Lue keskustelun säännöt.
Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)
22.02.2021 |
Mulla on 15v poika, jolla on adhd. Pienestä pitäen on ollut hyvin vilkas ja ERITTÄIN helposti turhautuva lapsi. Ei jaksa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaan jatkuvasti pitää olla välitavoitteita. Muuten turhautuu. Ala-asteella (ja yksittäisiä kertoja myös seiskalla) sai itkuraivokohtauksia lääkityksestä huolimatta, jos opiskeltava asia oli liian vaikea tai lapsen mielestä tylsää. Poika tarvitsi (ja tarvitsee edelleen) koko ajan jotain räpellettävää käsiin esimerkiksi ohjeita kuunnellessa, että sai keskityttyä. Silti saattoi välillä yltyä heittämään esim stressipallolla kaveriaan ym kesken opetuksen. Pojalla oli koko ala-asteen oma avustaja turvaamassa keskittymistä ja estämässä turhautumista. Siitä huolimatta koin että opettaja piti poikaa liian raskaana ja syytti siitä minua. Oikeasti tein kaikkeni kotona että adhdn hoito olisi mahdollisimman tasapainossa (kokeiltiin lääkitystä, oli rutiinit, liikuntaa väh pari tuntia, kaikki videopelit kiellettiin..) kotona menikin hyvin, mutta ongelmat oli koulussa.
Nyt poika on ysillä ja koulussa menee sinänsä paremmin kuin ala-asteella. Turhautumista ja raivareita on vähemmän, keskittyminen mukaviin tehtäviin on kasvanut huimasti. On kuitenkin se toinen puoli: jos tehtävät on tylsiä, poika ei jaksa juurikaan keskittyä, jos asiat on liian vaikeita ei jaksa keskittyä.. lisäksi jos ohjeet on liian pitkät ei muista niitä ja siksi tiedä miten tehdä. Jos opettaja näissä tilanteissa alkaa syyttelemään lasta siitä ettei tee tehtäviä niin poika kokee sen hyökkäyksenä ja saattaa turhautuessaan sanoa vähän ikävästikin takaisin.. poika myös saattaa etenkin tylsillä tunneilla rampata vessassa, terottamassa kynää, juomassa.. koska ei pysty vain keskittymään.
Näistä asioista saa jatkuvasti p*skaa niskaan. Koulussa on useinkin puhuttelussa ja poika kokee ettei häntä ymmärretä ja sanoo että tietää ettei opet tykkää hänestä yhtä paljon kuin muista.. koulussa esittää kovaa ja saattaa antaa itsestään ilkeän vaikutelman etenkin jos kokee olonsa uhatuksi. Silti kotona keskutellessa välillä on tullut itku siitä ettei opet ymmärrä ja tykkää vaikka tekee parhaansa.
Mullakin menee hermo jatkuvaan syyttelyyn ja vihjailuun sekä siihen että kaikki pojan "virheet" raportoidaan. "Kävi kolme kertaa vessassa tunnilla", "ei tehnyt tehtäviä" (koska ei ymmärtänyt tehtävänantoa), "oli unohtanut kirjan", "tiuski opettajalle", "meni kesken tunnin "terkkarille"" jne. Ystävän tytär on samassa ryhmässä ja siten samojen opettajien opetuksessa eikä ikinä ole mitään negatiivista tullut vaikka on hajamielinen luonne.
Opettajille diagnoosit ollaan kerrottu ja juteltu, mutta asiat ei etene. Näen ja tunnen miten mun poika ärsyttää niitä vaikka ei sitä suoraan sanotakkaan. Kuten sanottua, myös poika sen aistii
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä toivoisit pojallesi, ap? Opettajilta, elämältä? Hän on pian aikuinen ja pitäisi selvitä ihan omillaan. Miten se parhaiten toteutuu?
Toivon ymmärrystä. Jos mun nepsypoika unohtaa kirjan kotiin tai ohjeen, tarviiko joka kerran asiasta hänelle saarnata? Jos pojan tarvitsee kesken 75 minuutin historian tunnin käydä vessassa pari kertaa, teroittaa kynää tai käydä juomassa, tarviiko siitä huomauttaa? Jos se auttaa poikaa keskittymään sen jälkeen tehtävään niin eikö se ole hyvä? Vai olisiko parempi että kiikkuu tuolilla, taittelee lentsikoita ja taputtaa kynillä pöytään kun ei jaksa keskittyä? Tarvitseeko ylipäätään jokaisesta asiasta huomauttaa lapselle? Miksi ei koskaan voida antaa hänelle hyvää palautetta? Tiedän että hän on ihana ja taitava poika jossa on PALJON hyvää. Miksi sitä ei ikinä tuoda esille? Miten opetan pojan arvostamaan itseään kun kaikki ympärillä vaan kuorossa etsimällä etsivät lapsen käytöksestä huomautettavaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan teille joillekin paremmin kun olen saanut ruuan laitettua. Toivon teidän ymmärtävän että asiat ei ole niin mustavalkoisia miltä ehkä teistä neurotyypillisten lasten vanhemmista tuntuu. Ap
Minä toivon sinun ymmärtävän että monilla meistä on vaikeaa poikasi kaltaisten ihmisten kanssa.
