Avoeroapua

Laki ei ole sama asia kuin reilu.

Ositus tapahtuu vain avioliitossa.

15 vuotta on tietysti pitkä aika, kannattaa lakimieheltä kysyä. Mutta kun ei ole lapsia, en panisi toivoa sen varaan.

En tiedä ihan, että miten olet tämän ajatellut, kun olet ollut yhdessä noin kauan, miettimättä yhtään rahaa.

Miksi sinun kuuluisi saada mieheltä rahaa, kun et ole edes lyhentänyt lainaa? Itsehän sinä olet myös tuossa säästänyt, kun vertaa vastikkeen ja vuokran eroa.

Niin surullista lukea tällaista. Annoit vuosien vieriä kiinnostumatta mm. kodin rahoituksesta.

Jos tämä on oikeasti totta, niin olen kyllä pahoillani puolestasi. Tuossa joku ehdotti lakimiehen mukaan ottamista, ja se saattaa olla hyvä idea, jos haluat riitauttaa tilanteen ja kääriä muutaman roposen. Mitään puolia et missään nimessä saa.

Ehkä sinulla on joku oikeusturvavakuutus, joka korvaisi lakimiehen? Muutenhan hänen palkkionsa vie ison osan rahoista.

Avoliitossa puolisot ottavat mukaansa sen omaisuuden, joka on heidän nimissään tai on selkeästi oma. Esim ostamasi huonekalut ovat sinun, ja saamasi lahjat ovat sinun. Isompi omaisuus menee sen mukaan, kenen nimissä se on.

Kun normi-ihminen on normivuoralainen, hän maksaa vuokraa vuokranantajalleen, jolla vuokranantaja useinkin maksaa asunnon vastikkeet ja lyhentää omaa lainaansa. Teidän tilanne ei ole tästä mitenkään poikkeava, paitsi että asuit vuokranantajasi kanssa yhdessä ja teillä ei ollut vuokrasopimusta. Mutta se ei anna sinulle oikeutta asunnon omistajuuteen.

Varmasti tuntuu paskalta, että exällä pyyhkii hyvin ja sulla ei, mutta tällaisiin asioihin pitäisi vaikuttaa silloin, kun asiat on vielä hyvin. Nyt et muuta voi, kuin kerätä kimpsusi ja kampsusi, ja etsiä oman kodin.

Vierailija kirjoitti:

Yritä hommata oikeusaputoimistosta tätä puoltava kannanotto ja sopia tulevan exäsi kanssa asia järkevästi. Se on todella vaikeaa kun luultavasti kummallakin on tunteet pinnassa mutta silti paljon halvempaa kuin lakimiesten käyttäminen. Jos juristilinjalle lähdetään, teillä kummallakin on pian omansa eikä siinä mene kauan kun juristien lasku on 10-20 tuhannen euron haarukassa. Tuokin summa kannattaa mieluummin jakaa kuin käyttää juristeihin.

Kiitos neuvosta. En usko, että edes uskaltaisin ryhtyä vähiä rahojani juristiin tuhlaamaan, kun lopputulos olisi joka tapauksessa epävarma.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokraa olet tavallaan maksanut tuolla vastikkeella. Eriasia jos olisit lyhentänyt lainaa niin voisit vaatiakkin hyvityksiä.

Ymmärrän kyllä, että minun on ollut edullisempaa asua näin kuin yksikseni. Silti tuntuu, ettei tämä ihan reilu tilanne ole.

-ap

Ei varmasti tunnu reilulta, eikä täältäkään tilannettasi tarkastellessa.

Jos katsot aikaa taaksepäin, niin miehesi on kantanut riskin asuntoja ostellessaan ja sinä olet saanut nauttia näistä yhdessäolonne ajan ilman riskejä, tietenkin näin, rakastittehan toisianne.

Mitäpä, jos asuntokupla olisi puhjennut yhdessäoloaikananne ja ero samaan aikaan? Miehesi omaisuus olisi suurissamäärin kutistunut samalla kun sinun elämääsi kuplalla ei olisi vaikutusta, keräisit tavarasi ja jatkaisit elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ihan, että miten olet tämän ajatellut, kun olet ollut yhdessä noin kauan, miettimättä yhtään rahaa.

Tämä on hyvä kysymys, en oikein osaa itsekään sanoa. Olen vain tyytynyt tilanteeseen ja ollut tosi pitkään tosi tietämätönkin siitä, miten eri tavalla asiat voisivat olla. Sitten kun havahduin, alkoi suhde olla jo siinä jamassa, ettei naimisiinmeno ollut enää vaihtoehto, vaikka mies siihen olisi saattanut suostuakin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jos katsot aikaa taaksepäin, niin miehesi on kantanut riskin asuntoja ostellessaan ja sinä olet saanut nauttia näistä yhdessäolonne ajan ilman riskejä, tietenkin näin, rakastittehan toisianne.

Mitäpä, jos asuntokupla olisi puhjennut yhdessäoloaikananne ja ero samaan aikaan? Miehesi omaisuus olisi suurissamäärin kutistunut samalla kun sinun elämääsi kuplalla ei olisi vaikutusta, keräisit tavarasi ja jatkaisit elämääsi.

