Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avoeroapua
21.02.2021 |
Tarvitsisin neuvoja tai näkemyksiä hankalaan tilanteeseen. 15 vuoden avoliitto on päättymässä, koska yhteiselo on käynyt mahdottomaksi. Asumme miehen omistamassa asunnossa ja asuntoa on vaihdettu isompaan pari kertaa vuosien aikana. Miehellä on lisäksi muutakin omaisuutta (mökki ja auto), mutta myös vielä jonkin verran asuntovelkaa.
Suhteen alkuvaiheessa olin opiskelija, nyttemmin matalapalkkaisessa työelämässä, mutta olen koko suhteemme ajan maksanut kodin vastikekulut. Lisäksi olen tietenkin osallistunut ruokamenoihin, mutta mies on enimmäkseen hoitanut sähkö-, netti- yms. laskut. Oikeastaan kaikki kotityöt ovat olleet myös kontollani.
Tiedän, että omistusasiat olisi ollut järkevää hoitaa toisin/kuntoon, mutta tilanne on nyt tämä. Oikeudentajuni sanoo että tästä yhteisestä kodista jokin osuus kuuluisi minullekin. Miehen muuhun omaisuuteen minulla ei tietenkään ole minkäänlaista intressiä. Miten asiaa tulisi lähteä setvimään? Onko minulla ylipäätään mahdollisuuksia johonkin hyvitykseen? Joutuisin hoitamaan asiaa pitkälti yksin, sillä mies ei suostu edes keskustelemaan eron mahdollisuudesta.
Kommentit (355)
Kannattaa lukea avioliittolaki, jonnet. Kun menette naimisiin, kahdesta tulee yksikkö, jossa kaikki on yhteistä.
Vain peritty, lahjaksi saatu, testamentilla, saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisus jää itselle jakamattomana.
Kaikki muu jaetaan tasan puolisoiden kesken ositustoimituksessa, asuntokin, vaika olisi vain toisen nimissä. Peritty kesämökkikin, ellei sitä suojaa testamenttiehto tai avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa voi olla edellytyksiä hyvityksen vaatimiselle, se pitää vain tehdä määräajassa ja lain vaatimalla menettelyllä, joko pesänjakaja tai kanteella tuomioistuimeen, viimeistään 6 kk omaisuuden erottelusta.
Lakiavopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea avioliittolaki, jonnet. Kun menette naimisiin, kahdesta tulee yksikkö, jossa kaikki on yhteistä.
Vain peritty, lahjaksi saatu, testamentilla, saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisus jää itselle jakamattomana.
Kaikki muu jaetaan tasan puolisoiden kesken ositustoimituksessa, asuntokin, vaika olisi vain toisen nimissä. Peritty kesämökkikin, ellei sitä suojaa testamenttiehto tai avioehto.
Niin tässähän ei ollut kyseessä avioliitto.
Niin, sullahan ei taida olla opintolainaakaan? Jo siinä olet säästänyt pitkän sentin. Jos sulla on töitä, saat lainan pankista, ja sijoitat sen vaikka aso-asuntoon, jos sellaisia paikkakunnalla on. Kun maksat velan pois, on siinä sulla jo käsirahaa omaa varten jne. Noissa on edullinen vuokrakin ja saat asumistukea.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet tulojasi, olisiko sinulla ollut edes varaa asuntolainaan? Olisit maksanut vuokraa.
Tosin olisit voinut asua edullisesti opiskelija-asunnossa, syödä opiskelijaruokaa ja saada asumistukea, sitten valmistua ja alkaa asp-tilin ja saada etua ensiasunnosta. Olisit kulkenut bussilla, aluksi opiskelijahintaan.
Varmaan tuntui toisaalta kivalta harpata näiden yli suoraan asumaan kivasti, kulkemaan autolla, käymään mökillä. Se oli helppoa eikä vaatinut kituutusta, mutta se oli myös vain lainaa, eikä itse tekemääsi. Siksi siitä ei nyt jää sinulle jälkeen kuin ostamasi kalusteet ja verhot. Ruuat on syöty ja lomamatkat lomailtu, jos niitä maksoit. Olisi kannattanut säästää vaikka rahastoa.
Voi lapsi, tuo on pelkkää tunnemutua. Laki sanoo ihan muuta.
Tuossa kansantajuisesti:
https://www.minilex.fi/a/ositus-avioerossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea avioliittolaki, jonnet. Kun menette naimisiin, kahdesta tulee yksikkö, jossa kaikki on yhteistä.
Vain peritty, lahjaksi saatu, testamentilla, saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisus jää itselle jakamattomana.
Kaikki muu jaetaan tasan puolisoiden kesken ositustoimituksessa, asuntokin, vaika olisi vain toisen nimissä. Peritty kesämökkikin, ellei sitä suojaa testamenttiehto tai avioehto.
