Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?

Varma muisto 1v11kk sairaalan osastohoidon ajalta (3vko) on sellainen pahvinen sairaalan rasia sängyllä, tätini myös kävi Fazerin sinisen levyn kanssa minua katsomassa (äitiäni ei muista tältä ajalta vaikka siellä oli kanssani)

Myös sellainen sateen ropina sadesuojaan rattaissa on jäänyt mieleen, ikää en tiedä, ennen 2v nuoremman siskoni syntymää pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin jotain 2-3 vuotias niin mummini pisti minut väkisin päiväunille kesken leikkien ja se vit***tti mua aivan sairaasti.

Väkivalta kotona on asia, jota ei unohda...

4v. Vietiin rakas lemmikkikoira piikille. </3

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka noin 3v vanhana sain lahjaksi joltakulta leikki-imurin joka piti kamalaa ääntä ja sen säiliössä pyöri pieniä värillisiä palloja.Pelkäsin sitä imuria tosi paljon.

Muistan myös kun kävin isän kanssa kerran talomme häkkivarastossa hakemassa jotain tavaraa, en muista enää mitä. Ikä oli kai myös jossain 3 paikkeilla.

Harmittaa suunnattomasti kun en ollenkaan muista pikkusiskoni syntymää ja sitä kun näin hänet ensimmäisen kerran. Jotenkin luulisi että niin merkittävä asia jää muistiin =/. Siskoni syntyi kun olin 5.

Mä muistan, itse olin tuolloin 4v. 

Hurjan varhaisia muistoja. Tiedän/olen kuullut muutaman muunkin kertovan vastaavia, mutta harvinaista taitaa olla  Minulla on 3 lasta ja olen jostain syystä kaikille heistä tuntenut tarpeelliseksi kertoa heidän ollessaan vauvoja, että ei hätää, jonkun ajan päästä opit kävelemään ja puhumaan, nyt et vielä pysty, mutta kaikki on hyvin. Tiedä sitten tuliko tarpeeseen silloin, he ei muista mitään vauva-ajoilta. 

Vanhin muistoni on kotini eteisestä, jossa isä pukeutui mustaan takkiin, mustaan Eden-hattuun ja valkoiseen kaulahuiviin lähtiessään Mannerheimin hautajaisiin. Olin 3 v. 4 kk vanha.

Kaikkein varhaisin muisto on kun makaan pinnasängyssä ja liikuttelen pinnoissa kiinni olevia puupalloja (kahdessa pinnassa molemmissa 3) ja ihmettelen, kun alimmat eivät liiku ollenkaan. En tiedä ikääni, lapsena uskoin sen olevan muistikuva vauva-ajalta. En ajattele muistossa sanoina vaan kuvina.

Sitten n. 2-vuotiaana on muistikuvia mm. hoitolapsista joita meillä oli, lähinnä välähdyksiä: juon heidän kanssa jukurttia välipalaksi punaisista kupeista ja kun äiti on vaihtanut hoitolapsen vaipan ja se likainen vaippa on pesualtaan alla.

Selvempiä muistoja, joiden ajankohdan tiedän: eka kerhopäivä seurakunnan kerhossa, minulla on eväänä ranskanleipää jota haukkaan, sitten kerhotäti sanoo, että ensin pitää lukea ruokarukous, en tiennyt, harmittaa erehdys. Olen 3,5 vuotias.

Sitten myöhempi selkeä muisto, olen n 3v ja 9kk, sisko ja naapurintyttö on lainanneet joltain kasetin ja nauhoittavat sen molemmille kahdella kasettimankalla, toiseen kasetti soimaan ja toiseen nauhoittamaan. Pitää olla hiljaa, koska puhe tulisi nauhalle. Tykkään musiikista kovasti ja kyseinen kasetti on suosikkilevyni edelleen ja yksi (jo edesmennyt) bändin jäsen lempimuusikkoni. Ehkä siksi asia jäi hyvin mieleen?🤔 Tarkistin myöhemmin paljon vanhemmalta siskolta että muistin oikein.

Tästä eteenpäin muistan paljon asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olin varmaan noin 7 tai 8 kuukautta vanha. Vaipoissa oli torttu ja kukaan ei tullut vaihtamaan. Hetken mietittyäni vaihdoin itselleni vaipat.

Ootpa ollu typerä lapsi. Jos kerran osasit vaihtaa itsellesi vaipat, siis hakea puhtaan vaipan ja vaihtaa se, niin miksi et saman tien mennyt vessaan ja paskantanut siellä pönttöön? Miksi tehdä tortut  vaippaan kun osaa/pystyy vaihtamaan itse vaipat, niin silloin varmaan pystyy myös menemään vessaan. 

