Ero tuli, kuolen tähän kipuun

itse pääsin erotuskasta näin:

1 perjantaina pää täyteen ja baanalle

2 taksilla himaan uuden kokelaan kanssa

3 panemista aamuun'

4  kaiken antaneena rentoutumista lauantai päivä

5 sunnuntainan hiihtämään

6 maanantaina töihin

Seurakunnan työntekijöiden kanssa pääsee keskustelemaan nopeasti. Eikä se ole mitään uskonnon tuputtamista ainakaan ev-lut seurakunnissa. Työntekijän kanssa voi puhua ihan ei-uskonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti minut vastikään 15 yhteisen vuoden jälkeen. On kuulemma joku toinen. Olen edelleen täysin lamaantunut, itken koko ajan ja tuntuu, että tämä tapahtuu jollekin toiselle. Olen jo melkein 34 ja varmaan ikuisesti yksin, kun elämänkumppani minut hylkäsi. Tämä ihan kauheaa.

Sinä selviät. Nyt sattuu mutta sinä selviät.

Itselleni ehdottomasti parasta on velloa siinä surussa ja ns.itsesäälissä jonkun aikaa. Muut yrittää tsempata, mutta ei se auta mitään. Tuntuu lähinnä itsensä huijaamiselta, että yrittää nousta ylös ja jatkaa elämää. Kunhan sen tietyn ajan (mikä on jokaiselle yksilöllistä) suree tarpeeksi, niin pikkuhiljaa alkaa unohtaa ne tunteet ja päästä yli. Siinä eron jälkeisessä hetkessä se tuntuu ikuisuudelta ja sitähän se usein onkin, mutta silti tietää, että kunhan pääsee pahimman yli, niin se alkaa jossain vaiheessa helpottaa.

Komppaan tuota helpotusta tuovien sarjojen ja elokuvien katsomista. Voimakkaassa kuormituksessa on hyvä, jos saa edes hetkeksi ajatukset muualle. Huolehdi itsestäsi niin hyvin kuin pystyt: syö, juo, nuku, käy esim. metsässä kävelyllä. Luota siihen, että lopulta aika auttaa.

Eron syiden pohtiminen on aikaista, mutta epäreilulta kuulostaa, että mies ei tuonut häntä haittaavia asioita esiin. Vaan valitsi ratkaisuksi shokkieron. Olen ollut tilanteessa, jossa minut jätettiin kun elämääni kohtasi vaikea kriisitilanne. Mies aluksi tuki, mutta ilmoittikin yhtäkkiä, ettei hän tällaista jaksa ja haluaa erota. Hänkin oli ollut "täydellinen" siihen asti. Olin pitänyt huolen, että en kuormittaisi häntä liikaa ja todella kiitollinen kaikesta tuesta. Tuli ihan häpäisty ja huijattu olo.

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti minut vastikään 15 yhteisen vuoden jälkeen. On kuulemma joku toinen. Olen edelleen täysin lamaantunut, itken koko ajan ja tuntuu, että tämä tapahtuu jollekin toiselle. Olen jo melkein 34 ja varmaan ikuisesti yksin, kun elämänkumppani minut hylkäsi. Tämä ihan kauheaa.

Ihmisillä on omituisia ongelmia. Kuin jotain tyhjänselvittelyä elämä täynnä. Ihmiset on ihan hämäriä, ihan pihalla. Onneksi en tunne ainuttakaan ihmistä.

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,

Hetken vielä nukkuu yötä valkeaa

Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,

Parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen,

Sä heräät huomaamaan,

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,

Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin

Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,

Hetki vielä kirkas aamu aukeaa

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen,

Sä heräät huomaamaan,

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen,

Sä heräät huomaamaan,

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Juha Tapio

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti minut vastikään 15 yhteisen vuoden jälkeen. On kuulemma joku toinen. Olen edelleen täysin lamaantunut, itken koko ajan ja tuntuu, että tämä tapahtuu jollekin toiselle. Olen jo melkein 34 ja varmaan ikuisesti yksin, kun elämänkumppani minut hylkäsi. Tämä ihan kauheaa.