Emme ole jonneja. He ovat olleet 15 vuotta AVOliitossa. Ilman yhteisiä lapsia. Hän ei ole antanut rahaa lainan lyhennykseen vaan maksanut normaaleja asumiskulujaan. Mitään ositusta ei tule.
N52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole maksanut lainanlyhennyksiä, ei sinulla ole oikeutta osuuteen.
Ei kai se oikeasti näin voi mennä? Tavallaanhan olen mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen maksamalla vastikekulut.
Meillä on kylläkin aina ollut erilliset rahat ja tilit, enkä ole täysin tietoinen esim. siitä, minkä verran asuntovelkaa on jäljellä. Mies on aina ollut näistä asioista hyvin vähäsanainen, ja jostain syystä olen hyväksynyt sen.
-ap
Ja vice versa mies on mahdollistanut sinun elintasosi ottamaalla lainaa.
Minä olisin sinuna maksanut vain puolet vastikkeista ja puolet laskuista. Tosin mieshän maksoi laskut kokonaan, joten aika tasa-arvoiselta tilanne kuulostaa.
Jos teillä olisi lapsia voisit saada jotain. Tässä tilanteessa et saa mitään. Sorry. Avoliitto on avoliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea avioliittolaki, jonnet. Kun menette naimisiin, kahdesta tulee yksikkö, jossa kaikki on yhteistä.
Vain peritty, lahjaksi saatu, testamentilla, saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisus jää itselle jakamattomana.
Kaikki muu jaetaan tasan puolisoiden kesken ositustoimituksessa, asuntokin, vaika olisi vain toisen nimissä. Peritty kesämökkikin, ellei sitä suojaa testamenttiehto tai avioehto.
Niin tässähän ei ollut kyseessä avioliitto.
Pitkää avoliittoa koskee osin sama lainsäädäntö. Yli 10 vuotta katsotaan jo vakiintuneeksi parisuhteeksi. Samoin, jos on yhteisiä lapsia.
Kiitos kaikista, tylyistäkin, vastauksista. Kuten sanottua, oma pää on pyörällä, enkä aina tiedä mitä tästä kaikesta tulisi ajatella. Yksityiskohtiin menemättä sanon sen verran, että yhteiselo on ollut todella haastavaa jo monta vuotta, itsetuntoni on aivan murusina enkä oikein senkään takia osaa nähdä, mikä lopputulema tässä tilanteessa olisi oikein ja mikä väärin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet tulojasi, olisiko sinulla ollut edes varaa asuntolainaan? Olisit maksanut vuokraa.
Tosin olisit voinut asua edullisesti opiskelija-asunnossa, syödä opiskelijaruokaa ja saada asumistukea, sitten valmistua ja alkaa asp-tilin ja saada etua ensiasunnosta. Olisit kulkenut bussilla, aluksi opiskelijahintaan.
Varmaan tuntui toisaalta kivalta harpata näiden yli suoraan asumaan kivasti, kulkemaan autolla, käymään mökillä. Se oli helppoa eikä vaatinut kituutusta, mutta se oli myös vain lainaa, eikä itse tekemääsi. Siksi siitä ei nyt jää sinulle jälkeen kuin ostamasi kalusteet ja verhot. Ruuat on syöty ja lomamatkat lomailtu, jos niitä maksoit. Olisi kannattanut säästää vaikka rahastoa.
Voi lapsi, tuo on pelkkää tunnemutua. Laki sanoo ihan muuta.
Tuossa kansantajuisesti:
https://www.minilex.fi/a/ositus-avioerossa
Ei ole avioero vaan avoero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän yhteiselon haastavuudella ei ole mitään merkitystä omaisuuden jaossa.
Työssäkäyvä ja velaton ihminen, opiskellut ja ammattikin on siis, luottotiedotkin varmaan kunnossa, nyt nenä kohti uusia tuulia ja itsenäistymään! Moni aloittaa todella kurjista lähtökohdista ja selviää. Ei miehen tarvitse mitään "elatusta" enää sinulle antaa, vaan olet hänestä hyötynyt monin tavoin jo. Olette sujut, jatka elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole maksanut lainanlyhennyksiä, ei sinulla ole oikeutta osuuteen.
Ei kai se oikeasti näin voi mennä? Tavallaanhan olen mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen maksamalla vastikekulut.
Meillä on kylläkin aina ollut erilliset rahat ja tilit, enkä ole täysin tietoinen esim. siitä, minkä verran asuntovelkaa on jäljellä. Mies on aina ollut näistä asioista hyvin vähäsanainen, ja jostain syystä olen hyväksynyt sen.
-ap
Olethan sinäkin hyötynyt. Olet saanut asua pelkillä vastike kuluilla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että olet katkera, mielestäni sinua on kusetettu. Olet ollut naiivi ja antanut sen tapahtua. Mutta ne on nyt oppirahoja, laki on miehesi puolella.
