Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä on peräisin tämä "lasta ei saa kieltää"?
22.02.2021 |
Tuli mieleen toisesta keskustelusta.
Kun tästä aina puhutaan ja se on kuulemma syynä usein siihen että lapset eivät osaa käyttäytyä.
Meillä lapset osaavat käyttäytyä ja siitä usein joku vieras on saattanut mainitakin. Mulle on aina ollut selvää että säännöt on ja kasvattaa täytyy, myös kieltää. Enkä ole koskaan oikeasti törmännyt siihen että jossain kehotettaisiin olemaan kieltämättä tai komentamatta.
Mistä tämä ajatus siis tulee usein tänne palstallekin keskusteluihin?
Kommentit (129)
En ole kuullut kenenkään tosielämässä olevan tuota mieltä. Tiedän monia, joiden mielestä kielto ei ole se hedelmällisin tapa toimia, mutta yleensä se keskustelu menee jotakuinkin näin: "ei saa lyödä kaveria, kaveriin sattuu. Voit vaikka silittää mieluummin näin. Pyydä nyt kaverilta anteeksi että löit." eli todellakin lapsia kasvatetaan, ja myös muita lapsia saa kieltää, harvoin kukaan tosielämässä siitä suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhulla ajattelen lapsia joiden vanhemmat eivät kiellä vaan näkevät joka tilanteessa jonkun huuhaa-asteen mukaisen mahdollisuuden ”posiitiviseen” 🤦🏻♂️
Niin näkivät Koskelassakin. Lopputuloksista saamme lukea lehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhulla ajattelen lapsia joiden vanhemmat eivät kiellä vaan näkevät joka tilanteessa jonkun huuhaa-asteen mukaisen mahdollisuuden ”posiitiviseen” 🤦🏻♂️
Niin näkivät Koskelassakin. Lopputuloksista saamme lukea lehdistä.
Ainakik yksi tekijöistä kasvoi selvästi vääristyneessä ja väkivaltaisessa ympäristössä.
Tämä johtuu ääri-ilmiöistä, joissa lapsen kanssa ei keskustella enää millään muulla tavalla kuin kieltäen ja takertumalla siihen mitä tekee väärin. Tai jos vanhempi käyttäytyy diktaattorimaisesti kasvatuksessaan, alistaa lasta pienimmistäkin asioista ja kohtelee epäoikeuden mukaisesti. On myös lapsen persoonasta kiinni miten kukin reagoi kieltoihin.
Sitten on ollut myös juttua siitä, miten varsinkin pieniä lapsia kannattaisi kiellon sijaan ohjata tekemään asia oikein kuin vain sanoa että tekee väärin. Pieni lapsi kiellon kuullessaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä, joten jatkaa vain tekemistään ellei häntä neuvota mitä kuuluu tehdä.
Mielestäni suurin osa vanhemmista kyllä kieltää lapsiaan jo pienestä pitäen. Kerran olen törmännyt lapseen, joka otti meidän pihalta kastelukannun. Oli hädin tuskin 2-vuotias ja taisi pitää kastelukannun kirkkaasta väristä. Ei siinä mitään, ihan hauska tapaus. Menin sitten lapsen ja äitinsä luo, ja pyysin kannua takaisin. Äiti kieltäytyi, koska "alle 4-vuotias ei ymmärrä, mikä on toisten omaisuutta ja mikä omaa". Hänen logiikkansa mukaan siis alle 4-vuotiaalle ei sanota "ei", jos hän ottaa jotain toisten omaa. Olin suorastaan mykistynyt tästä kasvatusfilosofiasta. Toivottavasti hän edes sitten myöhemmin alkoi ojentaa lasta.
Että kyllä kai tällaisiakin löytyy, mutta hyvin harvassa ovat oman kokemukseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kieltäminen on luokkaa: huuda lapselle niin että hän pelkää, häpeää kohtuuttoman paljon ja menettää itsetuntonsa niin silloin ollaan vähän väärillä teillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.
Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.
Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?
Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni suurin osa vanhemmista kyllä kieltää lapsiaan jo pienestä pitäen. Kerran olen törmännyt lapseen, joka otti meidän pihalta kastelukannun. Oli hädin tuskin 2-vuotias ja taisi pitää kastelukannun kirkkaasta väristä. Ei siinä mitään, ihan hauska tapaus. Menin sitten lapsen ja äitinsä luo, ja pyysin kannua takaisin. Äiti kieltäytyi, koska "alle 4-vuotias ei ymmärrä, mikä on toisten omaisuutta ja mikä omaa". Hänen logiikkansa mukaan siis alle 4-vuotiaalle ei sanota "ei", jos hän ottaa jotain toisten omaa. Olin suorastaan mykistynyt tästä kasvatusfilosofiasta. Toivottavasti hän edes sitten myöhemmin alkoi ojentaa lasta.
Että kyllä kai tällaisiakin löytyy, mutta hyvin harvassa ovat oman kokemukseni mukaan.
Tuo kuvailemasi on varmaan ja toivottavasti harvinainen ääritapaus. Mutta tässä(kin) asiassa on paljon harmaan sävyjä.
