Miksi ihmiset tuijottaa tuppukylissä

Pienemmässä yhteisössä, uudet tulijat herättävät uteliaisuutta ja mielenkiintoa.

Ei siinä mitään muuta ole.  Normaali juttu.  Eiväkä kaikki tuijottele ja katsele, vain ne joilla on eniten aikaa oleskella ja katella ikkunoista ulos, kävellä ulkona, ulkoiluttaa koiria jne.

Mutta kaupungissahan sitä vasta tuijotellaankin ja kytätäään oikein viimeisen päälle perusteellisesti.

Tiedetään koska naapurilla on vieraita, samoin kun tulee kauppakasin kanssa kotiin, ja milloin käy pizza-auto tuomassa pizzaa ja milloin naapurit rakastelevat, ja milloin joku siivoaa tai soittaa kitaraa ja niin edelleen ja niin edelleen.

Joten parempi pitää suu supussa jonkin pienen kaupngin tai kylän ihmisten katsomisista teitä päin.

Sä olet fiksu ja se harmittaa heit. Sinulla taitaa olla onnellisempi elämä kuin heillä.

Onnellista jatkoa sinulle! 🤗🙏

Muistan tuon ilmiön lapsuudesta. Asuimme itse pienellä paikkakunnalla, jossa meitä ei tuijotettu, kun kaikki periaatteessa tunsivat toisemme. Kävimme säännöllisesti Tampereella ostoksilla, ja sielläkäänei koskaan tuijotettu. Mutta kun menimme ostoksille naapurissa sijainneeseen pikkukaupunkiin, niin se tuijotus oli ihan uskomatonta.

Kaupungissa se riippuu ihan asuinalueesta, tuijotetaanko vai ei. 

Vähiten tuijottelua oli, kun asuimme alueella, missä oli paljon opiskelija-asuntoja, ja sukkaissa oli paljon eri puolilta maailmaa tulleita. Tosin naapureiden kanssa juteltuani selvisi, että samasta maasta tulleet kyttäävät toisiaan.

Minä asun tuppukylässä enkä huomaa mitään tuijottamista. En edes silloin kun muutin tuppukylään.

Mutta ehkä tässä tuppukylässä liikkuu niin paljon kaupunkilaisia, varsinkin kesäisin, ettei niitä jaksa tuijottaa. 

Taidat vaan kuvitella.

Ne tuijottaa että miksei noi moikkaa ja ketä hittoja ne on???

Ainakin ennen ku sain ahdistus lääkkeen oli kaupassa käyminen mahdotonta. Tuijotus oli pelottavaa.

Kyllähän se pistää ihmetyttämään, miksei heillä ole hankkija-lippistä.

Ai niinku Lahdessa? Ovat jotenkin jälkeenjääneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sisäsiittoisissa tuppukylissä on geeniperimä hyvin heikkoa. Havainnoiminen ja viestin saapuminen alitajuntaan kestää huomattavan kauan, eikä sen ymmärtämisestä ole takuuta. Siellä paikalliset Pölhö-Kustaat kokoontuvat toljottamaan, koska se on ainoa harrastus jonka ne hallitsevat täydellisesti.

Kai ymmärrät sen että suomalaisena sinäkin olet sisäsiittoisuuden tulos, luulet että ainoastaan muut kuin sinä olet sellainen, mutta aika väärässä olet

Olet väärässä. Karjalan evakoiden, maaltamuuton ja kaupungistumisen seurauksena modernien Suomalaisten geeniperimä on jo varsin sekoittunutta. Boomereilla ja maalaisilla esiintyy vielä sisäsiittoisuutta.

Kuvittelet vaan itses tärkeeks, ei kúkaan sua tuijota.

Skitsofrenia.

Onkohan pieni vainoharha menossa? Sä ketään kiinnosta. Ota lääkettä tai lopeta liikkuminen tuppukylillä. 

Ihmisillä on tarve lokeroida muut helpommin ymmärrettäväksi.

Virhe on sitten reagoida katsomalla epävarmasti takaisin, silloin kierre on valmis.