Minulle kävi vähän samoin, suostuin asumaan itselleni liian kalliisti, mies ei suostunut muuttamaan sellaiseen, mihin minullakin olisi ollut varaa lyhentää lainaa. Tai asua vuokralla ja säästää. Hänellä oli paremmat tulot, jotenkin kuvittelin että hänen siksi kuuluu saada määrätä. Varmaan myös huonoa itsetuntoa, ja kotona opittu, että mies on perheen pää ja tietää mikä meille on hyvästä.
Ei hän olisi pystynyt maksamaan lainaa eikä pitämään taloa kunnossa ilman minun panostani myöskään.
Nykyään ymmärrän, että parisuhteissa on paljon taloudellista väkivaltaa, jota ei itsekään tunnista, alistuu vaan ja on hämmentynyt.
Meidän tapauksessa mies oli vanhempi, eronnut ja hyvissä töissä, hänellä myös lapsia. Olin nuori, nätti ja nöyrä opiskelija, hän päätti miten asutaan ja ollaan ja lomaillaan, ja jäin silti hänelle velkaa aina niistä. Lisäksi hoidin hänen lapset kun hän oli pitkillä työmatkoilla.
Varoituksen sana tytöt, älkää olko kuten minä, ansaitsette parempaa. Tuollainen epätasa-arvo suhteessa ei johda teille mihinkään hyvään.
Nykyään olen eronnut ja minulla on oma asuntolaina, mutta ikinä talouteni ei tule siihen malliin, mihin se olisi tullut tasa-arvoisessa suhteessa.
Lainanlyhennys kannattaa aina. Omistussuhde voi olla muutakin kuin 50/50. Eli näin ollen ei ole mahdollista "suostuin asumaan itselleni liian kalliisti, mies ei suostunut muuttamaan sellaiseen, mihin minullakin olisi ollut varaa lyhentää lainaa. "
Luulen, että loppujen lopuksi sinun itsetuntosi kannalta olisi parasta, että lähtisit rakentamaan omaa elämääsi juuri niistä lähtökohdista, joita sinulla on.
Ota elämäsi omiin käsiisi: laske tulosi ja menosi, mahdollinen omaisuutesi, ja tee realistinen suunnitelma. Ehkä se tarkoittaa vuokrayksiötä, ehkä also-kaksiota, ehkä pois taajamasta muuttoa.
Kun asut omassa, itse hankkimassasi ja kustantamassasi kodissa, voit alkaa toipumisen. Tulet saamaan nautintoa siitä, että elämäsi on omassa hallinnassasi.
Et ole enää riippuvainen kenestäkään.
Okei, maksat tästä casesta oppirahat. Mutta shit happens ja elämä jatkuu. Monilla käy elämässä paljon huonommin. Sinulla on sentään ammatti ja työ ja kohta myös itsenäisyys.
Oletko päättänyt lopettaa suhteenne ja mies ei halua vai hän ei vielä tiedä siitä mitä aiot?
Mitä tarkoittaa aloituksessasi lause -'Joutuisin hoitamaan asiaa pitkälti yksin, sillä mies ei suostu edes keskustelemaan eron mahdollisuudesta'.
Mikä on eron tausta, haluatko hieman avata? Jommallakummalla toinen?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista, tylyistäkin, vastauksista. Kuten sanottua, oma pää on pyörällä, enkä aina tiedä mitä tästä kaikesta tulisi ajatella. Yksityiskohtiin menemättä sanon sen verran, että yhteiselo on ollut todella haastavaa jo monta vuotta, itsetuntoni on aivan murusina enkä oikein senkään takia osaa nähdä, mikä lopputulema tässä tilanteessa olisi oikein ja mikä väärin.
-ap
Kynnysmattoilustako nyt pitäisi saada korvauksia?
No olisiko sinulla ollut varaa maksaa puolet laskuista, puolet juoksevista asumiskuluista, puolet autosta ja sen kuluista, puolet syömisistä, puolet lomista, omat vaate-, puhelin-, ym. kulut, ja SEN LISÄKSI osa asuntolainasta?
Jos ei olisi ollut varaa, niin sinä olet saamapuolella, vaikka et saisi mukaasi mitään.
Alue: Aihe vapaa
Jos ajattelet tulojasi, olisiko sinulla ollut edes varaa asuntolainaan? Olisit maksanut vuokraa.
Tosin olisit voinut asua edullisesti opiskelija-asunnossa, syödä opiskelijaruokaa ja saada asumistukea, sitten valmistua ja alkaa asp-tilin ja saada etua ensiasunnosta. Olisit kulkenut bussilla, aluksi opiskelijahintaan.
Varmaan tuntui toisaalta kivalta harpata näiden yli suoraan asumaan kivasti, kulkemaan autolla, käymään mökillä. Se oli helppoa eikä vaatinut kituutusta, mutta se oli myös vain lainaa, eikä itse tekemääsi. Siksi siitä ei nyt jää sinulle jälkeen kuin ostamasi kalusteet ja verhot. Ruuat on syöty ja lomamatkat lomailtu, jos niitä maksoit. Olisi kannattanut säästää vaikka rahastoa.