Lue keskustelun säännöt.
Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)
22.02.2021 |
Mulla on 15v poika, jolla on adhd. Pienestä pitäen on ollut hyvin vilkas ja ERITTÄIN helposti turhautuva lapsi. Ei jaksa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaan jatkuvasti pitää olla välitavoitteita. Muuten turhautuu. Ala-asteella (ja yksittäisiä kertoja myös seiskalla) sai itkuraivokohtauksia lääkityksestä huolimatta, jos opiskeltava asia oli liian vaikea tai lapsen mielestä tylsää. Poika tarvitsi (ja tarvitsee edelleen) koko ajan jotain räpellettävää käsiin esimerkiksi ohjeita kuunnellessa, että sai keskityttyä. Silti saattoi välillä yltyä heittämään esim stressipallolla kaveriaan ym kesken opetuksen. Pojalla oli koko ala-asteen oma avustaja turvaamassa keskittymistä ja estämässä turhautumista. Siitä huolimatta koin että opettaja piti poikaa liian raskaana ja syytti siitä minua. Oikeasti tein kaikkeni kotona että adhdn hoito olisi mahdollisimman tasapainossa (kokeiltiin lääkitystä, oli rutiinit, liikuntaa väh pari tuntia, kaikki videopelit kiellettiin..) kotona menikin hyvin, mutta ongelmat oli koulussa.
Nyt poika on ysillä ja koulussa menee sinänsä paremmin kuin ala-asteella. Turhautumista ja raivareita on vähemmän, keskittyminen mukaviin tehtäviin on kasvanut huimasti. On kuitenkin se toinen puoli: jos tehtävät on tylsiä, poika ei jaksa juurikaan keskittyä, jos asiat on liian vaikeita ei jaksa keskittyä.. lisäksi jos ohjeet on liian pitkät ei muista niitä ja siksi tiedä miten tehdä. Jos opettaja näissä tilanteissa alkaa syyttelemään lasta siitä ettei tee tehtäviä niin poika kokee sen hyökkäyksenä ja saattaa turhautuessaan sanoa vähän ikävästikin takaisin.. poika myös saattaa etenkin tylsillä tunneilla rampata vessassa, terottamassa kynää, juomassa.. koska ei pysty vain keskittymään.
Näistä asioista saa jatkuvasti p*skaa niskaan. Koulussa on useinkin puhuttelussa ja poika kokee ettei häntä ymmärretä ja sanoo että tietää ettei opet tykkää hänestä yhtä paljon kuin muista.. koulussa esittää kovaa ja saattaa antaa itsestään ilkeän vaikutelman etenkin jos kokee olonsa uhatuksi. Silti kotona keskutellessa välillä on tullut itku siitä ettei opet ymmärrä ja tykkää vaikka tekee parhaansa.
Mullakin menee hermo jatkuvaan syyttelyyn ja vihjailuun sekä siihen että kaikki pojan "virheet" raportoidaan. "Kävi kolme kertaa vessassa tunnilla", "ei tehnyt tehtäviä" (koska ei ymmärtänyt tehtävänantoa), "oli unohtanut kirjan", "tiuski opettajalle", "meni kesken tunnin "terkkarille"" jne. Ystävän tytär on samassa ryhmässä ja siten samojen opettajien opetuksessa eikä ikinä ole mitään negatiivista tullut vaikka on hajamielinen luonne.
Opettajille diagnoosit ollaan kerrottu ja juteltu, mutta asiat ei etene. Näen ja tunnen miten mun poika ärsyttää niitä vaikka ei sitä suoraan sanotakkaan. Kuten sanottua, myös poika sen aistii
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vastaan teille joillekin paremmin kun olen saanut ruuan laitettua. Toivon teidän ymmärtävän että asiat ei ole niin mustavalkoisia miltä ehkä teistä neurotyypillisten lasten vanhemmista tuntuu. Ap
Minä toivon sinun ymmärtävän että monilla meistä on vaikeaa poikasi kaltaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe niitä opettajia ihmisinä, eikö heitä tarvitse ymmärtää? Poikasi häiriköi, tiuskii ja sanoo opettajille "vähän ilkeästi". Miten ilkeästi tarkalleen? Tottakai heidän työpäivänsä ovat hirveitä poikasi takia. Itselläni saman tyyppinen työkaveri ja kyllä on välillä kestämistä.
Pointtina että voisit vähän ymmärtää muitakin kun kerran haluat että sinua ymmärretään.
