestävämpää ja laadukkaampaa, mutta on kuitenkin elettävä tulojen mukaan.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että vaikka olisi rahaa, ei korjata kunnolla/ammattilaisten toimesta vaan itse paikataan tyyliin jesarilla tai jollain muilla ihme viritelmillä. Tai jos jotain on pakko uusia, ostetaan se mahdollisimman huonolaatuisena (esim. kaapin ovet, lattiapinnat), jolloin paikat jo repsottaa tai on naarmuilla jo parin vuoden jälkeen.
ap
moneenko kertaan aiot erinomaisuuttasi korostaa, siihenhän aloituksesikin tähtäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn vanhemmat ovat kuitenkin antaneet aplle kaiken valmiina, vai miksi olet noin halveksiva ja itsesi ylentänyt. Minä ainakaan en tiedä, mille kantille maailman ja Suomen talous kääntyy, halveksimasi neukkukuutio voi olla sinulle ainoa asunto, mihin sinulla on varaa, jos perit sen vanhemmiltasi.
Me tuon ikäpolven lapset ollaan 40 -50 -vuotiaita itsekin ja alkaa olla velattomat asunnot jo itselläkin. Se heidän mahtiomaisuutensa ei tee meidän elitasoomme juuri minkäänlaista vaikutusta.
Minä tuon ikäpolven lapsi olen 46-vuotias, eikä minulla vielä koskaan ole ollut vakituista työsuhdetta. Eikä ole omistusasuntoakaan.
Minäkin olen 46v mies, olin vakituisessa työssä 14 vuotta, mutta eipä mulla siitä huolimatta ollut varaa omistusasuntoon kun palkat on niin huonot, asumiskustannukset kalliita, jne.
Ei varmaan boomereilla ollut maksettavana esim. hulevesimaksuja, tk-käyntimaksuja, ajoneuvoveroja, nettiyhteyksiä, jne. nykyajan maksuja, töitä oli ja palkat ihan hyviä, elinkustannukset kohtuullisia, jne.
Hyvä kai se on silloin ollut rakennella taloja ja ostella omaisuutta.
No en ole enää töissä kun selkä alkoi mennä rikki. Ei ole elämä kantanut minun kohdalla, vastoinkäymisiä vaan ja työelämästäkään ei jäänyt mitään käteen, vain rikkinäinen kroppa :/
Vai ei ollut boomereilla mitään maksuja? Kaikki oli pelkkää tuloa?
Tiesitkö, että boomerit maksoivat koulunkäynnistään (maksullinen oppikoulu), ottivat opintolainaa (ei ollut opintotukea), maksoivat yksityisesti lasten päivähoidosta -70 luvulla (kunnalliista päivähoitoa riitti vain yh:lle). Jonkinlainen ajoneuvovero oli jo -70-luvulla. Hulevesimaksuista en tiedä, kun aina olen asunut kerrostalossa. Nettimaksuja ei tosiaan tarvinnut maksaa, maksettiin televisiolupamaksua ja perheen puhelut hoidettiin samalla lankapuhelimella. Eikä se ollut ilmainen.
Omaan asuntoon mekin pääsimme kiinni ankaralla säästämisellä. Emme käyneet ulkomailla, emme omistaneet autoa, asuimme kahden lapsen kanssa kaksiossa. Emme käyneet syömässä koskaan ravintolassa, nakkisopat ja silakkalaatikot tehtiin omassa keittiössä. En käsitä, mistä sinulle tulee käsitys, että ennen ei asiat maksaneet mitään. Olihan 70-luvulla palkkatasokin paljon alhaisempi.
Ap:n lapset ottavat hänestä malli ja samalla tavalla aikanaan halveksivat niitä asioita, mitkä ovat ap:lle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan ja kunnioitan vanhempieni työtä. He ovat rakastaneet, maksaneet koulutuksen, hankkineet hyvän kodin. Vieläkin on ihmisiä, joille kelpaa vanha tavara. Jos ei kelpaa, voi tilata jätelavan ja heittää loput sinne. Ehkä kaikilla eläkeläisillä ei ole remonttirahaa. Mitäs ap, jos ostaisit uudet ovet vanhempiesi keittiön kaappeihin. Minä olen ostanut vanhemmilleni puhelimet, mattoja ja päiväpeitot.
Millä tavalla vanhemmat ovat maksaneet koulutuksen? Itse asuin lukioajan kotona ja toki vanhemmat maksoivat ruokani ja kirjani. Alle 18-vuotiaasta on juridinen elatusvelvollisuus mutta ei se kovin kummoista panostusta heiltä vaatinut. Yliopistoaikana asuin omaa talouttani ja maksoin aivan kaiken itse. Mistä tässä yhtälössä on syytä erityisesti vanhempien taloudellista panosta koulutukseeni ylistää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.
Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).
Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.
Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.
on näköjään periytynyt tuo "ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia"
on näköjään periytynyt tuo "ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.
Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).
Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.
Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.
on näköjään periytynyt tuo "ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia"
on näköjään periytynyt tuo "ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia"
Stina-Susanna oli tuollainen jo lapsena, vanhempiaan moittii omista omituisuuksistaan.