Minut jätettiin viime vuonna tuplasti pidemmän liiton jälkeen samasta syystä. Hei, tämä on sinun kannalta paras mahdollnen syy eroon. Alkuun sattuu ja kovaa, mut sitten iskee sellanen viha, jolla pääset siitä koirasta yli että heilahtaa. Trust me

Humanoidi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti minut vastikään 15 yhteisen vuoden jälkeen. On kuulemma joku toinen. Olen edelleen täysin lamaantunut, itken koko ajan ja tuntuu, että tämä tapahtuu jollekin toiselle. Olen jo melkein 34 ja varmaan ikuisesti yksin, kun elämänkumppani minut hylkäsi. Tämä ihan kauheaa.

Ihmisillä on omituisia ongelmia. Kuin jotain tyhjänselvittelyä elämä täynnä. Ihmiset on ihan hämäriä, ihan pihalla. Onneksi en tunne ainuttakaan ihmistä.

PS. Olen melkein ylpeä tuosta sanasta "tyhjänselvittely" jonka juuri keksin. Jostain kumman syystä Google ei anna sillä sanalla ainuttakaan hakutulosta, outoa ettei sitä sanaa kauheasti käytetä. Vaikuttaa siltä että ihmiset vain luovat ongelmia tyhjästä, ja niitä tyhjiä ongelmia he sitten selvittelevät koko elämänsä ajan sensijaan että he eläisivät.

Tämä keskustelu on minulle hurjan mielenkiintoinen ja opettavainen, koska tässä ihmiset suorastaan antaumuksella kuvailevat omituisia tunnekamppailuitaan joita minulla ei ole ollut, jotka minulle ovat aivan vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,

Hetken vielä nukkuu yötä valkeaa

Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,

Parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen,

Sä heräät huomaamaan,

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,

Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin

Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,

Hetki vielä kirkas aamu aukeaa

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen,

Sä heräät huomaamaan,

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen,

Sä heräät huomaamaan,

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Juha Tapio

Tässä on oikeasti mielettömän hyvät sanat, joita ei ole edes tullut ajateltua aiemmin. Kiitos tästä, sain hyvät ja odotetut itkut ❤️

-eri, mutta eron jälkeen

Mä suosittelen ihan rauhoittavia (opamax, diapam jne.) jos on todella semmoinen olo ei ei saa oltua.

Siis tottakai itku ja läheiset ym. auttaa mutta mulla ero oli niin vaikea (elämässä oli muutenkin vaikeaa silloin) että nuo lääkkeet autto hetkellisesti. Siis jos on semmoinen ihan hullu meno että täriset itket ravaat edeatakaisin asunnossa ja sekoilet päässäsi jotain vahin goittamis ajatuksia.

Kokemuksesta hyviä itkubiisejä on mm. Birdie-Skinny love, Sia- Breathe me ja Sonata Arctican Tallulah. Että jos haluaa saada sen itkun, toki jokaisella oma makunsa. Minua nuo kyseiset kappaleet auttoi ja kuuntelin vain uudelleen ja uudelleen. Etenkin Sian biisi ❤️

Aika.. ekana vuonna kaikki muistuttaa, arki, juhla, vuodenajat.. Toisena vuonna vasta syntyy uudet muistot, jotka vihdoin sen jälkeen korvaa ne yhteiset ajatuksissa. Eli yritä jaksaa päivä kerrallaan vaikka nyt vielä tuntuisi turhalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista päihteet, niistä saa mukavasti helpotusta.

Aina yhtä toimiva kikka kasata ongelmia toistensa päälle. Sitten ap:lla onkin traumat+ero+päihdeongelma.

No vaikka en itse juuri alkoholia käytäkään, auttoi se, kun ostin viinipullon, join sen suruuni, kuuntelin surullista musiikkia ja vain itkin ja päästin kaiken ulos. Se oli äärimmäisen helpottavaa. Toki se siirtää surua vain eteenpäin, mutta saa edes sen yhden illan helpotuksen. Ei siitä tarvitse mitään ongelmaa tulla.