Mä mietin samaa, että annat lapsellesi vähän liikaa anteeksi. Ymmärrän, että tilanne on hankala ja jokainen haluaa suojella omaa lastaan, mutta älä anna hänen käyttäytyä miten vaan, vaikka hänellä vaikeaa onkin. Esimerkiksi juuri tuo, että ei voi puhua rumasti opettajille kuten ei sitten myöhemmin elämässä esimiehelle, työkavereille jne. Opettajan voi myös olla vaikea auttaa lastasi tunnilla, jos tilanne menee helposti opettajalle asiattomuuksien laukomiseksi.
Opettajat näkevät nykyään aika paljon kaikenlaista, yleensä mistään pienestä teiniurputuksesta ei jakseta laittaa Wilma-merkintää.
Eikö sen opettajan tai jonkun pitäisi siellä koulussa tukea niissä haastavissa tilanteissa provosoimisen sijaan? Aikamoisia zenmestarin taitoja vaaditaan adhd teiniltä jos silloin kun kokee tulleensa nurkkaan ahdetuksi pitäisi käyttäytyä äärettömän sivistyneesti.
Ymmärrän pointin että huono käytös ei ole ok mutta samalla koululla vähän niinkuin olisi velvollisuus tukea eikä syyllistää oppilasta asiasta joka ei ole hänen vika.
Joo. Olen joutunut muiden melt downien aikana kokemaan vaikka mitä ja siksi en ymmärrä miksi joku opettaja hakisi sitä että teinipojalla keittää yli.
Eikös nyt olla jo vaiheessa että tukemiset on tuettu ja oppivelvollisuus on kohta lopussa. On ollut oma avustaja pitkään ym. Nyt pitää alkaa valmistautua pikku hiljaa aikuisten maailmaan. Työpaikalla ei sitten enää tueta.
Koulu on yläkoulussakin koulu ja erikseen se sitten mihin hakeutuu töihin jos hakeutuu.
Ei ole erikseen vaan peruskoulu valmistaa työelämään tai jatkokulutukseen. Mikä on ajankohtaista aika pian.
Näin aikuisena ADHD-piirteiseksi diagnosoituna toi alottajan lapsi kuulostaa todella rasittavalta häiriköltä.
ADHD-ihmiset eivät jaksa kiinnostua tylsistä asioista, ja ilmeisesti tylsää on ton lapsen mielestä se että muidenkin pitäisi saada opiskella.
Itsellä oli varmaan aikanaan koulussa helpompaa kun ei ollut noita hyperaktiivisuuspiirteitä, mutta mikähän siinäkin on että pojille edelleen sallitaan tollainen muiden ajalla perseily, mutta tytöille missään tapauksessa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vastaan teille joillekin paremmin kun olen saanut ruuan laitettua. Toivon teidän ymmärtävän että asiat ei ole niin mustavalkoisia miltä ehkä teistä neurotyypillisten lasten vanhemmista tuntuu. Ap
Adhd-lapsille ja normaaleille lapsille yhteistä on se, että molemmille voi opettaa, että opettajille vittuilu on ok jos opettaja vituttaa. No ei se ole. Ainiin kun ADHD:ta vuorovaikutustaidot ei ehkä kiinnosta niin ei sille sitten mitään voi, ei voi saada kiinnostumaan. Onnea pojalle työelämään, varmaan kandee perustaa oma yritys ja saada vain mielenkiintoisia projekteja... Toivottavasti kiittää sitten äitiä kun ymmärsi ja maksaa aikuisen pojan vuokran.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla näillä kommentoijilla erityislapsia. Älä ap välitä noista kommenteista!
Meillä pojalla adhd ja samanlaista paskaa saatiin yläasteella niskaan. Kun muutettiin ja lapsi vaihtoi koulua niin ongelmat loppui. Eli varmasti on koulukohtaista. Sano lapselle että hänessä ei ole mitään vikaa ja on rakas juuri tuollaisena. Opettajilla on vain vähän resursseja poikasi auttamiseen, mutta se ei oikeuta v*ttuilemaan lapselle.
On tärkeää erottaa lapsi ja hänen käytöksensä toisistaan. Mitä tahansa käytöstä ei voida hyväksyä ADHD-lapseltakaan, mutta on tärkeää, että se osataan viestiä niin että lapsi itsessään on arvokas ja tärkeä, mutta käytös on huonoa. Ja tukea lasta käytöksen muuttamiseksi, mikä ei tietenkään tapahdu nepsyillä helposti eikä nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys jäi epäselväksi.
Ilmeisesti vain kokeiltiin eikä enää käytössä?
Miksei ole neuropsykologilla kuntoutuksessa.?
