Minkälainen on NAINEN, jolla on etäiset välit muiden, erityisesti naisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn enemmän miesten seurassa. Olen ollut töissä naisvaltaisella alalla ja hyi ei kiitos enää ikinä. Onneksi nyt IT-alalla niin voi heittää ronskimpaakin läppää eikä kukaan pahoita mieltään. Lapsenakin mulla oli enemmän poikia kavereina ja tytöt oli tylsiä hiljaisia hissukoita mielestäni. Nyt aikuisena ainoa yhteinen puheenaihe muiden naisten kanssa olisi lapsi, koska oon esikoiseni kans vielä äitiyslomalla.

Miesten kans tulee puhuttua tietokoneista ja autoista, lempiaiheistani. Välillä tuntuu kuin oisin mies naisen vartalossa, mutta toisaalta tykkään tästä kehosta. Miehistä mielentilaani ei huomaisi ulkoisesti, koska mulla on pitkät hiukset ja käytän hameita ja tyylini on muuten aika naisellinen.

En vaan tykkää hengailla naisten kanssa, minulla ei ole biologian lisäksi muuta yhteistä heidän kanssaan.

Lumihiutalesyndrooma. Newsflash: It-alalla on nykyään aika monta muutakin naista kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertti, joka tietää että naiset juoruaa kaikki asiat eteenpäin.

Miehet juoruaa vielä enemmän.

Insinöörinainen

Miehissä on vähemmän juoruajia kuin naisissa.

DI nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn enemmän miesten seurassa. Olen ollut töissä naisvaltaisella alalla ja hyi ei kiitos enää ikinä. Onneksi nyt IT-alalla niin voi heittää ronskimpaakin läppää eikä kukaan pahoita mieltään. Lapsenakin mulla oli enemmän poikia kavereina ja tytöt oli tylsiä hiljaisia hissukoita mielestäni. Nyt aikuisena ainoa yhteinen puheenaihe muiden naisten kanssa olisi lapsi, koska oon esikoiseni kans vielä äitiyslomalla.

Miesten kans tulee puhuttua tietokoneista ja autoista, lempiaiheistani. Välillä tuntuu kuin oisin mies naisen vartalossa, mutta toisaalta tykkään tästä kehosta. Miehistä mielentilaani ei huomaisi ulkoisesti, koska mulla on pitkät hiukset ja käytän hameita ja tyylini on muuten aika naisellinen.

En vaan tykkää hengailla naisten kanssa, minulla ei ole biologian lisäksi muuta yhteistä heidän kanssaan.

Luuletko olevasi täysin uniikki? Kukaan muu nainen ei ole kiinnostunut autoista ja tietokoneista?

Miksi hän luulisi olevan uniikki? Naisvaltaisten työpaikkojen kahvitauoilla harvemmin puhutaan autoista ja tietokoneista.

-ohis

Olen insinööri ja tällä koulutuksella välillä tuntuu että 90% naisista kokee olevansa etäisiä muiden naisten kanssa. Suurimmalla osalla kuitenkin on myös tai jopa pelkästään naisia kaveripiirissä niin tuntuu todella koomiselta. Vuosien varrella olen tunnistanut muutaman selkeän tyypin

"Uniikki lumihiutale" on niin erilainen kuin kaikki muut naiset, että ei siksi pysty olemaan muiden naisten kanssa. Kun häneen tutustuu niin aika samanlainen hän kyllä on kuin me muutkin (ainakin täällä insinöörikuplassa).

Pelokas ja todella herkkä nainen, joka peittää kaiken tämän ylikorostetun ronskiuden alle. Näitä on yllättävän paljon. Tämä ryhmä lähinnä pelkää muita naisia ja ronskius on suojakuori. Taustalla usein koulukiusaamista tai vaikeita perhesuhteita. Toki kaikki ronskit naiset eivät ole herkkiä.

Omalle elämälleen täysin sokea nainen. Näitä on insinööripiireissä hämmentävänkin paljon. Siis naisia jotka sanovat että eivät tule naisten kanssa toimeen kun ovat enemmän miesmäisiä tms ja kuitenkin heidän kaverinsa (osa tai jopa kaikki) ovat naisia. Ei kai kukaan kaikkien naisten seuraa rakasta? Pitää löytää ne omat ihmiset.

"Miesten huomiossa paistattelija" näitä on oikeasti todella vähän, mutta on myös naisia jotka nauttivat miesten huomiosta ja kokevat muut naiset kilpailijoiksi. Keräävät mieshaaremia ympärilleen.

Sitten on niitä, jotka eivät sovi mihinkään näistä kategorioista, mutta tässä muutama selkeä porukka.

