Lue keskustelun säännöt.
Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)
22.02.2021 |
Mulla on 15v poika, jolla on adhd. Pienestä pitäen on ollut hyvin vilkas ja ERITTÄIN helposti turhautuva lapsi. Ei jaksa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaan jatkuvasti pitää olla välitavoitteita. Muuten turhautuu. Ala-asteella (ja yksittäisiä kertoja myös seiskalla) sai itkuraivokohtauksia lääkityksestä huolimatta, jos opiskeltava asia oli liian vaikea tai lapsen mielestä tylsää. Poika tarvitsi (ja tarvitsee edelleen) koko ajan jotain räpellettävää käsiin esimerkiksi ohjeita kuunnellessa, että sai keskityttyä. Silti saattoi välillä yltyä heittämään esim stressipallolla kaveriaan ym kesken opetuksen. Pojalla oli koko ala-asteen oma avustaja turvaamassa keskittymistä ja estämässä turhautumista. Siitä huolimatta koin että opettaja piti poikaa liian raskaana ja syytti siitä minua. Oikeasti tein kaikkeni kotona että adhdn hoito olisi mahdollisimman tasapainossa (kokeiltiin lääkitystä, oli rutiinit, liikuntaa väh pari tuntia, kaikki videopelit kiellettiin..) kotona menikin hyvin, mutta ongelmat oli koulussa.
Nyt poika on ysillä ja koulussa menee sinänsä paremmin kuin ala-asteella. Turhautumista ja raivareita on vähemmän, keskittyminen mukaviin tehtäviin on kasvanut huimasti. On kuitenkin se toinen puoli: jos tehtävät on tylsiä, poika ei jaksa juurikaan keskittyä, jos asiat on liian vaikeita ei jaksa keskittyä.. lisäksi jos ohjeet on liian pitkät ei muista niitä ja siksi tiedä miten tehdä. Jos opettaja näissä tilanteissa alkaa syyttelemään lasta siitä ettei tee tehtäviä niin poika kokee sen hyökkäyksenä ja saattaa turhautuessaan sanoa vähän ikävästikin takaisin.. poika myös saattaa etenkin tylsillä tunneilla rampata vessassa, terottamassa kynää, juomassa.. koska ei pysty vain keskittymään.
Näistä asioista saa jatkuvasti p*skaa niskaan. Koulussa on useinkin puhuttelussa ja poika kokee ettei häntä ymmärretä ja sanoo että tietää ettei opet tykkää hänestä yhtä paljon kuin muista.. koulussa esittää kovaa ja saattaa antaa itsestään ilkeän vaikutelman etenkin jos kokee olonsa uhatuksi. Silti kotona keskutellessa välillä on tullut itku siitä ettei opet ymmärrä ja tykkää vaikka tekee parhaansa.
Mullakin menee hermo jatkuvaan syyttelyyn ja vihjailuun sekä siihen että kaikki pojan "virheet" raportoidaan. "Kävi kolme kertaa vessassa tunnilla", "ei tehnyt tehtäviä" (koska ei ymmärtänyt tehtävänantoa), "oli unohtanut kirjan", "tiuski opettajalle", "meni kesken tunnin "terkkarille"" jne. Ystävän tytär on samassa ryhmässä ja siten samojen opettajien opetuksessa eikä ikinä ole mitään negatiivista tullut vaikka on hajamielinen luonne.
Opettajille diagnoosit ollaan kerrottu ja juteltu, mutta asiat ei etene. Näen ja tunnen miten mun poika ärsyttää niitä vaikka ei sitä suoraan sanotakkaan. Kuten sanottua, myös poika sen aistii
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.
Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.
Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.
Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.
Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.
Monet ADHD-henkilöt ovat hyvin lahjakkaita ja ovat jo sisäistäneet ne asiat ennen opetusta. Itsekin koin olevani sekä yläasteella että lukiossa juurikin päivähoidossa. Silloin ei ollut mahdollista tenttiä asioita. Käytin energiastani ison osa pysyäkseni hereillä ja se saattoi häiritä muita. Mutta oli käsittämätöntä jankata ohuen oppikirjan asioita koko lukuvuosi, kun sen kirjan luki ja sisäisti yhdessä illassa.
Jaa että oikein monet. Voi lol. Eiköhän opettaja anna sen kympin oppilaan olla rauhassa. Mutta kun tyypillisesti adhd-oppilaat saavat arvosanoja 4-7. Erittäin usein keskittymisvaikeuksiin liittyy hahmotushäiriö tai lukihäiriö tai alhainen älykkyys. Tai kaikki.
Höpö höpö. Ja tämä on ihan tutkittua, koska psykologiset testit tehdään tutkimuksissa.
Varsinkin useilla nepsyillä on korkea älykkyys, mutta kun se opettaja sisällyttää siihen arvosanaan myös kaikkea muuta. Tai sitten oppilas ei esim. kuormituksen vuoksi pysty vastaamaan kokeeseen mitään, on tuloksen 4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.
Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.
Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.
Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?
Ei tarvitse kirjata ylös sitä, mikä johtuu lapsen diagnoosista.
Eihän sokeankaan kohdalla kirjoiteta joka päivä, että "ei nähnyt tänäänkään", tai pyörätuolissa olevalle "ei juossut liikuntatunnilla" jne.
Vertauksesi hieman ontuu, sillä adhd vaikeuttaa opiskelua ja elämistä monella eri tavalla. Mikäli haluaa saada selville, että mitkä ovat ne asiat ja mitä ovat ne tilanteet joissa on eniten ongelmia ja joihin pitäisi puuttua ja hakea ammattiapua niin ainoa keino on kirjata ylös nämä tilanteet!
Sokean vanhemmat varmasti tietävät, että heidän lapsensa ei nähnyt tänäänkään ja pyörätyolissa istuvat vanhemmat tietävät, että heidän lapsensa ei myöskään tänään juossut. Adhd lapsen vanhemmat eivät välttämättä tiedä, että millä keinoilla ja tavoilla heidän lapsensa häiritsivät ja mitkä ovat ne suurimmat haasteet.
