Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan hylännyt jotain miestä ulkonäöllisestä syystä?
19.02.2021 |
Mies oli muuten komea, mutta en vain päässyt yli siitä että sen takapuoli oli niin leveä. Siis kuin ladonovi. Sitten se puhui Tunteista ja tuoksuista-saippusarjasta ja kyseli minkälaisia hiustuotteita käytän jne. Olenko pinnallinen?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä paikkaansa, etteikö miehen ammattiasema ja varallisuus - ja sitä myötä sosiaalinen status - vaikuttaisi pariutumiseen! En ymmärrä, miten kukaan nainen voi pokkanaamalla vastaan väittää. Sama kun väittäisi, että miehelle on ihan sama, onko nainen ruma vai kaunis.
Varmasti vaikuttaa, mutta omalla kohdallani juurikaan ei. Minulle on ihan rehellisesti aivan sama onko mies raksamies vai ison firman johtaja. Oikeastaan näistä kahdesta jopa mieluummin valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon.
Jos ulkonäkö ei miellytä, ammatilla ja varallisuudella ei todellakaan pysty kompensoimaan. Varmaan joidenkin naisten kohdalla kyllä, mutta minun ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat selvästi pinnallisempi sukupuoli..
Perusteluita?
Milloin viimeksi näit, kun mies jätti naisen jonkun yhden ulkonäköjutun takia, kuten väärän muotoiset hartiat?
No onhan noita vaikka kuinka monta. Milloin olen ollut liian pitkä, milloin hiukset olivat väärän mittaiset, tissit väärän kokoiset, yhden mielestä olin muuten hyvä mutta pylly ois pitäny olla pyöreämpi 😂 ja nämä kaikki siis eri miehiltä ja lista jatkuu kyllä jos haluat lisää.
Olen ja olen saanut itse pakkeja samasta syystä.So what?
Olen, ylipainon takia. Mä en vaan pystynyt sietämään sitä miltä miehen kroppa (etenkin alasti) tuntui kuin se oli kuin jotain taikinaa tai sellaista velttoa läskitoppausta. Mä vaan haluan tuntea miehen ihon alla ihan normaalit lihakset ja tuntea niiden liikkeen.
Sori siitä.
duuuuud kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
duuuuud kirjoitti:
Eli kaikki naiset jotka on ihastunu Rondaldoon tai Brad Pittiin on tyhjäpäitä? ;) En voinu vastustaa.
Olipas typerä kommentti. Tässä ei ollut kyse mistään teinitytön julkkisihastuksista vaan aikuisten ihmisten parisuhteista. Vai puhuitko bradin ja ronaldon omista parisuhteista?
Mielestäni on outoa kieltää asiat joihin suuri osa ihmisistä ihastuu eikä se tee heistä tyhjäpäitä tai teinityttöjä tai miten nyt haluatkaan alistaa heitä. Jos sinulla aikuisena ihmisenä olisi kaksi muuten samanlaista puolisoehdokasta niin valitsisit sen kummalla on parempi status. Mikäli siis olet nainen. Miehet valittee sen kenellä isommat rinnat. Älä kiellä sinun luontoa :)
Mutta nyt tullaan juuri siihen, että todella harva ihminen joutuu eläessään siihen tilanteeseen, että hän on yhtä vahvasti ihastunut kahteen eri ihmiseen. Yleensä silloin, kun johonkin ihastuu, sulkee automaattisesti pois uudet ihastumiset. Näin ainakin itselläni. Kun olen ollut johonkin ihastunut, olen haaveillut vain hänestä, ajatellut häntä, muut miehet ovat lakanneet olemasta.
En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulle olisi ollut tarjolla kaksi puolisoehdokasta. En oikeastaan edes sellaisessa, jossa olisi ollut tarjolla yksi puolisoehdokas. Sen sijaan olen elämässäni kohdannut miehiä, joista jotkut ovat herättäneet kiinnostukseni, useimmat ei. Ja kun joku on herättänyt kiinnostukseni niin samalla muut miehet ovat lakanneet olemasta, kuten edellä kuvasin. Siitä kiinnostuksesta on sitten vielä pitkän pitkä matka avo- tai avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
duuuuud kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
duuuuud kirjoitti:
Eli kaikki naiset jotka on ihastunu Rondaldoon tai Brad Pittiin on tyhjäpäitä? ;) En voinu vastustaa.