Ymmärrän tämän pointin hyvin. On ihan totta, että mitään riskejä en ole joutunut ottamaan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ihan niin mene että Ap jäisi täysin puille paljaille. Pitkän (yli 5 vuotta) avoliiton purkautuessa ositusta voidaan sovitella (en muista onko tämä se tarkka termi mutta asiasisältö on sama) koska Ap on kuitenkin maksanut osan menoista ja mahdollistanut miehelle omistuksen kartuttamisen. Ja juuri tästä syystä jotkut pariskunnat eivät koskaan muuta yhteen vaikka kuinka viihtyisivät yhdessä, homma menisi vain erotilanteessa liian monimutkaiseksi kun kummallakin on lapsia ennestään ja kaikenlaista omaisuutta eri tavoin kertyneenä.

Yritä hommata oikeusaputoimistosta tätä puoltava kannanotto ja sopia tulevan exäsi kanssa asia järkevästi. Se on todella vaikeaa kun luultavasti kummallakin on tunteet pinnassa mutta silti paljon halvempaa kuin lakimiesten käyttäminen. Jos juristilinjalle lähdetään, teillä kummallakin on pian omansa eikä siinä mene kauan kun juristien lasku on 10-20 tuhannen euron haarukassa. Tuokin summa kannattaa mieluummin jakaa kuin käyttää juristeihin.

Kyllä se vain juuri näin menee, jos toinen on maksanut vain vastikkeet. Sovittelussa kyse on enemmänkin tilanteista, joissa esimerkiksi toinen on maksanut lainanlyhennystä, mikä on mahdollistanut toiselle sijoitusasuntojen hankkimisen tulonlähteeksi, tai jossa toinen on jäänyt kotiin lasten kanssa mahdollistaakseen toiselle työn joka vaatii usein muuttamista tmv.

Ei avoliitosta saa mitään hyvitystä vain siksi, että siihen on tuhlannut paljon vuosia elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsot aikaa taaksepäin, niin miehesi on kantanut riskin asuntoja ostellessaan ja sinä olet saanut nauttia näistä yhdessäolonne ajan ilman riskejä, tietenkin näin, rakastittehan toisianne.

Mitäpä, jos asuntokupla olisi puhjennut yhdessäoloaikananne ja ero samaan aikaan? Miehesi omaisuus olisi suurissamäärin kutistunut samalla kun sinun elämääsi kuplalla ei olisi vaikutusta, keräisit tavarasi ja jatkaisit elämääsi.

Ymmärrän tämän pointin hyvin. On ihan totta, että mitään riskejä en ole joutunut ottamaan.

-ap

Hyvä, vaikutatkin ihan järkevältä ja fiksulta ihmiseltä, toivon aisoiden kääntyvän pian paremmiksi. Tsemppii!

Olet säästänyt rahaa asumalla halvasti. Mihin olet käyttänyt säästyneet rahat?

Halpaa asumista isossa asunnossa, kotitöitä, mitä nyt tekisi ilman miestäkin. Tuskin mitään miehen paitoja silittänyt tai muutakaan vaativia juttuja tehnyt? Ihan tyytyväinen saat ap olla. Ole onnellinen, ettei mies ala laskeskella markkinoiden keskitasoisia vuokria ja vaatia niitä avoliiton ajalta takautuvasti. (Karrikoitu esimerkki) Olet vieläpä saanut huoletta opiskella, tietäen, että ruokaa on aina kaapissa ja peti persuksen alla.

Omaisuus on miehen, ja sitä se on aina ollut. Olet itse hyväksynyt asian, niele se. Hyvin on kelvannut, autot, mökki ja elintaso pienipalkkaiselle. Nyt kun iski totuus tiukoista ajoista ja pikkuruisesta kunnan vuokrakämpästä eteen, alkoi eurojen kuvat vilahdella silmissä.

Puhut moneen kertaan, että sinulla on pienet tulot. Olisitko kuitenkin pystynyt pienistä tuloistasi maksamaan elämisen ja asumisen kulujen lisäksi vielä lainanlyhennyksiä? Siis periaatteessa.

Vierailija kirjoitti:

Omaisuus on miehen, ja sitä se on aina ollut. Olet itse hyväksynyt asian, niele se. Hyvin on kelvannut, autot, mökki ja elintaso pienipalkkaiselle. Nyt kun iski totuus tiukoista ajoista ja pikkuruisesta kunnan vuokrakämpästä eteen, alkoi eurojen kuvat vilahdella silmissä.

Saat nyt tämän kuulostamaan aika kurjalta, en todellakaan koe olevani erityisen ahne tai kiittämätön. Tiedän myös, ettei ole realistista havitella esim. puolikasta asunnosta. Enimmilläänkin toivoisin summaa, jolla saisin itseni jaloilleni ja ehkä pääsisin kiinni johonkin pieneen omistusasuntoon.

