Lue keskustelun säännöt.
Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?
Luin äsken haastattelua, jossa vanhempi henkilö kertoi että hänellä on vain vähän muistoja alle 10 vuoden ikäisestä. Minusta tämä oli outoa, koska väitän itse muistavani paljon asioita jo 2-3 vuoden ikäisestä. Kirjoitan niitä myös tähän ketjuun.
Kuinka varhaisia muistoja muilla on?
Kommentit (243)
Syntymäni ja sen ympärillä oleva hälinä ja sairaalan kolkkous, jota muistan katselleeni. Äitini vasta viimeisinä vuosinaan kertoi, että synntys oli traumaattinen, ja hän ei nähnyt minua 2 viikkoon syntymästä. Tämä tapahtui 60 luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen muistikuva, todennäköisesti.
Isän sylissä, kova pakkanen. Olin pyyhkeen sisällä, kylmä ulkoilma nipisteli poskipäitä, isän olkapäältä katsoin niin kirkasta tähtitaivasta.
Eli, vanhemmat olivat käyttäneet saunassa ja isä kiikutti saunasta sisälle pyyhkeen sisässä.
Juu samanlainen muistikuva itsellä.Olin varmaan noin yks vuotias, oli päivä-aika,olin pinnasängyssä selälläni,ylhäältä katsoi Äitini, Eno-Matti,,ja Tätini Eeva Tapahtui -64
Minulla on kuvamuisto veljeni ristiäisistä, jolloin olen ollut vajaa 2-vuotias. Ristiäiset olivat kotonamme, ja muistan seisseeni keskellä olohuoneen lattiaa ja katsoneeni eteiseen, josta veljeni kummitäti astui esiin. Nuorempana tämä muisto oli todella vahva, mutta nyt se on haalistunut paljon. En tiedä, onko se valemuisto, sillä muistan esim. huonekalujen järjestyksen eri lailla kuin mitä ne todellisuudessa olivat.
Sen jälkeen minulla on muistoja n. 3-4-vuotiaana, kun olen ollut seurakunnan kerhossa ja muskarissa tai äidin ja veljen kanssa kotona (äiti hoiti meitä kotona, kunnes olin 5-vuotta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ekat muistot on jostain 5-vuotiaasta, kun äitini odotti pikkusiskoani.
Minulla on selkeitä muistoja jo alle kahden vuoden iästä. Muistan myös kiintymyksen äitiä kohtaa, ja sen, että isä ei merkinnyt mitään hyvää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kuvamuisto veljeni ristiäisistä, jolloin olen ollut vajaa 2-vuotias. Ristiäiset olivat kotonamme, ja muistan seisseeni keskellä olohuoneen lattiaa ja katsoneeni eteiseen, josta veljeni kummitäti astui esiin. Nuorempana tämä muisto oli todella vahva, mutta nyt se on haalistunut paljon. En tiedä, onko se valemuisto, sillä muistan esim. huonekalujen järjestyksen eri lailla kuin mitä ne todellisuudessa olivat.
Sinulla on jokin käsitys lapsuudenkotisi huonekaluista, niiden tarkka ulkonäkö ja sijainti ei ole olennaista - ihmiset ja tapahtunmat ovat. Odotit ihmisten ilmaantumista, tai he yllättivät sinut ilmaantumisellaan, se ei saanut sinua sillä hetkellä tiedostamaan paremmin huonekaluja samassa tilassa. Voit kuvitella ne, se ei ole varsinainen muisto, eikä siis "valemuisto" vaan muiston epäolennaisten osien tulkintaa.
Minua hämmästyttä vieläkin se, että en muista alle kouluajasta suurinpiirtein mitään. Eka luokam opettajan nimen muistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin taaperona yksin kerrostalopihallamme olevaan lumilinnaan. Siellä oli havuja lattialla.
Heinäkuu 1975 synnyin. Kätilö läpsi mua perseelle. Oon yrittäny löytää sen. Kosto elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiramme oli tuhonnut nallen ja löysin sen pihalta. Sain aidan ylitse puiset nukenvaunut naapurilta. Olin 3-4v.
Olin noin vuoden ikäinen ja putosin veteen. Muitakin varhaisia lapsuusmuistoja on esim eräs tv-ohjlema (jota ei nauhoitettu). Kun olen näistä puhuttu on sanottu ettei noin varhaisia asioita voi muistaa ja muutenkin dissattu. Olen jättänyt kertomatta pari muistoa jotka olen voinut varmistaa tosiksi.