Luuletko, etteivät sen adhd-nuoren vanhemmat ihan joka päivä tiedä, että nuorella on adhd ja miten se oireilee?
Kyllä luulen!
Toki joku voi tietää, mutta monet myös vähättelevät ja kieltävät sen, että häiriöitä on opettajan mainitsemissa asioissa. Sokean ja suolistosairaan vanhemmat tuskin kieltävät asioia joihin heidän lapsensa eivät kykene.
Ei normaalikoulun opettajilla ole useinkaan resursseja mutta ei myöskään ymmärrystä ja motivaatiota opettaa näitä meidän erilaisia, usein raskaita mutta meille vanhemmille ihan yhtä rakkaita lapsia. Olin oikeasti täysin tyrmistynyt kun lopulta ymmärsin kuinka TIETÄMÄTÖN meidän lapsen opettaja oli/on nepsylapsen haasteista ja mistä ne haasteet johtuu (että ne on usein asioita joita lapsi ei pysty itse hallitsemaan, eli esim. tuo sokeaan vertaaminen on täysin sama asia, ei kukaan sano sokealle lapselle että yrittäisit nyt vaan nähdä paremmin). Lisää aivan valtavasti meidän perheen taakkaa koulun ja opettajan osaamattomuus. Apua toi kun saatiin lapsen hoitotaholta psykoterapeutti hieman selkeyttämään kuvioita ja yhdessä pohdittiin mitkä ne haasteet siellä koulussa on ja miten koti ja koulu voi molemmat lasta auttaa. Toisaalta olen ollut koulua kohtaan ymmärtäväisempi, koska en voi tuomita opettajaa kun näen että hän ei oikeasti vain tiedä näistä asioista.
Opettajakoulutukseen pitäisi tuoda rutkasti lisää opintoja erilaisista oppijoista. Kaukana on ne ajat kun kaikki lapset istui riveissä kiltisti - koska muuten sai koulussa tai kotona selkään. Aika on nyt eri ja tarvitaan asennemuutosta ja lisää resursseja että näistä erilaisista oppijoista kasvaa yhteiskunnan täysivertaisia jäseniä. Opettajat ei voi yksin korjata asioita vaan tarvitaan resursseja. Mutta opettaja voi omalla osaamattomuudellaan/ tietämättömyydellään pahentaa tilanteita todella rankasti, kun ne olisi hoidettavissa ihan sillä että ymmärtäisi mistä lapsen käytös johtuu ja miten siihen itse kannattaa reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.
Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.
Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.
Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.
Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.
Monet ADHD-henkilöt ovat hyvin lahjakkaita ja ovat jo sisäistäneet ne asiat ennen opetusta. Itsekin koin olevani sekä yläasteella että lukiossa juurikin päivähoidossa. Silloin ei ollut mahdollista tenttiä asioita. Käytin energiastani ison osa pysyäkseni hereillä ja se saattoi häiritä muita. Mutta oli käsittämätöntä jankata ohuen oppikirjan asioita koko lukuvuosi, kun sen kirjan luki ja sisäisti yhdessä illassa.
Jaa että oikein monet. Voi lol. Eiköhän opettaja anna sen kympin oppilaan olla rauhassa. Mutta kun tyypillisesti adhd-oppilaat saavat arvosanoja 4-7. Erittäin usein keskittymisvaikeuksiin liittyy hahmotushäiriö tai lukihäiriö tai alhainen älykkyys. Tai kaikki.
Höpö höpö. Ja tämä on ihan tutkittua, koska psykologiset testit tehdään tutkimuksissa.
Varsinkin useilla nepsyillä on korkea älykkyys, mutta kun se opettaja sisällyttää siihen arvosanaan myös kaikkea muuta. Tai sitten oppilas ei esim. kuormituksen vuoksi pysty vastaamaan kokeeseen mitään, on tuloksen 4.
Minä olen työssäni opettajana viimeisten 20 vuoden aikana lukenut muutamiakin psykologin ja neurologin lausuntoja. Erittäin usein niissä on löydetty oppilaan oppimisesta useita pulmia. On itse asiassa harvinaista, että esimerkiksi luki tai adhd on ainoa ongelma. Toki näitäkin tapauksia on.
Oletko kuullut esimerkiksi sellaisista diagnooseista kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, monimuotoinen oppimishäiriö tai monimuotoinen kehityshäiriö? Näillä oppilailla on yleensä esimerkiksi adhd, hahmotushäiriö ja lukihäiriö tai kielellinen erityisvaikeus jne.
Vain tällä palstalla olen törmännyt näihin huippuälykkäisiin adhd-tapauksiin. Noh, ehkäpä ehdin nähdä töissäkin vielä. Sitä odotellessa.
Tarkistaisin pojan iltaharrastukset pikimmiten.. eikö näillä Helsingin pojillakin ainakin jollakin ollut Adhd...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.
Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.
Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.
Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?
Tiedän että tulee kirjata ylös ja musta se on ihan hyvä jos niitä oikeesti jossain tarvitaan. Ehkä se tässä turhauttaakin että tarpeesta huolimatta riittävää tukea ei olla saatu ja nyt poika itsekin kokee olevansa jotenkin huono oppilas. Tosi kurjaa katsoa kun oma lapsi sanoo ettei hänestä tykätä yhtä paljon kuin muista..
Lääkitys on jatkuvassa käytössä. Tarkoitin tuolla sitä, että eri lääkkeitä ja niiden kombinaatioita ollaan kokeiltu ala-asteelta asti. Tällä hetkellä lääkitys toimii suht hyvin ja kuten sanoin esimerkiksi keskittyminen kivojen asioiden parissa on kasvanut merkittävästi.
Mihin asioihin minun pitäisi sun mielestä keskittyä? Eikö pojan koulunkäynnin turvaaminen ole tärkeää?
Lapsesi ei saa tarvittavaa tukea koulussa. Hänelle parasta olisi erityisopetuspäätös.
Hiukan ihmetyttää täällä ketjussa ennen tätä viestiä opettajan viesti myöskin.
Ongelmana on, että asioita ei tunnisteta ja niihin ei saa apua. Resursseja ei ole varattu tarpeeksi.
