Järjetön kaipaus 80-luvulle, mielessä jatkuvasti. Muita?
Mietin päivittäin tätä asiaa. Katson elokuvia/sarjoja siltä ajalta ( ja 90-luvulta), luen esim. Valittuja Paloja siltä ajalta, googlaan vanhoja mainoksia, ruokaohjeita, luen vanhoja Anttilan kuvastoja, käyn läpi vanhoja lelujani, käytän pöytäliinoja ym. siltä ajalta jne. En sopeudu tähän nykymenoon, kaikki on niin pinnallista ja kiire koko ajan. En ymmärrä, miten aikuiset ihmiset kehtaavat ottaa itsestään selfieitä huulet törröllään lantio kierossa ja julkaista julkisessa ig:ssä. En ymmärrä mitään tältä ajalta. Voisin painua jonnekin metsämökkiin katselemaan Metsoloita kuvaputkitv:stä ja syömään makkarakeittoa.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Selfiekulttuuriin ja itsensä somessa tyrkyttelyyn ei tarvitse lähteä mukaan.
Ei tarvitsekaan, mutta ei noilta silti voi välttyä.
Mä muutin miehen kotitilalle maalle ja täällä meillä on kuvaputkitelevisio ja kanaviakin näkyy vaan pari. Syödään makkarakeittoa. En nyt tiedä miten auvoisaa tämä on.
Kirjoittelen ystävieni kanssa paperikirjeitä jotka lähetämme tavallisella postilla.
Kai tää on pientä kasarin larppausta joo.
Itse olen syntynyt 70-luvulla ja 80-luku ei ollut pelkästään huoletonta. Moni on kirjoittanut lapsuuden ystäväkirjaani "mitä pelkäät?"-kohtaan "sotaa". Pelättiin myös namusetiä ja kikkelikalleja (itsensäpaljastelijoita).
Vieraiden kyytiin ei saanut mennä. Tsernobylin jälkeen pelättiin syöpää. Mitään kivakouluja ei ollut. Kaikkialla kiusattiin. Kiusaajia oli jopa partioleirillä. Opettajat eivät puuttuneet nyrkkitappeluihin koulun pihalla.
Pelkäsin etten kuulu joukkoon jos mulla ei ole samanlaista vieterimallista avaimenperää kuin muilla. Vanhemmat antoivat joakus luunapin ja hyvä ystäväni sai kotona vyöstä jos ei totellut.
Onneksi olen säästänyt ison pinon 90-luvun käsityölehtiä. Ei ihan auta kasarikaipuuseen mutta sinne päin kuitenkin.
Niissä oli silloin vielä kelvollisia ohjeitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua menneisyyteen kaipaajia. En usko , että oikeasti viihtyisitte jos menisitte aikakoneella. Kyllä nyt vielä voi elää ihan samalla tavalla kuin silloin , mutta ette vain halua.
Kuvaputki-tv:itä voi katsoa yhä ja lankapuhelimella soittaa? Rakennuksia voi poistaa tuosta vaan ja puita lisäillä tilalle?
Eikös lankapuhelinverkko ole jo purettu pois?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen säästänyt ison pinon 90-luvun käsityölehtiä. Ei ihan auta kasarikaipuuseen mutta sinne päin kuitenkin.
Niissä oli silloin vielä kelvollisia ohjeitakin.
Kiitos vinkistä! Taidan etsiä seuraavan kerran kirpparilta vanhoja lehtiä. Voi kun löytäisi jotain vanhoja Kotivinkkiä tai Kodin kuvalehtiä, niitä joita kotona tilattiin.
Olen ajatellut tätä asiaa niin usein, että mielessä on käynyt, että kirjoittaisin tänne aiheesta! Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat. Kaipaan kovasti aikaa ennen internetiä ja älypuhelimia, jolloin ihmiset vielä katsoivat toisiaan silmiin ja puhuivat keskenään.
Miten niin 80-luvulla syntyneet eivät voi muistaa siltä ajalta mitään? Ihmisen muistot alkavat noin kolmen vuoden iästä. Jos on syntynyt vaikkapa vuonna 1981, eikö 80-luvun lopulta pysty muistaa mitään?
