Miksi ihmiset tuijottaa tuppukylissä
Kun olet kävelemässä niin hirvee tuijotus sama toistuu joka puolella tuppukylää ja se ahdistaa. Ajattelin että olen mieleltä sairas mutta kun perheenjäsen huomautti että näinkö kuinka nuo tuijotti autosta.
Jotenkin tulee tosi ahdistava olo siksi haluan isoon kaupunkiin. Täällä pienet piirit ja olen kiusattu joten ihmekös tuo. Tuijottaminen on todella ahdistavaa.
Kommentit (67)
Yksi syy miksi muutin pois, tuo ja ihmisten asioista juoruaminen vaan oli liikaa.
Eikä ne tuijottajat auttaisi, ei niillä ajatus niin nopeasti juokse. Ne ei kävele ohi, ne jää kuvaamaan ja tuijottamaan.
Jos testaa seuraavalla kerralla tuijottaa tuijottajaa ensimmäisenä suu auki, niin näkee, oliko se ihan ok-käytöstä hänen mielestään. Reaktio tulee olemaan silminnähtävä.
Aidosti hämmästytään, kun nähdään joku jota ei tunneta. Tuijotetaan siksi, jos sittenkin tunnistettaisiin (ehkä sillä on uudet silmälasit) ja jos oikeasti ei tunneta, niin yritetään painaa mieleen tuntomerkit, että voi muilta kysellä, että kuka ja kenen sukua.
Anoppilassa keittiön ikkunan ohi menee pieni tie. Kun kuuluu auton ääni, hiljennytään tuijottamaan kuka menee ohi. Jos on tuttu, niin todetaan kuka ja millä asialla. Jos on vieras, niin arvuutellaan mihin taloon oli menossa ja millä asialla. Ensin oli outoa, kun puhe lakkaa auton lähestyessä. Vielä oudompaa oli, kun ensimmäisen kerran huomasi oman pään kääntyvän ikkunaan synkassa muiden kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun myös n. 20 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä tuijotetaan. Yleensä vedän nenä pystyssä, sen kun tuijottavat läppä auki. Mut toisinaan siihen alkaa väkisin kiinnittää huomiota ja ihan käsittämätöntä kyyläystä. Kyllä mäkin ihmisiä katson, vilkaisen mut tää on jotain muuta. Ja ihan normaalia harmaata massaa oon pukeutumisen suhteen että ei voi olla siitäkään. Pidän hiukan hitaina ja vajaaälyisinä näitä kyttääjiä. Ja näitä on paljon!
No jos kuljet nokka pystyssä etkä tervehdi ketään, ei ole ihme, että tuijotetaan.
Ja sinä morjestelet kaikki uppo oudot ihmiset jotka vastaan tulee? Jep jep. Kyllä mä pidän sitä vielä erikoisempana. Ei mulla ole käsittääkseni velvollisuutta tervehtiä kaikkia maailman ihmisiä. Yleensä kehitysvammaiset täälläpäin moikkailee kaikki vastaantulijat. :)
No juuri tämä! Olen nyt kuusi vuotta asunut tuppukylässä (4000 asukasta) ja olen koko ajan valittanut muualla asuville ystävilleni tuosta tuijottamisesta. En tunne paikallisista kuin muutamia ja tiedän, että täällä ei juoruta mistään tekemisistäni (ei ole mitään juoruttavaa).
Mutta joka kerta kun menen "keskustaan" kaupassa käymään, niin ne S- marketin ja kahvilan edessä notkuvat ukot tuijottavat. Joku liikkeellä oleva ukko aina oikein pysähtyy ja jää toljottamaan suu auki! Tämä on ihan epätodellisen typerää! Vihaan!
Vierailija kirjoitti:
No juuri tämä! Olen nyt kuusi vuotta asunut tuppukylässä (4000 asukasta) ja olen koko ajan valittanut muualla asuville ystävilleni tuosta tuijottamisesta. En tunne paikallisista kuin muutamia ja tiedän, että täällä ei juoruta mistään tekemisistäni (ei ole mitään juoruttavaa).
Mutta joka kerta kun menen "keskustaan" kaupassa käymään, niin ne S- marketin ja kahvilan edessä notkuvat ukot tuijottavat. Joku liikkeellä oleva ukko aina oikein pysähtyy ja jää toljottamaan suu auki! Tämä on ihan epätodellisen typerää! Vihaan!