Mutta ota yhteyttä koulun erityisopetuksesta vastaavaan tahoon ja mikäli tällaista ei ole opetusvirastoon. Mikäli lapsellesi ei ole vielä tehty HOJKSia, sellainen tekoon.
Näihin asioihin pitäisi saada selkeyttä ja läpinäkyvyyttä yleisesti seuraavista syistä
A) vanhemmille opastusta miten edetä erityisen tuen tarpeessa
B) koulun henkilökunnalle tietoa miten menetellä, tunnistaa, saada lapsi oikean tuen piiriin
C) yleissivistävää tietoa muille henkilöille, kuten toisten oppilaiden vanhemmat. Tästä ketjusta näkee, ettei heillä ole mitään käsitystä mistä asiat johtuu ja kaikkea pidetään huonona käytöksenä tai lapsen ja hänen perheensä ongelmana.
Tsemppiä teille! Vaikutat fiksulta ja lapsestasi huolehtivalta vanhemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Noni ap taas täällä
Ymmärrän että tää herättää monissa vahvoja tunteita ja se on ihan ok. Mutta tuohon lapsen syyttelyyn vedän rajan. Lapsessa ei ole vikaa, kyseessä on fiksu poika joka tietää kyllä mikä on oikein ja mikä ei. Adhd vaan haastaa välillä jopa poikaakin. Meillä on myös 13v poika, jolla ei adhd:ta ole. Hän on hyvin käyttäytyvä ja osaava oppilas. Ei "häiriköi" tunteja ja tekee tunnollisesti tunneilla kaikki mitä pitääkin. Samanlainen kotikasvatus on kummallekin annettu.
Ihmettelen kun osa teistä kimpaantui tuosta lapsen "epäkunnioittavasta" käytöksestä kirjoittaen mulle epäkunnioittavia kommentteja.. noh, tähän oon tottunut. Huono käytös on niin paljon helpompi nähdä muissa kuin itsessä.. en edes ymmärrä miten olette saaneet päähän että mun mielestä pojan tiuskiminen on ok ja mä sen sallin? Tästä ollaan pojan kanssa puhuttu ja hän tietää että se ei oo ok. Mutta kyllä osa opettajista ihan selvästi pojalle näyttää olemuksellaan ettei tästä pidä, ei sekään oikein ole. Poika on vasta 15v ja vasta harjoittelee vaikeiden tilanteiden käsittelyä, opettajien ne pitäisi osata jo.
Ja noihin opettajien viesteihin haluan vielä kommentoida, että kuten edellä sanottua ymmärrän niiden tarpeen, mutta onko jokaisessa viestissä pakko korostaa lapsen virheitä? En ole varmaan pariin vuoteen kuullut pojasta mitään hyvää näiltä "normi" aineenopettajilta. Surullista tässä on se, että poikakaan ei edes muista millon viimeksi joku ope olisi häntä kehunut jos erkkaopettajaa ei lasketa. Hän osaa kohdata pojan ihmisenä, ei ihmisroskana. Siitä kiitos hänelle. Ap
Sun poikaa kohdellaan täsmälleen sellaisena mitä se on. Kaikesta päätellen lapsessa ei muuta olekaan kuin vikaa ja ei muiden sitä tarvitse sietää jos ja kun se häiritsee kaikkien muiden opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noni ap taas täällä
Ymmärrän että tää herättää monissa vahvoja tunteita ja se on ihan ok. Mutta tuohon lapsen syyttelyyn vedän rajan. Lapsessa ei ole vikaa, kyseessä on fiksu poika joka tietää kyllä mikä on oikein ja mikä ei. Adhd vaan haastaa välillä jopa poikaakin. Meillä on myös 13v poika, jolla ei adhd:ta ole. Hän on hyvin käyttäytyvä ja osaava oppilas. Ei "häiriköi" tunteja ja tekee tunnollisesti tunneilla kaikki mitä pitääkin. Samanlainen kotikasvatus on kummallekin annettu.
Ihmettelen kun osa teistä kimpaantui tuosta lapsen "epäkunnioittavasta" käytöksestä kirjoittaen mulle epäkunnioittavia kommentteja.. noh, tähän oon tottunut. Huono käytös on niin paljon helpompi nähdä muissa kuin itsessä.. en edes ymmärrä miten olette saaneet päähän että mun mielestä pojan tiuskiminen on ok ja mä sen sallin? Tästä ollaan pojan kanssa puhuttu ja hän tietää että se ei oo ok. Mutta kyllä osa opettajista ihan selvästi pojalle näyttää olemuksellaan ettei tästä pidä, ei sekään oikein ole. Poika on vasta 15v ja vasta harjoittelee vaikeiden tilanteiden käsittelyä, opettajien ne pitäisi osata jo.
Ja noihin opettajien viesteihin haluan vielä kommentoida, että kuten edellä sanottua ymmärrän niiden tarpeen, mutta onko jokaisessa viestissä pakko korostaa lapsen virheitä? En ole varmaan pariin vuoteen kuullut pojasta mitään hyvää näiltä "normi" aineenopettajilta. Surullista tässä on se, että poikakaan ei edes muista millon viimeksi joku ope olisi häntä kehunut jos erkkaopettajaa ei lasketa. Hän osaa kohdata pojan ihmisenä, ei ihmisroskana. Siitä kiitos hänelle. Ap
Sun poikaa kohdellaan täsmälleen sellaisena mitä se on. Kaikesta päätellen lapsessa ei muuta olekaan kuin vikaa ja ei muiden sitä tarvitse sietää jos ja kun se häiritsee kaikkien muiden opiskelua.
Mene roskiin kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noni ap taas täällä
Ymmärrän että tää herättää monissa vahvoja tunteita ja se on ihan ok. Mutta tuohon lapsen syyttelyyn vedän rajan. Lapsessa ei ole vikaa, kyseessä on fiksu poika joka tietää kyllä mikä on oikein ja mikä ei. Adhd vaan haastaa välillä jopa poikaakin. Meillä on myös 13v poika, jolla ei adhd:ta ole. Hän on hyvin käyttäytyvä ja osaava oppilas. Ei "häiriköi" tunteja ja tekee tunnollisesti tunneilla kaikki mitä pitääkin. Samanlainen kotikasvatus on kummallekin annettu.
