Minkälainen on NAINEN, jolla on etäiset välit muiden, erityisesti naisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Nämä naiset kertovat sen näköjään ihan itse tässä ketjussa. He luokittelevat ihmiset juoruilevaksi selkäänpuukottavaksi kanalaumaksi pelkän sulupuolen vuoksi. Onko sitten ihme jos eivät pysty luomaan ystävyyssuhteita?

Minusta olisi kiinnostavaa tietää, millaisia ihmisiä ovat nämä, joiden mielestä sen sanominen ääneen että joku on selkäänpuukottaja, on suurempi rikos kuin se mitä se selkäänpuukottaja tekee. Eli siis ihmiset, joiden mielestä totuuden sanominen ääneen on kauheampaa kuin toisten ihmisten tahallinen kaltoinkohtelu.

Minkäänlaista moraalia ei ainakaan voi olla ihmisellä, jonka mielestä totuuden ääneen sanominen on rikos.

Niin ja olen sitten mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen insinööri ja tällä koulutuksella välillä tuntuu että 90% naisista kokee olevansa etäisiä muiden naisten kanssa. Suurimmalla osalla kuitenkin on myös tai jopa pelkästään naisia kaveripiirissä niin tuntuu todella koomiselta. Vuosien varrella olen tunnistanut muutaman selkeän tyypin

"Uniikki lumihiutale" on niin erilainen kuin kaikki muut naiset, että ei siksi pysty olemaan muiden naisten kanssa. Kun häneen tutustuu niin aika samanlainen hän kyllä on kuin me muutkin (ainakin täällä insinöörikuplassa).

Pelokas ja todella herkkä nainen, joka peittää kaiken tämän ylikorostetun ronskiuden alle. Näitä on yllättävän paljon. Tämä ryhmä lähinnä pelkää muita naisia ja ronskius on suojakuori. Taustalla usein koulukiusaamista tai vaikeita perhesuhteita. Toki kaikki ronskit naiset eivät ole herkkiä.

Omalle elämälleen täysin sokea nainen. Näitä on insinööripiireissä hämmentävänkin paljon. Siis naisia jotka sanovat että eivät tule naisten kanssa toimeen kun ovat enemmän miesmäisiä tms ja kuitenkin heidän kaverinsa (osa tai jopa kaikki) ovat naisia. Ei kai kukaan kaikkien naisten seuraa rakasta? Pitää löytää ne omat ihmiset.

"Miesten huomiossa paistattelija" näitä on oikeasti todella vähän, mutta on myös naisia jotka nauttivat miesten huomiosta ja kokevat muut naiset kilpailijoiksi. Keräävät mieshaaremia ympärilleen.

Sitten on niitä, jotka eivät sovi mihinkään näistä kategorioista, mutta tässä muutama selkeä porukka.

Mitä eroja on lumihiutalenaisilla, pelokkailla ja herkillä naisilla, ja omalle elämälleen täysin sokeilla naisilla? Minusta nuo vaikutti olevan kaikki kuvausta samasta naisesta.

up

Minä olen kokenut väkivaltaa niin naisten kuin miestenkin taholta jo nuorena.

Nyt olen keski-ikäinen ja viimeisin minuun kohdistunut isku tapahtui kymmenen vuotta sitten.

Aika parantaa mutta olen varautunut ihmisten suhteen vaikka olenkin puhelias.

Miehiä minulla on ystävinä ja heihin luotan enemmän kuin naisiin.

Väkivaltainen nainen on jotenkin niin puistattattava kamala olento. Kolme kertaa olen tällaisen kimppuuni saanut ilman mitään syytä minun puolestani.

Olen vaan niin jumalattoman ärsyttävän näköinen ja oloinen että se riittää syyksi.

Miehiltä olen saanut nuoresta asti liikaa huomiota vaikka inhoan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä naiset kertovat sen näköjään ihan itse tässä ketjussa. He luokittelevat ihmiset juoruilevaksi selkäänpuukottavaksi kanalaumaksi pelkän sulupuolen vuoksi. Onko sitten ihme jos eivät pysty luomaan ystävyyssuhteita?

Minusta olisi kiinnostavaa tietää, millaisia ihmisiä ovat nämä, joiden mielestä sen sanominen ääneen että joku on selkäänpuukottaja, on suurempi rikos kuin se mitä se selkäänpuukottaja tekee. Eli siis ihmiset, joiden mielestä totuuden sanominen ääneen on kauheampaa kuin toisten ihmisten tahallinen kaltoinkohtelu.