Olipas typerä kommentti. Tässä ei ollut kyse mistään teinitytön julkkisihastuksista vaan aikuisten ihmisten parisuhteista. Vai puhuitko bradin ja ronaldon omista parisuhteista?
Mielestäni on outoa kieltää asiat joihin suuri osa ihmisistä ihastuu eikä se tee heistä tyhjäpäitä tai teinityttöjä tai miten nyt haluatkaan alistaa heitä. Jos sinulla aikuisena ihmisenä olisi kaksi muuten samanlaista puolisoehdokasta niin valitsisit sen kummalla on parempi status. Mikäli siis olet nainen. Miehet valittee sen kenellä isommat rinnat. Älä kiellä sinun luontoa :)
Mutta nyt tullaan juuri siihen, että todella harva ihminen joutuu eläessään siihen tilanteeseen, että hän on yhtä vahvasti ihastunut kahteen eri ihmiseen. Yleensä silloin, kun johonkin ihastuu, sulkee automaattisesti pois uudet ihastumiset. Näin ainakin itselläni. Kun olen ollut johonkin ihastunut, olen haaveillut vain hänestä, ajatellut häntä, muut miehet ovat lakanneet olemasta.
En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulle olisi ollut tarjolla kaksi puolisoehdokasta. En oikeastaan edes sellaisessa, jossa olisi ollut tarjolla yksi puolisoehdokas. Sen sijaan olen elämässäni kohdannut miehiä, joista jotkut ovat herättäneet kiinnostukseni, useimmat ei. Ja kun joku on herättänyt kiinnostukseni niin samalla muut miehet ovat lakanneet olemasta, kuten edellä kuvasin. Siitä kiinnostuksesta on sitten vielä pitkän pitkä matka avo- tai avioliittoon.
Joo oot ihan oikeessa. Ei vaan liittyny millään lailla siihen, että miehen status vetää naisia puoleensa, mistä nyt alunperin oli kyse.
duuuuud kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
duuuuud kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
duuuuud kirjoitti:
Eli kaikki naiset jotka on ihastunu Rondaldoon tai Brad Pittiin on tyhjäpäitä? ;) En voinu vastustaa.
Olipas typerä kommentti. Tässä ei ollut kyse mistään teinitytön julkkisihastuksista vaan aikuisten ihmisten parisuhteista. Vai puhuitko bradin ja ronaldon omista parisuhteista?
Mielestäni on outoa kieltää asiat joihin suuri osa ihmisistä ihastuu eikä se tee heistä tyhjäpäitä tai teinityttöjä tai miten nyt haluatkaan alistaa heitä. Jos sinulla aikuisena ihmisenä olisi kaksi muuten samanlaista puolisoehdokasta niin valitsisit sen kummalla on parempi status. Mikäli siis olet nainen. Miehet valittee sen kenellä isommat rinnat. Älä kiellä sinun luontoa :)
Mutta nyt tullaan juuri siihen, että todella harva ihminen joutuu eläessään siihen tilanteeseen, että hän on yhtä vahvasti ihastunut kahteen eri ihmiseen. Yleensä silloin, kun johonkin ihastuu, sulkee automaattisesti pois uudet ihastumiset. Näin ainakin itselläni. Kun olen ollut johonkin ihastunut, olen haaveillut vain hänestä, ajatellut häntä, muut miehet ovat lakanneet olemasta.
En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulle olisi ollut tarjolla kaksi puolisoehdokasta. En oikeastaan edes sellaisessa, jossa olisi ollut tarjolla yksi puolisoehdokas. Sen sijaan olen elämässäni kohdannut miehiä, joista jotkut ovat herättäneet kiinnostukseni, useimmat ei. Ja kun joku on herättänyt kiinnostukseni niin samalla muut miehet ovat lakanneet olemasta, kuten edellä kuvasin. Siitä kiinnostuksesta on sitten vielä pitkän pitkä matka avo- tai avioliittoon.