Kaikenlaisia yksinkertaisuuksia sitä on.

Niin pieni olen ollut, että ilman vaatteita juoksin pihalla. Siitä minun elämäni alkoi; kotoa. Se on jännä. (Kaikki on vähän jännää nykyisin.)

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein varhaisin muisto on kun makaan pinnasängyssä ja liikuttelen pinnoissa kiinni olevia puupalloja (kahdessa pinnassa molemmissa 3) ja ihmettelen, kun alimmat eivät liiku ollenkaan. En tiedä ikääni, lapsena uskoin sen olevan muistikuva vauva-ajalta. En ajattele muistossa sanoina vaan kuvina.

Jos joku ajattelee sanoina, niin se onkin aina jännä. En ole koskaan ajatellutkaan moista, että muistot voisivat olla kirjan sivuja aivolohkossa. Merkillinen ajatus tuokin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varhaisin,mutta ikävin. Olin vahingossa 5-vuotiaana pudottanut videokameran maahan kun piti kuvata veljen syntymäpäiviä. Isäpuoli raivostui ja repi minua hiuksista. Pääsin irti ja juoksin sisälle flyygelin alle piiloon. Isä sai vedettyä minut jalasta pois sieltä ja löi sähköjohdon pätkällä selkään ja reisille. Sen jälkeen lukitsi pimeään saunaan. En osaa sanoa kauanko siellä olin, ehkä tunnin. Huusi vielä perään, että jos itket tai koputat ovea, olet siellä loppupäivän. Itkin kasvot vasten pyyhettä mahdollisimman hiljaa.

Mikään ei voita uusioperheen ihania lapsuusmuistoja.

Pinnasängystä katselin väkivaltatilannetta, kun isäni pahoinpiteli äitiäni. Muistan tarkkoja yksityiskohtia, kuten äitini vaatteet ja oranssin keittiön tuolin, jolla isäni meinasi lyödä / uhkasi äitiäni, joka kyyristeli nurkassa. Äitini mukaan olin tuolloin n. 10 kk ikäinen. En tiedä onko mahdollista vai muistaako äiti väärin. Noita tilanteita nimittäin riitti, ikävä kyllä. 

Olin 3 v kun juoksin seinää päin ja kuolin.

Vierailija kirjoitti:

Olin sairaalassa, paljon alle kaksivuotias. Muistan eetterimaskin ja sen kammottavan kumin hajun. Vieläkin henki salpautuu jos haistan sen esim. jossain kaupassa jossa myydään vaikkapa kottikärryn kumipyöriä.

En tiedä onko sama kumin haju, joka oli (Kiinassa tehdyissä) radio-ohjattavissa autoissa ja niiden pyörissä, ja kaikessa muovisessa sälässä, kuten penaaleissa. Pidän siitä makeasta hajusta edelleen. Erittäin positiivinen, nostalginen tuoksu. Mitä lie syöpämyrkkyä sekin oli, nyt kun asiaa miettii.

Vierailija kirjoitti:

Hurjan varhaisia muistoja. Tiedän/olen kuullut muutaman muunkin kertovan vastaavia, mutta harvinaista taitaa olla  Minulla on 3 lasta ja olen jostain syystä kaikille heistä tuntenut tarpeelliseksi kertoa heidän ollessaan vauvoja, että ei hätää, jonkun ajan päästä opit kävelemään ja puhumaan, nyt et vielä pysty, mutta kaikki on hyvin. Tiedä sitten tuliko tarpeeseen silloin, he ei muista mitään vauva-ajoilta. 

Yritin lainata viestiä, jossa kirjoittaja kertoi myustavansa asioita vauva-ajaltaan asti (kotiintulon synnäriltä ym.) Siis harvinaisia tietääkseni on muistot vauva-ajalta, mutta uskon sen olevan mahdollista. Itsellänikin on yksi, tosin ei sitä pysty mitenkään varmistamaan. Äitini aina väitti etten voi muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein varhaisin muisto on kun makaan pinnasängyssä ja liikuttelen pinnoissa kiinni olevia puupalloja (kahdessa pinnassa molemmissa 3) ja ihmettelen, kun alimmat eivät liiku ollenkaan. En tiedä ikääni, lapsena uskoin sen olevan muistikuva vauva-ajalta. En ajattele muistossa sanoina vaan kuvina.