Itse opetin esikoiselle pienestä saakka, että mitään toisten omaa ei saa ottaa, vieraisiin autoihin ei saa koskea, toisten taloyhtiöiden pihoihin mennä. Lopputuloksena kasvoi taapero, joka ei tosiaankaan ottanut toisten omaa, muttei myöskään jakanut mitään omaansa.
Jälkikäteen olen miettinyt, että missä määrin ruokin joustamattomuutta lapsen persoonassa. Kahta nuorempaa ei ollut enää aikaa ”kasvattaa” yhtä hyvin, ja heistä tuli lunkimpia tyyppejä.
Luunappi on tehoste ja edelleen ihan hyvä sellainen. Väkivallasta ette tiedä yhtään mitään jos vertaatte luunappia siihen. Taidatte olla näitä joiden mielestä lehmän lypsäminen on ”raiskaus”. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luunappi on tehoste ja edelleen ihan hyvä sellainen. Väkivallasta ette tiedä yhtään mitään jos vertaatte luunappia siihen. Taidatte olla näitä joiden mielestä lehmän lypsäminen on ”raiskaus”. Huoh.
Selitätkö enemmän miksi se luunappi tarvitaan? Millä tavalla se tehostaa?
Vierailija kirjoitti:
Luunappi on tehoste ja edelleen ihan hyvä sellainen. Väkivallasta ette tiedä yhtään mitään jos vertaatte luunappia siihen. Taidatte olla näitä joiden mielestä lehmän lypsäminen on ”raiskaus”. Huoh.
Eikö pusu olisi yhtä hyvä tehoste?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasta saa kieltää ja välillä pitääkin. Mutta on tehokkaampaa sanoa lapselle ”kävele” kuin ”älä juokse”. Pätee aikuisiinkin, ”älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia”.
No kasvattamistahan se on tuokin, eli ei sinänsä vastaa siihen aloituksen kysymykseen.
Kyllä vastaa. Nimenomaan ”kieltämisen kieltämisessä” on kyse siitä, että vahvistettaisiin positiivisia keinoja ja käyttäytymismalleja, jotka todistetusti toimivat paremmin kuin negatiiviset.
Tietysti kaiken voi ymmärtää väärin, ja varmasti nykyään, kuten kaikkina aikoina, on vanhempia joilla eivät kaikki kynät ole penaalissa.
Näin.
On aina tehokkaampaa opettaa lapselle oikea tapa kuin jankutaa kieltoja toisensa perään.
Vähän kuin koiraa kouluttaisit. Palkitsemalla ja ohjaamalla halutunlaiseen käytökseen saavutetaan sama lopputavoite paremmin ja tehokkaammin kuin rankaisemalla ja kieltämällä.
Totta kai kieltojakin tarvitaan välillä, mutta pääpainoa ei kannata laittaa niille. Valtaosa lapsista haluaa käyttäytyä hyvin ja saada omilta vanhemmiltaan positiivista palautetta, siksi se tehoaa kyllä hyvin!
Eikä se siis ole kieltojen kieltämistä, sanotaan vielä toiseen kertaan, koska alapeukuttajat sitä eivät varmasti kertasanomisella usko.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kehotetaanko jossain neuvoloissa tai kasvatusoppaissa sitten tähän? Vai mistä se ajatus on lähtenyt ettei saisi komentaa? Onko oikeasti ollut joku vaihe jolloin on jonkun taholta alettu sanoa että lapsia ei nyt saisi enää kasvattaa?
Vai ovatko nämä, jotka eivät kasvata, sitä samaa marginaalia jota on aina ollut, jo aikojen alusta?
Niin no kasvattamistahan on muukin kuin kieltäminen. Jos ei kiellä, ei se sitä tarkoita, ettei kasvattaisi.
Valitettavasti en osaa sanoa kasvatusopasta, jossa noin sanottaisiin. Mutta katso vaikka tuolta https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c84cc14b-e19f-4cc0-bfbf-4b60…, siinä mainitaan yksi lastenkasvatusopas, jossa kehotetaan kieltämisen sijaan toimimaan toisin ja annetaan esimerkkejä. En tiedä, kielletäänkö siellä kieltäminen kokonaan. Esimerkit näyttävät kyllä järkeviltä.
20 vuotta sitten ystäväni sai ensimmäisen lapsensa ja silloin sanoi, että hän on päättänyt ettei sano lapselle ei. Ei siksi että kaikki olisi sallittua, vaan koska asiat pitää esittää toisin. No, muutaman vuoden päästä kyllä kuulin, kuinka tuokin sana hänen huuliltaan pääsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni suurin osa vanhemmista kyllä kieltää lapsiaan jo pienestä pitäen. Kerran olen törmännyt lapseen, joka otti meidän pihalta kastelukannun. Oli hädin tuskin 2-vuotias ja taisi pitää kastelukannun kirkkaasta väristä. Ei siinä mitään, ihan hauska tapaus. Menin sitten lapsen ja äitinsä luo, ja pyysin kannua takaisin. Äiti kieltäytyi, koska "alle 4-vuotias ei ymmärrä, mikä on toisten omaisuutta ja mikä omaa". Hänen logiikkansa mukaan siis alle 4-vuotiaalle ei sanota "ei", jos hän ottaa jotain toisten omaa. Olin suorastaan mykistynyt tästä kasvatusfilosofiasta. Toivottavasti hän edes sitten myöhemmin alkoi ojentaa lasta.