Taidat tuijottaa takaisin, kun noin hyvin tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun myös n. 20 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä tuijotetaan. Yleensä vedän nenä pystyssä, sen kun tuijottavat läppä auki. Mut toisinaan siihen alkaa väkisin kiinnittää huomiota ja ihan käsittämätöntä kyyläystä. Kyllä mäkin ihmisiä katson, vilkaisen mut tää on jotain muuta. Ja ihan normaalia harmaata massaa oon pukeutumisen suhteen että ei voi olla siitäkään. Pidän hiukan hitaina ja vajaaälyisinä näitä kyttääjiä. Ja näitä on paljon!
No jos kuljet nokka pystyssä etkä tervehdi ketään, ei ole ihme, että tuijotetaan.
Ja sinä morjestelet kaikki uppo oudot ihmiset jotka vastaan tulee? Jep jep. Kyllä mä pidän sitä vielä erikoisempana. Ei mulla ole käsittääkseni velvollisuutta tervehtiä kaikkia maailman ihmisiä. Yleensä kehitysvammaiset täälläpäin moikkailee kaikki vastaantulijat. :)
Ei, en kaikkia. Jos olen koiran kanssa lenkillä ja vastaan tulee joku mummeli hitaasti ja katsoo meitä päin, niin totta kai sanon hänelle hei ja saatan mainita vaikka että melkoisen liukasta tänään.
Jos kylällä joku katsoo minua pitkään, tervehdin häntä. Silloin tulee iloinen tervehdys takaisin, ja molemmat jatkamme puuhiamme. Tilanne ohi. Varmaan joku joka ei ollut varma, tunteeko ja pitäisikö tervehtiä.
Mikä ihme teitä vaivaa? Pelottaa niin hirveästi yhteisöllisyys? Minusta todella outo lähestymistapa kanssaeläjiin, että he ovat vammaisia mutta sinä itse olet älykkyyden ruumiillistuma.
Meitä kun nyt sattuu olemaan moneen junaan. Mua ei kiinnosta vähääkään alkaa rupattelemaan tai moikkaileen tuntemattomia. En jaksa uskoa että nämä kaikki suu auki toljottajat ovat moikkausta vailla. Taitaa mennä nyt edellisellä kirjoittajalla puurot ja vellit sekaisin, tää kyyläys ilmiö on taivaan tosi pikku kunnissa ja tässä ei oo mitään yhteisöllisyyttä vaan helkkarin ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Meitä kun nyt sattuu olemaan moneen junaan. Mua ei kiinnosta vähääkään alkaa rupattelemaan tai moikkaileen tuntemattomia. En jaksa uskoa että nämä kaikki suu auki toljottajat ovat moikkausta vailla. Taitaa mennä nyt edellisellä kirjoittajalla puurot ja vellit sekaisin, tää kyyläys ilmiö on taivaan tosi pikku kunnissa ja tässä ei oo mitään yhteisöllisyyttä vaan helkkarin ärsyttävää.
Mitä ihmeen väliä sillä on, jos joku katsoo päin? Silmät kiinnikö pitäisi kulkea? Melkoiset itsekeskeisiä ylipäänsä ne ihmiset, jotka kuvittelevat, että KAIKKI katsovat vain ja ainoastaan jokaista liikettä, jonka juuri HÄN ja vain ja ainoastaan HÄN tekee. Ihmiset katsovat, keitä kylällä liikkuu. Onko tuttu vai vieras ja millä asialla on menossa. Sellaiset ihmiset katsovat kaikkia. Ja suurin osa kuitenkin on niitä, jotka eivät katso ympärilleen vaan kulkevat omissa ajatuksissaan.
Oon asunut 3 krt, joka kerta 2 v, pienellä paikkakunnalla ja ikinä en ole törmännyt tähän.
Positiivista tuijotusta on ollut, esim työkaveri on näyttänyt minut äidilleen, kun ollaan oltu samaan aikaan keskustassa, mutta ei varsinaista tuijottamista.
Asuin yhdellä paikkakunnalla ns ihan keskustassa ja tein töitä aluksi joka päivä.
