Ero tuli, kuolen tähän kipuun
Viikko sitten tuli ero kihlatun kanssa. Miten tästä tuskasta selviää? Tuntuu, että jokainen hengenveto sattuu, joka sekunti ahdistaa ja on pakokauhu päällä, yöllä ei saa nukuttua, ruoka ei maistu, olen käytännössä toimintakyvytön...
On tullut mieleen itsetuhoisia ajatuksiakin, ei niin että oikeasti haluaisin mitään tehdä, tämä olo vaan on niin hirveä. Töissä en ole pystynyt olemaan. Ystäviä on, mutta en voi heitä jatkuvasti kuormittaa tällä. Ammattilaiselle olen yrittänyt varata keskusteluaikaa, toistaiseksi onnistumatta. Miten ihmeessä tämän olon kanssa selviää?!
Kommentit (230)
Kannattaa hakea keskusteluapua jos tuntuu ettei pääse eteenpäin. Suosittelen vahvasti!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on liian lyhyt aika.
Vappuna jo hymyilyttää.
Eipä hymyilyttänyt vappuna, päinvastoin. Edelleen on todella vaikeaa, vaikka alun pahin shokki on tietenkin muuttunut toisenlaiseksi. Suru ja masennus on todella voimakkaita. Ap
Vappuviikonloppu korostaa yksinäisyyttä ja eron tuskaa myös täällä. Uskotaan siihen, että edessä on vielä monia juhlia oma rakas vierellä. Minulla on sydän sen verran piestaleina vielä, että menee jonkin aikaa ennen kuin uskallan yrittää löytää uuden miehen. Mutta ehkäpä joskus vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tässä vähän myös läheisriippuvuusoireilua. Ihan noin rikki erosta ei terve ihminen mene, sillä hänellä on kuitenkin maailman parasta seuraa eli omaa itse & läsnäolonsa jäljellä. Minua auttoivat Teal Swanin ohjeet ja videot erotilanteessa. Tärkeintä on keskittyä hoivaamaan itseään. Kyllä se vielä siitä.
Läheisriippuvaiset selviävät erosta hitaammin.
Joulunaika tulee olemaan kauheaa
Kai kaikki jo keksi että ap erosi itse?
Vierailija kirjoitti:
Itse kokenut myös saman ja tuntenut sen hyvin voimakkaasti. Kuin joku olisi kuollut tai minun sisälläni olisi jotakin kuollut, tyhjyyden tunne
Tuo on noita pakanoiden ongelmia. Kristityillä ei tuollaisia ongelmia ole koska kristityt menevät naimisiin Jeesuksen kanssa eikä eroa koskaan tule. Sääliksi käy pakanoita.
Hyvä ap kun purat itseäsi tänne. Paljon voimia ja tsemppiä. on vain annettava menetyksestä johtuvalle surulle aikaa. hienoa että olet päässyt jo töihin. siitä se lähtee toipuminen
lämpimästi myös suosittelen eronneiden vertaistukiryhmää tai yksilökeskustelua avuksi tilanteeseen.
Ap päivittää tilannetta. Olo on edelleen todella huono. Töihin olen palannut, mutta keskittyminen on hyvin haastavaa. Mikään ei kiinnosta enkä saa hoidettua muuta kuin välttämättömät asiat ja nekin niin ja näin. Unettomuus vaivaa, suru ja ikävä on raastavia.