Ero tuli, kuolen tähän kipuun

Hyvä ystävä, pari pulloa viiniä ja vaikka saunaan. Puhut, kiroat, haukut, tunnet koko maaiman tuskan ja itket, nukut kunnon unet ja aamulla olet jo vähän päässyt eteenpäin. Oisko tällaista kaveria?

Oleellista on tietenkin mikä suhteen purkautumisen syy on.

Sattuuhan se, mutta pieni murhe se lopulta on elämän muiden murheiden rinnalla. Kipu väistyy ja kohta huomaat, että elämä on tuonut tullessaan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että erot ja kaikki tällaiset kokemukset iskee kovempaa, jos on jotain aikaisempia traumoja tai hylkäämiskokemuksia taustalla. Silloin ei ole kyse vaan siitä sen hetkisestä ikävästä kokemuksesta, vaan myös kaikista niistä muista huonoista tunnekokemuksista, jotka se nostaa pintaan.

Kannattaa harjoitella sitä, että oppii sanoittamaan ja erittelemään omia tunnekokemuksia, jolloin saa niihin jonkinlaista hallinnantuntua ja oppii ymmärtämään itseään.

Tuoreen eron jälkeen on ihan luonnollista, että tuntuu pahalta, mutta jos tilanne pitkittyy tai laukaisee masennuksen, pitää sille tehdä jotain.

Tämä on täysin totta minun kohdallani. Aiemmista kokemuksista johtuen tämä osuu erityisen kipeään kohtaan ja saa olon todella hätääntyneeksi ja turvattomaksi. Tämä on myös ollut minulle se peloista pahin, joka nyt sitten kävikin toteen. Ap

Tuliko ukko kaapista?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että ero tapahtui maailman parhaasta ja ihanimmasta miehestä. Hänen päätöksellään. Jos olisi edes jotain syytä ajatella että parempaa on tulossa se auttaisi. Minulla on aiemmin kaksi suhdetta päättynyt kumppanin väkivaltaisuudet ja pettämisen vuoksi jolloin niistä ylitse pääseminen oli lopulta helpompaa, koska koin olevani onnekas päästessäni heistä. Tämä suhde oli täysin erilainen ja puhuimme myös perheen perustamisesta. Ap

Tiedän tunteen... Mun eksä oli tosi hyvä tyyppi ja jätti mut viime vuonna (oltiin kasvettu erilleen). Ensin ajattelin etten ikinä löydä ketään yhtä ihanaa mutta toisin kävi! Nyt oon seurustellu lähemmäs puol vuotta ihanan miehen kanssa. Klisee tai ei aika auttaa. Kannattaa nähdä ystäviä ettet jää täysin yksin fiilistesi kanssa. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Sattuuhan se, mutta pieni murhe se lopulta on elämän muiden murheiden rinnalla. Kipu väistyy ja kohta huomaat, että elämä on tuonut tullessaan jotain muuta.

Kyllä on valtavan isoja murheita sinulla, jos ero on pieni murhe niiden rinnalla. Itselleni ero oli paljon isompi murhe kuin esim. läheisen sisaruksen yllättävä kuolema muutama vuosi aiemmin. Sekin pysäytti ja tuntui, että oma elämä loppuu, mutta selvisin siitä paljon nopeammin ja helpommin kuin erosta.

Se on hirveän yksilöllistä miten kukakin nämä käsittelee. Ei pidä koskaan ainakaan vähätellä toisen tunteita vaikka itse pääsisikin helpommalla, ikinä ei voi tietää mitä se ihminen on käynyt läpi ja mitä kaikkea aikaisempaa koettua nykyhetkeen liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Etsi laastari. Se voi auttaa.

Virtuaalihalaus sulle!

Tätä laastaria ehdotetaan paljon. Tuntuu minulle ihan vieraalta ajatukselta, todennäköisesti vain ikävöisin entistä kumppaniani vielä enemmän. Ap

Yllättäen taas jättäjä-miehen vikaa kaikki eikä jätetyssä naisessa mitään syytä. Suhteessa on aina 2 osapuolta vai miten se nyt menikään. Miten nämä maailman ihanimmat miehet nyt noin vaan ykskaks häippää elleivät koe että suhteessa on nyt jotain pahasti vialla. Naisilta varmaan usein unohtuu mainita, asia jos toinenkin omalta puoleltaan siinä sädekehän loisteessa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen taas jättäjä-miehen vikaa kaikki eikä jätetyssä naisessa mitään syytä. Suhteessa on aina 2 osapuolta vai miten se nyt menikään. Miten nämä maailman ihanimmat miehet nyt noin vaan ykskaks häippää elleivät koe että suhteessa on nyt jotain pahasti vialla. Naisilta varmaan usein unohtuu mainita, asia jos toinenkin omalta puoleltaan siinä sädekehän loisteessa.