Ehkä siinä tapauksessa kannattaa katsoa peiliin. Mulla ei ole ikinä ollut ongelmia oman poikani kanssa vaikka hänellä adhd onkin. Pari kertaa on haistatellut mutta niin tiukan puhuttelun on siitä saanut että on siihen loppunut koko touhu. Mä arvostan poikaa ja kerron sen hänelle. Hän omalla olemuksellaan näyttää että arvostaa ja rakastaa takaisin vaikka ei sitä ääneen sano. Jos on toisille tahallaan ilkeä eikä edes halua ymmärtää, en tiedä voiko olla yllättynyt siitä että joudut hankaluuksiin "poikani kaltaisten ihmisten" kanssa... Ap
Ei. Minun ei "kannata katsoa peiliin". Ei ole millään tavalla minun syytäni, että isokoinen mies saa huutoraivo- tai itkukohtauksia työpaikallani ja paiskoo raskaita esineitä kiukuissaan. Minä en ymmärrä. Eikä minun tarvitse.
Alkaa näyttää siltä että iso osa ongelmista tulee sinun asenteestasi. Oletan että olet pojallekin sanonut että opettajat kiusaavat häntä tahallaan, koska eivät ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Sinun tiukka huomautuksesi on arvostusta ja rakkautta, opettajan tiukka huomautus on "hyökkäys"?
Nyt olet ymmärtänyt ihan väärin vai onko sinun mielestä sama asia huomauttaa pari kertaa aikuiselle haistattelusta kuin joka oppitunti moittia siitä kun ei ymmärrä ohjeita. Olen yrittänyt opettajille ehdottaa että kannattaa kirjoittaa ohjeet ylös. Jos opettaja kertoo putkeen että lukekaa kappale 5 sivulta 24 eteenpäin, mutta välissä olevaa aukeamaa 25-26 ei tarvitse lukea koska se käydään yhdessä läpi. Sen jälkeen tehkää tehtävät 1, 3 ja 4, mutta ei tehtävää kaksi koska se liittyy aukeamaan joka käsitellään myöhemmin niin kuinka paljon luulet tuosta ohjeesta mun adhd pojan ymmärtävän? Kyse ei ole siinä että haluan opettajia moittia vaan olen vaan turhautunut kun asialle ei yritetä tehdä mitään ja siitä huolimatta mollataan lasta kun se ei mitään ymmärrä... Ap
Itse jaksoin, koska harrastuksessa ja muualta kuin koulusta tuli hyvää palautetta. Tiesin, et lapseni on empaattinen, ei kiusaa ja osaa käytöstavat. Rohkea ja seurallinen. Hän usein oli ratkomassa muitten riitoja ja tappeluita. Eli hän oli aina siellä missä tapahtui häsläämässä. Hän vähemmän kuitenkin aloitti tapahtumia. Ja hän oli paljon pois koulusta, koska oli nopea oppimaan, mutta ei vaan kestä paikkallaan oloa. Se muuten on jännä kuinka moni kritisoi, jos ADHD EK pysty olemaan paikoillaan. Eivät itsekään pystyisi olemaan tilassa, joka on heidän hermostolleen vaikea. Olen toiminut elävänä mallina ja harva pystyy olemaan paikoillaan sellaisia aikoja kuin minä. Kokevat sen erittäin hankalaksi ja vastenmieliseksi. Osa ihmisistä näkee lapsen persoonan sen jatkuvan liikkeen takaa ja osaa antaa hyvää palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen koulussa nuo oppilaat on tarkkiksella.
Siis missä tarkkiksella?
Nuo luokathan on lopetettu jo ajat sitten.
Nyt on tarjolla vain erityisopetusta, ja sekin oppimisvaikeuksiin.
Ei siis oikein sovellu ap:n pojalle, jolla oppimisvaikeudet eivät ole pääasiallisin ongelma.
Lievä lääkitys voisi olla apuna, mutta perhehän se parhaiten tietää sekä lääkäri.
Kyllä niitä tarkkisluokkia on vielä joillakin paikkakunnilla. Nimi on Esy, mutta ihan sama tarkkis se on. Ehat, evyt ja emut on sitten erikseen.