Vastapäätä oli ruokakauppa, jossa oli kahvila. Kysyin myydäänkö heillä lounasta mukaan. Alkoi tutkimaan tätä ja kokeilivat. Se yllättäen toimi.
He antoivat minulle positiivisen lempinimen.
Ja välillä omistaja kysyi mitä tekisin toisin ja heille tuli pieni aamiaislautanen minun ehdotuksesta.
Saahan sitä toljottaa mutta siinä vaiheessa kun alan katsomaan takaisin eivätkä käännä päätä pois vaan jatkavat tuijotusta niin on mieleltään sairas yksilö kyseessä
Pikkukylässä kaikki tuntee toisensa. Jos et ole kyläläisiä, tuijotetaan.
Kyllähän ne tuijottaa. Olen siis adoptoitu enkä
näytä perinteiseltä suomalaiselta, joten voi huhhuh sitä tuijotuksen määrää kun menee pikkukylään. Mutta minua ei juurikaan haittaa. Myönnän olevani hieman ylimielinen helsinkiläinen ja tuli opiskeltua yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista jossa mun näköinen ihminen ei herättänyt mitään tunteita, joten siinäpähän tuijottavat. Kertoo enemmän heidän maailmastaan ja rajallisuuksistaan kuin minun. Välillä naurattaa kun tuntee olevansa pieni julkkis. Kannattaisi Ap muuttaa tuota omaa näkökulmaa asiaan.
Sisko kerran kysyi tuppukyläpoikayståvältään että miksi tuijotetaan.
Kuulemma "hyvähän se on kahtoo että kaikki on kunnossa jos vaikka jottai sattuis".
Voi jml.....
Kyllä Helsingissäkin tuijotetaan. :D yks päivä törmäsin vaatekaupassa äitiin ja poikaan jotka molemmat oikein istuutuivat alas ja mollottivat suoraan mm. minua hätkähtämättä. Hiton ahdistavaa :D Sitten kun he siirtyivät liukuportaisiin, sieltä jatkui molemmilla sama moljotus.. huvittavaa oli katsoa kun poika oli selvästi perinyt äitinsä moljotus-maneerit.
Täällä oli hyvä mielipide maalla asuvien näkökulmasta ja kaupungeista tihkuvasta pa*kasta häiritsemään rauhallista elämää. Mutta siistitty kommentti: nyt tämä on vain tarkoitushakuisesti maalaisten pilkkaamisketju.
Eläkää kuplassanne :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Helsingissäkin tuijotetaan. :D yks päivä törmäsin vaatekaupassa äitiin ja poikaan jotka molemmat oikein istuutuivat alas ja mollottivat suoraan mm. minua hätkähtämättä. Hiton ahdistavaa :D Sitten kun he siirtyivät liukuportaisiin, sieltä jatkui molemmilla sama moljotus.. huvittavaa oli katsoa kun poika oli selvästi perinyt äitinsä moljotus-maneerit.
Ehkä nuo oli ulkopaikkakuntalaisia vaan käymässä täällä, täällä on kuitenkin sairaalat jne.
Tuijottavat, kun eivät ole ennen ihmistä nähneet! Sellaista se on sisäsiittoisissa tuppukylissä.
Tuttua, niin tuttua, varsinkin jos olet yhtään erilainen kun muut, tai jos on kesä ja satut olemaan naispuolinen ja niin ihmeellinen, että jopa mekkoon pukeudut, tai paitaan mikä ei teltta ja sitten joku ääliö ällistyttävän hitaasti tajuaa, että apua toihan on nainen jolla on rinnat...
Se on katsos semmonen juttu, että näillä tuppukyläläisillä ei ole omaa elämää! Ite asuin 5v sellaisessa ja verhot heilui naapurissa aina kun kotiin tulin. Ahdisti niin, että pakko oli joka kerta tulla eri kautta , ettei se huomaa...Pakko oli sieltä muuttaa pois. Eikä se pidä paikkaansa aina, että tuppukyläläiset välittää. Kaaduin kerran pahasti liukkaalla ja sain aivotärähdyksen. Kun kävelin kotiin , tapasin puolitutun ja kerroin , että pyörryttää , että kaaduin , mitä teen ja mihin meen , olin aivan sekaisin....tämä totesi vain että : sellaista sattuu!! Sain onneksi ambulanssin nopeaan paikalle.