lapsuuteni suurin uhka oli juoksuhiekka

Tiesin aika pienestä jo, että Suomessa ei ole juoksuhiekkaa. Suonsilmiä pelkään vieläkin ja lapsena olisi pitänyt mennä Varokaa heikkoja jäitä -valistus paremmin perille sillä olen todella pudonnut jäihin.

Pelkäsin vankilaan joutumista suunnattomasti alle kouluikäisenä. En tiedä, mistä tämä pelko on peräisin. Saatoin pelätä sitäkin, että erittäin lainkuuliaiset vanhempani joutuisivat vankilaan.

70-luvulla syntynyt myös ja pelkäsin juoksuhiekkaa ja näin painajaisia. Tuo ”yhteisten ajatusten pilvipalvelu” voi olla tottakin sillö minä en lukenut mitään juoksuhiekka-sarjakuvia, silti oli pelko!

Entäs musta jää? Pelkäsin sitä hulluna telkkarin tietoiskun takia. Muistaako kukaan?

Aku Ankassa, Indiana Jonesissa, Tarzanissa ja Batmanissä oli juoksuhiekkaa. Jos ei itse näitä seurannut, joku varmaan tiesi. Kavereilta kuulin niin tappajamehiläisistä kuin pallosalamista, ei niiden pelkääminen vaadi kollektiivista alitajuntaa.

Ovatko 90-luvulla syntyneet pelänneet tsunameja? Kotikaupungissa on kallioinen ranta, johon on tapana mennä katsomaan myrskyaaltoja (ei tietekään sellaisella myrskyllä että puut lentävät) ja menimme sinne pikkulikkojen kanssa Tapaninpäivän tsunamin jälkeisenä keväänä ja tavallisesti ne olivat hyvin innostuneita sellaisesta retkestä, mutta sillä oliva kertaa hvin haluttomia ja paljastui että pelkäsivät tsunamia, siitä sitten selittämään mimmoisissa tilantessa niitä syntyy ja että ne ovat aika harvinaisia ainakin Itämeren rannoilla.

Minäkin pelkäsin juoksuhiekkaa. Juurtaa varmaan juurensa Matka kapteeni Nemon kanssa -sarjasta ja muumeista.

Täällä -72 syntynyt. Luulin lapsena tosiaan, että juoksuhiekka on ihmiselämässä isokin ongelma. Sen lisäksi arvelin, että Bermudan kolmiosta tulee olemaan vielä paljon harmia. Pelkäsin myös hulluna poliisia - arvelin joutuvani vankilaan, jos sattuvat bongaamaan minut partiokierroksellaan.

Asuttiin siis todella pienessä kylässä maalla, joten poliisin näki ehkä kerran vuodessa ja kirjaston kirjat olivat kovassa käytössä :-D

Pelkäsin ihan hysteerisesti, että sänkyni alla on merimakkaroita. Kyllä, merimakkaroita. Sitä kesti vuosia.

Aku Ankassa oli usein juoksuhiekkaa ja sieltä ammensin pelkoni. Yllättäen myös termiitit olivat todellinen riesa niissä, enkä ole niihinkään koskaan elämässäni sitten törmännytkään. Lapsena kuitenkin oletin, että on ihan tavallista, jos termiitit syövät koko talon.

Hevoslehtien sarjiksissa hevoset usein ajautuivat suohon, siksi jännitin soita. Luulin, että suonsilmäke imaisee marjanpoimijatkin jo kaukaa. Hait, tappaja-ampiaiset ja hämähäkit opin elokuvista. Jäälle en uskaltanut Pikku Kakkosen tietoiskun vuoksi lainkaan, hyvä kun jäisen lätäkön tiellä uskalsin ylittää.

Eniten kuitenkin pelkäsin tulipaloja. En tiedä, mistä tämä pelko tuli, mutta se vei yöunet monta vuotta. Luulin, että talo palaa ympäriltä jos nukahdan. Varmaan jossain näkemässäni ohjelmassa tai elokuvassa oli käynyt niin.

Pelkään muuten edelleen, nelikymppisenä, mennä yksin uimaan. Koska voi tulla hai. Jopa uimahallissa. Se rikkomaton vedenpinta ja hiljaisuus on niin epäilyttävä.

Mulla oli myös pelon kohteena juoksuhiekka, ja sen lisäksi pallosalamat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä -72 syntynyt. Luulin lapsena tosiaan, että juoksuhiekka on ihmiselämässä isokin ongelma. Sen lisäksi arvelin, että Bermudan kolmiosta tulee olemaan vielä paljon harmia. Pelkäsin myös hulluna poliisia - arvelin joutuvani vankilaan, jos sattuvat bongaamaan minut partiokierroksellaan.

Asuttiin siis todella pienessä kylässä maalla, joten poliisin näki ehkä kerran vuodessa ja kirjaston kirjat olivat kovassa käytössä :-D

Bermudan kolmio oli kova juttu meilläkin! Joku piti siitä esitelmän koulussakin.

Tulee muuten tästä mieleen, kun lapseni lähestyi järkyttyneenä minua jokin aika sitten. Koulussa oli pitänyt piirtää ameeba ja opettaja oli googlannut sen. No, kokeilkaapa itse googlata, niin opitte, että aivoja syövä ameeba vie hengen kahdessa viikossa.

Aika paljon siitä puhuttiin. Tultiin siihen tulokseen, että jos se ameeba syö kahdessa viikossa aivot, sen pitäisi olla aika suuri, jolloin sen lähestymisen huomaa kyllä ja voi nipistää nenän kiinni. No joo. Mutta jos siitä ei olisi puhuttu, tästä olisi voinut just tulla hiljaisen kauhun aihe.

Särkänniemen Akvaariossa oli myrkyllinen kivikala. Infokyltissä luki, että jos sen päälle astuu, varpaat muuttuvat mustiksi ja tippuvat pois. Tämän jälkeen pelkäsin kivikalan materialisoituvan mihin tahansa nesteeseen, mukaan lukien keittolautanen. Opin ehkä vähän liian pienenä lukemaan :D

Minäkin olen syntynyt 1979 ja pelkäsin suonsilmiä ja juoksuhiekkaa. Luin jonkin verran ”poikien” seikkailuromaaneja ja valtavasti sarjakuvia. Muurahaisleijona on tuttu muumikirjoista myös.

Hiekkakuoppia löytyi kesäviettopaikkojen lähistöltä, ja niille meno oli todella ehdottomin sanankääntein kielletty. Varmasti syystäkin.

Aikuisena olen uinutkin suonsilmässä. SIlti suolle meno jännittää edelleen.

Pelkäsin pienenä metsätähtiä (kyllä, niitä pieni valkoisia kukkia), minusta ne vaikuttivat pahaenteisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Entä Näkki?

Ja tappajahauki

Vierailija kirjoitti:

Missä asuit?

Saharassa. Siellä ei ollut hiekkaa.

Up

Tällä palstalla on aika paljon näitä somesta kähvellettyjä ajatuksia.