Ihmettelen kun osa teistä kimpaantui tuosta lapsen "epäkunnioittavasta" käytöksestä kirjoittaen mulle epäkunnioittavia kommentteja.. noh, tähän oon tottunut. Huono käytös on niin paljon helpompi nähdä muissa kuin itsessä.. en edes ymmärrä miten olette saaneet päähän että mun mielestä pojan tiuskiminen on ok ja mä sen sallin? Tästä ollaan pojan kanssa puhuttu ja hän tietää että se ei oo ok. Mutta kyllä osa opettajista ihan selvästi pojalle näyttää olemuksellaan ettei tästä pidä, ei sekään oikein ole. Poika on vasta 15v ja vasta harjoittelee vaikeiden tilanteiden käsittelyä, opettajien ne pitäisi osata jo.
Ja noihin opettajien viesteihin haluan vielä kommentoida, että kuten edellä sanottua ymmärrän niiden tarpeen, mutta onko jokaisessa viestissä pakko korostaa lapsen virheitä? En ole varmaan pariin vuoteen kuullut pojasta mitään hyvää näiltä "normi" aineenopettajilta. Surullista tässä on se, että poikakaan ei edes muista millon viimeksi joku ope olisi häntä kehunut jos erkkaopettajaa ei lasketa. Hän osaa kohdata pojan ihmisenä, ei ihmisroskana. Siitä kiitos hänelle. Ap
Sun poikaa kohdellaan täsmälleen sellaisena mitä se on. Kaikesta päätellen lapsessa ei muuta olekaan kuin vikaa ja ei muiden sitä tarvitse sietää jos ja kun se häiritsee kaikkien muiden opiskelua.
Mene roskiin kiitos
Ei mahdu, siellä on jo AP:n roskalapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh aikuiset ihmiset.. ette viittis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.
Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.
Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.
Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.
Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.
Monet ADHD-henkilöt ovat hyvin lahjakkaita ja ovat jo sisäistäneet ne asiat ennen opetusta. Itsekin koin olevani sekä yläasteella että lukiossa juurikin päivähoidossa. Silloin ei ollut mahdollista tenttiä asioita. Käytin energiastani ison osa pysyäkseni hereillä ja se saattoi häiritä muita. Mutta oli käsittämätöntä jankata ohuen oppikirjan asioita koko lukuvuosi, kun sen kirjan luki ja sisäisti yhdessä illassa.
Jaa että oikein monet. Voi lol. Eiköhän opettaja anna sen kympin oppilaan olla rauhassa. Mutta kun tyypillisesti adhd-oppilaat saavat arvosanoja 4-7. Erittäin usein keskittymisvaikeuksiin liittyy hahmotushäiriö tai lukihäiriö tai alhainen älykkyys. Tai kaikki.
Höpö höpö. Ja tämä on ihan tutkittua, koska psykologiset testit tehdään tutkimuksissa.
Varsinkin useilla nepsyillä on korkea älykkyys, mutta kun se opettaja sisällyttää siihen arvosanaan myös kaikkea muuta. Tai sitten oppilas ei esim. kuormituksen vuoksi pysty vastaamaan kokeeseen mitään, on tuloksen 4.
Minulla on se 9-10 koearvosanoja saava adhd. Todistuksessa näistä raavitaan 1-2 arvosanaa alaspäin huonon käytöksen takia.
Kun lapsi saa tehdä kokeet rauhassa, arvosanat ovat hyviä. Kun lukuohjeet/tiedot koealueista kokeisiin tulevat kotiin asti, arvosanat ovat hyviä. Kun tunnilla on ollut avustaja koputtamassa olkapäähän ja auttamassa keskittymisessä, tehtävät etenevät erinomaisesti. Kun minä toimin aamuisin, päivisin, iltaisin ja aina tismalleen samalla tavalla rutiineja rikkomatta, käytös onnistuu paremmin. Kun ei ole mitään rutiinia rikkovaa hammaslääkärikäyntiä tmv. päivät menevät paremmin.
Entä sitten, kun opettaja onkin kipeänä ja on sijainen, aamulla piti käydä hammaslääkärissä ennen kouluumenoa, siirretäänkin kesken kokeen tekemään koetta avustajan kanssa, vaikka,hänen piti olla poissa, äiti menikin jumppaan keskiviikkona eikä torstaina, äidin pitikin lähteä perjantaiaamuna puoli tuntia "liian aikaisin" töihin, tai koulupäivää edeltävänä iltana jouduttiin käymään pikaisesti yhdessä ruokakaupassa hakemassa jotain pakollista poiketen rutiineista?
Lapsi on koulussa levoton, rummuttaa pulpettia, ei usko opettajia, reagoi impulsiivisesti kieltoihin, kieltäytyy tekemästä tehtäviä, saa kokeesta 5,5 tai kieltäytyy tekemästä koko koetta jne. Wilmaan pukkaa 5 (negatiivista) tuntimerkintää yhden koulupäivän ajalta. Opettajalta tulee klo 22.00 viestiä, miten hän ei tykkää tällaisesta toiminnasta ja minun pitäisi tehdä asialle jotain. Lapsi itkee kotona kuormitustaan, koska ymmärtää toimivansa väärin. Minä yritän joka päivälle väkisin keksiä jonkun onnistumisen, jotta lapsen itseluottamus ei häviäisi kokonaan. Toki tästäkin opettaja muistaa kommentoida olevansa huolissaan, jotta muistan paikata koulupäivän ongelmia riittävästi. Minä itken illalla, kun saan lapsen nukkumaan. Mietin, miten voin enemmän edesauttaa koulussa toimimista, vaikka teen jo nyt usein yli jaksamiseni. Pienryhmäpaikkaa ei saa, koska oppimisvaikeuksia ei ole, avustajaan ei kunnalla ole rahaa, ei liioin minulla. Lääkkeitä on kokeilussa viides, eikä mikään toimi. Toimintaterapeutille ei pääse.