Toinen asia; nykyään kun on tylsää, voi lähteä shoppailemaan. Minun lapsuudessani vaatteita ostettiin vain silloin kun niitä tarvitsi ja leluja ym. "turhaa" sai synttäri- ja joululahjoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Elin oman nuoruuden 80-luvulla, mutta en kaipaa lanka ja kolikkopuhelimia. Pidän maailmasta, jossa voin älypuhelimella hoitaa asioita edullisesti suoraan ja nopeasti. Henkinen Suomi oli koko 80-luvun ahdasmielinen ja ankea miten suhtauduttiin ihmisiin, joilla oli erillainen maailmankuva ja asenne. Vaikea ajatella nykyistä hallitusta 80-luvun suomessa. Miten hankalaa oli kaikki elämä pelkän lankapuhelimen kanssa. Ei tule ikävä tuota aikaa näissä asioissa, mutta olihan sillä omat juttunsa joista saa hyviä muisteluja ja unohtumattomia muistoja.
Näillä palvelumaksuilla ohjataan ihmisten käytöstä. Ei sen olisi pakko maksaa sen laskunmaksun siellä pankin tiskillä mutta pankki haluaa mahdollisimman paljon voittoa ja mahdollisimman vähän ihmisiä töihin/käymään siellä konttoreissa. Siivoiksestakin voi vielä vähän nipistää kun vielä lyhennetään aukioloaikaa ja pari konttoria voidaan vielä sulkea. Niin että sen peräkylän Pertin pitää ajaa taksilla 50 kilometriä suuntaansa että saa käteisensä nostettua pankinkonttorista.
Vierailija kirjoitti:
En tajua menneisyyteen kaipaajia. En usko , että oikeasti viihtyisitte jos menisitte aikakoneella. Kyllä nyt vielä voi elää ihan samalla tavalla kuin silloin , mutta ette vain halua.
Huvittavaa, että ihminen joka ei tunne minua, kuvittelee tuntevansa minut paremmin kuin minä itse! :D
Okei, en sitten oikeasti viihtyisi koska sinä, tuntematon ihminen, sanot niin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua menneisyyteen kaipaajia. En usko , että oikeasti viihtyisitte jos menisitte aikakoneella. Kyllä nyt vielä voi elää ihan samalla tavalla kuin silloin , mutta ette vain halua.
Hm... kyllä viihtyisin. Televisiokanavia on nykyään tuhat mutta hyviä ohjelmia tai leffoja ei ole yhtään enempää.
Olet typerä. Älä yritä katsoa niitä kaikkia kanavia tai ohjelmia, vaan katso vain ne, mistä tykkäät. Ihan kuin olisit joku vauva, joka tarvitsee toisen ihmisen päättämään puolestasi ja kaiken päälle vaadit, että muidenkin elämää säädellään.
Jos ennen oli vain kaksi ohjelmaa ja katsoit ne molemmat, nyt sitten valitset tuhannelta kanavalta kaksi ohjelmaa ja katsot ne. Ihan sama lopputulos. Oma vikasi, jos et osaa säädellä tv:n katseluasi tuon vertaa.
Ymmärrän sua! Mä kaipaan sitä iloisuutta ja viattomuutta. Nykyään kaiken pitää olla niin kivenkova, vakavaa, synkkää, väkivaltaista, mustaa ja harmaata.
Ihmiset ovat nykyään kuin kuivia jääpuikkoja, ei heru mitään iloa eikä empatia.
Televisio ja media tuuttaa meille tätä ajatusta että naapuri tai kuka tahansa vastaantulija on se potentiaalinen kirvesmurhaaja tai vähintään raiskaaja.
Vielä 2000 luvulla esim jos autosi hyytyi liikennevaloihin ei mennyt kauaa kun oli joku miesporukka työntämässä sinua siitä sivuun.
Nyt saat istua siinä autossas tien tukkeena tasan niin kauan kun hinausauto saapuu. Vaikka yrität yksin työntää autoa sivuun ei kukaan pysähdy auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen säästänyt ison pinon 90-luvun käsityölehtiä. Ei ihan auta kasarikaipuuseen mutta sinne päin kuitenkin.
Niissä oli silloin vielä kelvollisia ohjeitakin.Kiitos vinkistä! Taidan etsiä seuraavan kerran kirpparilta vanhoja lehtiä. Voi kun löytäisi jotain vanhoja Kotivinkkiä tai Kodin kuvalehtiä, niitä joita kotona tilattiin.
