Mistä on peräisin tämä "lasta ei saa kieltää"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni suurin osa vanhemmista kyllä kieltää lapsiaan jo pienestä pitäen. Kerran olen törmännyt lapseen, joka otti meidän pihalta kastelukannun. Oli hädin tuskin 2-vuotias ja taisi pitää kastelukannun kirkkaasta väristä. Ei siinä mitään, ihan hauska tapaus. Menin sitten lapsen ja äitinsä luo, ja pyysin kannua takaisin. Äiti kieltäytyi, koska "alle 4-vuotias ei ymmärrä, mikä on toisten omaisuutta ja mikä omaa". Hänen logiikkansa mukaan siis alle 4-vuotiaalle ei sanota "ei", jos hän ottaa jotain toisten omaa. Olin suorastaan mykistynyt tästä kasvatusfilosofiasta. Toivottavasti hän edes sitten myöhemmin alkoi ojentaa lasta.

Että kyllä kai tällaisiakin löytyy, mutta hyvin harvassa ovat oman kokemukseni mukaan.

Minä olen tavannut vain tuollaisia lapsia ja äitejä. Lapsi haluaa napata minun lapseltani lapion, omani ei sitä anna ja syntyy riita. Silloin saapuu paikalle äiti, joka on sitä mieltä, että lapio pitää antaa hänen lapselleen, koska tämä ei ymmärrä, mikä on kenen omaisuutta ja sovussa pitää olla.

Näin kasvatetaan rajattomia ihmisiä. Hyvä tutustua ketjuun ”puolisoni on rajaton”.

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Pienen lapsen voi kasvattaa kieltämättä. Tosin se tarkoittaa, että lapsen kanssa pitää olla koko ajan, ohjata ja opastaa tekemään toisin.

Iso osa vanhemmista kieltää ja kieltää ilman, että edes yrittää muuttaa lapsen käytöstä. Sohvalta on helppo huudella kieltoja ja kokea olevansa hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Älä jankuta. Luunappi on Suomessa enemmistön hyväksymä asia vaikka miten itkisit.

Vierailija kirjoitti:

Pienen lapsen voi kasvattaa kieltämättä. Tosin se tarkoittaa, että lapsen kanssa pitää olla koko ajan, ohjata ja opastaa tekemään toisin.

Iso osa vanhemmista kieltää ja kieltää ilman, että edes yrittää muuttaa lapsen käytöstä. Sohvalta on helppo huudella kieltoja ja kokea olevansa hyvä vanhempi.

Niin voi. Sitä juuri kutsutaan pumpulissa kasvattamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.

Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.

Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?

Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.

Ok, no ajatellaan näin päin sitten. Jos puolisosi haluaisi leikkiä sun kanssa tuota kivaa leikkiä j heittelisi sulle luunappeja silloin tällöin. Ois ihan jees koska kolahtaa kivasti?

En ole tuo joka tuosta leikistä puhui, eikö kyseinen leikki ole minusta ok ellei kaikki leikkiin osallistujat siitä tykkää (eli tuskin tykkää jos antaa sellaisen luunapin että se sattuu), sama vaikka painiminen - niin kauan kun se on mukavaa kaikista, niin se on ok.

Ei kai vanhemmat lapsilleen luunappeja jakele randomisti lennosta vaan käyttävät sitä joskus pysäyttämään lapsen ajattelemaan, että se äsken 10 kertaa sanottu "Ei saa" pitikin paikkansa.

Joku siinä silti mättää kun sitä pitää puolustella, "ei se satu", "leikissäkin niin tehdään".

Jos ei se satu, mikä se hyöty siinä sitten on, se pelote?

Vanhempi kyllä tietää että se sattuu, mutta puolustelee sitä itselleen sillä "ettei se satu".

Ihan oikeasti, kuka haluaa tehdä pienelle ihmiselle kipeää kun ihan tavallisilla kielloilla, komentamisilla, toistamisella jne. pärjää. Jos ei pärjää, täytyy hankkiutua vähintään terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Koska jos käyttäydyt huonosti, ei sinuun saa käsiksi käydä kuin korkeintaan poliisi, joka kyllä käyttää voimakeinoja jos puhe ei sinuun tehoa. Minulla ei ole mitään asiaa laittaa sinua nippuun, ellet sitten uhkaa minun tai läheiseni henkeä, ja silloinkin saisin siitä rangaistuksen "hätävarjelun liioitteluna".