Kotona ongelmia ei juurikaan ole, koska lapsi saa tukea eri tavalla kuin koulussa ja häiriötä esim. läksyjä tehdessä ei ole. Kaverien vanhempien uskomisessa ei myöskään ole ongelmaa, koska ympärillä ei ole niin paljon hälinää. Lapsen harrastukset ilman minun paikallaoloani eivät onnistu, koska ohjaajan huomio jakaantuu koko ryhmälle. Olen kentän laidalla se, joka huomioi ja ehkäisee lapsen herpaantumiset ja estää impulsiivisuudet muistuttamalla jo ensi merkkien aikaan, että nyt hengitetään. Ja kyllä, lapsella on erityisen tuen päätös ja kouluterveydenhuolto. Niistä huolimatta tilanne jatkuu nyt viidettä vuotta.
Ihan kenet vain ottaisin saappaisiini elämään vaikka pari viikkoa tämän erityislapsen kanssa. Vieläköhän sitten sanoisitte, että kasvattakaa sitä lasta, niin ei ole ongelmia koulussakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin äskeiseen vuodatukseeni kirjoittaa tsemppiä ap:lle! Uskon tietäväni, miltä sinusta tuntuu.
Ymmärrän sua ja ymmärrän opettajaakin ja ymmärrän lasta. Välillä opettajana adhd:n kanssa kaikki on niin raivostuttavaa yllä mainituiden juttujen takia. Opettajan pitää kuitenkin vaan jaksaa. Toki on inhimillistä, että opettajallakin välillä palaa pinna siihen häseltämiseen mitä adhd:n kanssa arki koulussa on. Itse oppilaalle on ihan hirveän vaikea pysyä paikallaan ja keskittyä kun aivot vaan ei toimi niin kuin meillä muilla. Haluaisi tehdä kaiken hyvin ja olla rauhallinen, mutta kun ei pysty. Asiaan pitäisi nyt saada ratkaisu ja ehdottomasti pitää etsiä keinoja, joilla helpottaa lapsen oloa koulussa. Mun adhd-oppilaat saa liikkua luokassa, tehdä töitä seisten tai tehdä muuta tuollaista pientä, mikä auttaa keskittymisessä. Pieni kävely luokassa ei haittaa, jos samalla keskittyy siihen mitä opiskellaan. Jos lapsi ei ole pienryhmässä vaan on yleisen opetuksen luokassa niin pyydä, että luokanvalvojan ja erityisopettajan kanssa mietitte sopivat pedagogiset ratkaisut lapsellesi. Näitä ratkaisuja pitäisi sitten kaikkien häntä opettavien opettajien noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Videopelit kiellettiin?
Eli se ainoa asia, mihin todennäköisemmin pystyy keskittymään pitkäjänteisesti ja mistä saa onnistumisen iloa kun jaksaa nähdä vaivaa ja yrittää? Ja siitä sitten rangaistiin. Joo, ymmärrän että se menee äkkiä addiktion puolelle, mutta aiheesta kiinnostunut vanhempi ja avoin kommunikointi asiasta tekee ihmeitä.
Omalla kohdallani nimenomaan pelaamisesta oli aivan julmetun suuri apu ja vasta sen myötä alkoi muutkin asiat sujumaan ja jopa oivalsin millaisissa asioissa olen hyvä (laajojen kokonaisuuksien hallinta).
Videopelit kiellettiin, koska ne sai pojan aina todella levottomaksi ja äkäiseksi. Pelaamiseen olisi jaksanut keskittyä liikaakin ja meidän vanhempien keinot oli todella vähissä sen suhteen miten saada poika tekemään läksyt ja näin edelleen. Poika myös unohtui usein pelaamaan kun olisi jo pitänyt mennä nukkumaan ja syöminen oli vaikeaa "kun on peli kesken". Sitten kun ei saanut tarpeeksi energiaa ja unta adhd:n oireet paheni ja nyt ainakin määräajaksi on pelikielto. Toki kavereilla varmaan pelaa ja näin, mutta meillä kotona tämä sääntö ihan lapsen takia. Poika itsekin sen ymmärtää ja tietää.
Poika pelaa jalkapalloa kilpasarjassa ja on siinä todella hyvä. On ketterä ja taitava pallonkuljettaja. On myös nopea ja omaa valmentajan mukaan todella hyvän pelisilmän. Se on pojalle tällä hetkellä se asia, jonka parissa jaksaa touhuta. Usein harjoittelee joko kavereiden kanssa tai yksin erilaisia temppuja ja harkoissa käy todella mielellään. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.
Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.
Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.
Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.
Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.
Monet ADHD-henkilöt ovat hyvin lahjakkaita ja ovat jo sisäistäneet ne asiat ennen opetusta. Itsekin koin olevani sekä yläasteella että lukiossa juurikin päivähoidossa. Silloin ei ollut mahdollista tenttiä asioita. Käytin energiastani ison osa pysyäkseni hereillä ja se saattoi häiritä muita. Mutta oli käsittämätöntä jankata ohuen oppikirjan asioita koko lukuvuosi, kun sen kirjan luki ja sisäisti yhdessä illassa.
Jaa että oikein monet. Voi lol. Eiköhän opettaja anna sen kympin oppilaan olla rauhassa. Mutta kun tyypillisesti adhd-oppilaat saavat arvosanoja 4-7. Erittäin usein keskittymisvaikeuksiin liittyy hahmotushäiriö tai lukihäiriö tai alhainen älykkyys. Tai kaikki.
Höpö höpö. Ja tämä on ihan tutkittua, koska psykologiset testit tehdään tutkimuksissa.
Varsinkin useilla nepsyillä on korkea älykkyys, mutta kun se opettaja sisällyttää siihen arvosanaan myös kaikkea muuta. Tai sitten oppilas ei esim. kuormituksen vuoksi pysty vastaamaan kokeeseen mitään, on tuloksen 4.
Minulla on se 9-10 koearvosanoja saava adhd. Todistuksessa näistä raavitaan 1-2 arvosanaa alaspäin huonon käytöksen takia.