Joo oot ihan oikeessa. Ei vaan liittyny millään lailla siihen, että miehen status vetää naisia puoleensa, mistä nyt alunperin oli kyse.
Ja silti tässä maassa on lukemattomia parisuhteessa olevia roskakuski-, lähihoitaja- ja muita matalapalkatun alan miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Juttelin miehelle netissä ja ei lähetelty toisille kuvia kuukausiin. (en tiedä miksi, älä kysy, ...) No sitten tuli mukaan jotain tunteita, ja näin miehen kuvan.. Niin ne tunteet katosi.. ei vaan ollut yhtään hyvännäköinen
Vierailija kirjoitti:
Olen, ylipainon takia. Mä en vaan pystynyt sietämään sitä miltä miehen kroppa (etenkin alasti) tuntui kuin se oli kuin jotain taikinaa tai sellaista velttoa läskitoppausta. Mä vaan haluan tuntea miehen ihon alla ihan normaalit lihakset ja tuntea niiden liikkeen.
Sori siitä.
Tämä varsinkin kesällä, kun käsivarret ovat ruskettuneet ja t-paidan alta paljastuu valkoinen ihramaha. Ero tuli, kun ei enää sytyttänyt.
Toinen muutaman viikon tapailun jälkeen: kierosilmäisyys. Pikkuhiljaa rupesi vaivaamaan, kun en tiennyt, katsooko minuun vai kolme metriä vasemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä paikkaansa, etteikö miehen ammattiasema ja varallisuus - ja sitä myötä sosiaalinen status - vaikuttaisi pariutumiseen! En ymmärrä, miten kukaan nainen voi pokkanaamalla vastaan väittää. Sama kun väittäisi, että miehelle on ihan sama, onko nainen ruma vai kaunis.
Niin, tyhjäpäillä vaikuttaa. Tyhjäpäänainen haluaa rikkaan/hyvän statuksen miehen, tyhjäpäämies haluaa kauniin, nuoren ja laihan mutta muodokkaan naisen.
Meille normaalin järkeville pariutumisessa on kyse jostain muusta. Itse en ole koskaan ihastunut mieheen ammatin siivittämänä, tai päinvastoin ollut ihastumatta ammatin takia. Kaikki poikaystäväni tähän mennessä ovat tienanneet minua vähemmän.
Et tietenkään ole ihastunut, koska se triathlonia harrastava, hyvätuloinen ja -kroppainen sekä sosiaalisesti lahjakas ja kumppaninsa luontaisesti huomioiva johtajamies ei edes vilkaisisi sinuun päin.
Sinulla on siis itsesuojeluvaistoa. Ihmisellä on loistava kyky perustella ihastumisensa "motiiviit" itselleen parhain päin ja ylevästi. Ja hyvä tietysti niin. Muutoinhan se rumaan, ylipainoiseen, kouluttamattomaan ja sivistymättömään vaimoon tyytymään joutunut hiirulaismieskin harmittelisi päivät pitkät, miksi neiti Fortuna paiskasi märän rätin hänen eikä naapurin jännittävän hävittäjälentäjämiehen kasvoja päin. Psykologisten defenssiensä ansiosta hiirulaismies voi sitten mielessään ihastella vaimonsa (oletettua) "sisäistä kauneutta" - samalla kätevästi mielikuvaa ei-pinnallisena ihmisenä itsestään luoden. Mielenterveyden balanssi säilyy, kun kukin tyytyy oman tasoiseensa kumppaniin. Win win!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä paikkaansa, etteikö miehen ammattiasema ja varallisuus - ja sitä myötä sosiaalinen status - vaikuttaisi pariutumiseen! En ymmärrä, miten kukaan nainen voi pokkanaamalla vastaan väittää. Sama kun väittäisi, että miehelle on ihan sama, onko nainen ruma vai kaunis.
Niin, tyhjäpäillä vaikuttaa. Tyhjäpäänainen haluaa rikkaan/hyvän statuksen miehen, tyhjäpäämies haluaa kauniin, nuoren ja laihan mutta muodokkaan naisen.
Meille normaalin järkeville pariutumisessa on kyse jostain muusta. Itse en ole koskaan ihastunut mieheen ammatin siivittämänä, tai päinvastoin ollut ihastumatta ammatin takia. Kaikki poikaystäväni tähän mennessä ovat tienanneet minua vähemmän.
