Mies joka ei onnittele eikä ota osaa

^miten sinä miehenä suhtautuisit, jos sinua ap onnittelisi syntymäpäivän tai muun merkkipäivän johdosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo kieltämättä outoa. Oletko hänen kumppaninsa mielestä liikaa mieheen yhteydessä?

En usko, viestitellään noin 1-3 x kk ja soitellaan aikataulusyistä ehkä kerran kuussa työaikana (eli ei rasita puolisoa)

Kuitenkin kyseinen kaveri on ollut heti valmis auttamaan jos tarvitsen jotain apua, myös iltaisin tai viikonloppuisin jos jotain tarvitsen (on tietyn alan erityisasiantuntija, sanotaan nyt vaikka fysioterapia - siitä ei siis kyse mutta esimerkkinä jotta ymmärrätte ehkä paremmin - jeesaa aina jos on joku tilanne mihin tarvitsen neuvoa). Tiedän että tätä taas ei muille tee (yhteinen kaveripiiri, jossa taas vähän ihmetellään tätä että minä saan tällaista ”parempaa palvelua”).

Ap

Puhun vain omasta puolestani, mutta itse en pitäisi siitä, jos vaimoni olisi noin tiiviisti yhteydessä johonkin mieheen, joka ei ole hänen perheenjäsenensä tai johon hänen ei täydy työn puolesta pitää yhteyttä. Ja en uskoisi vaimoni ilahtuvan, jos olisin jatkuvasti lyhyelläkin varoitusajalla auttelemassa jotakin naispuolista ystävää myös iltaisin ja viikonloppuisin. Arkikin on yrittäjällä normaalisti (ei tänään, kun tätä kirjoitan) kiireistä, enkä usein ehdi auttaa edes vaimoani heti, jos tehtävää on mahdollista siirtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo kieltämättä outoa. Oletko hänen kumppaninsa mielestä liikaa mieheen yhteydessä?

En usko, viestitellään noin 1-3 x kk ja soitellaan aikataulusyistä ehkä kerran kuussa työaikana (eli ei rasita puolisoa)

Kuitenkin kyseinen kaveri on ollut heti valmis auttamaan jos tarvitsen jotain apua, myös iltaisin tai viikonloppuisin jos jotain tarvitsen (on tietyn alan erityisasiantuntija, sanotaan nyt vaikka fysioterapia - siitä ei siis kyse mutta esimerkkinä jotta ymmärrätte ehkä paremmin - jeesaa aina jos on joku tilanne mihin tarvitsen neuvoa). Tiedän että tätä taas ei muille tee (yhteinen kaveripiiri, jossa taas vähän ihmetellään tätä että minä saan tällaista ”parempaa palvelua”).

Ap

Kuulostaa siltä, että haluaisit hänen olevan itseesi ihastunut tai vähintään olla jossain erityisasemassa hänelle. Tämän takia analysoit hänen käytöstään suurennuslasilla. Olet imarreltu kun ystäväsikkn huomaavat kun saat häneltä "parempaa palvelua", toisaalta et saa häneltä kaipaamaasi huomiota, kun sitä pyydät. Tämä ei selvästikään ole sinulle ihan vaan kaverisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuolemantapauksissa pitää sanoa "otan osaa" ja mitä se edes tarkoittaa?

Googlaa sanakirjasta empatia. Sulta puuttuu se.

Siis onhan se ikävä homma jos jonkun läheinen kuolee, mutta miten itsestäänselvyyksien hokeminen auttaa asiaa ja miten sitä osaa käytännössä otetaan? Mielestäni jotenkin vaivannuttavaa väittää ottavansa osaa, kun ei kuitenkaan oikeasti mitään ota.

Voit myös sanoa, että olet pahoillasi / surullinen kuultuasi uutiset, ja voit lisätä ettei sinulla ole oikein sanoja tms. Ei ole pakko mennä minkään kaavan mukaan, mutta oleellista on ottaa osaa toisen suruun ja jollakin tavalla ilmaista, että ajattelet häntä ja hänen perhettään. Omin sanoin jotenkin. Kyllä se minultakin onnistuu, vaikka olen mies.

Mitä se viestii mielestänne miehelle jos ap onnittelee miestä kun mies ei häntä?

Mielestäni muutama huomio:

1) ahdistuuko jos onnittelee? Kun hän ei onnitellut ap:ta - jos se on joku ”rajanveto” häneltä?

2) onko ap sitten lapsellinen / kosto vaikutelman antava, jos ei onnittele?

3) mitä ap saavuttaa sillä että onnittelee?

4) mitä ap saavuttaa sillä ettei onnittele?

T. Ohis, psykologiasta kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on varmaan kiva ja erityisesti ammattitaitoinen ihminen, mutta häntä ei kiinnosta sinun asiasi.

 

Minäkin tulkitsen tuon niin, että mies haluaa pitää hieman etäisyyttä ja pitää yksityisasiat yksityisasioina. Ap on pikemminkin tuttava kuin ystävä, ja mies haluaa pitää asian myös niin.