Kun lapsi saa tehdä kokeet rauhassa, arvosanat ovat hyviä. Kun lukuohjeet/tiedot koealueista kokeisiin tulevat kotiin asti, arvosanat ovat hyviä. Kun tunnilla on ollut avustaja koputtamassa olkapäähän ja auttamassa keskittymisessä, tehtävät etenevät erinomaisesti. Kun minä toimin aamuisin, päivisin, iltaisin ja aina tismalleen samalla tavalla rutiineja rikkomatta, käytös onnistuu paremmin. Kun ei ole mitään rutiinia rikkovaa hammaslääkärikäyntiä tmv. päivät menevät paremmin.
Entä sitten, kun opettaja onkin kipeänä ja on sijainen, aamulla piti käydä hammaslääkärissä ennen kouluumenoa, siirretäänkin kesken kokeen tekemään koetta avustajan kanssa, vaikka,hänen piti olla poissa, äiti menikin jumppaan keskiviikkona eikä torstaina, äidin pitikin lähteä perjantaiaamuna puoli tuntia "liian aikaisin" töihin, tai koulupäivää edeltävänä iltana jouduttiin käymään pikaisesti yhdessä ruokakaupassa hakemassa jotain pakollista poiketen rutiineista?
Lapsi on koulussa levoton, rummuttaa pulpettia, ei usko opettajia, reagoi impulsiivisesti kieltoihin, kieltäytyy tekemästä tehtäviä, saa kokeesta 5,5 tai kieltäytyy tekemästä koko koetta jne. Wilmaan pukkaa 5 (negatiivista) tuntimerkintää yhden koulupäivän ajalta. Opettajalta tulee klo 22.00 viestiä, miten hän ei tykkää tällaisesta toiminnasta ja minun pitäisi tehdä asialle jotain. Lapsi itkee kotona kuormitustaan, koska ymmärtää toimivansa väärin. Minä yritän joka päivälle väkisin keksiä jonkun onnistumisen, jotta lapsen itseluottamus ei häviäisi kokonaan. Toki tästäkin opettaja muistaa kommentoida olevansa huolissaan, jotta muistan paikata koulupäivän ongelmia riittävästi. Minä itken illalla, kun saan lapsen nukkumaan. Mietin, miten voin enemmän edesauttaa koulussa toimimista, vaikka teen jo nyt usein yli jaksamiseni. Pienryhmäpaikkaa ei saa, koska oppimisvaikeuksia ei ole, avustajaan ei kunnalla ole rahaa, ei liioin minulla. Lääkkeitä on kokeilussa viides, eikä mikään toimi. Toimintaterapeutille ei pääse.
Kotona ongelmia ei juurikaan ole, koska lapsi saa tukea eri tavalla kuin koulussa ja häiriötä esim. läksyjä tehdessä ei ole. Kaverien vanhempien uskomisessa ei myöskään ole ongelmaa, koska ympärillä ei ole niin paljon hälinää. Lapsen harrastukset ilman minun paikallaoloani eivät onnistu, koska ohjaajan huomio jakaantuu koko ryhmälle. Olen kentän laidalla se, joka huomioi ja ehkäisee lapsen herpaantumiset ja estää impulsiivisuudet muistuttamalla jo ensi merkkien aikaan, että nyt hengitetään. Ja kyllä, lapsella on erityisen tuen päätös ja kouluterveydenhuolto. Niistä huolimatta tilanne jatkuu nyt viidettä vuotta.
Ihan kenet vain ottaisin saappaisiini elämään vaikka pari viikkoa tämän erityislapsen kanssa. Vieläköhän sitten sanoisitte, että kasvattakaa sitä lasta, niin ei ole ongelmia koulussakaan.
Tuttuja juttuja, meilläkin rutiinit ihan todella tärkeitä arjen onnistumisessa.
Oletko huomannut sitä, että lapsesi etsitään helposti syntipukiksi aina jos luokan toiminnassa on jotain huomautettavaa?
Meillä on usein niin, että ope aloittaa viestin "Poikasi villitsi muut oppilaat tekemään/sanomaan...". Ymmärrän ja tiedostan, että varmasti välillä tuokin on totta, mutta poika itsekin sanoo, että usein kun luokassa jotain tapahtuu niin hän saa syyt niskoilleen, vaikka ei tekisi mitään. Aina ope huutaa että "*´ville' ja muut, nyt ihan oikeesti!" Ymmärrän, että varmasti usein onkin mukana kun jotain tapahtuu, mutta onko aina se pääsyyllinen? en jaksa uskoa.
Esimerkiksi tänään oli sattunut jonkin sortin oviepisodi kun kaveri oli tullut myöhässä luokkaan ja poika oli mennyt avaamaan, mutta kaveri oli vetänyt kahvasta takaisin ettei poika ollut saanut ovea avattua. (Joo ymmärrän että lähti leikkiin mukaan. Olisi voinut kypsästi sanoa opelle että toinen vetää ovea kiinni etten saa sitä avattua, mutta näin nyt kävi). Opettaja oli sitten kuulema karjaissut pojalle että heti omalle paikalle sieltä oven luota. Tälle kaverille ei oltu sanottu mitään. Opettaja siis selvästi luuli, että poika ei päästänyt kaveria luokkaan.. Oli vielä puhutellutkin tunnin jälkeen niin että myöhästyi bussista. Mutta sellaista se on, väärinkäsityksiä on sattunut ennenkin ja niin paljon etten niistä edes jaksa murehtia. Harmittaa vain, että aina oma lapsi maalataan syntipukiksi kaikelle mitä ikinä tapahtuukaan, ihan kuin muissa ei olisi mitään vikaa.. Opeta siinä sitten lapselle asioita, joissa hän on hyvä ja miksi hän on ihana ja rakastettava lapsi. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.
Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.
Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.
Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.
Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.
Monet ADHD-henkilöt ovat hyvin lahjakkaita ja ovat jo sisäistäneet ne asiat ennen opetusta. Itsekin koin olevani sekä yläasteella että lukiossa juurikin päivähoidossa. Silloin ei ollut mahdollista tenttiä asioita. Käytin energiastani ison osa pysyäkseni hereillä ja se saattoi häiritä muita. Mutta oli käsittämätöntä jankata ohuen oppikirjan asioita koko lukuvuosi, kun sen kirjan luki ja sisäisti yhdessä illassa.
