Lue keskustelun säännöt.
Oletko vanhempi, joka tykkää välillä leikkimielisesti "kiusata" lasta hauskuuttakseen itseään?
26.02.2021 |
Minä olen perinyt tämän piirteen varmaan mummoltani ja isältäni. Minusta vain on kiva kujeilla, ja mikäs sen parempi kohde kujeille ja sellaselle pienelle "kiusaamiselle" (ei pahantahtoiselle, vaan hyväntahtoiselle) kuin oma lapsi.
Oma lapsi on tietysti tähän tottunut jo pienestä kun olen aina ollut tällainen äiti, joku tiukkapipoinen curlingvanhempi voi olla kauhuissaan tällaisesta.
Tai ihmiset kun ovat vain niin erilaisia, niin joku voi käsittää tämän aloitukseni aivan erilailla, mitä tarkoitan. Mutta kenties ne joissa virtaa leikkisää karjalaisverta, tämän ymmärtävät? Kyse ei siis ole mistään pahasta asiasta, vaan ihan normaalista, jotkut vanhemmat vain ovat tämmöisiä kuin minäkin.
Vanhemmuus voi olla myös hauskaa, lasten kanssa ei tarvitse leikkiä, mutta lasten kustannuksella voi joskus pilailla. :D Ja huom, eivät ne siitä säry, usein alkavat itsekin nauraa.
Teiniin esim on vaikea joskus saada kontaktia, ellei sitä jotenkin ärsytä kunnes havahtuu.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen aloitus, toivottavasti provo. Vain hyvin ajattelematon empatiakyvytön vanhempi toimisi noin. Mutta tiedän tuollaisia olevan, ehkä aikaisemmin enemmänkin, nykyisin enemmän tietoa, joka ohjaa pois tuollaisesta.
Kyllä sellaisia on.
Äitini on usein kertonut itkettäneensä tahallaan veljeäni vauvana, koska hänen ilmeensä oli kuulemma niin söpö, kun itki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo pari kommentoijaa, jotka kertoivat perheen keskeisistä jekuista, eroavat vähän ap:n toiminnasta. Lahjapiloissa pidetään oikeasti yhdessä hauskaa, eikä yritetä viestittää jotakin muuta. Ap turvautuu pelleilemiseen ja ärsyttämiseen halutessaan sanoa jotakin tärkeää. Lähestyvätkö ne lapset samalla tavalla ap:ta? Vai tulevatko ihan muuten vain kujeilemaan ilman jotain tausta-agendaa?
Joo, minustakin oli tosi kiva kun vanhempi jekkuili ja haukkui tosikoksi päälle. Hauskaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen aloitus, toivottavasti provo. Vain hyvin ajattelematon empatiakyvytön vanhempi toimisi noin. Mutta tiedän tuollaisia olevan, ehkä aikaisemmin enemmänkin, nykyisin enemmän tietoa, joka ohjaa pois tuollaisesta.
Kyllä sellaisia on.
Äitini on usein kertonut itkettäneensä tahallaan veljeäni vauvana, koska hänen ilmeensä oli kuulemma niin söpö, kun itki.
Tuossa olisi ollut lasun paikka.
Jotenkin tämä lasten itkettäminen ja ärsyttäminen leikin varjolla kuvastaa niin osuvasti sitä, kuinka tunnevammaisia ja suorastaan jälkeenjääneitä nämä vanhemmat sukupolvet ovat (olleet). Lähipiirissäni vasta 1970-luvulla ja siitä eteenpäin syntyneet ovat valtaosin suhteellisen tervejärkisiä ja empaattisia ihmisiä. Heitä vanhemmissa ikäluokissa, varsinkin 40-50-luvuilla syntyneissä, on sen sijaan kaiken sortin viheltäjää, oppikirjaesimerkkejä persoonallisuushäiriöisistä, ilman diagnoosia jääneitä keva-tapauksia, pikkulapsia aikuisten kehossa. Hyviä ja fiksujakin tyyppejä löytyy toki vanhemmistakin sukupolvista mutta kontrasti on selkeä, kun vertaa nuorempiin polviin.
Isäni teki tuota, olin herkkä ja hiljainen lapsi eroperheessä ja en arvostanut sitä toimintaa lainkaan.