Minkäänlaista moraalia ei ainakaan voi olla ihmisellä, jonka mielestä totuuden ääneen sanominen on rikos.

Niin ja olen sitten mies.

Luoja tämä on ihaninta mitä mä olen täällä lukenut pitkään aikaan! Mies jolla on selkäranka ja moraali! Ootko sä oikeasti olemassa? Siis ylipäätään ihminen etkä botti? Olet helmi, älä ikinä muutu. Ihanaa että sun kaltaisia on, siis ihan ihminen, wau❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa kestää pitkään tutustua syvällisemmin ihmisiin, ujo, varovainen, yksityinen, valikoiva ihmissuhteissaan.

Tämä on osuva kuvaus, voisi olla itse kirjoittamani. En luule olevani mitenkään erikoinen tai parempi kuin kukaan muu(päinvastoin, itse asiassa) ja minulla ei ole mitään erityisiä ennakkoluuloja naisista tai miehistä, en vain osaa lähentyä hirveän nopeasti kenenkään kanssa sukupuolesta riippumatta. 

Täällä yksi, joka kokee samoin.

Vierailija kirjoitti:

Useat naiset haukkuvat ja arvostelevat tuttaviaan silloin kun ko. henkilö ei ole itse paikalla. Edellisestä on helppo päätellä että olen itse kritiikin kohde kun en ole mukana. Sellanen tympäsee ja saa pitämään etäisyyttä. Ja pitämään suhteet pintapuolisina, ei kannata avautua liikaa ihan kaikille. Oma mies on parasta juttuseuraa.

Tämä on erittäin totta. Naiset moittivat ns. bestiksiäänkin kun nämä eivät ole paikalla. Sen sijaan miehet eivät tälläistä harrasta.

Sanon vaan kun täällä kovasti vouhkataan sitä, ettei tuo juoruaminen ja selkäänpuukotusta ole sukupuolisidonnaista vaan koskee yhtä lailla miehiä kuin naisiakin. Naiset ovat innokkaita kivittämään toisiaan.

Siis hän on hirrrveän kateellinen varmaan muille naisille varsinkin nuoremmille, laihemmille ja kauniimmille. Toisaalta jos ei ole myöskään lihavia, rumia, vanhoja ystäviä, niin en tiedä missä mättää.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että moni ei huomaa omaa epäsuoruuttaan ja kierouttaan. Tämä on tullut ilmi kun olen suuttunut ja laittanut tällaisen ihmisen ojennukseen ja hän on pahanpäiväisesti säikähtänyt minua ja reaktiotani.

Ei hyvää päivää. Jos olet useammankin kerran suuttunut ja joutunut ojentamaan jotakuta, voisiko vika olla kuitenkin sinussa itsessäsi? Et kestä erilaisia ihmisiä?

Martina Aitolehtikö siellä kirjoittelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen insinööri ja tällä koulutuksella välillä tuntuu että 90% naisista kokee olevansa etäisiä muiden naisten kanssa. Suurimmalla osalla kuitenkin on myös tai jopa pelkästään naisia kaveripiirissä niin tuntuu todella koomiselta. Vuosien varrella olen tunnistanut muutaman selkeän tyypin

"Uniikki lumihiutale" on niin erilainen kuin kaikki muut naiset, että ei siksi pysty olemaan muiden naisten kanssa. Kun häneen tutustuu niin aika samanlainen hän kyllä on kuin me muutkin (ainakin täällä insinöörikuplassa).

Pelokas ja todella herkkä nainen, joka peittää kaiken tämän ylikorostetun ronskiuden alle. Näitä on yllättävän paljon. Tämä ryhmä lähinnä pelkää muita naisia ja ronskius on suojakuori. Taustalla usein koulukiusaamista tai vaikeita perhesuhteita. Toki kaikki ronskit naiset eivät ole herkkiä.

Omalle elämälleen täysin sokea nainen. Näitä on insinööripiireissä hämmentävänkin paljon. Siis naisia jotka sanovat että eivät tule naisten kanssa toimeen kun ovat enemmän miesmäisiä tms ja kuitenkin heidän kaverinsa (osa tai jopa kaikki) ovat naisia. Ei kai kukaan kaikkien naisten seuraa rakasta? Pitää löytää ne omat ihmiset.

"Miesten huomiossa paistattelija" näitä on oikeasti todella vähän, mutta on myös naisia jotka nauttivat miesten huomiosta ja kokevat muut naiset kilpailijoiksi. Keräävät mieshaaremia ympärilleen.

Sitten on niitä, jotka eivät sovi mihinkään näistä kategorioista, mutta tässä muutama selkeä porukka.