Voit kävellä ryhdikkäästi niin ettet vilkaisekaan niihin. Tilanteen voi ottaa haltuun myös niin että sanoo heille reippaasti hei. Sitten saa olla rauhassa.

Kauheen häijyjä olette. Täällä Helsingissä kävellään ohi koska keskustassa voi kauppareissulla kohdata satoja ihmisiä. Vain ihan tutuimma moikataan, mutta useimmiten kävelet kauppakeskusksen läpi tunnistamatta ketään. Havainnoit koko ajan mutta et tietänkään mulkkaa ketään.

Pienemmällä paikkakunnalla välitetään ja halutaan tuntea paikalliset. Tölläävät tietty että kukas se toi on ja sitren juttelevat että se on niitänuusia, kuulemma Helsingistä. Möttösen vannhassa talossa asuvat kesän. On hyvä jos tukokas vaikka tervehtii ensin tai keksii jotain sanottavaa. Sillä tavoin tutustuu. Ainakin naapureille sopii esittäytyä - vaikka naapurille esittäytyminen on hyvää käytöstä täälläkin. Ihan kerrostalossakin onnkiva että naapurit on puheväleissä ja tuttuja.

Tuppukylissä nämä tuijottelijat saattavat myös auttaa silloin, kun joku makaa maassa sairauskohtauksen saaneena. Jossakin isossa kaupungissa saatetaan korkeintaan kuvata videota someen julkaistavaksi.

Asun itse n 20 000 asukkaan kaupungissa. Musta on kiva, että täällä vastaankulkijat katsovat silmiin ja hymyilevät. Jos oon aamulenkillä aikaisin niin sauvakävelijåmummot tervehtii oikein iloisesti.

Helsingissä käydessä tuntuu kummalliselta kun ihmiset vaan porhaltaa ohi kiireessä.

Asun myös n. 20 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä tuijotetaan. Yleensä vedän nenä pystyssä, sen kun tuijottavat läppä auki. Mut toisinaan siihen alkaa väkisin kiinnittää huomiota ja ihan käsittämätöntä kyyläystä. Kyllä mäkin ihmisiä katson, vilkaisen mut tää on jotain muuta. Ja ihan normaalia harmaata massaa oon pukeutumisen suhteen että ei voi olla siitäkään. Pidän hiukan hitaina ja vajaaälyisinä näitä kyttääjiä. Ja näitä on paljon!

Minua ei ole kukaan tuijottanut, ja olen asunut ympäri maata, pienissä ja suurissa kunnissa. Onhan se selvää, että ihmisiä kiinnostaa, jos vastaan tulee uppo-outo tyyppi. Saa pitää tänä päivänä varansa, kun on ties mitä varkaita liikkeellä. Tai valokuitu- tai aurinkopaneeli- tai ovikauppiaita, jotka änkeävät väkisin sisälle. 

Huvittavaa on aina se, että ihmetellään, miksi ei moikata. No oletteko te itse moikanneet? Jos joku katsoo sinua pitkään, hän miettii, kuka olet, ehkä vaikutat jotenkin tutulta mutta mistä yhteydestä, pitäisikö tervehtiä vai ei. Miksi ihmeessä et silloin itse tervehdi ensin, jos toinen on epävarma asiasta? Mutta ei toki, parempi kyräillä vaan ja sitten vänköttää, että muut tuijottavat.

Vierailija kirjoitti:

Asun myös n. 20 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä tuijotetaan. Yleensä vedän nenä pystyssä, sen kun tuijottavat läppä auki. Mut toisinaan siihen alkaa väkisin kiinnittää huomiota ja ihan käsittämätöntä kyyläystä. Kyllä mäkin ihmisiä katson, vilkaisen mut tää on jotain muuta. Ja ihan normaalia harmaata massaa oon pukeutumisen suhteen että ei voi olla siitäkään. Pidän hiukan hitaina ja vajaaälyisinä näitä kyttääjiä. Ja näitä on paljon!

No jos kuljet nokka pystyssä etkä tervehdi ketään, ei ole ihme, että tuijotetaan.