Lue keskustelun säännöt.
Miten siitä pääsee henkisesti yli, että tuhlasi paljon aikaa tutkintoon, josta ei tullutkaan mitään?
23.02.2021 |
Älkääkä sanoko, että kyllähän siinäkin jotain ehti tehdä ja jotain jäi käteen. Ehti kyllä tehdä jotain, mutta kyseisen oppilaitoksen toteutus oli niin surkea, että en kyllä voi sanoa oppineeni mitään. Eli se meni aivan kokonaan hukkaan, enkä hölmö edes ymmärtänyt sitä tarpeeksi ajoissa vaan uskoin että kyllä tässä vielä päästään itse asiaan, no lopulta tajusin että ei kyllä päästä. Ja aikaa tuhraantuikin tutkintoon ja sen jälkeenkin ihan liikaa, tämä näyttää CV:ssä todella nololta ja vaikuttaa koko lopun elämän. Vaikka nyt onkin löytynyt uusi ja parempi ratkaisu, edelleen mietin tuota sössittyä tutkintoa ajan hukkaamisen takia ja juuri mainitun CV:n takia, että se surkeus ei ikinä pyyhkiydy historiasta ja sitä täytyy selitellä ja väännellä vielä moneen kertaan. Miten tästä selvitään henkisesti? En voi muuttaa historiaa niin ettei tuota olisi koskaan tapahtunut, mutta voisin kai edes jotenkin hallita omaa suhtautumistani asiaan. Mutta miten, kun murehdin asiaa yhä edelleen vaikka on jo uudet jutut menossa? Jotenkin minulla oli oletus että asia unohtuu kun tulee uutta, mutta niin ei käynytkään.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Taas tätä loputonta asenteesta sössöttämistä. Ymmärtäkää jo, että ei millään asenteella muuteta sitä miten muut ihmiset asiaan suhtautuu. Vai
HYPNOTISOINKO minä jokaisessa työhaastattelussa haastattelijan ja pakotan hänet näkemään keskeytetyn tutkinnon positiivisena asiana. NIINKÖ, PRKKLL!,""Eihän tässä kyse ole kenenkään haastattelijan tai rekrytoijan suhtautumisesta. Kyse on omasta suhtautumisestasi. En kyllä keksi miten noin mielikuvitukseton ihminen kykenee mihinkään työhaastatteluun tai työhön (no joku virkaintoinen byrokraatti, ehkä) kun ei näe asioita kuin yhdeltä kantilta ja vielä piehtaroi ja voivottaa kun "Kyllä jämpti on näin!" - eihän mitään muita tulkintoja ja todellisuuksia ole olemassakaan. Voi, voi!
AI EI OLE KYSE HAASTATTELIJAN SUHTAUTUMISESTA. HUHHUH! Noinko minä sanon seuraavassa työhaastattelussa haastattelijalle, että tässä ei ole kyse sinun suhtautumisestasi, minähän olen päättänyt päästä tänne! NIINKÖ!?!?!?!???!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monessa työhaastattelussa olet joutunut asiaa selittämään? Itselläni samantyyppinen tilanne, opinnot jäivät masennuksen vuoksi kesken ja edelleen tuntuu asia viiden vuoden jälkeen pahalta, jos syvällisemmin asiaa miettii. Ehkä vielä joku päivä jaksan saattaa opinnot loppuun, ehkä en. Elämä koettelee välillä paljonkin. Uudet tuulet on puhaltanut jo useamman vuoden, olen käynyt kolmessa työhaastattelussa ja saanut ne kaikki paikat. Kenellekään en ole haastattelussa joutunut selittämään miksi opinnot on jäänyt kesken. En ole unelmieni työssä, mutta elämä menee eteenpäin näinkin. Asenne ratkaisee.