Et tietenkään ole ihastunut, koska se triathlonia harrastava, hyvätuloinen ja -kroppainen sekä sosiaalisesti lahjakas ja kumppaninsa luontaisesti huomioiva johtajamies ei edes vilkaisisi sinuun päin.
Sinulla on siis itsesuojeluvaistoa. Ihmisellä on loistava kyky perustella ihastumisensa "motiiviit" itselleen parhain päin ja ylevästi. Ja hyvä tietysti niin. Muutoinhan se rumaan, ylipainoiseen, kouluttamattomaan ja sivistymättömään vaimoon tyytymään joutunut hiirulaismieskin harmittelisi päivät pitkät, miksi neiti Fortuna paiskasi märän rätin hänen eikä naapurin jännittävän hävittäjälentäjämiehen kasvoja päin. Psykologisten defenssiensä ansiosta hiirulaismies voi sitten mielessään ihastella vaimonsa (oletettua) "sisäistä kauneutta" - samalla kätevästi mielikuvaa ei-pinnallisena ihmisenä itsestään luoden. Mielenterveyden balanssi säilyy, kun kukin tyytyy oman tasoiseensa kumppaniin. Win win!
Oletko koskaan ollut rakastunut? Tai edes ihastunut niin, että se tuntuu koko kropassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat selvästi pinnallisempi sukupuoli..
Perusteluita?
Milloin viimeksi näit, kun mies jätti naisen jonkun yhden ulkonäköjutun takia, kuten väärän muotoiset hartiat?
Naiset ei taas kelpaa jos on epänaisellisia piirteitä; leveät hartiat, liian pitkä (tämä nyt vaan on usein), ei tarpeeksi nätit kasvot; 'miehekkäät kasvonpiirteet, ylipaino, hiusmalli ja väri, pukeutuminen....
Miten sitten perustelet sen, että naisten on todella paljon helpompi saada mies kuin miehen nainen? Luulisi että noilla hatusta vetäistyillä kriteereillä KAIKKI naiset tippuisivat pois ja ihmiset kuolisivat nopeasti sukupuuttoon. Ylipainoisia on heti puolet suomalaisista naisista.
Ei ole. Joka ikinen kerta, kun mies ja nainen rakastuvat toisiinsa, myös mies "saa naisen" eli löytää elämänsä rakkauden. Jos mietitään omaa parisuhdettani, niin puolisoni oli ollut sinkkuna vain nelisen vuotta, kun tapasimme, minä seitsemän. Eli sinun logiikallasi hän olisi saanut helpommin naisen (minut) kuin minä miehen (hänet).
Eli sinulla oli varaa olla sinkkuna 7 vuotta kun ei vaan napannut tarpeeksi mikään mies. Pareja tulee vasta sitten, kun nainen innostuu tarpeeksi. Naisen innostumiseen vaaditaan aina vain enemmän ja enemmän, eli yhä suurempi osa miehistä karsiutuu ulos pelistä ja iso osa naisista on mieluummin yksin kuin tavismiehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä paikkaansa, etteikö miehen ammattiasema ja varallisuus - ja sitä myötä sosiaalinen status - vaikuttaisi pariutumiseen! En ymmärrä, miten kukaan nainen voi pokkanaamalla vastaan väittää. Sama kun väittäisi, että miehelle on ihan sama, onko nainen ruma vai kaunis.
Niin, tyhjäpäillä vaikuttaa. Tyhjäpäänainen haluaa rikkaan/hyvän statuksen miehen, tyhjäpäämies haluaa kauniin, nuoren ja laihan mutta muodokkaan naisen.
Meille normaalin järkeville pariutumisessa on kyse jostain muusta. Itse en ole koskaan ihastunut mieheen ammatin siivittämänä, tai päinvastoin ollut ihastumatta ammatin takia. Kaikki poikaystäväni tähän mennessä ovat tienanneet minua vähemmän.
Et tietenkään ole ihastunut, koska se triathlonia harrastava, hyvätuloinen ja -kroppainen sekä sosiaalisesti lahjakas ja kumppaninsa luontaisesti huomioiva johtajamies ei edes vilkaisisi sinuun päin.