Esim. kun ala-asteella aloin kehittyä fyysiseen murrosikään erään kerran pisti munkin pussissaan paidan selkämyksestä sisään ja sanoi että "nyt sulla on munkki selässäkin" ja se oli hänen mielestään hirvittävän hauskaa, tämä tietty tapaus on jäänyt erityisesti mieleen ikuisiksi ajoiksi.
Toki "viattomampaakin" ei suoraan henkilökohtaisuuksiin menevää juttua heitti, en tykännyt siitäkään.
No, myöhemmin teininä ja nuorena aikuisena kohtasin omat ongelmani elämässä ja pikkuhiljaa hänen näkemisensä hiipui ensin kertaan vuodessa ja sitten kokonaan.
Ei olla nähty kolmeen vuoteen ja luulen että tämä oli tässä hänen osaltaan, ei ymmärrä edes pitää yhteyttä.
Eli en suosittele, et voi tietää miltä lapsestasi oikeasti tuntuu vaikka muka nauraisi noille jutuille yhdessä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei välttämättä uskalla sanoa, että kiusoittelu oikeasti loukkaa, koska kokemuksesta hän voi tietää, että joutuu sitten vielä enemmän naurunalaiseksi. Voi verrata siihen, että jos aikuinen kokee kiusaamista työpaikalla, ei ole helppoa ottaa riskiä ja sanoa vastaan, jottei joudu epäsuosioon.
On hyvä tiedostaa, että kiusoitteluun voi sisältyä valtaepäsuhtaa. Toinen on mielestään niin hauska ja toinen kärsii, koska vastustamisesta seuraa rankaisu ja häpäisy. Niin... mitähän oikeasti hauskaa tuollaisessa on?
Vierailija kirjoitti:
Ap: taidan tietää mitä ajat takaa. Meillä myös Karjalassa juuret ja suuri perheemme rakastaa huumoria, verbaliikkaa, äksöniä. Kantasuomalaiset on hirveän usein murjottavia, tuomitsevia mölliköitä.
Meillä lapseen kohdistuva jekku saattaa olla vaikka suklaamuna kengässä. Tai se, että pakataan uusi kännykkä moneen laatikkoon, josta pikku hiljaa paljastuu. Tai että ilmestyn yllättäen hakemaan koulusta ja tehdään jotain kivaa. Tai nauretaan vastoinkäymisille, tehdään niistä huumorin kautta pienempiä, vitsaillaan itsestämme ja elämän kommelluksille.
En ymmärrä mitä jekkua on siinä että menee lasta kouluun vastaan ja sitten tehdään jotain kivaa? Ihan normaalia, kivaa toimintaa. Tai siinä että nauretaan vastoinkäymisille? Itselläni eri käsitys jekusta, toi suklaamuna kengässä on sellainen eikä sekään kiva jos sattuu menemään rikki kun lapsi työntää jalan kenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono provo. Ap:lla on varmaankin pitkäveteinen päivä.
En ole. En myöskään ole tiukkapipoinen curlingvanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kiusaajien perhe. Siis kiusottelijoiden. Poika lähtee täysillä mukaan ja on todellinen velmuilija takaisin. Tyttö on vähän tosikko, on jouduttu paljon kouluttamaan. Ihmisen pitää ymmärtää huumoria ja ei saa ottaa itseään liian vakavasti. Emme koskaa kiusoittele mistään aroista asioista vaan ihan semmoista arkipäivän kilttiä huumoria.
Varmaan tosi kivaa tytölle. Kuulostatte inhottavalta perheeltä, kouluttamaan tyttöä teidän kiusaamistavoille?
Ja toi että pitää ymmärtää huumoria on just kaikkien kiusaajien hokema, kaikki ei pidä samanlaisesta huumorista tai teidän tapauksessa ”huumorista”.
Joo, ap rankaisee ketjuun kirjoittaviakin nimittelemällä huumorintajuttomiksi, kylmiksi ja vainoharhaisiksi. On kyllä tosi hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Ap:lla on
varmaankin pitkäveteinen päivä.