Jaa että oikein monet. Voi lol. Eiköhän opettaja anna sen kympin oppilaan olla rauhassa. Mutta kun tyypillisesti adhd-oppilaat saavat arvosanoja 4-7. Erittäin usein keskittymisvaikeuksiin liittyy hahmotushäiriö tai lukihäiriö tai alhainen älykkyys. Tai kaikki.
Höpö höpö. Ja tämä on ihan tutkittua, koska psykologiset testit tehdään tutkimuksissa.
Varsinkin useilla nepsyillä on korkea älykkyys, mutta kun se opettaja sisällyttää siihen arvosanaan myös kaikkea muuta. Tai sitten oppilas ei esim. kuormituksen vuoksi pysty vastaamaan kokeeseen mitään, on tuloksen 4.
Minulla on se 9-10 koearvosanoja saava adhd. Todistuksessa näistä raavitaan 1-2 arvosanaa alaspäin huonon käytöksen takia.
Kun lapsi saa tehdä kokeet rauhassa, arvosanat ovat hyviä. Kun lukuohjeet/tiedot koealueista kokeisiin tulevat kotiin asti, arvosanat ovat hyviä. Kun tunnilla on ollut avustaja koputtamassa olkapäähän ja auttamassa keskittymisessä, tehtävät etenevät erinomaisesti. Kun minä toimin aamuisin, päivisin, iltaisin ja aina tismalleen samalla tavalla rutiineja rikkomatta, käytös onnistuu paremmin. Kun ei ole mitään rutiinia rikkovaa hammaslääkärikäyntiä tmv. päivät menevät paremmin.
Entä sitten, kun opettaja onkin kipeänä ja on sijainen, aamulla piti käydä hammaslääkärissä ennen kouluumenoa, siirretäänkin kesken kokeen tekemään koetta avustajan kanssa, vaikka,hänen piti olla poissa, äiti menikin jumppaan keskiviikkona eikä torstaina, äidin pitikin lähteä perjantaiaamuna puoli tuntia "liian aikaisin" töihin, tai koulupäivää edeltävänä iltana jouduttiin käymään pikaisesti yhdessä ruokakaupassa hakemassa jotain pakollista poiketen rutiineista?
Lapsi on koulussa levoton, rummuttaa pulpettia, ei usko opettajia, reagoi impulsiivisesti kieltoihin, kieltäytyy tekemästä tehtäviä, saa kokeesta 5,5 tai kieltäytyy tekemästä koko koetta jne. Wilmaan pukkaa 5 (negatiivista) tuntimerkintää yhden koulupäivän ajalta. Opettajalta tulee klo 22.00 viestiä, miten hän ei tykkää tällaisesta toiminnasta ja minun pitäisi tehdä asialle jotain. Lapsi itkee kotona kuormitustaan, koska ymmärtää toimivansa väärin. Minä yritän joka päivälle väkisin keksiä jonkun onnistumisen, jotta lapsen itseluottamus ei häviäisi kokonaan. Toki tästäkin opettaja muistaa kommentoida olevansa huolissaan, jotta muistan paikata koulupäivän ongelmia riittävästi. Minä itken illalla, kun saan lapsen nukkumaan. Mietin, miten voin enemmän edesauttaa koulussa toimimista, vaikka teen jo nyt usein yli jaksamiseni. Pienryhmäpaikkaa ei saa, koska oppimisvaikeuksia ei ole, avustajaan ei kunnalla ole rahaa, ei liioin minulla. Lääkkeitä on kokeilussa viides, eikä mikään toimi. Toimintaterapeutille ei pääse.
Kotona ongelmia ei juurikaan ole, koska lapsi saa tukea eri tavalla kuin koulussa ja häiriötä esim. läksyjä tehdessä ei ole. Kaverien vanhempien uskomisessa ei myöskään ole ongelmaa, koska ympärillä ei ole niin paljon hälinää. Lapsen harrastukset ilman minun paikallaoloani eivät onnistu, koska ohjaajan huomio jakaantuu koko ryhmälle. Olen kentän laidalla se, joka huomioi ja ehkäisee lapsen herpaantumiset ja estää impulsiivisuudet muistuttamalla jo ensi merkkien aikaan, että nyt hengitetään. Ja kyllä, lapsella on erityisen tuen päätös ja kouluterveydenhuolto. Niistä huolimatta tilanne jatkuu nyt viidettä vuotta.
Ihan kenet vain ottaisin saappaisiini elämään vaikka pari viikkoa tämän erityislapsen kanssa. Vieläköhän sitten sanoisitte, että kasvattakaa sitä lasta, niin ei ole ongelmia koulussakaan.
Tuttuja juttuja, meilläkin rutiinit ihan todella tärkeitä arjen onnistumisessa.
Oletko huomannut sitä, että lapsesi etsitään helposti syntipukiksi aina jos luokan toiminnassa on jotain huomautettavaa?
Meillä on usein niin, että ope aloittaa viestin "Poikasi villitsi muut oppilaat tekemään/sanomaan...". Ymmärrän ja tiedostan, että varmasti välillä tuokin on totta, mutta poika itsekin sanoo, että usein kun luokassa jotain tapahtuu niin hän saa syyt niskoilleen, vaikka ei tekisi mitään. Aina ope huutaa että "*´ville' ja muut, nyt ihan oikeesti!" Ymmärrän, että varmasti usein onkin mukana kun jotain tapahtuu, mutta onko aina se pääsyyllinen? en jaksa uskoa.