Psykologian proffan perusteella noin varhaiset muistot on mahdottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen kun olin vähän alle 4-vuotias kun muutimme äidin kanssa äidin vanhempien luota toiseen kaupunkiin äidin uuden miehen luokse. Seuraava muisti kuva on kun sain tältä mieheltä elämäni ensimmäisen kerran piiskaa.
Kaksi vuotiaana- sain nukelle sellaisen keltaisen nutun jouluna. Olin juuri täyttänyt kaksi vuotta pari päivää ennen joulua.
Muistan kun istuin mummolassa lattialla ja sain sille rakkaalle pikkunukelle nutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin jotain 2-3 vuotias niin mummini pisti minut väkisin päiväunille kesken leikkien ja se vit***tti mua aivan sairaasti.
Väkivalta kotona on asia, jota ei unohda...
Oikeastaan traumaattiset varhaislapsuuden tapahtumat pyrkivät unohtumaan.
Varhaisia lapsuusmuistoja: naveta päädyssä oli vanha vauvanamme. Työnsin sen keväiseen vesiojaan ja menin ammeeseen seilatakseni sillä.
Äiti tuli pelastamaan minut vuotavasta ammeesta.
Istuin vasikansyöttöseimessä kissaa silittäen. Kissa raapaisi minulta lakin päästä ja aloin itkeä.
Isä oli lähdössä naapuriin jauhon tekoon. Minun piti mennä mukana, mutta olin niin pieni, etten avotraktorin astinlaudalla voinut turvallisesti matkustaa. Traktorin perään oli kiinnitetty sontatalikko(ehkä hän olikin menossa sontaa levittämään), jonka päällä oli vanha auton istuin, jonka päällä minun olisi pitänyt istua. Pelästyin vaihdelaatikon karahdusta, enkä uskaltanut kyytiin. Jäin kotiin ja itkin isän lähdettyä.
T: nimim. Assburger
Muistan myös saunareissuja, joilta tulin tupaan vanhemman sylissä pyyhkeeseen tai lakanaa käärittynä.
Pyyhettä lämmitettiin kiukaan päällä.
Saunasta ei ollut kyllä monta kymmentä metriä taloon, mutta kai olimme veljeni kanssa kovin pieniä.
Toisaalta äitini oli aina huolissaan tarkenemisestani, onpä joskus vieläkin 😂, vaikka olen yli 50v...
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Otettiin minun 1 v kuvaa. Ketutti kun hirveästi neuvottiin miten olla ja mikä nalle ottaa ja kun en osannut vielä vastat elikkäs puhua mitään, vaikka muiden puheet ymmärsin täysin.
Minulla on ihan samantyyppinen muisto. Muistan kun otettiin perheen lapsista kuvaa. Isoveljeä neuvottiin pitämään hellästi pikkuveljestä kiinni ja se oli äidin mielestä niin auloista. Minua käskettiin pitämään jotain typerännäköstä isoa ankkaa sylissä. En olisi halunnut sitä pitää sitä sylissä..
Monesti minulle tuli pikkulapsena sellainen olo, että lapsen tehtävä on olla vanhemman mielestä söpö. Sitten äkkiä kasvaa liian isoksi ja mikään mitä teet ei ole varsinkaan söpöä ja vanhempi ei enää arvosta tekemisiäsi. Pikkuveljen tekemiset ovat söpöä, mutta omat tekemiset vaan epäkiin ostavaa. Sitten yritin tekeytyä lapsellisemmaksi saadakseni huomiota, mutta sekös vasta on vastenmielistä äidin mielestä.
Varhaisin muistoni on varmaankin se kun alle
Muistan kuinka olin päiväunilla vinttikamarissa. Olin ehkä noin 3-vuotias. Heräsin ja kuulin avoimesta ikkunasta puhetta. Kiipesin pöydälle ja huutelin ikkunasta isoäidille ja kummitädille, että olen herännyt. He tietysti säikähtivät kauheasti. Isoäiti hiipi hiljaa portaat vinttiin, avasi varovasti oven ja hiipi taakseni ja sieppasi minut pöydältä syliinsä. Sen jälkeen ei kuulemma jätetty ikkunaa koskaan auki, kun olin päiväunilla.