Nytkin etsitään Loviisaan tarkkiksen opettajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun tiukka huomautuksesi on arvostusta ja rakkautta, opettajan tiukka huomautus on "hyökkäys"?
Nyt olet ymmärtänyt ihan väärin vai onko sinun mielestä sama asia huomauttaa pari kertaa aikuiselle haistattelusta kuin joka oppitunti moittia siitä kun ei ymmärrä ohjeita. Olen yrittänyt opettajille ehdottaa että kannattaa kirjoittaa ohjeet ylös. Jos opettaja kertoo putkeen että lukekaa kappale 5 sivulta 24 eteenpäin, mutta välissä olevaa aukeamaa 25-26 ei tarvitse lukea koska se käydään yhdessä läpi. Sen jälkeen tehkää tehtävät 1, 3 ja 4, mutta ei tehtävää kaksi koska se liittyy aukeamaan joka käsitellään myöhemmin niin kuinka paljon luulet tuosta ohjeesta mun adhd pojan ymmärtävän? Kyse ei ole siinä että haluan opettajia moittia vaan olen vaan turhautunut kun asialle ei yritetä tehdä mitään ja siitä huolimatta mollataan lasta kun se ei mitään ymmärrä... Ap
Juuri näin. Lapset ovat koulussa oppiakseen ja opettajan pitää ammattitaitonsa turvin opettaa niin, että se menee kaikille jakeluun. Kaikki lapset ei vain istu yhteen muottiin ja omasta mielestäni ei tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on leijonaemo, ehkä liikaakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä toivoisit pojallesi, ap? Opettajilta, elämältä? Hän on pian aikuinen ja pitäisi selvitä ihan omillaan. Miten se parhaiten toteutuu?
Toivon ymmärrystä. Jos mun nepsypoika unohtaa kirjan kotiin tai ohjeen, tarviiko joka kerran asiasta hänelle saarnata? Jos pojan tarvitsee kesken 75 minuutin historian tunnin käydä vessassa pari kertaa, teroittaa kynää tai käydä juomassa, tarviiko siitä huomauttaa? Jos se auttaa poikaa keskittymään sen jälkeen tehtävään niin eikö se ole hyvä? Vai olisiko parempi että kiikkuu tuolilla, taittelee lentsikoita ja taputtaa kynillä pöytään kun ei jaksa keskittyä? Tarvitseeko ylipäätään jokaisesta asiasta huomauttaa lapselle? Miksi ei koskaan voida antaa hänelle hyvää palautetta? Tiedän että hän on ihana ja taitava poika jossa on PALJON hyvää. Miksi sitä ei ikinä tuoda esille? Miten opetan pojan arvostamaan itseään kun kaikki ympärillä vaan kuorossa etsimällä etsivät lapsen käytöksestä huomautettavaa? Ap
Koulussa olisi tärkeää myös nepsylapsien hyvät puolet. Jatkuva negatiivinen palaute syö itsetuntoa ja voi vaikuttaa siihen, että asenne koulunkäyntiä kohtaan muuttuu negatiiviseksi. Ihan oikeassa olet asiallasi. Itse nepsylapsen äitinä kouraisee sydäntä aina kun avaan Wilman ja mietin mitä negatiivista siellä taas on. Ymmärrän että niistä ongelmista pitää viestiä mutta joka asian raportointi tuntuu kohtuuttomalta. Nepsy-lapsen kanssa kotonakin on usein raskasta ja niitä positiivisiakin asioita janoaisi kuulla.
Nämä lyttäävät kommentoijat ovat kyllä itse näitä kiusaajia. Jos teille on suotu neurotyypillisiä lapsia, olkaa kiitollisia siitä ja yrittäkää ymmärtää että muilla voi olla vaikeampaa ilman että se on heidän syytää ja hekin ansaitsevat käydä koulua ja saada onnistumisen kokemuksia sekä löytää paikkansa maailmassa.
Esim. mun ADHD-lapsi ei koskaan häiritse muita vaan eikä todellakaan kiusaa. Ongelmat kohdistuvat siihen, että tavarat tippuilee (on kömpelö motorisesti), uppoutuu omiin ajatuksiinsa, unohtelee ja hukkaa tehtäviä/vihkoja/läksyjä, myöhästyy herkästi koska ei hahmota aikaa, ja tylsät asiat ei meinaa onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni yksi eniten väärin ymmärretty porukka on ADHD lapset. Ja selvyyden vuoksi sanon, että minulla ei ole ADHD lapsia. Tämä ketjun on täynnä ihmisistä, jotka puhuu heistä häiriköinä. He voivat aiheuttaa häiriöitä, mutta eivät ole häirikköjä. Jotkut on, suurin osa ei.