Älä stressaa. Ihan sama, mitä oot tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ketään ei oikeasti kiinnosta. Työt menevät niille, jotka muistuttavat tai miellyträvät itse hr-tyyppejä. Älä edes kysy, paljonko olen käyttänyt valtion rahoja kouluttautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Taas tätä loputonta asenteesta sössöttämistä. Ymmärtäkää jo, että ei millään asenteella muuteta sitä miten muut ihmiset asiaan suhtautuu. Vai
HYPNOTISOINKO minä jokaisessa työhaastattelussa haastattelijan ja pakotan hänet näkemään keskeytetyn tutkinnon positiivisena asiana. NIINKÖ, PRKKLL!,""Eihän tässä kyse ole kenenkään haastattelijan tai rekrytoijan suhtautumisesta. Kyse on omasta suhtautumisestasi. En kyllä keksi miten noin mielikuvitukseton ihminen kykenee mihinkään työhaastatteluun tai työhön (no joku virkaintoinen byrokraatti, ehkä) kun ei näe asioita kuin yhdeltä kantilta ja vielä piehtaroi ja voivottaa kun "Kyllä jämpti on näin!" - eihän mitään muita tulkintoja ja todellisuuksia ole olemassakaan. Voi, voi!
AI EI OLE KYSE HAASTATTELIJAN SUHTAUTUMISESTA. HUHHUH! Noinko minä sanon seuraavassa työhaastattelussa haastattelijalle, että tässä ei ole kyse sinun suhtautumisestasi, minähän olen päättänyt päästä tänne! NIINKÖ!?!?!?!???!!!!!
Minä en pääse edes haastatteluun ja takuulla olen kärsinyt sinua enemmän. Ja opiskellut sinua enemmän.
Itse sain hammasta purren väännettyä DI-tutkinnon kasaan enkä tee sillä mitään. Menestyin huonosti opinnoissa mutta kyllä ne pakolliset tentit läpi meni kun tärpit opetteli ja tarpeeksi monta kertaa yritti. Ja kun otti helppoja kursseja valinnaiseksi niin ne sujui. Mitään en tunne osaavani eikä rahkeet riitä alan täydennyskoulutukseen. Tulipahan käytyä, vaikka jos olisin ollut fiksu niin olisin vaihtanut alaa jo opintojen alussa. Jotenkin sitä luuli pääsevänsä tutkinnolla työelämään kun tiedän muutaman kollegan jotka pääsivät huonoista papereista huolimatta alan töihin. Olen päässyt pettymyksestä eteenpäin suunnittelemalla alan vaihtoa työvoimapula-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Taas tätä loputonta asenteesta sössöttämistä. Ymmärtäkää jo, että ei millään asenteella muuteta sitä miten muut ihmiset asiaan suhtautuu. Vai
HYPNOTISOINKO minä jokaisessa työhaastattelussa haastattelijan ja pakotan hänet näkemään keskeytetyn tutkinnon positiivisena asiana. NIINKÖ, PRKKLL!,""Eihän tässä kyse ole kenenkään haastattelijan tai rekrytoijan suhtautumisesta. Kyse on omasta suhtautumisestasi. En kyllä keksi miten noin mielikuvitukseton ihminen kykenee mihinkään työhaastatteluun tai työhön (no joku virkaintoinen byrokraatti, ehkä) kun ei näe asioita kuin yhdeltä kantilta ja vielä piehtaroi ja voivottaa kun "Kyllä jämpti on näin!" - eihän mitään muita tulkintoja ja todellisuuksia ole olemassakaan. Voi, voi!
AI EI OLE KYSE HAASTATTELIJAN SUHTAUTUMISESTA. HUHHUH! Noinko minä sanon seuraavassa työhaastattelussa haastattelijalle, että tässä ei ole kyse sinun suhtautumisestasi, minähän olen päättänyt päästä tänne! NIINKÖ!?!?!?!???!!!!!
Juuri näin! Miten itse suhtaudut asiaan vaikuttaa siihen miten muut sinut kokevat. Jos asia on kauhea mörkö ja takeltelet ja nieleskelet ja änkytät, niin rekrytoija kokee, että kenties sinulla on jotain salattavaa, kenties valehtelet ja saa sinusta negatiivisen kuvan. Eikä palkkaa sinua. Pitääkö nyt näinkin yksinkertainen asia vääntää rautalangasta? Ja ei - en tule kertomaan miten sinun tulisi tähän asiaan alkaa suhtautumaan. Tee kotiläksysi ihan itse!