Pikkukylien kirppiksiltä löytää näitä vielä. Ihmiset antaa niputettuina ilmaiseksi. Otan aina mökkiluettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua menneisyyteen kaipaajia. En usko , että oikeasti viihtyisitte jos menisitte aikakoneella. Kyllä nyt vielä voi elää ihan samalla tavalla kuin silloin , mutta ette vain halua.
Hm... kyllä viihtyisin. Televisiokanavia on nykyään tuhat mutta hyviä ohjelmia tai leffoja ei ole yhtään enempää.
Olet typerä. Älä yritä katsoa niitä kaikkia kanavia tai ohjelmia, vaan katso vain ne, mistä tykkäät. Ihan kuin olisit joku vauva, joka tarvitsee toisen ihmisen päättämään puolestasi ja kaiken päälle vaadit, että muidenkin elämää säädellään.
Jos ennen oli vain kaksi ohjelmaa ja katsoit ne molemmat, nyt sitten valitset tuhannelta kanavalta kaksi ohjelmaa ja katsot ne. Ihan sama lopputulos. Oma vikasi, jos et osaa säädellä tv:n katseluasi tuon vertaa.
Katsonkin vain ne hyvät ja sivuutan roskan. Ja kommenttisi on just nimenomaan mikä on vikana nykyajassa: et ymmärtänyt mitä sanoin etkä edes halua, halusit vain huutaa.
Niin eli kaipaatte lapsuuttanne. Oli minullakin huoletonta ja ihanaa ja helppoa ysärillä, kun olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli hienoa kun ei tuhlattu rahaa älypuhelimiin joita ei kaskummaa ollut silloin vielä olemassakaan. Samalla oltiin kuitenkin niin vaatimattomia että osteltiin hienoja stereolaitteita ja viimeistä huutoa olevia televisioita jotka silloin olivat parasta teknologiaa.
Joka aikakautena on muoti muuttunut ja kaivattu uusimpia juttuja.
Olennainen ero on kuitenkin se, että sykli ei ole koskaan ollut näin nopea kuin nykyään. Uusi televisioita ja stereoita ei todellakaan ostettu parin vuoden välein, mikä on ihan yleinen sykli esimerkiksi älylaitteille. Vaatteet kestivät paljon kauemmin (kasari-vintage on yleensä paremmassa kunnossa kuin pari kuukautta vanha nykyrätti), kodinkoneista nyt puhumattakaan.
Jotenkin nykypäivä kiteytyi siihen, että näin ulkomaisella foorumilla vastaavanlaisen nostalgiaketjun, ja joidenkin paheksuvien kirjoittajien mukaan nostalgia menneitä aikoja kohtaan on itsessään valkoista ylivaltaa.
Kiteytyy se hyvin myös noihin tämän ketjun nillittäjiin, jotka väärinymmärtävät kaikkea tahallaan, kun ei ilmeisesti ole muuta tekemistä kuin änkyröidä tänä torstai-iltana herran vuonna 2021.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu vain siitä että olit silloin lapsi/nuori. Mullakin on kova ikävä vuosia 2005-2012 koska elämä tuntui tosiaan silloin onnellisemmalta ja paremmalta kun olin lapsi. Ne jotka oli aikuisia silloin ovat varmaan eri mieltä.
Kyllä sä varmasti voit jostain löytää kuvaputkitelevision ja alkaa larppaamaan kasaria.
Itse synnyin tasan 1990 luvulla. 2000 luvun alkupuoli oli vielä kiva, kodikas ja lämminhenkinen mutta aistin jo silloin 2000 luvun lopussa että maailma muuttui rajusti. Jotenkin digitalisaatio, raha ahneus ja lama. Ihmiset muuttuivat empatiakyvyttömiksi. Alkoi tämä kasvoton tehoyhteiskunta täynnä säästöä.
Vierailija kirjoitti:
Niin eli kaipaatte lapsuuttanne. Oli minullakin huoletonta ja ihanaa ja helppoa ysärillä, kun olin lapsi.
No tästä nyt just ei kuitenkaan ole kyse kuten moni jo sanoikin.
Kyllä sitä pintaliitoa kasarilla oli niillä joilla oli siihen varaa. Muistan miten hävetti kun äiti hommasi mulle jostain naapurista käytetyt sukset kun ei ollut varaa ostaa kaupasta uusia. Pelkäsin että joku huomaa ettei ole ihan uusinta uutta. Ja ihan hyvät sukset oli kuitenkin.