Sulla on shokki. Se on karsea tila jos ei laukea, yritä järkätä itsellesi jostain yksi xanor ja stella. Niillä nukut yhden yön ja shokki laukeaa. Siitä se sit lähtee paremmaksi, viikko kerrallaan. Muistat ettet enää ikinä seurustele, siitä ei tule kuin ongelmia.

Sattuu kun muistelen miten paljon oma ero sattuikaan aikoinaan. Luulin etten selviäisi ikinä. Selvisin, en nyt ehkä voittajana mutta selvisin. Pari vuotta meni kuin laahustaessa, mikään ei tuntunut miltään tai sitten tuntui vaan suru. Haaveet tulevasta palasiksi yhdessä hetkessä. Luulin saavani perheen ja rakkauden, en saanut.

Jäin eron jälkeen jotenkin rikkinäiseksi, yleisesti kaikki tunteeni kaikkea kohtaan laimentuivat. Kun naurattaa, nauran vain vähän, kun itken niin itken vain vähän jne. Mutta sentään elossa ollaan. Jäin jotenkin kylmäksi.

Aika paljon vaikuttaa omaan selviämiseen, mikä oli eron syy. Jos syy oli esim oma syrjähyppysi, selviäminen on hankalampaa, koska itsesyytökset.

Jos sinut on jätetty ilman varsinaista omaa syytäsi, on selviäminen helpompaa.

Petitkö itse?

Aika auttaa. Koin itse shokkieron v 2018. Mies oli elänyt kaksoiselämää ja jäi kiinni kaikesta rysän päältä. Tavallisen keskiluokkaisen elämäni juonenkäänteet muuttuivat kuin kauniiden ja rohkeiden surkeimmaksi jaksoksi juonenkäänteineen. En enää tiennyt mitä uskoa, kun ihminen kehen olin luottanut eniten maailmassa, olikin kusettanut minua aivan kaikessa.

Kävin aika pohjalla. Ensin riitti, että selvisin yhdestä päivästä. Tulevaisuus tuntui ahdistavalta ja lohduttomalta. Kaikesta huolimatta kaipasin ja rakastin exääni.  Luin  pettämiseen ja parisuhteeseen liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleita. Käänteentekevintä itselläni oli kun pääsin työpsykologin juttusille. Työpaikalla oli isoja muutoksia tuohon aikaan, joten koko elämäntilanteeni tuntui paikoitellen todella kaoottiselta, mutta näiden työpsykologilla käyntien avulla sain jotenkin kasattua itseni. Muistan näiden psykologikäyntien jälkeen tunsin oloni keveäksi ja helpottuneeksi. Sain jaettua tuskaani.

Tällä hetkellä elämäni on tasaista, mukavaa ja olen taas onnellinen. Uutta parisuhdetta en edes uskalla ajatella vielä, mutta ehkä jonain päivänä.  Tsemppiä sinulle - sinä selviät!

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että ero tapahtui maailman parhaasta ja ihanimmasta miehestä. Hänen päätöksellään. Jos olisi edes jotain syytä ajatella että parempaa on tulossa se auttaisi. Minulla on aiemmin kaksi suhdetta päättynyt kumppanin väkivaltaisuudet ja pettämisen vuoksi jolloin niistä ylitse pääseminen oli lopulta helpompaa, koska koin olevani onnekas päästessäni heistä. Tämä suhde oli täysin erilainen ja puhuimme myös perheen perustamisesta. Ap

Jos olet itse ollut täysin sitoutunut ja toinen jättää, on tuo raskas tilanne. Itse koin saman kohta 6v sitten. En ole toipunut sillå tavalla että osaisin enää suhteeseen alkaa. En oikein osannut käsitellä eroa ja masennuin. Olin sataprosenttisen sitoutunut suhteeseen, monen vaikean suhteen jälkeen tuntui että olen kotona ja hän on ainoa oikea . Osin en edes pystynyt käsittelemään siitä syystä, että mies vain lähti eikä puhunut enää koskaan sanaakaan. Itse laitoin liikaa aluksi kipeitä tunteita vain syrjään. Jouduinkin tavallaan niin tekemään koska olin pienen lapsen kanssa kahden.

Eli neuvoa jos jotain voin, niin anna tunteiden tulla sellaisenaan kun ne tulee. Vähitellen tuska laimenee.