Musta tuntuu että mäkin inhoaisin ap:n lasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko sillä itku jos ope joutuu sanomaan tiukasti? :D voi raukkaa
Tsemppiä ap! Concerta vois olla hyvä kokeiluun, ellei teillä oo jo kokeiltu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajana sanon, että mieti koko ajan sitä, että sillä opettajalla on n. 25 muuta lasta, joita pitäisi opettaa ja joilla on oikeus opettajaansa. Siellä on kumminkin muitakin, jotka tarvitsevat opettajaansa.
Mullakin oli näitä, jonka jokainen tunnetila olisi pitänyt sanoittaa ja jonka jokainen minuutti suunnitella. Ei ole realistista, että yksi vaihtaa tekemistä 5 minuutin välein ja muut pitävät oppitunnin mittaisia tunteja. Jos näin mennään niin yksi oppilas vie koko opettajan huomion. Se ei ole oikein. Nykyään on kumminkin niin että näitä oppilaita on luokassa monta, joten koko työ on mennyt täysin mahdottomaksi. Haen tämän kevään yhteishaussa toiselle alalle.
Tämä ei ole nepsylasten vanhempien vika. Kyse on poliittisista päätöksistä. Muutama vuosi sitten kaikki erityislapset haluttiin integroida tavallisiin luokkiin säästösyistä. Tiedämme kaikki, minne meidän rahat lapataan kykyään. Kannattaa miettiä, mitä puoluetta äänestää.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sillä itku jos ope joutuu sanomaan tiukasti? :D voi raukkaa
Mikä sut saa sanomaan pahasti ja kiusaamaan?
Ei tule koulussa itku. Mutta jos saman aineen opettaja jokaisella tunnilla valittaa pojalle mitä hän milloinkin tekee väärin tai rajoittaa vessakäyntejä ja koko luokan kuullen valittaa siitä kun luokassa on niitä oppilaita jotka ei osaa keskittyä, kyllä se pahalta tuntuu. Kotona en läheskään kaikista negatiivisista kommenteista edes sano pojalle. Toki jos jotain haistattelua on tullut tehtyä niin niistä puhutaan, mutta ei kaikista. Mutta kun puhutaan voi siinä itku tulla ja se on ihan ok. Poika kokee että häntä nöyryytetään, hän ei voi mitään ettei pysty olla paikoillaan tai ettei ymmärtänyt ohjetta ja joidenkin opettajien mielestä ne on asioita, joista on syytä valittaa.
Itse kyllä keskityn lapseni kanssa keskustellessa siihen mikä on mennyt hyvin ja miksi hän on ihana poika. Se, että hänellä on adhd ei tee hänestä huonoa ihmistä tai oikeuta aikuisia ottamaan häntä luokan silmätikuksi. ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Concerta vois olla hyvä kokeiluun, ellei teillä oo jo kokeiltu?
On kokeiltu ja se ei todellakaan sopinut meille, mutta kiitos vinkistä. ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni yksi eniten väärin ymmärretty porukka on ADHD lapset. Ja selvyyden vuoksi sanon, että minulla ei ole ADHD lapsia. Tämä ketjun on täynnä ihmisistä, jotka puhuu heistä häiriköinä. He voivat aiheuttaa häiriöitä, mutta eivät ole häirikköjä. Jotkut on, suurin osa ei.
Monet meistä kommentoijista ovat käytännössä nähneet, miten yksi ADHD lapsi voi vaikuttaa koko muuhun ryhmään. Vaikka muut eivät lähtisi touhuun mukaan, ne lukuisat ja monin tavoin tapahtuvat keskeytykset (pienempänä esim. luokasta karkailut)... ja sitten kun niitä haastavia lapsia onkin enemmän kuin se yksi. Ei ole lapsen vika, mutta tavallinen suuri luokka ei ole oikea paikka. Inkluusio on täysin epäonnistunut, eivätkä opettajat ole taikureita. ADHD lapsella on varmasti monin tavoin vaikeaa, mutta ei tuo systeemi reilu ole muillekaan lapsille. Esim. oma lapseni joutuu usein odottamaan puoli tuntia, että opettajalla on aikaa vastata johonkin ja toisinaan opettaja ei tule ollenkaan.
Sano että käy välkällä kusella ja paskalla niin ei tarvi tunnilla rampata. Ja viikkorahat pois joka kerta kun tulee paskaa palautetta. Oppiipa olemaan. Ihan liikaa saa "adhd:n" takia anteeksi. Onkohan pojalla edes sitä.. Hieman epäilen
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että mäkin inhoaisin ap:n lasta :D
Ei ollut järkevän aikuisen kommentti tämä
Sinun tiukka huomautuksesi on arvostusta ja rakkautta, opettajan tiukka huomautus on "hyökkäys"?