En ole mielestäni syyttänyt miestä, juurihan kirjoitin syyttäväni itseäni asioista jotka menivät pieleen... Ap

Ainakin olet elänyt ja rakastanut. Tuollainen on minulta kokematta, toisaalta hyvätkin puolet.  Elän siihen nähden joutilaan itsekeskeisesti, täälläkin sellaisia juttuja että kannattaako, ja mihin mieheen elämäänsä panostaa, voi miettiä. 

t. sinkkunainen  

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että erot ja kaikki tällaiset kokemukset iskee kovempaa, jos on jotain aikaisempia traumoja tai hylkäämiskokemuksia taustalla. Silloin ei ole kyse vaan siitä sen hetkisestä ikävästä kokemuksesta, vaan myös kaikista niistä muista huonoista tunnekokemuksista, jotka se nostaa pintaan.

Kannattaa harjoitella sitä, että oppii sanoittamaan ja erittelemään omia tunnekokemuksia, jolloin saa niihin jonkinlaista hallinnantuntua ja oppii ymmärtämään itseään.

Tuoreen eron jälkeen on ihan luonnollista, että tuntuu pahalta, mutta jos tilanne pitkittyy tai laukaisee masennuksen, pitää sille tehdä jotain.

Kyllä, se on juuri näin että taustat vaikuttavat osaltaan siihen kuinka kovana kokee mm. erot parisuhteissaan. Esimerkiksi nainen, jonka isä on hylännyt tämän ollessa lapsi, kokee parisuhteessa tapahtuvan eron myötä traumaattista hylkäämisen kokemusta ikään kuin uudestaan ja uudestaan, ja on siksi tavallista haavoittuvampi tällaista kohdatessaan Yksikertaistettuna näin. Terapiassa omakohtaisesti opittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi laastari. Se voi auttaa.

Virtuaalihalaus sulle!

Tätä laastaria ehdotetaan paljon. Tuntuu minulle ihan vieraalta ajatukselta, todennäköisesti vain ikävöisin entistä kumppaniani vielä enemmän. Ap

En suosittele. Toimii ehkä joillakin, mutta ei varmasti suurimmalla osalla ihmisiä. Joka tapauksessa surut ja menetykset on käsiteltävä, ja laastarit "parhaimmillaankin" ehkä siirtävät tätä käsittelyä. Kun elät tämän vaiheen nyt, olet nopeammin vapaa ja aidosti valmis jatkamaan elämääsi ja kohtaamaan uusia merkityksellisiä ihmisiä.

Minkä ikäisiä olette ja kauanko olitte kihloissa ja kauanko koko suhde kesti?

Usko pois, aika oikeasti auttaa vaikka nyt on aivan mahdotonta uskoa siihen. Mutta se aika voi olla pitkäkin, joku toipuu nopeammin kuin toinen. Älä kuuntele mitään, että kipu kestää puolet suhteen kestosta, sinä suuret juuri niin kauan kuin on tarvetta ja sinä suuret omalla tavallasi. Mutta joskus jossain vaiheessa se helpottaa. Ei ehkä ikinä katoa kokonaan, mutta se helpottaa ja laimenee kyllä. Tarvitset nyt vain sitä aikaa.

Itse luulin jätetyksi tultuani että kuolen unissani sydänkohtaukseen, sattui niin paljon. Joitain kuukausia itkin itkemistäni eikä mistään tullut mitään. Huutoitkua, sellaista mitä en uskonut voivani edes itkeä. Sattui niin paljon että koko rintakehää puristi ja se kipu vei kaiken voiman. Nyt 1,5 vuoden jälkeen kaikki jo paremmin. Yhä ikävöin ja surettaa mutta ihan eri tavalla. Uuteen suhteeseen en pysty enkä treffeihin kykene mutta ehkä jossain vaiheessa. Se tunne kun piti perustaa yhteinen tulevaisuus, toiveita tulevasta ja se viedään pois. Tuntui kun joku olisi työntänyt alas vapaapudotukseen kalliolta.

