Lue keskustelun säännöt.
Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?
23.02.2021 |
Olen siis terapiassa ja käsitellyt mm lapsuutta.
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat myös tuollaisia, ettei keskustelu onnistu. Persoonallisuushäiriöisiä molemmat. Mutta omaa oloani on auttanut valtavasti se, ettemme ole enää tekemisissä. Juuri näin saan sen sukupolven välisen paskan katkaistua ja voin hyvin ja jotta oma perheeni voi hyvin.
Luonteissa jatkuu perimä. Omat lapsesi ovat aikoinaan katkeria sinulle mikäli eivät isältään ole saaneet terveempiä geenejä luonteeseensa ja mielenterveyteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä väärin tehnyt vanhempi. Toivoisin, että lapset ymmärtäisivät virheeni ja katsoisivat asiaa aikuisesta näkökulmasta. Lasten ollessa pieniä sairastin syövän ja muutaman vuoden kuluttua toisenkin. Toisesta syövästä en kertonut kenellekään, koska sain ensimmäisestä sairaudesta jo veemäisiä kommentteja. Olin tosi väsynyt. Mies kuttuili eikä maksanut elatusmaksuja. Hän ei halunnut paljon tavata lapsiaan, koska olisi joutunut ostamaan näille ruokaa. Saita mikä saita. Hän halusi myös näyttää minulle, mitä seuraa kun hänet jätettiin. Nyt hän esiintyy lapsille marttyyrina ja kääntää asiat päinvastaiseksi.
Eli lapset voisivat ajatella asiaa myös vanhemman näkökulmasta ja vallitsevista olosuhteista. Parhaani tein ja vielä enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa joku ongelmainen minulle.
Miten lapsuutenne muuttuu jatkuvalla jankkaamisella?
Miksi ette nyt yritä tehdä elämästänne mieleistänne vaan takerrutte lapsuuteen?
Miten omat lapsenne voivat ongelmaisen vanhempansa kanssa?
Minäkin lapsena luin satukirjoista ihan toisenlaisesta lapsuudesta kuin omani mutta jo silloin olin realisti, ihmiset ja kodit ovat erilaisia. Ei tullut silloin eikä myöhemmin mieleen vaatia vanhemmilta noiden tyttökirjojen hempeää lapsuutta.
Ne traumat pitää työstää sille tasolle että se oman elämän rakentaminen mielekkäälle tasolle onnistuu. Siihen työhön kuuluu paljon kysymyksiä joihin haluaisi saada vastauksen mutta useimmiten ne jää saamatta.
Ihan ilman mitään traumojakin aikuisuuteen ja kasvamiseen vaan kuuluu näitä vaiheita joissa kyseenalaistetaan lapsuutta ja omia vanhempia. Hyvällä tuuril
Elämä on monimutkaista jos ei hyväksy sitä, asiat oli näin silloin. Onko lapsilla edes moraalista oikeutta aikuisena tonkia vanhempiensa esim keskinäisiä välejä ha avioliiton vaiheita, ne ovat kuitenki aika yksityisiä asioita.
Aikakoneita ei oikeasti ole olemassa.
Mennyttä ei voi pyyhkiä pois millään sanoilla.
siirry eteenpäin, hoida itsesi kuntoon.
katso ettet siirrä ongelmia tuleville sukupolville.
olet ihana omana itsenäsi.
Yesterday is history. Tomorrow is mystery. Today is a gift.
Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee. Vaikka ainahan se on kiva vedota huonoon lapsuuteen jos ei elämä mene putkeen. Lapsena et voinut vaikuttaa omaan elämääsi, nyt voit. Ota siis vastuu elämästäsi ja elä tässä hetkessä.
Kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa joku ongelmainen minulle.
Miten lapsuutenne muuttuu jatkuvalla jankkaamisella?
Miksi ette nyt yritä tehdä elämästänne mieleistänne vaan takerrutte lapsuuteen?
Miten omat lapsenne voivat ongelmaisen vanhempansa kanssa?