Vierailija kirjoitti:
Näin aikuisena ADHD-piirteiseksi diagnosoituna toi alottajan lapsi kuulostaa todella rasittavalta häiriköltä.
ADHD-ihmiset eivät jaksa kiinnostua tylsistä asioista, ja ilmeisesti tylsää on ton lapsen mielestä se että muidenkin pitäisi saada opiskella.
Itsellä oli varmaan aikanaan koulussa helpompaa kun ei ollut noita hyperaktiivisuuspiirteitä, mutta mikähän siinäkin on että pojille edelleen sallitaan tollainen muiden ajalla perseily, mutta tytöille missään tapauksessa ei?
Ei sulla oo adhd, jos et oo yliaktiivinen. Add voi olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ilmoittanut opettajille, että pojan keskittyminen herpaantuu, jos aihe on tylsä? Voit samalla kysyä, että miten opettaja on ajatellut tehdä tylsistä tunteistaan mielenkiintoisempia. Jos poika malttaa keskittyä kiinnostaviin aiheisiin, niin päivänselvä ratkaisu on tehdä opetuksesta kiinnostavampaa.
Minä työskentelen koulunkäynninohjaajana yläkoululla. Meidän koulussa ei ole pienryhmiä ollenkaan,mutta meitä ohjaajia on useita ja erityisopettajan tukea myös hyvin tarjolla. Adhd nuorten kanssa erityisesti teen töitä. Adhd ja muut sen tyyppiset diagnoosit on lisineet kovasti viime vuosina. Poikasi kuvailema käytös on hyvin tuttua minulle. Itse ymmärrän että adhd lapsi/nuori tarvitsee ne "vessa/kynänteroitus" hetket jaksaakseen taas kohta keskittyä paremmin. Liian usein verrataan keskittymishäiriöisen nuoren käytöstä "normaali" nuoren käytökseen. Unohdetaan että hän ei pysty samanlaiseen käytökseen. Koulumaailma on adhd lapselle ihan eri tavalla kuormittava kuin normaali lapselle..mm.aistiyliherkkyyttä ilmenee heillä paljon ja heidän on oikeasti vaikea keskittyä kunnolla pitkiä aikoja samoihin asioihin. Tilanne on toki haastava jos samassa luokassa on monta ylivilkasta lasta.
Meillä ei tosiaan sitä pienryhmää ole,mutta meillä saattaa olla samalla tunnilla luokanope,erkkari ja minä ja tällöin voidaan helposti jakaa porukkaa pieniin ryhmiin. Voin myös esim.ottaa adhd-oppilaan minun kanssa kahdestaan tekemään tehtäviä. Kierrän myös luokassa erkkarin kanssa varmistamassa että kaikki ovat ymmärtäneet ohjeet. Pyritään myös aina laittamaan positiivista palautetta kun siihen on aihetta ja muutenkin oppilaita kehutaan onnistumisista. Adhd-lasten saama palaute on usein turhan negatiivista..ketä se kannustaa yrittämään enemmän jos aina saat huonoa palautetta.
Minusta opettajillekkin pitäisi lisätä enempi tietoa erityislapsista.Myös erkkareita ja meitä koulunkäynninohjaajia voisi olla enemmän ja mahdollisuus tarvittaessa pienryhmään.näistäkin tähän ketjuun tulleista kommenteista huomaa ettei kaikilla ole oikeaa tietoa tarkkaavuudenhäiriöistä ja heti hyökätään vanhempia syyttämään huonosta kasvatuksesta.
Totta on että adhd lapsi tarvitsee selkeät rutiinit ja rajat. Tarvittaessa lääkinnällistäkin apua (huom! Ei nekään kaikille sovi). Nämä on niitä asioita mihin kotona voidaan huomiota kiinnittää. Mutta lapsi tarvitsee sen tuen myös koulussakin. En tarkoita tällä että huonoa käytöstä on sormien läpi katsottava,mutta aikuinen voi kyllä kiinnittää huomiota siihen miten nuorta kohtelee ja muistaa olla kannustava. Nuorelle on tietenkin kerrottava miten hän on toiminut väärin mutta myös neuvottava miten voit toimia että seuraavalla kerralla menee paremmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen ap. Lapsemme aloitti koulun ensin tavallisessa luokassa, mutta siirtyi sen jälkeen pienryhmään, koska koulunkäynti oli hyvin haastavaa. Saimme jatkuvaa negatiivista palautetta lapsesta, ja jokainen lapsen koulupäivä oli ahdistava, kun mietimme mitä (negatiivista) palautetta tänään tulee. Tilannetta ei helpottanut se, että isommat lapset ottivat hänet silmätikuksi ja kiusasivat, joka pahensi lapsen oireilua. Impulsiivinen mutta älykäs lapsi lopulta sai diagnoosiksi adhd. Vasta kun lääkitys saatiin kohdilleen ja lapsi pääsi pienryhmään, jossa erityisopettaja keskittyi positiivisen palautteeseen, koulupäivät alkoivat sujumaan. Näin jälkikäteen ajateltuna, tavallinen luokanopettaja ei pystynyt isossa ryhmässä pärjäämään lapsen kanssa, ja myös erityisopettajissakin on eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin aikuisena ADHD-piirteiseksi diagnosoituna toi alottajan lapsi kuulostaa todella rasittavalta häiriköltä.