Tuo voisi pitää paikkansa, vaikka ap toisaalta sanoi, että he viestittelevät useamman kerran kuussa ja soittavatkin melko usein. Itse olen joskus auttanut omalla erityisosaamisalueellani sellaisia naispuolisia ystäviä, joiden kanssa en halua tulla turhan läheiseksi, ja tulee mieleen äkkiä kaksi, joista toinen tarjosi rahaa ja toinen tarjoutui muistaakseni kokkaamaan minulle (varmasti jonkun hienon aterian), mutta kummassakin tapauksessa kieltäydyin kohteliaasti. Esim. jälkimmäisessä tapauksessa saatoin kertoa, jos muistan oikein, että hän ei ole mitään velkaa ja oli mukavaa auttaa hänen yleishyödyllisessä projektissa / tai ehkä lisäsin jopa että opin siinä itsekin, jotain tällaista, mutta todellisuudessa hänen hienosta tarjouksestaan huolimatta en todellakaan halunnut hänen kanssaan niin läheiseksi, että viettäisin illan hänen luonaan hänen laittaessa minulle ruokaa jne., vaan minulle riitti etäisempi tuttavatasolla pysyminen. En auttanut hänen projektissaan tullakseni henkilökohtaisesti läheisemmäksi hänen kanssaan. T. Mieskirjoittaja

Ap:lla on selvästi enemmän tunteita tätä miestä kohtaan kuin itse tiedostaakaan, ei sitä ihminen muuten miettisi tätä asiaa näin paljon. Anna miehen olla rauhassa ja siirry eteenpäin.

Onhan tässä kiistaton fakta ap:n tekstin mukaan myös se, että mies antaa ap:lle huomiota mitä muut kaverit eivät saa. Eli siinä mielessä ap on positiivisessa erityisasemassa. Mutta kääntöpuoli: negatiivisessa erityisasemassa koska jää paitsi kaikkia onnitteluja.

Mä onnittelisin

^no mä en!

Mieti AP! Jos nyt onnittelet, olet kuin kynnysmatto! Mies tulee aina kävelemään ylitsesi. Näytä nyt, miten sinua kohdellaan. Kyllä mies sen noteeraa ettet onnittele, jos normaalisti olet aina onnittelut laittamassa suuna päänä. Ehkä se tekisi tälle miehelle hyvää huomata, ettei ole kaikessa ykkönen?

Up

No jopas on ongelma kehkeytynyt. Minä kyllä onnittelisin vaikka viestillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuolemantapauksissa pitää sanoa "otan osaa" ja mitä se edes tarkoittaa?

Googlaa sanakirjasta empatia. Sulta puuttuu se.

En ole tuo jota kommentoit, mutta olen ihmetellyt samaa.

Minusta vain ei tunnu miltään, jos joku kertoo sukulaisensa kuolleen. Ei minulta empatia täysin puutu, mutta se valitsee kohteensa aika tarkkaan.

Olen kuitenkin oppinut, että kuuluu sanoa "otan osaa", ja joissakin muissa tilanteissa sitten "onneksi olkoon" tai "hyvää syntymäpäivää", vaikka minusta ei tuntuisi yhtään miltään. Tai vaikka oikeastaan tuntuisi ikävältä, sillä teeskentelyähän nuo lauseeni tavallaan ovat, empatian esittämistä. Veikkaan muuten, että aika moni muukin niitä ihan vain tavan vuoksi latelee. 

Laitat vaan:

Onnea!🎂

Et muuta.

Up

Up

Onnitellako vai eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuolemantapauksissa pitää sanoa "otan osaa" ja mitä se edes tarkoittaa?

Googlaa sanakirjasta empatia. Sulta puuttuu se.

Siis onhan se ikävä homma jos jonkun läheinen kuolee, mutta miten itsestäänselvyyksien hokeminen auttaa asiaa ja miten sitä osaa käytännössä otetaan? Mielestäni jotenkin vaivannuttavaa väittää ottavansa osaa, kun ei kuitenkaan oikeasti mitään ota.

Juuri noin minäkin sen koen! Tässä muutama vuosi sitten olin siinä "osaa otettavan" asemassa (veli kuollut) ja itse arvostin silloin paljon enemmän niitä, jotka oikeasti halusivat antaa tukea, eivätkä vain heitelleet tyhjiä "otan osaa" -fraaseja. Silloin "Kuinka voin sinua auttaa?" on surun kohtaamalle ihmiselle paljon hyödyllisempi lause!

Olen useamman läheisen menettänyt. Pahinta on se, jos aihetta vältellään. Kieltämättä "voi, voi" olisi aika kylmä. Osanotto lämmittää mieltä, vaikka ei muuta osaisi sanoa. Avun tarjoaminen on myös ystävällistä, mutta suru on niin henkilökohtainen asia, että sen jakaminen on luontevinta vain lähipiirin kanssa.

Ap:lle sanoisin, että mies ei todennäköisesti koe ystävyyttä samoin kuin sinä. Pitäisin noin etäisesti suhtautuvaa hyvän päivän tuttavana. Hän ei ole kiinnostunut sinun henkilökohtaisista asioista.

Osanotto ei juuri mieltäni lämmitä. Serkun vaimo lausui ensin otan osaa -fraasin ja hetikohta sen jälkeen alkoi kysellä kuolinsyystä "Oliko se itsari?" Harvinaisen loukkaavaa käytöstä, ei mitään todellista osanottoa, vaan vain tyhjää farisealaista hölinää! Miksi aikuinen ihminen ei voi sanoa itsemurha, jos hänen ulkopuolisena nyt edes pitää kuolemansyy saada tietoonsa?

Vierailija kirjoitti:

Onnitellako vai eikö?

Onnittele. Onko se sinulta pois jos onnittelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuolemantapauksissa pitää sanoa "otan osaa" ja mitä se edes tarkoittaa?

Ei kenenkään suruun voi ottaa osaa. Itsekään en käytä koskaan noita sanoja. Yritän löytää muita sanoja jolla lohduttaa surevaa.

Tuo onkin parempi, huomaavaisempi tapa kohdata sureva kuin ulkoa opittujen sanaparien latelu. Surevalle on myös hyväksi, jos hän saa luotettavan ihmisen kanssa puhua kohtaamastaan menetyksestä ja sen herättämistä tunteista.