Esimerkiksi tänään oli sattunut jonkin sortin oviepisodi kun kaveri oli tullut myöhässä luokkaan ja poika oli mennyt avaamaan, mutta kaveri oli vetänyt kahvasta takaisin ettei poika ollut saanut ovea avattua. (Joo ymmärrän että lähti leikkiin mukaan. Olisi voinut kypsästi sanoa opelle että toinen vetää ovea kiinni etten saa sitä avattua, mutta näin nyt kävi). Opettaja oli sitten kuulema karjaissut pojalle että heti omalle paikalle sieltä oven luota. Tälle kaverille ei oltu sanottu mitään. Opettaja siis selvästi luuli, että poika ei päästänyt kaveria luokkaan.. Oli vielä puhutellutkin tunnin jälkeen niin että myöhästyi bussista. Mutta sellaista se on, väärinkäsityksiä on sattunut ennenkin ja niin paljon etten niistä edes jaksa murehtia. Harmittaa vain, että aina oma lapsi maalataan syntipukiksi kaikelle mitä ikinä tapahtuukaan, ihan kuin muissa ei olisi mitään vikaa.. Opeta siinä sitten lapselle asioita, joissa hän on hyvä ja miksi hän on ihana ja rakastettava lapsi. ap
Oivoi kun uskoo kaiken mitä lapsi sanoo. Ei opettajat turhaan karju. Varmasti on ollut mukana estämässä ettei toinen pääse luokkaan mutta sulle esittää muuta ja sä USKOT? Ei hyvää päivää..
Adhd oppilaan kanssa voi yhden oppitunnin aikana tapahtua kymmeniä tilanteita, joissa opettaja joutuu puuttumaan oppilaan käytökseen. Minulla on oppilaita, jotka pystyvät keskittymään annettuun tehtävään vain joitain sekunteja. Sitten taas häslätään. Jokaisella luokalla on nyt oppilaita, jotka jäävät kokonaan vaille apuani. En vain pysty jakaantumaan kahtia.
Kaikenlaisia apuja on yritetty, mutta oppilaat ovat sabotoineet toimet heti. Stressipalloilla on heitelty toisia, jumppapallot on joko hajotettu tai niillä pidetään niin kovaa meteliä, että muut häiriintyvät jne. Luokassa vaeltelu on ollut pakko kieltää, koska samalla vahingoitetaan toisia ja toisten tavaroita. Ja kyseessä ovat yläkoululaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelit kiellettiin?
Eli se ainoa asia, mihin todennäköisemmin pystyy keskittymään pitkäjänteisesti ja mistä saa onnistumisen iloa kun jaksaa nähdä vaivaa ja yrittää? Ja siitä sitten rangaistiin. Joo, ymmärrän että se menee äkkiä addiktion puolelle, mutta aiheesta kiinnostunut vanhempi ja avoin kommunikointi asiasta tekee ihmeitä.
Omalla kohdallani nimenomaan pelaamisesta oli aivan julmetun suuri apu ja vasta sen myötä alkoi muutkin asiat sujumaan ja jopa oivalsin millaisissa asioissa olen hyvä (laajojen kokonaisuuksien hallinta).
Videopelit kiellettiin, koska ne sai pojan aina todella levottomaksi ja äkäiseksi. Pelaamiseen olisi jaksanut keskittyä liikaakin ja meidän vanhempien keinot oli todella vähissä sen suhteen miten saada poika tekemään läksyt ja näin edelleen. Poika myös unohtui usein pelaamaan kun olisi jo pitänyt mennä nukkumaan ja syöminen oli vaikeaa "kun on peli kesken". Sitten kun ei saanut tarpeeksi energiaa ja unta adhd:n oireet paheni ja nyt ainakin määräajaksi on pelikielto. Toki kavereilla varmaan pelaa ja näin, mutta meillä kotona tämä sääntö ihan lapsen takia. Poika itsekin sen ymmärtää ja tietää.
Poika pelaa jalkapalloa kilpasarjassa ja on siinä todella hyvä. On ketterä ja taitava pallonkuljettaja. On myös nopea ja omaa valmentajan mukaan todella hyvän pelisilmän. Se on pojalle tällä hetkellä se asia, jonka parissa jaksaa touhuta. Usein harjoittelee joko kavereiden kanssa tai yksin erilaisia temppuja ja harkoissa käy todella mielellään. ap
Sound good. Tän tiedon kuultuani luulen että teitte ihan oikean ratkaisun
Ehkä ne aikuisetkin jotka kasvattaa näitä lapsia tarttisivat tukea ja neuvoja.
En lukenut kuin muutaman vastauksen ja arvattavasti aika lailla kuraa olivat ap:n niskaan. Minulla on Asperger-poika, joka on pääosin ollut hyväkäytöksinen, mutta yläkoulussa saattoi kuormittuessaan aloittaa mökeltämisen. Hänen tapauksessaan ratkaisu olivat lyhennetyt koulupäivät, koska muutaman tunnin jaksoi hyvin kestää kuormitusta ja loput tehtävät teki sitten kotona. Tämän tukitoimen keksin minä, oli käytännön ratkaisu, toisin kuin ryhmäterapia- ja masennusdiagnoosiehdotukset mitä ns. asiantuntijoilta saimme. Poika on aina ollut tosi kiinnostunut autoista ja nimenomaan rekoista ja kuljetusalasta. Nykyisin hän opiskelee alaa ammattikoulussa toista vuotta. Siellä ei ole ollut MITÄÄN ongelmia ja poika on aivan innoissaan. Joillekin teoreettinen yleistiedon opetus on vain yhtä tuskaa; jos on tavis ja hyvin kasvatettu, pitää mölyt mahassa, jos on erityislapsi tai huonosti kasvatettu, laittaa ranttaliksi, kun ei muuta voi. En siis lukenut kuin vähän ketjua, joten en tiedä, mitä ap:n lapsen suunnitelmat jatkossa ovat. Jos ammattikoulussa on kiinnostava ala ja sinne pääsee, voi huolet olla taakse jäänyttä elämää. Minulla on myös toinen poika, "tavallinen", ja hänelle koulunkäynti on helppoa, ei kuormitu ollenkaan samalla tavalla. Me ihmiset nyt vaan ollaan erilaisia ja on ihan tuskaa yrittää kaikilla tukitoimilla saada neliönmuotoista palikkaa sullottua kolmionmuotoiseen aukkoon. Ymmärrän toki myös opettajia ja muiden oppilaiden tunteita, kärsimystähän se on heillekin.