ADHD-ihmiset eivät jaksa kiinnostua tylsistä asioista, ja ilmeisesti tylsää on ton lapsen mielestä se että muidenkin pitäisi saada opiskella.
Itsellä oli varmaan aikanaan koulussa helpompaa kun ei ollut noita hyperaktiivisuuspiirteitä, mutta mikähän siinäkin on että pojille edelleen sallitaan tollainen muiden ajalla perseily, mutta tytöille missään tapauksessa ei?
Ei sulla oo adhd, jos et oo yliaktiivinen. Add voi olla
Nykyään se on ADHD kaikilla. Ilmeisesti koska tulee helposti halu tehdä hajurakoa hyperaktiivisiin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on väärin yrittää peittää omaa poikkeavuuttaan liikaa, koska tämä on piinaavaa ja voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin. On kuitenkin tärkeää auttaa löytämään ne keinot, joilla pärjää ''normaalissa maailmassa.'' Esimerkiksi pahasti tai ilkeästi sanominen ei ole hyväksyttävää (ellei ole tourette eli on oikeasti tahatonta), vaan pitäisi löytää keino purkaa turhautumisensa toisin. Mikä auttaa häntä? Nykyään löytyy tosi paljon eri näpräys ja stimmaus juttuja, esimerkiksi kaulakoruja, joita voi purra tai painoliinoja syliin. Kokeilkaa yhdessä.
Aiemmalla kommentillani en tarkoittanut, etteikö neuroepätyypillistä lasta tai ihmistä pitäisi ymmärtää, ja tavoitteet pitäisi ilman muuta hänellekin asettaa sopiviksi. Opettajissa on isoja eroja siinä, miten erilaisuutta osaa kohdata tai pystyy kohtaamaan.
Omasta näkökulmastani ja kokemuksestani sanoisin, että suurimpia ongelmia on resurssien vähyys. Inkluusion myötä suuri osa erityisluokista purettiin ja erityislapset siirtyivät ”tavallisiin” luokkiin. Resursseja (erityisopetus, avustajat, ryhmäkoko, ammattitaito) ei kuitenkaan ole muutettu uuden tilanteen mukaisiksi. Lopputuloksena on liian usein kohtuuttoman työmäärän kanssa kamppaileva opettaja, jolla ei edes ole aiemmin mainittua erityisopettajan ammattitaitoa. Syy ei tietenkään ole erityistarpeisten lasten, mutta ei opettajienkaan (joskin perus käytöstavat tietysti pitäisi olla molemmilla osapuolilla).
T. Se aiempi erityisopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen häirikkölapset, oli niillä sitten diagnoosi tai ei olivat omissa luokissaan ja normaaleille lapsille tarjottiin normaali oppimisympäristö, nyt yhden ääliön kelkkaan lähtee muitakin ja koko luokka on sekaisin.
Perinteiset tarkkikset pitäisi saada takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalle olisi parempi olla pienryhmässä. Eikö sellaista ole ko. koulussa?
Joo hei, tosiaan unohdin mainita, että pitkän väännön jälkeen saatiin taisteltua lapsi erkkaopetukseen matikassa ja vieraissa kielissä seiskaluokan lopussa. Oikeastaan oppimisvaikeuksia ei ole vaan on suunnilleen keskitasoa koulussa joten siksi pienryhmään oli vaikea päästä, kun oikeita tuen tarvitsijoita on paljon. Adhd:n ansiosta kuitenkin pääsi ko aineissa pienryhmään kun tarpeeksi väännettiin siitä, että oppiminen vaarantuu kun ei pysy kärryillä opetuksessa normi luokassa. Ap
Kyseessä on oikean tuen tarvitsija.