Sinulla on siis itsesuojeluvaistoa. Ihmisellä on loistava kyky perustella ihastumisensa "motiiviit" itselleen parhain päin ja ylevästi. Ja hyvä tietysti niin. Muutoinhan se rumaan, ylipainoiseen, kouluttamattomaan ja sivistymättömään vaimoon tyytymään joutunut hiirulaismieskin harmittelisi päivät pitkät, miksi neiti Fortuna paiskasi märän rätin hänen eikä naapurin jännittävän hävittäjälentäjämiehen kasvoja päin. Psykologisten defenssiensä ansiosta hiirulaismies voi sitten mielessään ihastella vaimonsa (oletettua) "sisäistä kauneutta" - samalla kätevästi mielikuvaa ei-pinnallisena ihmisenä itsestään luoden. Mielenterveyden balanssi säilyy, kun kukin tyytyy oman tasoiseensa kumppaniin. Win win!
Johan on katkeraa tekstiä. Jostain syystä näihin sortuu miehet joilla ei ole ulkonäkö eikä statusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat selvästi pinnallisempi sukupuoli..
Perusteluita?
Milloin viimeksi näit, kun mies jätti naisen jonkun yhden ulkonäköjutun takia, kuten väärän muotoiset hartiat?
Naiset ei taas kelpaa jos on epänaisellisia piirteitä; leveät hartiat, liian pitkä (tämä nyt vaan on usein), ei tarpeeksi nätit kasvot; 'miehekkäät kasvonpiirteet, ylipaino, hiusmalli ja väri, pukeutuminen....
Miten sitten perustelet sen, että naisten on todella paljon helpompi saada mies kuin miehen nainen? Luulisi että noilla hatusta vetäistyillä kriteereillä KAIKKI naiset tippuisivat pois ja ihmiset kuolisivat nopeasti sukupuuttoon. Ylipainoisia on heti puolet suomalaisista naisista.
Ei ole. Joka ikinen kerta, kun mies ja nainen rakastuvat toisiinsa, myös mies "saa naisen" eli löytää elämänsä rakkauden. Jos mietitään omaa parisuhdettani, niin puolisoni oli ollut sinkkuna vain nelisen vuotta, kun tapasimme, minä seitsemän. Eli sinun logiikallasi hän olisi saanut helpommin naisen (minut) kuin minä miehen (hänet).
Eli sinulla oli varaa olla sinkkuna 7 vuotta kun ei vaan napannut tarpeeksi mikään mies. Pareja tulee vasta sitten, kun nainen innostuu tarpeeksi. Naisen innostumiseen vaaditaan aina vain enemmän ja enemmän, eli yhä suurempi osa miehistä karsiutuu ulos pelistä ja iso osa naisista on mieluummin yksin kuin tavismiehen kanssa.
Ok, olkoon niin. En näe mitään tarvetta alkaa väitellä kanssasi. Jos tuo ajatusmaailma toimii kohdallasi ja tekee sinut onnelliseksi niin fine. Hyvää viikonloppua-
En ole koskaan hylännyt miestä ulkonäöllisestä syystä. En ole alun alkaenkaan ruvennut millekään sellaisen kanssa, joka ei ulkonäöllisesti miellytä.
Olen kyllä pari kertaa yrittänyt olla unelmamieheni näköisen tyypin kanssa, mutta ei vaan sit ulkonäkö riittänyt. Pitää olla substanssiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä paikkaansa, etteikö miehen ammattiasema ja varallisuus - ja sitä myötä sosiaalinen status - vaikuttaisi pariutumiseen! En ymmärrä, miten kukaan nainen voi pokkanaamalla vastaan väittää. Sama kun väittäisi, että miehelle on ihan sama, onko nainen ruma vai kaunis.
Niin, tyhjäpäillä vaikuttaa. Tyhjäpäänainen haluaa rikkaan/hyvän statuksen miehen, tyhjäpäämies haluaa kauniin, nuoren ja laihan mutta muodokkaan naisen.