Lauerma kehotti pysymään erossa, lähestymiskielto voimassa.
Ajatelkaa miten mahtava varallisuuden nousu. 70 vuotta sitten elettiin 50-lukua ja ankara asuntopula koetteli pk-seutua. Kokonaiset perheet asuivat hellahuoneissa ja astiastot tuskin olivat kpvin yhtenäisiä. Rikkailla oli omat asunnot. Vanhempasi ovat saavuttaneet paljon. Heidän rakentamansa elintason turvin me, pienempinsukupolvi, olemme vielä palbon rikkaampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On näköjään samassa ikäpolvessa monenlaisia tyyppejä. Todennäköisesti heidän lapsensakin ovat perineet vanhempiensa piirteet ja voin vain kuvitella keskustelua 20 vuoden päästä, kun aloittajan lapset haukkuvat 70vuotiaista äitiään.
Kaikella todennäköisyydellä ;DDDDDDDDD
Katsokaapa ettei itsellänne ole 7-kymppisenä ' arvotavaraa' vanhan asunnon nurkat täynnä. Kummasti historialla on tapana toistaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.
Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).
Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.
Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.
Omilla vanhemmilla samaa asennevammaa. Jotenkin he kuvittelevat omistavansa lapsensa, esineinä. Mitään ihmisarvoa minulla ei tunnu olevan. Vanhempani ovat jopa nuhtelevaan sävyyn sanoneet, että en saa ”omia” omia lapsiani, vaan lapseni oikeasti kuuluvat heille. Siis esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että olemme halunneet lähteä koko perheen voimin mökille, mutta vanhemmat ovat halunneet lapset heille viikonlopuksi. Sitä en kerta kaikkiaan käsitä edes loogiselta kannalta, miten minä olen vanhempieni mielestä vanhempieni omistusesine, mutta minun lapseni eivät ole minun ollenkaan, vaan myös heidän omistusesineitään.
Noh, emme ole enää tekemisissä, joten tuo perinnöllä isottelu onkin ainoa, mihin enää pystyvät. Sitä onkin sitten kuultu jonkun verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On näköjään samassa ikäpolvessa monenlaisia tyyppejä. Todennäköisesti heidän lapsensakin ovat perineet vanhempiensa piirteet ja voin vain kuvitella keskustelua 20 vuoden päästä, kun aloittajan lapset haukkuvat 70vuotiaista äitiään.
Tai sitten me toimitaan ihan eri lailla. Itse en halua lapsilleni samaa läpikäytäväksi mitä minulle tulee.
Niin tai näin, niin väärin päin
kovin lyhytnäköistä kuvitella tulevaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti on tähänkin ketjuun eksynyt näitä vanhempia ihmisiä, joilla menee keskustelun pointti täysin ohi. Saavatpahan ainakin tilaisuuden taas lesoilla ja syyllistää kiittämättömiä jälkipolvia ja vetää ihan järjettömiä johtopäätöksiä asioista.
Tutulta kuulostaa, vaikka meillä hieman eri tilanne. Vanhemmilla on maatila, metsiä, mökki, talo, osake jne. Rahan arvoista kyllä, mutta ei mitään huikeita summia. Lisäksi ovat tätä sukupolvea, jolle homeinen patjakin voi vielä olla käyttökelpoinen johonkin tarkoitukseen, koska ”ei sitä koskaan tiedä”. Maatilan ja kotitalon varastot on täynnä tällaista melkein ehjää tavaraa ja vaikka kuinka yrittäisi niin ei vaan voi viedä kaatopaikalle. Aina on ajatus, että ”sen voi yrittää myydä”. Esimerkiksi 70-luvun keittiökaappi, joka on turvonnut ulkosäilytyksessä...
Tämän lisäksi äiti yhteen aikaan alkoi keräillä näitä designastioita, joilla toki on yhä arvonsa ja niitä saisi myytyäkin. Mutta kun se myynti jää minun tehtäväkseni enkä ole yhtään kiinnostunut sellaisesta. Tämän sanoinkin etten aio myydä vaan vien kierrätyskeskukseen suoraan niin se jopa hieman vähensi keräilyintoa.
Sitten vielä tämä sitä edellisen polven perintönä tullut tavara, josta vanhemmat tosiaan riitelivät sisarustensa kanssa. Nyt kaikki nämä sisarukset jälkikäteen päivittelevät, kun ei mahdu se tavara mihinkään ja kun meidän sukupolvikaan ei huoli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillisiä vantaalais-pieruja. Eivät käsitä kuinka asuntojen arvo nousee vasta Helsingin puolella rajaa. Turha puhkaista kuplaa.
Voitte tietysti sitten aikanaan veljesi kanssa remontoida asunnon ennen myyntiä kunnolla, niin sen arvo saattaa vähän nousta. Kenties jopa yllätytte perintönne arvoa. Ainakaan se ei ole homeinen omakotitalo jossain kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan, ystävät voi aina valita, mutta sukua ei.