Ei vaan just hyvä aloitus, paljon hyvää keskustelua. Oli provo tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: taidan tietää mitä ajat takaa. Meillä myös Karjalassa juuret ja suuri perheemme rakastaa huumoria, verbaliikkaa, äksöniä. Kantasuomalaiset on hirveän usein murjottavia, tuomitsevia mölliköitä.
Meillä lapseen kohdistuva jekku saattaa olla vaikka suklaamuna kengässä. Tai se, että pakataan uusi kännykkä moneen laatikkoon, josta pikku hiljaa paljastuu. Tai että ilmestyn yllättäen hakemaan koulusta ja tehdään jotain kivaa. Tai nauretaan vastoinkäymisille, tehdään niistä huumorin kautta pienempiä, vitsaillaan itsestämme ja elämän kommelluksille.
En ymmärrä mitä jekkua on siinä että menee lasta kouluun vastaan ja sitten tehdään jotain kivaa? Ihan normaalia, kivaa toimintaa. Tai siinä että nauretaan vastoinkäymisille? Itselläni eri käsitys jekusta, toi suklaamuna kengässä on sellainen eikä sekään kiva jos sattuu menemään rikki kun lapsi työntää jalan kenkään.
Hah hah, tämä oli paras, "lapsi sai traumat kun suklaamuna meni rikki". Vähän jotain rajaa nyt näihin juttuihin. Mitä teidän lapset ylipäätään kestää elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Ap:lla on
varmaankin pitkäveteinen päivä.Ei vaan just hyvä aloitus, paljon hyvää keskustelua. Oli provo tai ei.
Aloitus on vastenmielinen mutta siitä virinnyt keskustelu on todellakin hyvää. Olen ilahtunut siitä, kuinka moni ei hyväksy lasten "kiusoittelua" eikä pidä sitä normaalina vanhemman käytöksenä. Rakkautta ei saa naamioida pilailuun ja nolaamiseen, sillä muuten lapselle muodostuu rakkaudesta täysin vääristynyt käsitys. Näin saadaan lisää narsistien uhreja, työpaikkakiusattuja ja muita hyväksikäytettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Ap: taidan tietää mitä ajat takaa. Meillä myös Karjalassa juuret ja suuri perheemme rakastaa huumoria, verbaliikkaa, äksöniä. Kantasuomalaiset on hirveän usein murjottavia, tuomitsevia mölliköitä.
Meillä lapseen kohdistuva jekku saattaa olla vaikka suklaamuna kengässä. Tai se, että pakataan uusi kännykkä moneen laatikkoon, josta pikku hiljaa paljastuu. Tai että ilmestyn yllättäen hakemaan koulusta ja tehdään jotain kivaa. Tai nauretaan vastoinkäymisille, tehdään niistä huumorin kautta pienempiä, vitsaillaan itsestämme ja elämän kommelluksille.
Karjalaiset ovat kantasuomalaisia. Karjala oli osa Suomea ennen sotia.
Monet vanhemmat kiusoittelevat lapsiaan, mutta tutkimuksen mukaan pienet lapset eivät ymmärrä, että heidän vanhempansa tai muut aikuiset yrittävät olla hauskoja.
Se, että ap:ta naurattaa se, että ketjuun kirjoittavilla on vastakkaisia mielipiteitä ja ikäviä kokemuksia, on tunnekylmää itsensä korottamista. Moni on kirjoittanut ihan asiallisesti.
Siinä tunnekylmässä toisen ihmisen kieltävässä huvittuneessa ja pilkkaavassa suhtautumisessa on sadismin siemen. Tai se itse asiassa on juuri sitä. Oletko ap koskaan tullut ajatelleeksi sitä?
Jos ap olisi oikeasti niin mukava ihminen mitä väittää olevansa, niin kyllä se välittyisi hänen kommenteissaan ja suhtautumisessaan muihin kirjoittajiin.
Mitäs sitten kun tämä sinun lapsesi soveltaa tätä kivaa pilailua toiseen lapseen, joka taas on sitä mieltä ettei ole ollenkaan hauska juttu?
Antaisitko esimerkkejä harrastamastanne arkipäivän kiltistä huumorista? Nyt viestistäsi saa sen mielikuvan, että olette muu perhe vähän niin kuin liittoutuneet tytärtä vastaan ja vahvistatte yhteishenkeänne hänen "kouluttamisellaan".