Jos teit jonkun pilipalitutkinnon (=humanistinen tutkinto) niin syytä itseäsi. Muussa tapauksessa kannattaa vain todeta ettei tehtyä saa tekemättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) wauhotu b) wauhotu c) skarppaa pönttö...
Vierailija kirjoitti:
Miten siitä pääsee henkisesti yli, että tuhlasin aikani kahteen maisterintutkintoon enkä ole vielä 45-vuotiaanakaan päässyt kertaakaan vakituiseen kokopäivätyöhön? Toistuvasti työttömänä, tälläkin hetkellä.
Vastaus: Ei ole mitään yli päästävää. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Toistaiseksi kävi näin.
M45
Hyvä asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi paljon on akateemisesti koulutettuja työttömiä.
Opiskelin hoitajaksi jo 15 vuotta sitten, koska tajusin kyseisen asian ajoissa. Ensimmäisellä tutkinnollani en todellakaan olisi ikinä työllistynyt kunnolla. Pelkkää harjoittelua ja palkkatukea. En tiedä haluanko olla hoitaja lopun ikää, mutta niin harva ala nykyään työllistää. Vaihtoehdot ovat kovin vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Taas tätä loputonta asenteesta sössöttämistä. Ymmärtäkää jo, että ei millään asenteella muuteta sitä miten muut ihmiset asiaan suhtautuu. Vai
HYPNOTISOINKO minä jokaisessa työhaastattelussa haastattelijan ja pakotan hänet näkemään keskeytetyn tutkinnon positiivisena asiana. NIINKÖ, PRKKLL!,""Eihän tässä kyse ole kenenkään haastattelijan tai rekrytoijan suhtautumisesta. Kyse on omasta suhtautumisestasi. En kyllä keksi miten noin mielikuvitukseton ihminen kykenee mihinkään työhaastatteluun tai työhön (no joku virkaintoinen byrokraatti, ehkä) kun ei näe asioita kuin yhdeltä kantilta ja vielä piehtaroi ja voivottaa kun "Kyllä jämpti on näin!" - eihän mitään muita tulkintoja ja todellisuuksia ole olemassakaan. Voi, voi!
AI EI OLE KYSE HAASTATTELIJAN SUHTAUTUMISESTA. HUHHUH! Noinko minä sanon seuraavassa työhaastattelussa haastattelijalle, että tässä ei ole kyse sinun suhtautumisestasi, minähän olen päättänyt päästä tänne! NIINKÖ!?!?!?!???!!!!!
Ei kukaan palkkaa noin raivohullua sekopäätä vaikka olisi täydellinen cv XD
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittanut kaksi eri tutkintoa, enkä ole tehnyt päivääkään kyseisten alojen töitä ...
Sama täällä. Tosin siitä on aikaa ja silloin sai helpommin töitä ilman edeltäviä tutkintojakin.
Menin, ensin kausiapulaiseksi, töihin, joissa vaatimuksena peruskoulu, työnantajalle en kertonut tutkinnoistani mitään, joillekin aikani kulumista ihmetteleville työkavereille kerroin ei mihinkään johtaneista opiskeluyrityksistäni ja vain toisen alan osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävikö ap. Tommy Hellstenin akatemian? Sillä tutkinnolla ei tosiaankaan tee mitään. Koulutus maksaa noin 25.000 euroa ja valmistuu terapeutiksi, joka ei koskaan saa töitä. Kela ei hyväksy Hellstenin akatemian terapeutteja eli asiakkaat eivät saa Kela-korvausta. Tommylla vain lompakko pullistuu. Huomattakoon vielä, että Tommylla ei ole minkäänlaista psykologian koulutusta. Hän on teologian maisteri.
Perusta firma. Kun olet toimitusjohtaja kukaan ei kysele koulutustaustaasi.
Nyt otat liian vakavasti CV-jutut. Jokaisella on aukkoja cv:ssä. Ei se haittaa. Oli tosin aika, jolloin oltiin tosi ankaria, mutta ei enää tai niin ainakin luulen. Ja cv voi olla nykyään monenlainen, vaikkapa sellainen, jossa korostat vahvuuksiasi.