Miksi joillekkin luksus on niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää esim se Soffin rolexi. Joka hiivatin lehdessä ja kuvassa siitä jaksetaan jauhaa. 30.000€!!!!! So what? Ihan tavallisen näköinen kello. En edes kiinnittäisi siihen mitään huomiota, jos ei siitä jatkuvasti melskattaisi.

Rolex ei ole taloudellisesti mikään kaikista typerin ostos, koska siitä saa myymällä rahat takaisin, joskus jopa voittoa. Tietenkin aito ihminen ostaa kellon josta tykkää, eikä Rolexia "Koska Rolexin tietää kaikki ja se säilyttää arvonsa :)".

Minulle on luksus tärkeää.

Mutta luksuksella minä tarkoitan sitä, hotellit ovat viiden tähden, joka-aamuinen aamukahvi pavuista jauhettua lattea, kupliva (kun sitä on) shampanjaa ja joka päivä ruoreita ruusuja.

Laukku minulla on 60 euron desigual ja auto 18 vuotta vanha.

Minusta on ihana hemmotella itseäni! Rakastan laadukasta kosmetiikkaa, hajuvesiä, sekä tietysti laadulla tehtyjä asusteita ja vaatteita, tosin tykkään useimmat ostaa vintagena ja ilman mauttomia, huutavia logoja. Toki luksusta ovat myöskin ne aineettomat onnen tuottajat: hiljaisuus, lukeminen, luonnossa vietetty aika ihan itsekseen, kupillinen kahvia suklaan kanssa, aikaiset aamut.

Monilla on ihmeellinen luulo, että luksuksella yritetään todistella jotain ja varmaan näin onkin joillekin onnettomille. Itse panostan luksustuotteisiin ja -hetkiin ihan vain omaksi ilokseni juuri sen takia että rakastan ja arvostan itseäni, ja tahdon hemmotella itseäni päivittäin. Koska pystyn, ja koska haluan. Erittäin simppeliä, siis!

Mä pidän luksustuotteista. Tykkään palkita itseni esim ylennyksen tai hyvin menneen projektin jälkeen ostamalla jotain mitä en muuten vaan tavallisena tiistaina raaskisi. Niitä on myös ihana saada lahjaksi.

En kuitenkaan erityisemmin pidä isoista logoista, enkä mitenkään mainosta sitä että olkapäällä on kallis merkkilaukku tms. Ne huomaa jotka on sellaisista kiinnostuneita, muiden ei tarvitsekaan. Mulle riittää että itse nautin kauniista ja laadukkaista vaatteista, kengistä, koruista ja asusteista.

Ensimmäistä merkkilaukkuani varten säästin koko opiskeluajan ja ostin sen sitten itselleni valmistujaislahjaksi. Siitä on melkein 30 vuotta ja laukku on edelleen käytössä ja symboloi minulle niin paljon muuta kuin statusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää esim se Soffin rolexi. Joka hiivatin lehdessä ja kuvassa siitä jaksetaan jauhaa. 30.000€!!!!! So what? Ihan tavallisen näköinen kello. En edes kiinnittäisi siihen mitään huomiota, jos ei siitä jatkuvasti melskattaisi.

Rolex ei ole taloudellisesti mikään kaikista typerin ostos, koska siitä saa myymällä rahat takaisin, joskus jopa voittoa. Tietenkin aito ihminen ostaa kellon josta tykkää, eikä Rolexia "Koska Rolexin tietää kaikki ja se säilyttää arvonsa :)".

Mun vintage Cartier on ostettu käytettynä koska halusin tietyn 70-kuvun kellon, en tiedä montako vuosikymmentä oli edellisellä omistajaltaan käytössä mutta omassa ranteessani jo 15 vuotta, hyvin toimii ja kauniilta näyttää. Veikkaan että jää perintönä tyttärelle. Edelleen jälleenmyyntiarvo vähintään se millä itse kellon ostin.

Vierailija kirjoitti:

Materialla halutaan täyttää tyhjyydentunnetta, kun elämässä ei voi saada kaikkea mitä haluaisi. Usein hyvin materialistista ihmisiltä puuttuu läheisiä ihmissuhteita, aitoja ystäviä ja käytännön taitoja ja harrastuksia, joista he saavat merkityksen tuntua elämäänsä. 

Kun ostaa velkana kalliita asioita ja ympäröi itsensä niillä, on parempi mieli itsestään.

Entä jos ei osta velkana vaan ihan käteisellä tai vartavasten säästetyillä rahoilla?

Onko silloin mahdollista että elämässä on muutkin asiat kunnossa?

Huonoa itsetuntoa pönkitetään luksuksella. Tein tätä ennen kuin työ elämässä rupesin pärjäämään.

Nyt asiat on taloudellisesti vakaammalla pohjalla ja ajatusmaailma on muuttunut.

Meillä on luovuttu käytössä kaikista luksusmerkeistä juuri sen takia että ei ne kestä paskaakaan.

Burberryn kauluspaidasta hajosi kaulus alle vuodessa jne.