Meille normaalin järkeville pariutumisessa on kyse jostain muusta. Itse en ole koskaan ihastunut mieheen ammatin siivittämänä, tai päinvastoin ollut ihastumatta ammatin takia. Kaikki poikaystäväni tähän mennessä ovat tienanneet minua vähemmän.
Et tietenkään ole ihastunut, koska se triathlonia harrastava, hyvätuloinen ja -kroppainen sekä sosiaalisesti lahjakas ja kumppaninsa luontaisesti huomioiva johtajamies ei edes vilkaisisi sinuun päin.
Sinulla on siis itsesuojeluvaistoa. Ihmisellä on loistava kyky perustella ihastumisensa "motiiviit" itselleen parhain päin ja ylevästi. Ja hyvä tietysti niin. Muutoinhan se rumaan, ylipainoiseen, kouluttamattomaan ja sivistymättömään vaimoon tyytymään joutunut hiirulaismieskin harmittelisi päivät pitkät, miksi neiti Fortuna paiskasi märän rätin hänen eikä naapurin jännittävän hävittäjälentäjämiehen kasvoja päin. Psykologisten defenssiensä ansiosta hiirulaismies voi sitten mielessään ihastella vaimonsa (oletettua) "sisäistä kauneutta" - samalla kätevästi mielikuvaa ei-pinnallisena ihmisenä itsestään luoden. Mielenterveyden balanssi säilyy, kun kukin tyytyy oman tasoiseensa kumppaniin. Win win!
Miksi oletat että minua ei koskaan ole vikitellyt urheileva johtaja? On, useampikin. Yhden kanssa pidin hauskaa mutten kelpuuttanut häntä suhteeseen, koska hän nimenomaan keskittyi ulkonäköön liikaa. Minä siis läpäisin hänen vaatimuksensa. Rahaa hänellä varmaan oli mutta siitä en tiedä kun en rahoistaan koskaan hyötynyt. Maksoimme ruoat jne vuorotellen.
Nykyinen mies on omaan silmääni komea, ja tavisammatissa (kirjanpitäjä). Ammatilla ei ollut pariutumiseemme mitään merkitystä, mutta eipä tässä mitään itsesuojeluvaistoa tarvi kun kumpikin rakastui toiseen.
Sinä sen sijaan saat rauhassa homehtua kellarissasi näitä teorioita pyöritellen. Sillä välin me normaalit pariudumme, rakastumme, harrastamme seksiä ja muutenkin kaikkea mukavaa.
Olen. Tämä vähän hävettää vieläkin, koska olen nähnyt täällä paljon aiheeseen liittyviä keskusteluja ja ollut sitä mieltä, että miehet puhuvat kakkendaalia. Mutta...
Olen jättänyt alkamatta suhteeseen kiinnostavan miehen kanssa, koska hän oli liian lyhyt.
Puolustuksekseni sanottakoon, että hän oli selkeästi minua lyhempi - ja minä olen 58 cm pitkä (tai lyhyt).
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin hylkäämään naisen kun jaksoi päivittäin keksiä huomauteltavaa kun olen lyhyt, joo, niinkuin en ois sitä ennen kuullut. tuo tapahtui kun olin 40 ja nainen kans.
Ja olen 174, jep, lyhyt, mutta normaalissa painossa ainakin ja ihan hyvässä ammatissa.
Yhden tuttava miehen treffikumppani selitti tälle, että juttu ei jatku, koska mies on liian lyhyt, johon sitten mies vastasi että ok sunkin rinnat on vähän liian pienet mun makuun. Nainen oli suuttunut tästä. Oliko mies muka yhtään sen töykeämpi kuin nainen?
Olen tietenkin. Ja se on täysin hyväksyttävä syy. Kumppania etsiessä ei etsitä kirjekaveria, vaan ihmistä kenen kanssa haluaa panna.
Mielestäni on outoa kieltää asiat joihin suuri osa ihmisistä ihastuu eikä se tee heistä tyhjäpäitä tai teinityttöjä tai miten nyt haluatkaan alistaa heitä. Jos sinulla aikuisena ihmisenä olisi kaksi muuten samanlaista puolisoehdokasta niin valitsisit sen kummalla on parempi status. Mikäli siis olet nainen. Miehet valittee sen kenellä isommat rinnat. Älä kiellä sinun luontoa :)