Jos joku ajattelee sanoina, niin se onkin aina jännä. En ole koskaan ajatellutkaan moista, että muistot voisivat olla kirjan sivuja aivolohkossa. Merkillinen ajatus tuokin.

Yritin kai huonosti kuvata sitä varhaista muistoani tuolla ei sanoina vaan kuvina, eli jos nyt menisin siihen tilanteeseen aikuisena, voisin miettiä, että tämän keltaisen pinnasängyn pinnoissa alimmat puiset pallot ei liiku jne., samalla kun katselen niitä.

(Arvelin muistossa myös, etteivät liikkuisi, koska niissä oli keltaista maalia, että se kiinnitti ne, isä oli maalannut sängyn ja sutinut yli, tosiasiassa ne alimmat oli tarkoituksella kiinteitä ja muut pallot niiden päällä.)

Muistikuvassa en mielestäni siis osaa vielä puhua tai edes ymmärrä puhetta, se muistikuva on vain se minkä näen, ei ole siis vielä olemassa kieltä mitä ymmärrän, en osaa sanoja. 

Nyt aikuisena kun ajattelen, se on ainakin itselleni yleensä molempia, sanallista ja kuvallista. 

Muistan kurotelleeni tuttipulloa kuivauskaapjssa, se tuntui olevan todella korkalla (tuntuu käsittämättömältä, että oikeasti se on ollut varmaan jossain äidin käden ulottuvilla). Muistan hiekkalaatikon vieressä olevan kärpässienen (siitä oli sanottu ettei saa koskea, ne pilkut näyttivät sokerilta, teki mieli maistaa). Muistan miltä pyörän lastenistuin tuntui (sellaista kumimaista(?) pehmeää kangasta ja muistan kun opettelin ajamaan pyörällä. Minulla ei koskaan ollut apupyöriä, opin 3-vuotiaana.  Muistan miten rakas Mollani heitettiin nuotioon. Halusin sen pois, mutta äiti sanoi ettei sitä enää voi ottaa. Muistan kun mummo työnsi minua maitokärryissä ja piti varoa sormia. Isä kantoi minut aina ulkosaunasta pimeässä, silloin oli lämmin vaikka ulkona oli kylmä. Paljon muitakin juttuja tulee mieleen, nämä muistot ovat 2-4-vuotiaana tapahtuneita asioita. 

En kyllä muista tarkasti minkä ikäinen olin. Pitäisi tarkistaa valokuvista. Kuitenkin ensimmäisiä muistoja tulee muutamia mieleen. Yksi on se, kun olimme muuttaneet maalle rivitaloon. Sieltä asunnossa tulee ensimmäiset muistot. Istuin eteisessä sellaisella punaisella rahilla mikä oli meille vielä myöhemminkin. Oli punaista tekonahkaa. Istuin oviaukon vieressä oikealla ja äitini tuli sieltä ns selkäni takaa eteeni. Hän kysyi jotain "arvaa kumpi käsi" ja sitten ehkäpä näytin toista kättä (en muista tätä tarkkaan). Äiti kuitenkin antoi sitten kädestään minulle pienen suklaapatukan. Muistaakseni oli ehkä Ahaa tai Jim patukka. Punainen kääre kuitenkin.

Samaan asuntoon liittyen muisto, kun takapihalla istutettiin äitini kanssa porkkanoita. Tuli myöhemmin sellaisia hyvin pieniä, joita nostin maasta. Saman asunnon edessä seisoin muistaakseni kolmipyöräni kanssa ja katsoin, kun naapurin isompi lapsi touhusi jotain. Näissä muistoissa vuodenaika oli kevät tai kesä. Lämmintä ja aurinkoista. Mietin minkä ikäinen mahdoin olla. Olen syntynyt vuonna 1993 joten muutimme ollessani vähän yli kaksi maaseudulle. Eli tuo kevät ja kesä olisi voinut olla vuoden 1996. Olisin ollut silloin noin 2 ja puoli. Näitä muistoja tuolta rivitalosta ei silti ole paljon. Vasta myöhemmästä kodista omakotitalossa on enemmän varhaisia  muistoja. 

Olin 4-vuotias ja oltiin katsomassa koulun joulujuhlia. Isosiskoni oli jossain näytelmässä. Sain joulupukilta paperipussin, jossa oli omena ja piparkakku.

3-vuotiaana mentiin mummon kanssa katsomaan äitiä ja vastasyntynyttä pikkuveljeä sairaalaan. Muistan siis vain hämärästi että näin tapahtui, mutta mitään kovin konkreettisia muistikuvia tuosta päivästä ei ole.