Lue keskustelun säännöt.
Oletko vanhempi, joka tykkää välillä leikkimielisesti "kiusata" lasta hauskuuttakseen itseään?
26.02.2021 |
Minä olen perinyt tämän piirteen varmaan mummoltani ja isältäni. Minusta vain on kiva kujeilla, ja mikäs sen parempi kohde kujeille ja sellaselle pienelle "kiusaamiselle" (ei pahantahtoiselle, vaan hyväntahtoiselle) kuin oma lapsi.
Oma lapsi on tietysti tähän tottunut jo pienestä kun olen aina ollut tällainen äiti, joku tiukkapipoinen curlingvanhempi voi olla kauhuissaan tällaisesta.
Tai ihmiset kun ovat vain niin erilaisia, niin joku voi käsittää tämän aloitukseni aivan erilailla, mitä tarkoitan. Mutta kenties ne joissa virtaa leikkisää karjalaisverta, tämän ymmärtävät? Kyse ei siis ole mistään pahasta asiasta, vaan ihan normaalista, jotkut vanhemmat vain ovat tämmöisiä kuin minäkin.
Vanhemmuus voi olla myös hauskaa, lasten kanssa ei tarvitse leikkiä, mutta lasten kustannuksella voi joskus pilailla. :D Ja huom, eivät ne siitä säry, usein alkavat itsekin nauraa.
Teiniin esim on vaikea joskus saada kontaktia, ellei sitä jotenkin ärsytä kunnes havahtuu.
Kommentit (115)
Ap:n "huumorintaju" välittyy oikein hyvin tässä ketjussa. Ei ota mitään kritiikkiä vastaan, ei mene ollenkaan itseensä eikä ole valmis näkemään eri puolia toiminnassaan. Naureskelee vain muiden ahdasmielisyydelle, huumorintajuttomuudelle ja jopa ikäville kokemuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: taidan tietää mitä ajat takaa. Meillä myös Karjalassa juuret ja suuri perheemme rakastaa huumoria, verbaliikkaa, äksöniä. Kantasuomalaiset on hirveän usein murjottavia, tuomitsevia mölliköitä.
Meillä lapseen kohdistuva jekku saattaa olla vaikka suklaamuna kengässä. Tai se, että pakataan uusi kännykkä moneen laatikkoon, josta pikku hiljaa paljastuu. Tai että ilmestyn yllättäen hakemaan koulusta ja tehdään jotain kivaa. Tai nauretaan vastoinkäymisille, tehdään niistä huumorin kautta pienempiä, vitsaillaan itsestämme ja elämän kommelluksille.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikkiin läheisiin perhesuhteisiin kuuluu sellanen että voi vähän kujeilla rakkaiden kustannuksella.
En ymmärrä perheitä joissa ollaan kaiken aikaa korrekteja ja kylmiä, eikä rakkaus näy mitenkään.
Isosiskona kujeilen usein myös siskoni kustannuksella, ja hän kyllä on siihen tottunut jo pienestä, se on rakkautta.
Moni näkyy ottaneen tämän aloituksen nyt kuin kyse olisi siitä että haukun ja hakkaan lastani yms, vaikka tuosta kyllä pitäisi ymmärtää ettei ole sellaisesta kyse.
ap
Kiva kujeilu on sitä että kujeillaan ja hupsutellaan yhdessä. Aloituksesta saa sen kuvan että tomppeloit lapsesi kustannuksella.
Kylläpä ap saikin paljon alapeukkuja. Minä olen myös karjalaistaustainen juuriltani, ja meidän perheessämme jatkuvasti höpsötellään ja järjestetään käytännön piloja. Isä ja äiti keskenään, vanhemmat lapsille, lapset vanhemmille ja lapset keskenään.