Meille ostetaan enää korkeintaan keskiluokkaisia tuotteita. Esim olkalaukut, reput ja läppäri laukut ostetaan enää Wengerinä tai Victorinoxina. Ei kalliita mutta kestää.

Seuraava auto on Toyota tai Kia varaa olisi muihinkin.

Kun on saavuttanut sen mistä on aina haaveillutkin ei tarvitse luksusta voi todeta että tavallinen kelpaa oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Materialla halutaan täyttää tyhjyydentunnetta, kun elämässä ei voi saada kaikkea mitä haluaisi. Usein hyvin materialistista ihmisiltä puuttuu läheisiä ihmissuhteita, aitoja ystäviä ja käytännön taitoja ja harrastuksia, joista he saavat merkityksen tuntua elämäänsä. 

Kun ostaa velkana kalliita asioita ja ympäröi itsensä niillä, on parempi mieli itsestään.

Miten voit tehdä tällaisia johtopäätöksiä, ellei sulla ole omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen. Oletatko ainoastaan esimerkiksi merkkilaukun omistajan olevan materialisti, joka ostaa tavaroita velaksi?

Ovat jämähtäneet viime vuosikymmenelle. 

Minulla ei ole merkkilaukkuja, mutta silti väitän, että niitä ostaa ihmiset, jotka vain voivat ostaa. Ei se mitään tyhjyyden täyttämistä ole, vaan sitä, että käytetään rahaa, kun sitä kerta on.

Se, että ei käytä rahojaan, voi myös olla tyhjyyden täyttämistä. Joillekin iso pankkitili tuo tyydytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materialla halutaan täyttää tyhjyydentunnetta, kun elämässä ei voi saada kaikkea mitä haluaisi. Usein hyvin materialistista ihmisiltä puuttuu läheisiä ihmissuhteita, aitoja ystäviä ja käytännön taitoja ja harrastuksia, joista he saavat merkityksen tuntua elämäänsä. 

Kun ostaa velkana kalliita asioita ja ympäröi itsensä niillä, on parempi mieli itsestään.

Miten voit tehdä tällaisia johtopäätöksiä, ellei sulla ole omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen. Oletatko ainoastaan esimerkiksi merkkilaukun omistajan olevan materialisti, joka ostaa tavaroita velaksi?

Luulen että kirjoittaja puhuu itsestään. Ns kokemusasiantuntija.

Tunnistan itsestäni tämän osittain. Tosin kuljen rumissa rytkyissä ja käytän kangaskassia, mutta haen luksusta jossain muissa asioissa. Arvostan laatua huonekaluissa. Minulla on tarkka maku ja olen mieluummin ilman jotain huonekalua monta vuotta, kunnes saan säästettyä rahat haluamaani. Jos ostan uuden kodinkoneen, haen kirjastosta Kuluttaja-lehden ja ostan testivoittajan. Talvivaatteeni maksoivat useita satoja euroja, mutta ulkoilen paljon ja käytän samoja vaatteita vuosia. Haluan vain parhaan ja kalleimman puhelimen, mutta sinäkin käytän sitten monta vuotta. Varmasti halvempikin olisi monessa asiassa hyvä, mutta minä vain olen tällainen. 

Olen pienituloinen, mutta ostan säästämilläni rahoilla. En osta lainalla tai osamaksulla. En esittele ostoksiani Instagramissa, ja olen hyvin vaatimaton ja harmaa ihminen. Inhoan huomion kohteena olemista. En tiedä, onko tässä sama ilmiö kuin luksuslaukkujen ostamisessa. Omasta mielestäni olen järkevä ja harkitseva kuluttaja. En ole mikään himoshoppailija, mutta myönnän kirjojen ostelun olevan paheeni. Muuten elän aika säästeliäästi. Harrastan lukemista, luonnossa liikkumista ja kävelyä. Yhtä lailla minulle on luksusta hiljainen metsä tai lintujen katselu tyynen järven rannalla kesäyössä. 

Kateus paistaa suurimmasta osasta kommentteja. Merkkituotteita ostavat kuvaillaan pinnallisiksi tyhjäpäiksi ja velkaisiksi. Todennäköisesti monet tähän kirjoittavat ostaisivat merkkituotteita, jos olisi rahaa. Nyt kommenteista paistaa alemmuudentunne ja halu alentaa jollain tavalla ihmisiä, jotka pystyvät rahallisesti panostamaan vähän parempiin tuotteisiin.

Merkkituotteiden käyttämisestä on tehty paljon sosiaalipyskologisia tutkimuksia, erityisesti miten muut ihmiset asennoituvat merkkituotteiden käyttäjiin. On esim. tutkittu, että nainen joka käyttää merkkilaukkua ja vaatteita, nähdään muiden toimesta nuorempana, itsevarmempana ja seksikkäämpänä.

Erään toisen tutkimuksen mukaan kadulle laitettiin ihmisiä pyytämään apua tuntemattomilta. Jos päällä oli paita, jossa oli tunnettu merkki esillä, avunantajia oli useita kymmeniä prosentteja enemmän kuin jos päällä oli täysin samanlainen paita, mutta ilman merkkiä.