Saattaa kestää pitkään tutustua syvällisemmin ihmisiin, ujo, varovainen, yksityinen, valikoiva ihmissuhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tullut enemmän naisten kanssa juttuun ja luotan heihin lähtokohtasesti enemmän, vaikka erilaiset ämmälaumat mua kiusasikin kouluaikoina. Kyllä miehetkin sen kiusaamisen osaa ja jopa julmempana. Ei miehiin voi tukeutua, jos joku on hätänä.

Voi siinä olla sekin, että en tiedä miltä tuntuu olla kaunis ja hoikka nainen, niitä miehet kohtelevat aina hyvin. Meitä lihavia ja ei niin nättejä naisia miehet kohtelevat kuvottavasti.

Et ole menettänyt mitään. Vaikka miehet kohtelevat hyvin, ei näihin voi ystävinä luottaa samalla tavalla kuin naisiin - 99,9% miehistä on taka-ajatuksia. Omien kokemuksien vuoksi en enää usko platoniseen ystävyyteen ilman sisaruskokemusta (lapsesta saakka tuntemista), sillä miehet yrittävät aina enemmän.

Sellainen, joka on kyllästynyt muiden draamaan. Draamaan, joka _aina_ liittyy miehiin, parisuhteisiin tai muihin kaverisuhteisiin. Tuntemani naiset ovat olleet myös kovia juoruilemaan ja puhumaan pahaa muista naispuolisista kavereistaan. Ei kiinnosta sellainen. Kokemukseni mukaan miesten kanssa voi puhua enemmän järkiasioita.

Olin koulun suuren tyttöporukan kidutettavana 6 v koulussa, yritän tulla toimeen muiden naisten kanssa aikuisena, mutta olen aina jäykkä ja varautunut pahimpaan. Sitä ne traumat teettää.

En jaksa lukea vastauksia, mutta sanoisin, että tavallinen suomalainen, joka haluaa olla omissa oloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti kömpelö, ehkä asperger-piirteitä. Normaalin ihmisen kanssakäyminen ei ole sukupuoliriippuvaista.

Tämä. Mua ei ole koskaan huolittu naisporukoihin :( Jos ei löydä bestistä esim. heti ekana koulupäivänä, jää yksin. Ihmettelen aina miten jotkut pariutuvat/porukoituvat niin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen insinööri ja tällä koulutuksella välillä tuntuu että 90% naisista kokee olevansa etäisiä muiden naisten kanssa. Suurimmalla osalla kuitenkin on myös tai jopa pelkästään naisia kaveripiirissä niin tuntuu todella koomiselta. Vuosien varrella olen tunnistanut muutaman selkeän tyypin

"Uniikki lumihiutale" on niin erilainen kuin kaikki muut naiset, että ei siksi pysty olemaan muiden naisten kanssa. Kun häneen tutustuu niin aika samanlainen hän kyllä on kuin me muutkin (ainakin täällä insinöörikuplassa).

Pelokas ja todella herkkä nainen, joka peittää kaiken tämän ylikorostetun ronskiuden alle. Näitä on yllättävän paljon. Tämä ryhmä lähinnä pelkää muita naisia ja ronskius on suojakuori. Taustalla usein koulukiusaamista tai vaikeita perhesuhteita. Toki kaikki ronskit naiset eivät ole herkkiä.

Omalle elämälleen täysin sokea nainen. Näitä on insinööripiireissä hämmentävänkin paljon. Siis naisia jotka sanovat että eivät tule naisten kanssa toimeen kun ovat enemmän miesmäisiä tms ja kuitenkin heidän kaverinsa (osa tai jopa kaikki) ovat naisia. Ei kai kukaan kaikkien naisten seuraa rakasta? Pitää löytää ne omat ihmiset.

"Miesten huomiossa paistattelija" näitä on oikeasti todella vähän, mutta on myös naisia jotka nauttivat miesten huomiosta ja kokevat muut naiset kilpailijoiksi. Keräävät mieshaaremia ympärilleen.

Sitten on niitä, jotka eivät sovi mihinkään näistä kategorioista, mutta tässä muutama selkeä porukka.