Eikä tuo kerro yleisesti 70v vaan omasta sukutaustasi, olet vain sattunut syntymään sukuun, miten sen kauniisti sanoisi...Omat vanhempani ovat 74v ja lapsuuden kodissa on tehty koko ajan remppaa ja heillä on parempi tyylitaju ja maku kuin minulla. Ja mieluusti otan kaikkea mahdollista, kun minulla ei ikipäivänä ole varaa niin kalliiseen makuun ja tyyliin. Suosivat vain aitoja materiaaleja ja designiä.
Näinhän se on.
Omia geenejään haukkuvat, ja siirtävät ajattelutapansa edelleen omille............
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen 58v ja ivaan vanhempieni kultamunaa, 70-luvun paritalon puolikasta Espoossa ja Ultima Thule laseja. Tiedän jo nyt että tyttäreni, 31v, tulee pistämään koko irtaimistoni Tori.fi myyntiin ja annetaan-osioon, heti kun minusta aika jättää. Ei minun kipot ja kupit, sun muut, ole tärkeitä kenellekään muulle kuin minulle. 0
Testamenttaa ajoissa maahanmuuttajalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan ja kunnioitan vanhempieni työtä. He ovat rakastaneet, maksaneet koulutuksen, hankkineet hyvän kodin. Vieläkin on ihmisiä, joille kelpaa vanha tavara. Jos ei kelpaa, voi tilata jätelavan ja heittää loput sinne. Ehkä kaikilla eläkeläisillä ei ole remonttirahaa. Mitäs ap, jos ostaisit uudet ovet vanhempiesi keittiön kaappeihin. Minä olen ostanut vanhemmilleni puhelimet, mattoja ja päiväpeitot.
Millä tavalla vanhemmat ovat maksaneet koulutuksen? Itse asuin lukioajan kotona ja toki vanhemmat maksoivat ruokani ja kirjani. Alle 18-vuotiaasta on juridinen elatusvelvollisuus mutta ei se kovin kummoista panostusta heiltä vaatinut. Yliopistoaikana asuin omaa talouttani ja maksoin aivan kaiken itse. Mistä tässä yhtälössä on syytä erityisesti vanhempien taloudellista panosta koulutukseeni ylistää?
Elikkä asuit vanhempiesi kodissa täysihoidossa 19 vuotiaaksi? Oliko sinulla lisäksi joku harrastus, minkä vanhempasi ehkä maksoivat? Antoivat sinulle ehkä myös käyttörahaa?
Omat vanhempani maksoivat myös minun täysihoitoni yo-tutkintoon asti ja maksoivat myös harrastukseni (musiikki) ja ajokorttini. Olen myöhemminkin saanut tarvittaessa avustusta kotoani.
Mutta omat vanhempani ovat kumpikin lähteneet 16-vuotiaana kodeistaan omilleen, äitini lähikaupunkiin kauppakouluun ja isäni ammattikouluun. Kumpikin elätti itsensä tuosta iästä lähtien. Siinä mielessä sekä sinä että minä saimme viipyä kolme vuotta pitempään vanhempiemme täysihoidossa ja minusta se on erittäin hyvä juttu. Olisi ollut kauhistuttavaa lähteä itsekseen asumaan peruskoulun jälkeen.
Tästä ketjusta näkee, miten suurin osa on syntynyt 80-luvulla tai myöhemmin. Suomi oli köyhä maa vielä 70-luvulla. Vaikka sota päättyi 1944, Suomi maksoi sotakorvauksia kuusi vuotta ja ne loppuivat vasta 1952. Suomi oli muuten ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.
Suuret ikäluokat ja heitä vanhemmat tekivät urakalla töitä nostaen Suomen vauraaksi valtioksi. Tavaroita, vain välttämättömiäkin varten säästettin ja ostettiin vasta, kun rahat olivat koossa. Niistä pidettiin myös hyvää huolta ja kun suurimmassa osassa perheistä tavarat, materiaalit yms. kierrätettiin. Tämä "moderni" kestävä elämäntapa on monille vanhoille ihmisille selkärangassa, minut esim. on kasvatettu niin. Kaikki eivät sitä toki ennenkään harjoittaneet ja monet muuttivat kulutustottumuksiaan 80-luvulta lähtien.
Näissä kommenteissa näkyy vain niin selvästi, miten moni ei koskaan elänyt niin, että kaikki heidän vaatteensa ja muut henkilökohtaiset tavaransa mahtuvat yhteen matkalaukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän lähtökohdistaan saattaa hyvinkin löytyä syitä miksi ajattelevat näin. Ja sota-ajan lapsille myrna-astiasto voi olla kultaakin kalliimpi aarre.
Onhan kuitenkin parempi omistaa kolmio Vantaalla kerrostalossa kuin vanha omakotitalo Pihtiputaalla!
Niinpä. Vanhankin 80-luvulla ”remontoidun” kolmion Vantaalta saa myytyä mutta uuttakaan omakotitaloa Pihtiputaalta ei.
Ahne ja rahanhimoinen, lisäksi vielä kateellinen. Tulevaisuuden toivo?