Merkkien käyttäminen on siis sosiaalisesti fiksua, sillä siitä on hyötyä toimimisessa muiden ihmisten kanssa. Jos merkkituotteita käyttäviä ihmisiä kohdellaan paremmin kuin muita, niin eikö niiden käyttäminen olekin silloin ihan fiksua?

Vierailija kirjoitti:

Kateus paistaa suurimmasta osasta kommentteja. Merkkituotteita ostavat kuvaillaan pinnallisiksi tyhjäpäiksi ja velkaisiksi. Todennäköisesti monet tähän kirjoittavat ostaisivat merkkituotteita, jos olisi rahaa. Nyt kommenteista paistaa alemmuudentunne ja halu alentaa jollain tavalla ihmisiä, jotka pystyvät rahallisesti panostamaan vähän parempiin tuotteisiin.

Merkkituotteiden käyttämisestä on tehty paljon sosiaalipyskologisia tutkimuksia, erityisesti miten muut ihmiset asennoituvat merkkituotteiden käyttäjiin. On esim. tutkittu, että nainen joka käyttää merkkilaukkua ja vaatteita, nähdään muiden toimesta nuorempana, itsevarmempana ja seksikkäämpänä.

Erään toisen tutkimuksen mukaan kadulle laitettiin ihmisiä pyytämään apua tuntemattomilta. Jos päällä oli paita, jossa oli tunnettu merkki esillä, avunantajia oli useita kymmeniä prosentteja enemmän kuin jos päällä oli täysin samanlainen paita, mutta ilman merkkiä.

Merkkien käyttäminen on siis sosiaalisesti fiksua, sillä siitä on hyötyä toimimisessa muiden ihmisten kanssa. Jos merkkituotteita käyttäviä ihmisiä kohdellaan paremmin kuin muita, niin eikö niiden käyttäminen olekin silloin ihan fiksua?

Tämä on siis täysin totta. Esimerkiksi mulle ei ole tullut koskaan mieleenkään, että mun Lady Dior -laukku tekisi mua yhtään huonommaksi tai pinnallisemmaksi ihmiseksi. Ostin sen pitkän ulkomaankomennuksen päätteeksi, koska halusin saada sen itselleni ja mulla oli siihen varaa. Minusta tuntuisi tosi hassulta, että mun pitäisi käyttää jotain itselleni epämieluisaa laukkua pelkästään siksi, että joku on mulle kateellinen tai katkera, tai pitää mun elämää tyhjänä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää esim se Soffin rolexi. Joka hiivatin lehdessä ja kuvassa siitä jaksetaan jauhaa. 30.000€!!!!! So what? Ihan tavallisen näköinen kello. En edes kiinnittäisi siihen mitään huomiota, jos ei siitä jatkuvasti melskattaisi.

Joka hiivatin lehdessä = Seiskassa ;D

Miksi en tarjoaisi itselleni parasta mihin mulla on varaa? Ei mun tarvi tyytyä huonompaan kun vaihtoehtojakin on.

Joillekin status on tärkeää. 

Joillekin siinä merkitsee kestävyys. 

Jotkut tykkää muuten vaan. 

Että kukin vaan tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on heikko itsetunto, voi yrittää nostaa itsensä hierarkassa status-tuotteilla. Kun minulla on tämä, olen parempi kuin sinä, ja kaikki sen näkevät.

Kaikki ne näkevät, joille merkit ja luksus ovat tärkeitä. Muut eivät, tosin oletettavasti luksuksen perässä ravaajat eivät välitäkään niiden mielipiteistä, jotka eivät ajattele samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää esim se Soffin rolexi. Joka hiivatin lehdessä ja kuvassa siitä jaksetaan jauhaa. 30.000€!!!!! So what? Ihan tavallisen näköinen kello. En edes kiinnittäisi siihen mitään huomiota, jos ei siitä jatkuvasti melskattaisi.

Kuitenkin luet juttuja jostain Soffista, eli ilmeisesti kiinnostaa ihmiset, jotka tykkää luksuksesta, vaikka itse olet olevinasi parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Huonoa itsetuntoa pönkitetään luksuksella. Tein tätä ennen kuin työ elämässä rupesin pärjäämään.

Nyt asiat on taloudellisesti vakaammalla pohjalla ja ajatusmaailma on muuttunut.

Meillä on luovuttu käytössä kaikista luksusmerkeistä juuri sen takia että ei ne kestä paskaakaan.

Burberryn kauluspaidasta hajosi kaulus alle vuodessa jne.

Meille ostetaan enää korkeintaan keskiluokkaisia tuotteita. Esim olkalaukut, reput ja läppäri laukut ostetaan enää Wengerinä tai Victorinoxina. Ei kalliita mutta kestää.

Seuraava auto on Toyota tai Kia varaa olisi muihinkin.

Kun on saavuttanut sen mistä on aina haaveillutkin ei tarvitse luksusta voi todeta että tavallinen kelpaa oikein hyvin.

Så är det. Då man en gång har fått, uppnått eller köpt det man så gärna ville ha, vill man inte ha det igen. Då är det dags för nya önskemål som inte de heller behöver vara materiella. De är viktiga, för tar de slut, slutar utvecklingen.