Itse kuuluin ennen varmaan tuohon kategoriaan "omalle elämälleen sokea nainen". En ole koskaan omasta mielestäni ollut kauhean naisellinen. Jotenkin en vain sovi sellaiseen "täydellisen naisen" muottiin. Huonon itsetunnin takia en kokenut oikein kuuluvani naisten joukkoon. Kuitenkin minulla on kokoajan ollut nimenomaan naisia ystävinä. Kun ikää tuli lisää niin jossain kohtaa tajusin että ympärillä lähes kaikki painivat näiden samojen epävarmuuksien kanssa kuin minäkin tavalla tai toisella. En ehkä ole täydellinen nainen, mutta kaikin tavoin tavallinen ja keskiverto. Nyt kun joku sanoo ettei oikein koskaan ole tullut toimeen naisten kanssa niin ensimmäisenä tekisi mieli sanoa että sä olet just hyvä tuollaisena, eikä me muutkaan sen kummempia olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan "etäisillä" väleillä? Jonkun mielestä välit ovat etäiset jo siinä tapauksessa, jos naisella ei ole mitään bestisporukkaa tms. ympärillä vaikka sinänsä tulisikin kaikkien kanssa mainiosti toimeen. Toiset taas laskevat etäisiksi väleiksi sen, että nainen ei ole erityisen pidetty ja on jostain syystä onnistunut polttamaan siltoja vähän joka suuntaan.

Etäisten välien naisia on yhtä paljon kuin käsityksiäkin heistä. Joku pysyy itse etäisenä huonojen kokemusten ja ympäristöön verrattuna liian erilaisen persoonallisuuden takia. Toiseen pitävät muut etäisyyttä, joko siksi, että katsovat tämän olevan liian outo tai siksi, että kyseessä on oikeasti ns. hankala tyyppi.

Minä olen tavallisesti melko etäinen sen vuoksi, että ystävyyskäsitykseni eivät usein ole sopineet yhteen monien muiden naisten kanssa. Olen monesti kokenut naisten välisen ystävyyden rajattomana "toisen tontilla sähläämisenä" ja lähes parisuhteenomaisena symbioosina, minkä koen ahdistavana. Tiedän - koska siitä on minulle suoraan sanottu - että olen tämän takia saanut kylmän, oudon ja vaikean ihmisen maineen mutta se oli odotettavissa. Perusystävällinen ja huomaavainen pyrin olemaan aina. Mielestäni se kuuluu ihan itsestäänselviin käytöstapoihin eikä vaadi mitään erityistä "sidettä" osapuolten välillä.

Tuollainen symbioosi liittyy nuorten naisten suhteisiin, harvemmin enää yli kolmikymppisillä on mitään tuollaista, kun on jo omat perheet jne.

Minä olen tavannut työelämässä useita tällaisia aikuisten naisten bestispareja. Ikähaarukka 40-50, ovat olleet kaikki perheellisiä. Ovat olleet keskenään tiiviisti tekemisissä myös vapaa-ajalla ja jutuista on saanut sen kuvan, että ovat pitäneet tätä ystävätärtä parempana ihmisenä kuin puolisoaan. Muuten ei haittaisi tippaakaan mutta joillain näistä kaksikoista on ollut tapana klikkiytyä työpaikalla omaan kuplaansa ja myrkyttää ilmapiiriä mm. puhumalla pahaa opiskelijoista ja muista työkavereista.

Kaffepulla kirjoitti:

Tunnistan itseni joiltain osin. Tulen hyvin naisten kanssa, mutta en koe tarvetta läheisiin kaverisuhteisiin.

Keskityn työhöni, en koskaan esim. puhu puhelimessa kenenkään ystävän kanssa. Ei saa sellaisesta mitään.

Aika lailla sama täällä. Minä tulen hyvin toimeen sekä naisten että miesten kanssa, mutta mieluiten olen omissa oloissani. Puhelinkammokin on, eli en koskaan halua soittaa tai vastaanottaa ns. vapaa-ajan puheluita. Työasiat ja omat pakolliset asiat voin hoitaa puhelimessa, ei siinä. Tyhjänpäiväiinen höpötys ei vaan ole mun juttu. Kuulun kyllä useampaan kaveriporukkaan, joita näen silloin tällöin. Se on stressitöntä yhdessäoloa - voi osallistua, kun ehtii ja jaksaa, mutta kukaan ei loukkaannu, jos jää pois.

Nykyään mulla on miesystävä, mutta se ei onneksi koskaan soita mulle, laittaa viestin jos on asiaa :-D. Ja kun hän tulee käymään, ei ole onneksi koko ajan pakko jutella.

Olen lähestulkoon aina kuulunut 3 hengen porukkaan. Aina välillä olen haaveillut kuulumisesta isompaan kaveriporukkaan. Alan kuitenkin käymään kierroksilla jos keskustelijoita on liikaa samassa ryhmässä. Yritän ottaa huomioon kaikkien tunteet ja mielipiteet asioista ja valita sanojani sen mukaan, että olisin kaikkia kohtaan miellyttävä. Olen kuitenkin myös individualisti, joka haluaa sanoa oman mielipiteensä vaikka muun ryhmän konsensus asiasta olisi päinvastoin. En vaan siis hallitse ollenkaan ison porukan dynamiikkaa kuuluakseni sellaiseen vakituisesti. Peruskoulussa ehkä viimeksi, silloin ei ollutkaan niin vahvoja mielipiteitä tai persoonaa joka olisi ristiriidassa muiden kanssa.