Muista hoitaa itseäsi niin hyvin kuin pystyt. Älä vaadi liikoja itseltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että erot ja kaikki tällaiset kokemukset iskee kovempaa, jos on jotain aikaisempia traumoja tai hylkäämiskokemuksia taustalla. Silloin ei ole kyse vaan siitä sen hetkisestä ikävästä kokemuksesta, vaan myös kaikista niistä muista huonoista tunnekokemuksista, jotka se nostaa pintaan.

Kannattaa harjoitella sitä, että oppii sanoittamaan ja erittelemään omia tunnekokemuksia, jolloin saa niihin jonkinlaista hallinnantuntua ja oppii ymmärtämään itseään.

Tuoreen eron jälkeen on ihan luonnollista, että tuntuu pahalta, mutta jos tilanne pitkittyy tai laukaisee masennuksen, pitää sille tehdä jotain.

Tämä on täysin totta minun kohdallani. Aiemmista kokemuksista johtuen tämä osuu erityisen kipeään kohtaan ja saa olon todella hätääntyneeksi ja turvattomaksi. Tämä on myös ollut minulle se peloista pahin, joka nyt sitten kävikin toteen. Ap

Olen ollut samassa tilanteessa ja kokenut samoin. Suosittelen sinulle ap todella lämpimästi hyvää terapeuttia. Saat paljon vahvistusta omalle itsellesi ja konkreettista ymmärrystä itsestäsi. Ja ennen kaikkea opit käsittelemään ja lopulta hallitsemaankin pelkojasi. Ne kun vaikuttavat elämäämme ja parisuhteisiimme tiedostamattamme. Ehkä joku päivä toteat saman kuin minä: erolla oli merkitys. Se, että ymmärsit alkaa "hoitamaan" kipukohtiasi, pitämään parempaa huolta i t s e s t ä s i. Pärjäät kyllä, saatpa nähdä.

Koeta löytää heti hoitokontakti mielenterveyspuolelle ja vaikka lääkitys alkuun, ei kannata yhtään jäädä miettimääb jos olo on karmea. Näin läheiseni selviytyi täysin shokkina tulleesta, yhtäkkisestä erosta (tuli jätetyksi toisen miehen takia). Terapeutille sai myös soittaa mihin aikaan vain, mikä toi turvallisuuden tunnetta.

Toinen läheiseni valitettavasti kuoli akuutin erotilanteen tuomaan ahdistukseen (itsemurha), joten ota yhteyttä kuntasi mielenterveyspalveluihin ensi tilassa!

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette ja kauanko olitte kihloissa ja kauanko koko suhde kesti?

Usko pois, aika oikeasti auttaa vaikka nyt on aivan mahdotonta uskoa siihen. Mutta se aika voi olla pitkäkin, joku toipuu nopeammin kuin toinen. Älä kuuntele mitään, että kipu kestää puolet suhteen kestosta, sinä suuret juuri niin kauan kuin on tarvetta ja sinä suuret omalla tavallasi. Mutta joskus jossain vaiheessa se helpottaa. Ei ehkä ikinä katoa kokonaan, mutta se helpottaa ja laimenee kyllä. Tarvitset nyt vain sitä aikaa.

Itse luulin jätetyksi tultuani että kuolen unissani sydänkohtaukseen, sattui niin paljon. Joitain kuukausia itkin itkemistäni eikä mistään tullut mitään. Huutoitkua, sellaista mitä en uskonut voivani edes itkeä. Sattui niin paljon että koko rintakehää puristi ja se kipu vei kaiken voiman. Nyt 1,5 vuoden jälkeen kaikki jo paremmin. Yhä ikävöin ja surettaa mutta ihan eri tavalla. Uuteen suhteeseen en pysty enkä treffeihin kykene mutta ehkä jossain vaiheessa. Se tunne kun piti perustaa yhteinen tulevaisuus, toiveita tulevasta ja se viedään pois. Tuntui kun joku olisi työntänyt alas vapaapudotukseen kalliolta.

Muista hoitaa itseäsi niin hyvin kuin pystyt. Älä vaadi liikoja itseltäsi.