Luunappeja käyttää vanhempi lapseensa silloin, kun puhe ei tehoa. Luunappi ei satu ollenkaan tai korkeintaan vähän, ja sen tehtävä onkin vain osoittaa että nyt ollaan tosissaan. Etenkin, jos Luunappia käyttää erittäin harvoin, se on tehokas. Päivittäin käytettynä tuskin, mutta pari kertaa vuodessa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Älä jankuta. Luunappi on Suomessa enemmistön hyväksymä asia vaikka miten itkisit.

Ilmeisesti olet itsekin saanut useamman? Jotenkin se huokuu viesteistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienen lapsen voi kasvattaa kieltämättä. Tosin se tarkoittaa, että lapsen kanssa pitää olla koko ajan, ohjata ja opastaa tekemään toisin.

Iso osa vanhemmista kieltää ja kieltää ilman, että edes yrittää muuttaa lapsen käytöstä. Sohvalta on helppo huudella kieltoja ja kokea olevansa hyvä vanhempi.

Niin voi. Sitä juuri kutsutaan pumpulissa kasvattamiseksi.

Ei, sitä kutsutaan elämään kasvattamiseksi. Lusikalla syödään kukkaruukun kaivelun sijaan, kädellä silitetään kauniisti lyömisen sijaan, kirjahylly on kirjan paikka, kiipeillä voi vaikka sohvalle jne.

On paljon helpompaa olla lapsi, kun tietää, miten tehdä oikein sen sijaan, että koko ajan joutuisi itse päättelemään, mitä nyt tulee tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Älä jankuta. Luunappi on Suomessa enemmistön hyväksymä asia vaikka miten itkisit.

Laki kieltää luunapin vaikka sinä miten itkisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Koska jos käyttäydyt huonosti, ei sinuun saa käsiksi käydä kuin korkeintaan poliisi, joka kyllä käyttää voimakeinoja jos puhe ei sinuun tehoa. Minulla ei ole mitään asiaa laittaa sinua nippuun, ellet sitten uhkaa minun tai läheiseni henkeä, ja silloinkin saisin siitä rangaistuksen "hätävarjelun liioitteluna".

Luunappeja käyttää vanhempi lapseensa silloin, kun puhe ei tehoa. Luunappi ei satu ollenkaan tai korkeintaan vähän, ja sen tehtävä onkin vain osoittaa että nyt ollaan tosissaan. Etenkin, jos Luunappia käyttää erittäin harvoin, se on tehokas. Päivittäin käytettynä tuskin, mutta pari kertaa vuodessa kyllä.

Jos se ei satu, tai korkeintaan vaan vähän, mikä sen teho sitten on? 

Ja sinuun ei saa käydä käsiksi mutta lapseesi saa, mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Älä jankuta. Luunappi on Suomessa enemmistön hyväksymä asia vaikka miten itkisit.

Äläpä valehtele. Vain 13 prosenttia suomalaisista hyväksyy sen joissain tapauksissa.

Ja laissa se on ollut kriminalisoitua jo vuodesta 1984.

https://yle.fi/uutiset/3-9837839

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luunappi on tehoste ja edelleen ihan hyvä sellainen. Väkivallasta ette tiedä yhtään mitään jos vertaatte luunappia siihen. Taidatte olla näitä joiden mielestä lehmän lypsäminen on ”raiskaus”. Huoh.

Selitätkö enemmän miksi se luunappi tarvitaan? Millä tavalla se tehostaa?

Turhaan kysyt, sillä vastausta et saa. Mitään hyväksyttävää syytä luupanille ei ole olemassa ja tämä tietää sen sisimmässään kyllä. Mutta kun omia virheitä ei voi myöntää ja kun on jo kerran lähtenyt luunappien antamisen tielle niin.. Parempi vaan laittaa sormet korviin ja hokea tehosteista, jotta voi edes jotenkin elää omatuntonsa kanssa. Itsensä huijaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.

Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.

Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?

Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.

Ok, no ajatellaan näin päin sitten. Jos puolisosi haluaisi leikkiä sun kanssa tuota kivaa leikkiä j heittelisi sulle luunappeja silloin tällöin. Ois ihan jees koska kolahtaa kivasti?