Minäkin lapsena luin satukirjoista ihan toisenlaisesta lapsuudesta kuin omani mutta jo silloin olin realisti, ihmiset ja kodit ovat erilaisia. Ei tullut silloin eikä myöhemmin mieleen vaatia vanhemmilta noiden tyttökirjojen hempeää lapsuutta.
Ne traumat pitää työstää sille tasolle että se oman elämän rakentaminen mielekkäälle tasolle onnistuu. Siihen työhön kuuluu paljon kysymyksiä joihin haluaisi saada vastauksen mutta useimmiten ne jää saamatta.
Ihan ilman mitään traumojakin aikuisuuteen ja kasvamiseen vaan kuuluu näitä vaiheita joissa kyseenalaistetaan lapsuutta ja omia vanhempia. Hyvällä tuuril
Aikuisrn pitäisi aikuisen järjellä jo tajuta. Jokainen teini häpeää vanhempiaan rai ainakin melkein jokainen, aikuisestakin vanhemmat voi tuntua tyhmiltä ja oppimattomilta jos oma elinpiiri on jo toisenlainen. Voihan siitä käydä terapeutille vonkumassa ettei vanhemmat vastaa vaatimustasoani. Kysymys edelleen: mitsä se muuttaa? Ei ronskipuheisesta teollisuussiivoojasta saa terapeuttikaan leivottua jälkikäteen hienostorouvaa ja lapselle lapsuutta jossa ei tupakoida ja oteta paukkuja viikonloppuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se terapian vetäjä, joka on ammattilainen auta tuossa.
"Kun muutat omaa käytöstäsi, niin toinenkin muuttaa käytöstään" Muuten hyvä, mutta tuossa ei ole otettu huomioon sitä, että se toinen voi olla kykenemätön muuttamaan sitä käytöstään. Ei auta vaikka mitä tekisit. Eli joskus on parempi antaa olla.
Jos vuorovaikutussuhteessa tai tiiviissä yhteisössä joku muuttaa käytöstään, muidenkin on muutettava. Sitä muutosta ei vain voi määrätä, toiset voivat muuttaa käytöstään mihin suuntaan tahansa. Ja tämäkin siis koskee tilanteita, joissa joku on oikeasti muuttanut käytöstään, eikä vain kerran yrittänyt ottaa asiaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole aika lapsellista yrittää muutraa lapsuuttaan riitelemällä vanhempiensa kanssa? Se ei niitä torumisia ja legojen puutetta tai mitä tahansa enää muuta.
Aikakoneita ei ole kuin saduissa.
Kerro minulle ettet ymmärrä mistä puhutaan, kertomatta minulle ettet ymmärrä mistä puhutaan.
Siitähän puhutte että olette takertuneet lapsuuteen, elämä ei oke mennyt hyvin ja syytätte siitä vanhempianne.
Olkaa nyt itse vanhempia, hyviä. Miksi elätte edelleen lapsen ajatusmaailmassa?
Joidenkin kohdalla voi olla noinkin, mutta kyse on silti isommista asioista kuin legoista tai torumisesta.
Älä keskustele. Etkö jo käy terapiassa sitä varten muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistää niin vihaksi kun pieniltä keskenkasvuisilta lapsilta saa ensin aina niitä "maailman paras äiti" -kortteja ja -kommentteja, mutta sitten heidän mielipiteensä muuttuu kriittiseksi kun kasvavat ja kehittyvät.
Siis te, joilla nyt on lapsia. Älkää juoko, tupakoiko, narkatko, älkää käykö vieraissa ettei lapsenne aikuisena tarvitse terapiaa.
Olkaa aina lapsenne kanssa, ostakaa kaikki mitä hän pyytää, hän määrätköön perheenne asiat ruokia myöten. Lapsia ei saa käyttää lapsityövoimana eli ei kotitöitä.
Unohtakaa itsenne, ette enää ole henkilöitä, vain äiti tai isä. Kaikki mitä teette tai sanotte käsitellään 30 vuoden päästä terapeutilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa aikuisen ihmisen jäämään lapsuuteen kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole aika lapsellista yrittää muutraa lapsuuttaan riitelemällä vanhempiensa kanssa? Se ei niitä torumisia ja legojen puutetta tai mitä tahansa enää muuta.