Että kyllä kai tällaisiakin löytyy, mutta hyvin harvassa ovat oman kokemukseni mukaan.
Tuo kuvailemasi on varmaan ja toivottavasti harvinainen ääritapaus. Mutta tässä(kin) asiassa on paljon harmaan sävyjä.
Itse opetin esikoiselle pienestä saakka, että mitään toisten omaa ei saa ottaa, vieraisiin autoihin ei saa koskea, toisten taloyhtiöiden pihoihin mennä. Lopputuloksena kasvoi taapero, joka ei tosiaankaan ottanut toisten omaa, muttei myöskään jakanut mitään omaansa.
Jälkikäteen olen miettinyt, että missä määrin ruokin joustamattomuutta lapsen persoonassa. Kahta nuorempaa ei ollut enää aikaa ”kasvattaa” yhtä hyvin, ja heistä tuli lunkimpia tyyppejä.
Sama täällä. Minäkin pidin tiukat rajat, että jokaisella on oma, ja siihen ei kosketa. Lapset ovat nyt aikuisia, ja tämä vanhempi todellakin pitää omat asiat itsellään. Todella joustamaton, mutta ilmeisesti ihan kasvatukseni tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.
Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.
Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?
Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.
Ok, no ajatellaan näin päin sitten. Jos puolisosi haluaisi leikkiä sun kanssa tuota kivaa leikkiä j heittelisi sulle luunappeja silloin tällöin. Ois ihan jees koska kolahtaa kivasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.
Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.
Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?
Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.Ok, no ajatellaan näin päin sitten. Jos puolisosi haluaisi leikkiä sun kanssa tuota kivaa leikkiä j heittelisi sulle luunappeja silloin tällöin. Ois ihan jees koska kolahtaa kivasti?
Kauhulla mietin onko sinulla lapsia. Jos on ne on epäilemättä maan pahimpia uhriutujia.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni suurin osa vanhemmista kyllä kieltää lapsiaan jo pienestä pitäen. Kerran olen törmännyt lapseen, joka otti meidän pihalta kastelukannun. Oli hädin tuskin 2-vuotias ja taisi pitää kastelukannun kirkkaasta väristä. Ei siinä mitään, ihan hauska tapaus. Menin sitten lapsen ja äitinsä luo, ja pyysin kannua takaisin. Äiti kieltäytyi, koska "alle 4-vuotias ei ymmärrä, mikä on toisten omaisuutta ja mikä omaa". Hänen logiikkansa mukaan siis alle 4-vuotiaalle ei sanota "ei", jos hän ottaa jotain toisten omaa. Olin suorastaan mykistynyt tästä kasvatusfilosofiasta. Toivottavasti hän edes sitten myöhemmin alkoi ojentaa lasta.
Että kyllä kai tällaisiakin löytyy, mutta hyvin harvassa ovat oman kokemukseni mukaan.
Minä olen tavannut vain tuollaisia lapsia ja äitejä. Lapsi haluaa napata minun lapseltani lapion, omani ei sitä anna ja syntyy riita. Silloin saapuu paikalle äiti, joka on sitä mieltä, että lapio pitää antaa hänen lapselleen, koska tämä ei ymmärrä, mikä on kenen omaisuutta ja sovussa pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.
Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.
Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?
Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.Ok, no ajatellaan näin päin sitten. Jos puolisosi haluaisi leikkiä sun kanssa tuota kivaa leikkiä j heittelisi sulle luunappeja silloin tällöin. Ois ihan jees koska kolahtaa kivasti?
Kauhulla mietin onko sinulla lapsia. Jos on ne on epäilemättä maan pahimpia uhriutujia.
Ja tämän sä päättelet vain koska mun mielestä ei ole ok käyttää väkivaltaa.
Oikeasti aika huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.
Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.
Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?
Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.Ok, no ajatellaan näin päin sitten. Jos puolisosi haluaisi leikkiä sun kanssa tuota kivaa leikkiä j heittelisi sulle luunappeja silloin tällöin. Ois ihan jees koska kolahtaa kivasti?
En ole tuo joka tuosta leikistä puhui, eikö kyseinen leikki ole minusta ok ellei kaikki leikkiin osallistujat siitä tykkää (eli tuskin tykkää jos antaa sellaisen luunapin että se sattuu), sama vaikka painiminen - niin kauan kun se on mukavaa kaikista, niin se on ok.
Ei kai vanhemmat lapsilleen luunappeja jakele randomisti lennosta vaan käyttävät sitä joskus pysäyttämään lapsen ajattelemaan, että se äsken 10 kertaa sanottu "Ei saa" pitikin paikkansa.
Alue: Aihe vapaa
Hyi mitä pumpulissa kasvattajia olette!