Mitä eroja on lumihiutalenaisilla, pelokkailla ja herkillä naisilla, ja omalle elämälleen täysin sokeilla naisilla? Minusta nuo vaikutti olevan kaikki kuvausta samasta naisesta.

Eikö olekin jännää. Joistain voidaan saada monta erityyppistä analyysiä. Se voi tietenkin johtua esim. vääristä tiedoista eli kerrotaan asioista siihen suuntaan mihin halutaan analyysiä viedä, muunnellen, liioitellen tai jättämällä jotain pois.

On tietenkin myös kameleontti ihmisiä, jotka eivät aina ole samanlaisia tai tyylisiä. Ei kai kenestäkään voi hirveän kattavaa analyysiä tehdä ellei ole esim. asunut saman katon alla tai muuta pidempiaikaista kontaktia.

Kyllä sellaisenkin ihmisen kimpussa ollaan, jolla ei ole ollut suoraa kontaktia moniin ihmisiin. Sitä voi sitten miettiä mitä kautta ja miten voi sitten tuollaisesra ihmisestä olla tietoa tai mielipide niin monella.

Ihmiset eivät vaan osaa ajatella että joku tieto ei ole ollenkaan tullut välttämättä siltä keneltä väitetään, että on tullut. Eli ei esim. läheiseltä tai ystävältä.

Identiteetin varastamaninen on myös tavallista niin päin, että esitetään muille sukulaista, ystävää tms. tai että on ollut näuden kanssa tekemisissä, vaikka ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea vastauksia, mutta sanoisin, että tavallinen suomalainen, joka haluaa olla omissa oloissaan.

Niin mikä saa jotkut analysoimaan itselleen vierasta ihmistä ja hänen ajatusmaailmaa näin ylipäätään. Aika jännää, että juuri jonkun tietyn ihmisen olemus ja elämä kiinnostaa niin paljon. Silloinhan on kyseessä uniikki lumihiutale. Tuskin hän on pyytänyt olla erityisen kiinnostuksen kohde tai nostamista lumihiutaleen asemaan. Ei kaikkien ihmisten kimpussa olla erittäin aktiivisesti ja suurella vaivalla. Meriitti sekin on.

Mä olen NAINEN, jolla on etäiset välit kaikkien paitsi koirieni kanssa =) Olen ihmisten kanssa tekemisissä sen mitä on tarpeen, olen ihan ystävällinen ja tulen hyvin toimeen. Mutta en saa siitä mitään. 

Sellainen, joka on kyllästynyt naisten juoruiluun ja draamailuun. Mielummin keskittyy kaikkeen muuhun positiiviseen omassa elämässään. Usein kokee, että miesten seurassa on helpompi rentoutua, koska ilmapiiri vaan on jotenkin rennompi ja aidompi. Naisilla se meno on niin teennäistä 

Olen huomannut että olen kai tuollainen.

Minä olen mielestäni aika lapsenmielinen ja höpsö, ja mua luullaan usein paljon nuoremmaksi. Aina kun puhun jonkun ikäiseni naisen kanssa, tulee olo että he ovat tosi aikuismaisia ja en osaa lainkaan samaistua heihin. He puhuvat töistä, koulutuksista, matkusteluista, bileistä, tapahtumista, reissuista yms. He ovat myös todella itsevarmoja. Itse vaan tykkään askarrella ja tehdä taidetta kotona... Olen myös tosi sulkeutunut ja etäinen ja jännitän ihmiskohtaamisia.

Mä olen epäsosiaalinen introvertti. Osaan kyllä käyttäytyä ihmisten kanssa ja olen mm pidetty työkaveri (vähempikin riittäisi), itse vaan en saa ihmisistä juuri mitään ja olen onnellisimmillani joko omissa oloissani tai samanhenkisen puolison seurassa. Ei se sen monimutkaisempaa ole. 

Lapsuuskaveri alkoi keski-iässä alkoholistiksi. Muut tutut elämän varrella on olleet siinä elämäntilanteessa. Opiskelut, työpaikat, naapurit/lapsen kaverin perheet tms vaihtuvat, eikä niissä ole mitään syvällisiä ystävyyksiä syntynyt, ei vaan ole ollut niin paljoa yhteistä. Samoista piireistä on kuitenkin jäänyt miespuoleisia kavereita, joihin pitää ja jotka pitävät yhteyttä.

Olen introvertti, ongelmanratkaisija, miesvaltaisella alalla ja tienaan varmaan liian hyvin (tää oli todellinen ongelma miehille silloin kun seurustelukumppani oli hakusessa).