Aikakoneita ei ole kuin saduissa.
Kerro minulle ettet ymmärrä mistä puhutaan, kertomatta minulle ettet ymmärrä mistä puhutaan.
Siitähän puhutte että olette takertuneet lapsuuteen, elämä ei oke mennyt hyvin ja syytätte siitä vanhempianne.
Olkaa nyt itse vanhempia, hyviä. Miksi elätte edelleen lapsen ajatusmaailmassa?
Joidenkin kohdalla voi olla noinkin, mutta kyse on silti isommista asioista kuin legoista tai torumisesta.
Niin, parisuhteet ei ole onnistunut, työelämä ei ole onnistunut eikä opiskelut. Ystäväpiiriä ei ole, rahaa on vähän . Siispä syytetään vanhempia kun ei oikeen mikään onnistu. Sitten muistetaan ne legotkin ja biletyskiellot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistää niin vihaksi kun pieniltä keskenkasvuisilta lapsilta saa ensin aina niitä "maailman paras äiti" -kortteja ja -kommentteja, mutta sitten heidän mielipiteensä muuttuu kriittiseksi kun kasvavat ja kehittyvät.
Vihaksi? Tuohan on ihan normaalia lapsen kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Yesterday is history. Tomorrow is mystery. Today is a gift.
Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee. Vaikka ainahan se on kiva vedota huonoon lapsuuteen jos ei elämä mene putkeen. Lapsena et voinut vaikuttaa omaan elämääsi, nyt voit. Ota siis vastuu elämästäsi ja elä tässä hetkessä.
Kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Ei kukaan.
Oliko tuo joku narsistisen vanhemman kootut selitykset?
Oma isäni on hyvin väkivaltainen ja naisvihamielinen ihminen. Yritin ottaa väkivaltaa ja alistamista puheeksi jo lapsuudessani, mutta siitä seurasi vain armoton raivokohtaus ja käsiksi käyminen. Muistan kerrankin kun isä oli kaivanut jostain esitteitä kasvatuslaitoksesta, jonne olisi halunnut minut laittaa, jotta "oppii kunnioittamaan isäänsä". Äiti itki ja yritti selittää vieressä ettei minussa ole mitään vikaa, mutta isä huusi kurkku suorana, että olen paska lapsi.
Katkaisin välit häneen 16-vuotiaana ja nyt olen 35v. Veikkaan, että jos nyt näiden vuosien jälkeen ilmestyisinkin hänen näkökenttäänsä, hän ryntäisi kädet ojossa kimppuuni ja satuttaisi minua. Ei hänen kanssaan voi keskustella. Hänen kuvitelmissaan hyvä isä lyö lastaan, eristää tämän sosiaalisista kontakteista ja pakottaa tekemään lapselle vastenmielisiä asioita. Isä sanoi minulle viime sanoikseen ennen välienkatkaisuani, että kun menen töihin, alkaa palkkani juosta hänen tililleen kiitoksena kasvatuksesta ja hoidosta.
Mitä enemmän paskaa tonkii, sitä pahemmalle se haisee.
Turha edes yrittää, tulee itselle vain entistä huonompi olo kun toinen ei ymmärrä vaikka kuinka rautalangasta koittaa vääntää. Onneksi on terapia.
Ne traumat pitää työstää sille tasolle että se oman elämän rakentaminen mielekkäälle tasolle onnistuu. Siihen työhön kuuluu paljon kysymyksiä joihin haluaisi saada vastauksen mutta useimmiten ne jää saamatta.
Ihan ilman mitään traumojakin aikuisuuteen ja kasvamiseen vaan kuuluu näitä vaiheita joissa kyseenalaistetaan lapsuutta ja omia vanhempia. Hyvällä tuurilla nuo on mahdollista keskustella auki ja huonolla tuurilla ei jolloin jää hyvin paljon asioita roikkumaan ja vie aikaa työstää ne läpi.