Toki on asioita, joista ei vitsailla. Esikoinen ei kestä ruokaan tai ruoan loppumiseen liittyviä vitsejä, jos niiden on mitenkään mahdollista olla totta. ”Jos et siivoa kalsareitasi, laitan ne pizzan täytteeksi” ehkä just ja just menee, mutta mikään ”hei äkkiä pöytään, me syödään jo sinun osuuttasi” ei naurata.
Minä taas en kestä mitään ”äidit tykkää siivoamisesta” -vitsejä, ja perhe sen tietää. Mutta silti saattaa olla synttärikortissa imurin kuva, jonka alta paljastuu kaunis kukka.
Mutta kaiken kaikkiaan on mielestäni hyvä ympäristö, jos osataan keventää elämää. Ja kuten vanha sanonta sanoo: lapsista ei saa kasvattaa yksitotisia. Vaikeaa se on aikuisenakin alkaa opetella huumorin nyansseja.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n "huumorintaju" välittyy oikein hyvin tässä ketjussa. Ei ota mitään kritiikkiä vastaan, ei mene ollenkaan itseensä eikä ole valmis näkemään eri puolia toiminnassaan. Naureskelee vain muiden ahdasmielisyydelle, huumorintajuttomuudelle ja jopa ikäville kokemuksille.
Kuten jo aiemmin sanoin, sadistinen ja jonkin asteen sosiopatia on myös läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti. Olevinaan hauska mutta oikeasti ärsyttää hänen toiminta. En ole edes teini vaan kolmekymppinen. Aina harrasti ja harrastaa edelleen tuota "hyväntahtoista kettuilua" ja vieläpä myöntää että häntä naurattaa kun minä suutun.
Siskoni ja veljeni ei v*ttuunnu yhtä paljoa kuin minä niin tottakai minä olen aina ollut se uhri.
Mikskiköhän muutin 8 vuotta sitten 300km päähän?
Tuo toisen suuttumiseen ja mielen pahoittamiseen reagoiminen nauramalla on erittäin hyvä konsti kasvattaa rajattomia, alistuvia ihmisiä. Siinä oppii, että puoliaan ei koskaan kannata pitää, koska se on muiden mielestä vain huvittavaa. Jokin alitajuinen mekanismi siinä varmasti on, että sitä kautta halutaan siirtää oma voimattomuuden ja uhrina olemisen kokemus jonkun toisen harteille. Näppärästi vielä huumoriin naamioituna, niin toisen osapuolen puolustautumisyritykset saavat tämän näyttämään vain säälittävältä.
En yhtään allekirjoita Koskelan tapahtumien innoittamana viljeltyä väitettä, että nykyään ihmiset olisivat sadistisempia kuin ennen. Sadismia on ollut aina, se vain on ollut piilotettua ja ns. salonkikelpoista. Juuri tällaista, kuin mitä tämä lasten ja nuorten kiusaaminen aikuisten taholta on.
Vierailija kirjoitti:
No myönnän kyllä, että joskus käytän jotain sanaa tai ilmaisua, jonka tiedän ärsyttävän lasta (veri, sä-passiivi lapseen kohdistuen, laulut, joissa on hänen nimensä). Nuo ovat kuitenkin sen verran tavallisia asioita, että sietäisi siedättyä.
Mutta sellaista pidempään jatkuvaa kiusoittelua niin, että lapsi suutahtaa, en harrasta.
Laulut joissa on hänen nimensä! Ei ole mikään pikku juttu. Lapsi ottaa sen todella henkilökohtaisesti ja itselleen osoitettuna loukkauksena.