En ole tuo joka tuosta leikistä puhui, eikö kyseinen leikki ole minusta ok ellei kaikki leikkiin osallistujat siitä tykkää (eli tuskin tykkää jos antaa sellaisen luunapin että se sattuu), sama vaikka painiminen - niin kauan kun se on mukavaa kaikista, niin se on ok.

Ei kai vanhemmat lapsilleen luunappeja jakele randomisti lennosta vaan käyttävät sitä joskus pysäyttämään lapsen ajattelemaan, että se äsken 10 kertaa sanottu "Ei saa" pitikin paikkansa.

Just kuin Koskelassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan antaa toisilleen leikkiessään luunappeja koska se kolahtaa kivasti. Ei se todellakaan satu.

Ai että, pyydäpäs puolisoasi tai muuta läheistä antamaan sinulle luunappi seuraavan kerran kun teet jotain hölmöä. Kolahtaa kivasti.

Ottaako sun puoliso tai muu läheinen sulta puhelimen pois tai antaako kotiarestia jos käyttäydyt heidän mielestään huonosti? Joudutko pyytämään luvan saatko mennä kaverillesi tai pääseekö kaveri teillä käymään?

Jos vastaus on ei, niin älä jaksa sinäkin tuota laulua laulaa, jossa puoliso olisi kasvattaja kumppanilleen, jonka tehtävä antaa rajoja ja rakkautta siinä missä vanhempi lapselleen.

Ok, no ajatellaan näin päin sitten. Jos puolisosi haluaisi leikkiä sun kanssa tuota kivaa leikkiä j heittelisi sulle luunappeja silloin tällöin. Ois ihan jees koska kolahtaa kivasti?

En ole tuo joka tuosta leikistä puhui, eikö kyseinen leikki ole minusta ok ellei kaikki leikkiin osallistujat siitä tykkää (eli tuskin tykkää jos antaa sellaisen luunapin että se sattuu), sama vaikka painiminen - niin kauan kun se on mukavaa kaikista, niin se on ok.

Ei kai vanhemmat lapsilleen luunappeja jakele randomisti lennosta vaan käyttävät sitä joskus pysäyttämään lapsen ajattelemaan, että se äsken 10 kertaa sanottu "Ei saa" pitikin paikkansa.

Joku siinä silti mättää kun sitä pitää puolustella, "ei se satu", "leikissäkin niin tehdään".

Jos ei se satu, mikä se hyöty siinä sitten on, se pelote?

Vanhempi kyllä tietää että se sattuu, mutta puolustelee sitä itselleen sillä "ettei se satu".

Ihan oikeasti, kuka haluaa tehdä pienelle ihmiselle kipeää kun ihan tavallisilla kielloilla, komentamisilla, toistamisella jne. pärjää. Jos ei pärjää, täytyy hankkiutua vähintään terapiaan.

Oon saanu lapsena tukkapöllyä ja luunappeja. Jälkimmäinen ei todellakaan satu samassa merkityksessä kuin tukkapölly. Luunappi kun nasahti otsaan, niin siitä tiesi että nyt on parempi olla kunnolla. Tukkapöllystä seurasi itkua ja pään silittämistä kun päänahkaan sattui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Koska jos käyttäydyt huonosti, ei sinuun saa käsiksi käydä kuin korkeintaan poliisi, joka kyllä käyttää voimakeinoja jos puhe ei sinuun tehoa. Minulla ei ole mitään asiaa laittaa sinua nippuun, ellet sitten uhkaa minun tai läheiseni henkeä, ja silloinkin saisin siitä rangaistuksen "hätävarjelun liioitteluna".

Luunappeja käyttää vanhempi lapseensa silloin, kun puhe ei tehoa. Luunappi ei satu ollenkaan tai korkeintaan vähän, ja sen tehtävä onkin vain osoittaa että nyt ollaan tosissaan. Etenkin, jos Luunappia käyttää erittäin harvoin, se on tehokas. Päivittäin käytettynä tuskin, mutta pari kertaa vuodessa kyllä.

Jos se ei satu ollenkaan, miksei sitä voisi korvata vaikka vatsapierulla? Ei ole vieläkään saatu vastausta. Miksi pitää käyttää kasvatuskeinoa, jolla on negatiivinen kaiku?