Olen 31v, entinen kumppani kolme vuotta vanhempi. Suhdetta kesti neljä vuotta. Luulin todellakin, että perustamme perheen tämän miehen kanssa. Puhuimme siitä ja se kuului lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Se on asia mikä tekee tästä vielä pahemman, ne kaikki suunnitelmat vietiin ja nyt läsnä on myös pelko siitä etten enää ehdi toipua ja perustaa toivomaani perhettä. Ap

Vierailija kirjoitti:

No kuole sitten. Et tule kestämään elämän suurempia kolhuja. Oman lapsen kuolema, oman aviopuolison kuolema, oman äidin kuolema. Hengenvaarallinen sairaus (joko sinulla itselläsi tai läheiselläsi).

Jos ero kihlatusta saa sinut romahtamaan, mene psykiatrille. Ihan oikeasti. Et ole riittävän itsenäinen ja vahva (resilienssi) aikuinen.

Minua ei millään tavalla ahdista se, että parisuhde loppuu eroon. Ero tarkoittaa sitä, että yksi (tai molemmat) osapuolet eivät olleet tyytyväisiä suhteeseen. Suhde loppui. Elämä ei lopu, koska molemmat osapuolet ovat yhä hengissä.

Suhteellisuudentaju (mikä on traumaattinen menetys ja mikä ei) on suomalaisilta täysin hukassa. Joka toinen valittaa itsetuhoisuutta, kun kihlaus päättyy. 

Tämä kertoo vain sinun omasta kehittymättömyydestäsi. Häpeäisin sinuna,mutta sinä et taida sellaista tunnetta kuin häpeä edes tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että erot ja kaikki tällaiset kokemukset iskee kovempaa, jos on jotain aikaisempia traumoja tai hylkäämiskokemuksia taustalla. Silloin ei ole kyse vaan siitä sen hetkisestä ikävästä kokemuksesta, vaan myös kaikista niistä muista huonoista tunnekokemuksista, jotka se nostaa pintaan.

Kannattaa harjoitella sitä, että oppii sanoittamaan ja erittelemään omia tunnekokemuksia, jolloin saa niihin jonkinlaista hallinnantuntua ja oppii ymmärtämään itseään.

Tuoreen eron jälkeen on ihan luonnollista, että tuntuu pahalta, mutta jos tilanne pitkittyy tai laukaisee masennuksen, pitää sille tehdä jotain.

Tämä on täysin totta minun kohdallani. Aiemmista kokemuksista johtuen tämä osuu erityisen kipeään kohtaan ja saa olon todella hätääntyneeksi ja turvattomaksi. Tämä on myös ollut minulle se peloista pahin, joka nyt sitten kävikin toteen. Ap

Tämänkin ymmärtäminen on jo askel eteenpäin, eli ei ole kyse pelkästään tästä kyseisestä erosta. Ja koska omalle historialleen, tai sille mitä joku toinen ihminen tahtoo tai ei tahdo ei mahda mitään, voi harjoitella irtipäästämistä ja sitä, että on lempeä ja myötätuntoinen omaa itseä kohtaan. Kyllä se siitä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

No kuole sitten. Et tule kestämään elämän suurempia kolhuja. Oman lapsen kuolema, oman aviopuolison kuolema, oman äidin kuolema. Hengenvaarallinen sairaus (joko sinulla itselläsi tai läheiselläsi).

Jos ero kihlatusta saa sinut romahtamaan, mene psykiatrille. Ihan oikeasti. Et ole riittävän itsenäinen ja vahva (resilienssi) aikuinen.

Minua ei millään tavalla ahdista se, että parisuhde loppuu eroon. Ero tarkoittaa sitä, että yksi (tai molemmat) osapuolet eivät olleet tyytyväisiä suhteeseen. Suhde loppui. Elämä ei lopu, koska molemmat osapuolet ovat yhä hengissä.

Suhteellisuudentaju (mikä on traumaattinen menetys ja mikä ei) on suomalaisilta täysin hukassa. Joka toinen valittaa itsetuhoisuutta, kun kihlaus päättyy. 

Hienoa jos sinua ei ero ahdistaa. Me olemme kuitenkin erilaisia ja meillä kaikilla on eri lähtökohdat ja taustat jotka vaikuttavat kriiseistä selviämiseen. Kokemuksia ei ole järkeä arvottaa tai vertailla. Ei pidä väheksyä kenenkään kokemaa tietämättä taustoja.