Terveisin Hanna jolle aikoinaan lällätettiin loputtomasti Hanna ja Niilo-laulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-5125644
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/kius… :
Myös kiusoittelu ja pilailu voi tuntua lapsesta kurjalta tai kiusaamiselta. Jokainen lapsi kokee asiat ja tilanteet omalla erityisellä tavallaan. Lapsen kokemusta on kuunneltava herkällä korvalla. Kiusaamistilanteen ratkaiseminen on aina aikuisten vastuulla.
https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds…;
Me ollaan kiusaajien perhe. Siis kiusottelijoiden. Poika lähtee täysillä mukaan ja on todellinen velmuilija takaisin. Tyttö on vähän tosikko, on jouduttu paljon kouluttamaan. Ihmisen pitää ymmärtää huumoria ja ei saa ottaa itseään liian vakavasti. Emme koskaa kiusoittele mistään aroista asioista vaan ihan semmoista arkipäivän kilttiä huumoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: taidan tietää mitä ajat takaa. Meillä myös Karjalassa juuret ja suuri perheemme rakastaa huumoria, verbaliikkaa, äksöniä. Kantasuomalaiset on hirveän usein murjottavia, tuomitsevia mölliköitä.
Meillä lapseen kohdistuva jekku saattaa olla vaikka suklaamuna kengässä. Tai se, että pakataan uusi kännykkä moneen laatikkoon, josta pikku hiljaa paljastuu. Tai että ilmestyn yllättäen hakemaan koulusta ja tehdään jotain kivaa. Tai nauretaan vastoinkäymisille, tehdään niistä huumorin kautta pienempiä, vitsaillaan itsestämme ja elämän kommelluksille.
Meillä samantyyppisiä yllätyksiä. Ja mainitaan vielä laulut. Meillä on tehty pieni laulu muun muassa siitä, kun yhden lapsista saapas juuttui liejuun. Oikein nätti lastenlaulu, jossa oli onnellinen loppu. Ja lapsi muistelee vielä isonakin kokemusta ja laulua.
Kerran sitten tehtiin vähän vähemmän ystävällinen laulu, kun juuri korjattu auto hajosi.
-65.
Tuo tuntui vähän rehdimmältä kun muutama kommentoija kertoi konkreettisesti millaisia käytännön piloja he harrastavat perheessä mm. lahjoja antaessaan. Nämä kommentoijat eivät mielestäni korottaneet itseään muiden yläpuolelle vähättelemällä muiden kokemuksia ja mielipiteitä.
Ap ei ole pyynnöistä huolimatta kertonut yhtään konkreettista esimerkkiä, vaan hokee vain, ettei tarkoita mitään pahaa, kehuu huumorintajuaan ja rakkauttaan, vähättelee muita. Helppoahan se on väittää kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hgff kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5125644
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/kius… :
Myös kiusoittelu ja pilailu voi tuntua lapsesta kurjalta tai kiusaamiselta. Jokainen lapsi kokee asiat ja tilanteet omalla erityisellä tavallaan. Lapsen kokemusta on kuunneltava herkällä korvalla. Kiusaamistilanteen ratkaiseminen on aina aikuisten vastuulla.
https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds…;
Täällä yksi joka sai syvät traumat jekkuilijavanhemman pakonomaisesta "jekkuilusta".
Toi nro 70:n mainitsema kouluttaminen on niin syvältä, eikä tule koskaan toimimaan. Korkeintaan katkeroittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äää-lyt- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuista päätellen tosikot valtasivat ketjun.
Ivan! Mun mielestä ei ainakaan ole hauskaa kiusata OMAA lasta jotta saa HUVIA.
Katsois aivotonta tv-viihdettä tissejämissejäexiäputoilemassarannoilla
No voi voi sentään.
Olisi varmaan "kiusaaminen" sana pitänyt vaihtaa johonkin poliittisesti korrektimpaan, näinä aikoina kun myrsky vesilasissa voi syntyä jopa pienestä sanavalinnasta.
Minulle kiusaaminen ja kiusaaminen voivat olla kaksi eri asiaa. Tässä tapauksessa tarkoitin leikkimielistä ja hyväntahtoista asiaa, jossa on suuri rakkaus mukana.
En tarkoittanut mitään pahaa, kuten koulukiusaaminen, jossa tarkoitus on saada toiselle paha mieli.