-ap

Ymmärrän että olet katkera, mielestäni sinua on kusetettu. Olet ollut naiivi ja antanut sen tapahtua. Mutta ne on nyt oppirahoja, laki on miehesi puolella.

Minulle kävi vähän samoin, suostuin asumaan itselleni liian kalliisti, mies ei suostunut muuttamaan sellaiseen, mihin minullakin olisi ollut varaa lyhentää lainaa. Tai asua vuokralla ja säästää. Hänellä oli paremmat tulot, jotenkin kuvittelin että hänen siksi kuuluu saada määrätä. Varmaan myös huonoa itsetuntoa, ja kotona opittu, että mies on perheen pää ja tietää mikä meille on hyvästä.

Ei hän olisi pystynyt maksamaan lainaa eikä pitämään taloa kunnossa ilman minun panostani myöskään.

Nykyään ymmärrän, että parisuhteissa on paljon taloudellista väkivaltaa, jota ei itsekään tunnista, alistuu vaan ja on hämmentynyt.

Meidän tapauksessa mies oli vanhempi, eronnut ja hyvissä töissä, hänellä myös lapsia. Olin nuori, nätti ja nöyrä opiskelija, hän päätti miten asutaan ja ollaan ja lomaillaan, ja jäin silti hänelle velkaa aina niistä. Lisäksi hoidin hänen lapset kun hän oli pitkillä työmatkoilla.

Varoituksen sana tytöt, älkää olko kuten minä, ansaitsette parempaa. Tuollainen epätasa-arvo suhteessa ei johda teille mihinkään hyvään.

Nykyään olen eronnut ja minulla on oma asuntolaina, mutta ikinä talouteni ei tule siihen malliin, mihin se olisi tullut tasa-arvoisessa suhteessa.

No sinä et voi saada toisen omaisuutta itsellesi, ellei hän halua sitä sinulle varta vasten lahjoittaa. Ja maksaisit lahjasta lahjaveron.

Kansalaisen lakipalvelu Laki24 neuvoo sut alkuun ilmaiseksi puhelimessa. https://www.laki24.fi/

Faktaa: Jos olette aviossa eikä avioehtoa ole, vaadit erossa osituksen, jolloin kummankin varat ja velat lasketaan yhteen ja erotus jaetaan kahtia.

Vaikka olisi avioehto, olette olleet yhdessä 11 vuotta, olosuhteet ja omaisuus ovat siinä ajassa muuttuneet ja voit vaatia avioehdon kohtuullistamista.

Avioliitto on juridisesti kahden ihmisen taloudellis-verotuksellinen yhteenliittymä, josta kumpikin hyötyy. Kumpikin on siihen panoksellaan osallistunut, eikä se, joka on enemmän tienannut ja maksanut, ole missään etulyöntiasemassa verrattuna siihen, joka on huolehtinut arjen tarpeista ja tienannut vähemmän. Kaikki on yhteistä ja jaetaan kahtia.

Jonnemiesten on älyttömän vaikea sisäistää sitä, että myös se palkaton kotityö lasketaan, koska jonkun se on tehtävä.

Ajattele tilanne toisinpäin. Sinä omistat asunnon ja lyhennät yksin lainaa ja mies on asunut luonasi maksaen pienen vastikkeen ja nyt vaatii osuutta talostasi koska on saanut asua siellä puoliilmaiseksi vuosia. Reilua?

Niin tässähän ei ollut kyseessä avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisuus on miehen, ja sitä se on aina ollut. Olet itse hyväksynyt asian, niele se. Hyvin on kelvannut, autot, mökki ja elintaso pienipalkkaiselle. Nyt kun iski totuus tiukoista ajoista ja pikkuruisesta kunnan vuokrakämpästä eteen, alkoi eurojen kuvat vilahdella silmissä.

Saat nyt tämän kuulostamaan aika kurjalta, en todellakaan koe olevani erityisen ahne tai kiittämätön. Tiedän myös, ettei ole realistista havitella esim. puolikasta asunnosta. Enimmilläänkin toivoisin summaa, jolla saisin itseni jaloilleni ja ehkä pääsisin kiinni johonkin pieneen omistusasuntoon.

-ap

Miehellä on asuntolainaa jäljellä. Olet todella pitkän ajan ollut tietoinen miten tuossa tulee käymään. Se on ollut kirjoittamaton sopimus. Mies joutuisi takiasi myymään kenties mökin tai ottamaan sinua varten lisää lainaa? Äläs nyt hullujasi haastele.

Laskeskelepa mitä olet hyötynyt asumiskustannuksissasi? Olisit joutunut yksinäsi opiskeluihisi hakemaan kaiken maailman tuet, jotta oisit saanut ammatin. Mies on sinulle helpon ja huolettoman elämän varmistanut autokyyteineen ja mökkeilyineen, ja nyt haluat kyniä häneltä osuuden omistusasuntoon! Eipä ihme, että miehet huokaavat helpotuksesta, kun "akka lähtee".

Olen nainen, ja naisen puolella, mutta nyt järki käteen. Teillä ei ole edes lapsia. Se muuttaisi asiaa aika lailla toisenlaiseksi.