Yleisesti ottaen tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja olen käynyt tunkemassa välillä itseäni klikkiryhmiin tutustuakseni mikä on sen ryhmän ja ihmisten juttu. En kuitenkaan tarvitse kaverilaumaa ympärilleni tehdäkseni jotain. Monet ihmiset näkevätkin minut sitten vähän yksinäisenä sutena vaeltelemassa joka kuitenkin tuntee kaikki ja jonka kaikki tuntee. Eli etäinen?

Miehet ovat uusissa työpaikoissa yleensä välittömiä ja auttavaisia minua kohtaan. Ei ole sellaista varautuneisuutta ja ulossulkemista. Naiset ovat vähän varautuneempi ja olen kokenut myös ulossulkemista sen verran, että tiedän mitä se on. Joskus olen ajan kanssa päässyt naisten porukkaan ja lounasseuraan tai tutustunut paremmin muutamaan ihmiseen.

Peruskoulussa jotkut pojat lähinnä pilkkasivat minua. Tyttöjen taholta en juuri kokenut kiusaamista ja minulla oli kavereita. Jossakin vaiheessa asetelmat ja tilanteet muuttuivat. Minulla ei ollut enää kaveriporukkaa ja jäin aika yksin. Toisaalta huomasin että pojat ja miehet kohtelivatkin minua kiinnostuneesti ja kunnioittavasti.

Työpaikoilla ym. en hakeudu tarkoituksella miesten seuraan enkä haluaisi tutustua syvemmin. Naisporukoihin on kuitenkin yleensä aika vaikea päästä. Olen tullut vähän araksi tuppautumaan sellaisiin porukoihin, jos koen etten ole oikein tervetullut.

Todella hyvin sanottu tuo toisten tontilla sählääminen. Tuo asia mättää useissa naisten välisissä kaveruuksissa. Ei ymmärretä mitä voi puhua toisesta tai mihin voi sekaantua.

Minä olen introvertti gootti, jota kiinnostaa tekniset asiat ja tiede, scifi&fantasia kirjat ja elokuvat sekä voimanosto. Koska olen töissä IT-firmassa, niin suurin osa työkavereista on miehiä. Naisiakin on, mutta he ovat eri osastolla ja meillä on vähän erilaiset kiinnostuksen kohteet. Tulen kyllä toimeen heidänkin kanssaan, mutta yhteisiä puheenaiheita ei niin ole. Enemmän niitä on toisten nörttien kanssa. Sinällään ei sukupuolella ole väliä, en hirveästi muutenkaan tykkää aikaani viettää toisten ihmisten kanssa. Mulla on yksi ystävä (nainen), joka yllättäen on ihan muista asioista kiinnostunut, mutta koska hänkin on hieman aspergerpiirteinen, niin tulemme toimeen, kun ei tarvitse miettiä käyttäytyykö oudosti, kun toinen tajuaa kuitenkin mistä on kyse. 

Varmaa kuin minä. Mua ei vaan kiinnosta naisten jutut. Ne on lähinnä juoruilua, siunalua ja haaskalintuilua. 😠

Parhaat kaverit on miehiä. Naisten kanss en jaksa vuorovaikuttaa.

Kohtelevatko miehet huonosti rumina pitämiään naisia ja naiset kohtelevat huonosti tai suhtautuvat varautuneesti kauniisiin naisiin?

Oman kokemukseni mukaan pojat kohtelivat minua koulussa törkeästi silloin kun olin vielä ruma ankanpoikanen. Myöhemmin muutuin ihan sieväksi ja siroksi ja poikien kohtelu minua kohtaan muuttui totaalisesti. Naisporukoissa olen kokenut aikuisena aika paljon sekä hiljaista että selvästi ilkeää syrjimistä. En tiedä mistä johtuu.

Kokemusteni perusteella en voisi varmaan luottaa oikein kehenkään sukupuolesta riippumatta. Haluan kuitenkin suhtautua ihmisiin yksilöinä. Minulla on muutamia läheisiä hyviä ystäviä.

Olen muuttunut tuollaiseksi vuosien saatossa. En enää jaksa mitään ylimääräistä draamaa työpaikalla, menen sinne vain tekemään töitä. Muut saavat vapaasti puhua paskaa, en mene siihen mukaan koska se ei tule minulta luonnostaan.

Minulla on aviomies, lemmikkejä, kaksi hyvää ystävää (toinen on homomies jos sillä on merkitystä), hyvät välit sukuuni ja miehen sukuun. Elämä on todella rauhallista ja mukavaa näin.