Noni ap taas täällä
Ymmärrän että tää herättää monissa vahvoja tunteita ja se on ihan ok. Mutta tuohon lapsen syyttelyyn vedän rajan. Lapsessa ei ole vikaa, kyseessä on fiksu poika joka tietää kyllä mikä on oikein ja mikä ei. Adhd vaan haastaa välillä jopa poikaakin. Meillä on myös 13v poika, jolla ei adhd:ta ole. Hän on hyvin käyttäytyvä ja osaava oppilas. Ei "häiriköi" tunteja ja tekee tunnollisesti tunneilla kaikki mitä pitääkin. Samanlainen kotikasvatus on kummallekin annettu.
Ihmettelen kun osa teistä kimpaantui tuosta lapsen "epäkunnioittavasta" käytöksestä kirjoittaen mulle epäkunnioittavia kommentteja.. noh, tähän oon tottunut. Huono käytös on niin paljon helpompi nähdä muissa kuin itsessä.. en edes ymmärrä miten olette saaneet päähän että mun mielestä pojan tiuskiminen on ok ja mä sen sallin? Tästä ollaan pojan kanssa puhuttu ja hän tietää että se ei oo ok. Mutta kyllä osa opettajista ihan selvästi pojalle näyttää olemuksellaan ettei tästä pidä, ei sekään oikein ole. Poika on vasta 15v ja vasta harjoittelee vaikeiden tilanteiden käsittelyä, opettajien ne pitäisi osata jo.
Ja noihin opettajien viesteihin haluan vielä kommentoida, että kuten edellä sanottua ymmärrän niiden tarpeen, mutta onko jokaisessa viestissä pakko korostaa lapsen virheitä? En ole varmaan pariin vuoteen kuullut pojasta mitään hyvää näiltä "normi" aineenopettajilta. Surullista tässä on se, että poikakaan ei edes muista millon viimeksi joku ope olisi häntä kehunut jos erkkaopettajaa ei lasketa. Hän osaa kohdata pojan ihmisenä, ei ihmisroskana. Siitä kiitos hänelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jä tää on niitä jotka painii välitunneilla ja kiusaa muita oppilaita? Äiti hyssyttelee että ymmärtäkää kun sillä on vaikeeta. Sun olis pitänyt kasvattaa kuriton ja ilkeä lapsesi jo 15 vuotta sitten
Nää kommentit mua satuttaa ehkä eniten. Pojalla on adhd, mutta ei se tee hänestä kiusaajaa eikä tappelijaa. Yhdessäkään tappelussa ei oo minun tietääkseni ikinä ollut. On sosiaalinen ja tulee hyvin muiden kanssa toimeen. Kaverisuhteissa on välillä draamaa mutta niin on kaikilla silloin tällöin. Pääsääntöisesti menee hyvin, ei kiusaa eikä oo kiusattu.
Millä perusteella en ole kasvattanut? Meillä on 13v lapsi jolla on tismalleen samanlainen kasvatus. Hänellä ei ole ikinä ollut koulussa ongelmia eikä ikinä oo tullut p*skaa palautetta kotiin. Samanlainen kiva poika kuin isoveljensä mutta vain toinen saa jatkuvasti huonoa palautetta. Poika kuvittelee että hänessä on vika ja se satuttaa sillä ei se niin ole. Ap
Mitä sinä toivoisit pojallesi, ap? Opettajilta, elämältä? Hän on pian aikuinen ja pitäisi selvitä ihan omillaan. Miten se parhaiten toteutuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan teille joillekin paremmin kun olen saanut ruuan laitettua. Toivon teidän ymmärtävän että asiat ei ole niin mustavalkoisia miltä ehkä teistä neurotyypillisten lasten vanhemmista tuntuu. Ap
Minä toivon sinun ymmärtävän että monilla meistä on vaikeaa poikasi kaltaisten ihmisten kanssa.
Ehkä siinä tapauksessa kannattaa katsoa peiliin. Mulla ei ole ikinä ollut ongelmia oman poikani kanssa vaikka hänellä adhd onkin. Pari kertaa on haistatellut mutta niin tiukan puhuttelun on siitä saanut että on siihen loppunut koko touhu. Mä arvostan poikaa ja kerron sen hänelle. Hän omalla olemuksellaan näyttää että arvostaa ja rakastaa takaisin vaikka ei sitä ääneen sano. Jos on toisille tahallaan ilkeä eikä edes halua ymmärtää, en tiedä voiko olla yllättynyt siitä että joudut hankaluuksiin "poikani kaltaisten ihmisten" kanssa... Ap
Koulu on yläkoulussakin koulu ja erikseen se sitten mihin hakeutuu töihin jos hakeutuu.