Meidän perheessä rakkaus on sitä että välillä voi myös naljailla tai jekkuilla yms. Vastapa
ap
Miksi et anna jotain selkeää esimerkkiä mitä olet tehnyt, jos olet noin varma toimintasi oikeellisuudesta? Jauhat vain kujeilusta ym., mutta tarinasi lipsuu kuin saippua kädestä.
Minä olen vaikkapa kertonut "pelottavan" tarinan, niin että se on tuonut pientä jännitystä, mutta äänenpainosta ja muusta yhteydestä lapset ovat ymmärtäneet että puhun palturia. Tämä oli kaikista hauskaa. Sen sijaan minulle on 6-vuotiaana aikuiset vitsailleet, että onko joku poikaystäväni jne. ja se oli lähinnä oksettavaa, vaikka en sitä mitenkään ilmi tuonut.
Tulin juuri sanomaan tuosta minkä mainitsitkin edellä. Että et tuonut julki sitä että aikuisten käytös oli oksettavaa. Monestihan lapsi suojelee itseään siten että ei reagoi kiusaamiseen. Eli oman logiikkansa mukaan ei näytä heikkouttaan. Aikuiset sitten kuvittelevat että kaikki on ok.
Huumorintajuttomuus tai puutteellinen huumorintaju voivat vaikeuttaa muun muassa pari- ja ystävyyssuhteiden solmimista. Huumorintajuton ja vakavamielinen henkilö saattaa huomaamattaan rasittaa muita sosiaalisissa tilanteissa, jos hän esimerkiksi loukkaantuu vitsistä, jota hän ei ymmärrä. Tosikkomaisuuden ja huumorintajuttomuuden taustalla voi olla esimerkiksi masennus tai muut psyykkiset ongelmat, huono itsetunto tai neurologinen poikkeavuus, kuten Aspergerin oireyhtymä.
Minunkin isän puoleinen suku on karjalaisia. Ovat puheliaita ja iloisia ihmisiä. Mutta heidän luonteeseensa ei kuulu toisten kiusaaminen, kiusoittelu tai asettaminen hankalaan tilanteeseen. Ei karjalaisuus ja evakkotausta ole mikään oikeutus kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikkiin läheisiin perhesuhteisiin kuuluu sellanen että voi vähän kujeilla rakkaiden kustannuksella.
En ymmärrä perheitä joissa ollaan kaiken aikaa korrekteja ja kylmiä, eikä rakkaus näy mitenkään.
Isosiskona kujeilen usein myös siskoni kustannuksella, ja hän kyllä on siihen tottunut jo pienestä, se on rakkautta.
Moni näkyy ottaneen tämän aloituksen nyt kuin kyse olisi siitä että haukun ja hakkaan lastani yms, vaikka tuosta kyllä pitäisi ymmärtää ettei ole sellaisesta kyse.
ap
Joku voi kokea tuon "kujeilun" tahallisena kiusaamisena ja ilkeilynä. Aikuinen, korkeakoulutettu sukulainen on kiusannut ja härnännyt minua vuosikausia. Nyt joululomalla tilanne kulminoitui siihen, että hänen tekemänsä fyysisen kepposen jälkeen minä huitaisin häntä nyrkillä. Tiedän että tein väärin, mutta ehkä viesti meni lopultakin perille. Tähän saakka mikään sanominen ei ole tehonnut.
Myös huumorintajuisten ihmisten huumorintajuissa on eroja. Ihmissuhteiden onnistumisen kannalta samankaltainen huumori on merkityksellistä. Tutkimusten mukaan avioliittoonsa tyytyväisillä ihmisillä on samanlainen hyväntahtoinen huumorintaju kuin heidän puolisoillaan. Ilkeämielisen huumorintajun on sen sijaan tutkittu etäännyttävän puolisoita.
Mitä korkeampi ihmisen älykkyysosamäärä on, sitä todennäköisemmin hän pitää huumorista ja osaa tuottaa sitä itse.
Jekkuilija-äiti ei kuitenkaan hyväksy, jos tulee itse kiusatuksi. Onko sulla huono huumorintaju?