Lapset kasvatetaan itsekeskeisiksi, koska sellainen temperamentti "menestyy" nykyään elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienen lapsen voi kasvattaa kieltämättä. Tosin se tarkoittaa, että lapsen kanssa pitää olla koko ajan, ohjata ja opastaa tekemään toisin.

Iso osa vanhemmista kieltää ja kieltää ilman, että edes yrittää muuttaa lapsen käytöstä. Sohvalta on helppo huudella kieltoja ja kokea olevansa hyvä vanhempi.

Niin voi. Sitä juuri kutsutaan pumpulissa kasvattamiseksi.

Ei, sitä kutsutaan elämään kasvattamiseksi. Lusikalla syödään kukkaruukun kaivelun sijaan, kädellä silitetään kauniisti lyömisen sijaan, kirjahylly on kirjan paikka, kiipeillä voi vaikka sohvalle jne.

On paljon helpompaa olla lapsi, kun tietää, miten tehdä oikein sen sijaan, että koko ajan joutuisi itse päättelemään, mitä nyt tulee tehdä.

Tämä. En ymmärrä miksi on joillekin ihmisille niin vaikea sisäistää. Pelkkä EI on ihan hedelmätöntä, jos lasta ei opasteta toimimaan oikein. Esim. En ole koskaan kieltänyt lapsia koskemasta kuumaan uuninluukkuun luunapeilla ja huutamalla EI!, vaan olen opettanut lapselle, että uuni on kuuma tunnustelemalla sitä vähän kauempaa ja kertomalla "Hui, kuuma! Polttaa!". Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät puhetta ja esimerkkejä ja oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli te, joiden mielestä luunappi on ok, ajattelette että sitä ei ole ok antaa aikuiselle? Ihan vaikka muuten van, ei kasvatusmielessä.

Kerrotteko vielä että miksi?

Koska jos käyttäydyt huonosti, ei sinuun saa käsiksi käydä kuin korkeintaan poliisi, joka kyllä käyttää voimakeinoja jos puhe ei sinuun tehoa. Minulla ei ole mitään asiaa laittaa sinua nippuun, ellet sitten uhkaa minun tai läheiseni henkeä, ja silloinkin saisin siitä rangaistuksen "hätävarjelun liioitteluna".

Luunappeja käyttää vanhempi lapseensa silloin, kun puhe ei tehoa. Luunappi ei satu ollenkaan tai korkeintaan vähän, ja sen tehtävä onkin vain osoittaa että nyt ollaan tosissaan. Etenkin, jos Luunappia käyttää erittäin harvoin, se on tehokas. Päivittäin käytettynä tuskin, mutta pari kertaa vuodessa kyllä.

Jos se ei satu, tai korkeintaan vaan vähän, mikä sen teho sitten on? 

Ja sinuun ei saa käydä käsiksi mutta lapseesi saa, mielenkiintoista.

Se on kyllä jännä, miten luunappi on oikein käytettynä tehokas vaikkei ole kivulias.

No en mä saa sinun puhelintakaan takavarikoida vaikka lapseni puhelimen saa.

Voisitko edes yrittää antaa parempia argumentteja?

Kakkosviestissä se tulikin, eli palstatotuuksia. En ole minäkään törmännyt missään huonoon suhtautumiseen. Omat lapset käyttäytyvät, totta kai, ja muitakin komennan jos tarvii. On vielä käynyt niin, että vanhempi on kiitollinen että toinen komentaa koska oma lapsi alkaisi niskottelemaan jos oma vanhempi komentaisi. Kun vieras sanoo, uskoo lapsi helpommin.

Luulenkin pitkälti, että tämä on vain yksi tekosyiden pitkällä listalla olevista asioista, joilla vältetään se, että pitäisi puuttua kun kadulla tai missä tahansa nähdään tilanne mihin olisi hyvä puuttua. Suomalaiset ovat arka kansa, hyvin sisäänpäin kääntyneitä eikä julkisissa tiloissa uskalleta puuttua ellei ole pakko. Täällä on voimissaan mentaliteetti, jossa yksilöä ja yksityisyyttä arvostetaan niin paljon, että yhteisöllisyys jopa tällaisissa asioissa kuten, että pidettäisi lapsista yhteisesti huolta ei toimi ollenkaan toisin kuin monissa muissa maissa. Sitten käykin Koskelan tapaisia asioita, kun ei kukaan puuttunut.