Lue keskustelun säännöt.
Järjetön kaipaus 80-luvulle, mielessä jatkuvasti. Muita?
Ahdistunut nykyhetkestä
18.02.2021 |
Mietin päivittäin tätä asiaa. Katson elokuvia/sarjoja siltä ajalta ( ja 90-luvulta), luen esim. Valittuja Paloja siltä ajalta, googlaan vanhoja mainoksia, ruokaohjeita, luen vanhoja Anttilan kuvastoja, käyn läpi vanhoja lelujani, käytän pöytäliinoja ym. siltä ajalta jne. En sopeudu tähän nykymenoon, kaikki on niin pinnallista ja kiire koko ajan. En ymmärrä, miten aikuiset ihmiset kehtaavat ottaa itsestään selfieitä huulet törröllään lantio kierossa ja julkaista julkisessa ig:ssä. En ymmärrä mitään tältä ajalta. Voisin painua jonnekin metsämökkiin katselemaan Metsoloita kuvaputkitv:stä ja syömään makkarakeittoa.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistelen kaiholla 1980-lukua. Työttömyys oli vajaat neljä prosenttia ja ostovoimaa oli, vaikka teit ihan perusduunarin hommia. Pääsin tuolloin 80-luvun alkupuolella armeijasta päästyäni muuttamaan omaan vuokra-asuntoon ja palkalla pystyi maksamaan vuokrat ja hankkimaan huonekaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Rahaa jäi myös säästöön, kun katsoi vähän tarkemmin, mitä kannatti milloinkin hankkia.
Velaksi silloin eleli koko yhteiskunta. Sitä elosteluanne maksetaan edelleenkin.
Väärin. Suomi oli silloin erittäin varakas yhteiskunta. Pohjolan Japani. Olikohan maailman viidenneksi rikkain maa. Nykyisin eletään velaksi ja tätä "hyvinhointivaltiota" ylläpidetään ja maksetaan velkarahalla. Suomella oli idänkauppaa neuvostoliiton kanssa ja kun neuvostoliitto romahti niin Suomeen tuli lama.
Edelleen johonkin uppoaa nuo valheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistelen kaiholla 1980-lukua. Työttömyys oli vajaat neljä prosenttia ja ostovoimaa oli, vaikka teit ihan perusduunarin hommia. Pääsin tuolloin 80-luvun alkupuolella armeijasta päästyäni muuttamaan omaan vuokra-asuntoon ja palkalla pystyi maksamaan vuokrat ja hankkimaan huonekaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Rahaa jäi myös säästöön, kun katsoi vähän tarkemmin, mitä kannatti milloinkin hankkia.
Velaksi silloin eleli koko yhteiskunta. Sitä elosteluanne maksetaan edelleenkin.[/quot]
No voi olla, mutta työt olivat kuitenkin oikeita töitä jotka tarvitsi tehdä. Nykyään on kaikenlaista heppua ihme nimikkeellä tuottamassa jotain pelkästään digisaastetta. Ja palkkaerot eivät olleet niin typerän suuret. Oli yksi joku Onassis jossain, ja muut oli normaaleja ihmisiä.
Työt oli oikeita mutta palkat about 10x liian suuria. Silloin halveksuttiin vassareita jotka kuitenkin olivat nuo teidän palkkanne onnistuneet puliveivaamaan aivan liian suuriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin aikakoneella kasarille. En katuisi kertaakaan.
Vaikea selittää nykynuorille mikä siinä oli ihanaa. Yritän silti, kompatkaa muut.Oli turvallinen yhteiskulttuuri. Kaikilla oli samat arvot., kaikki katsoivat lauantaitansseja ja soitinmenoja-komediaa, elettiin vaatimattomasti ja kukaan ei pröystäillyt. Rikkaat ei pyrkineet erottautumaan. Kaikkialla oli turvallista, ihmiset auttoi valtavasti toisiaan, naapuriapua, talkoita. Äidit hoisi toisten lapsia kauppreissulla.
Keltä vaan uskalsi lapsi pyytää apua jos eksyi tms hätä tuli. Oli turvallisia saman arvomaailman jakavia epäitsekkäitä ihmisiä.Tehtiin yhteisön eteen paljon ja se yhteisö oli tärkeäpi kuin yksilö. Omat toiveetkin sallittiin mutta yhteisö ehdoilla kuitenkin, uskottiin että yhdellä on hyvä kun kaikilla on hyvä.
Ei ollut pintaliitoa, selfieitä, perseen tyrkkykuvia instassa, vaan oltiin kiinnostuneita sisimmästä, ei ulkoisesta. Tälläytyneitä vähän jopa ihmeteltiin.
Ahkeruus oli hyve ja elo oli jotenkin kiireetöntä ja rauhaisaa, onnellista ja - nyt tulee tärkein - TYYTYVÄISTÄ siihen mitä on. Juuri nyt. Tässä hetkessä.
Mitään tästä ei enää tänä päivänä ole jäljellä. Ei mitään. :(
Älä jauha paskaa. Juppikulttuuri oli huikeana ja kaikkea uutta ja hienoa piti saada vaatimattomaankin torppaan. Elosteltiin ja palkat oli mitoitettu täysin yläkanttiin ja siksi aikapommi nimeltä lama odotti.
Tavallisissa talouksissa kyllä osteltiin jotain uusia stereoita kun oli hyvät ajat, mutta edes jupeilla semmonen kardashiantrump-elostelu ja tyrkytys ja hyväksikäyttö ei ollut vielä tapana. Noin ysärin lopuilla riistäytyi valloilleen minäminä-perseily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin aikakoneella kasarille. En katuisi kertaakaan.
Vaikea selittää nykynuorille mikä siinä oli ihanaa. Yritän silti, kompatkaa muut.Oli turvallinen yhteiskulttuuri. Kaikilla oli samat arvot., kaikki katsoivat lauantaitansseja ja soitinmenoja-komediaa, elettiin vaatimattomasti ja kukaan ei pröystäillyt. Rikkaat ei pyrkineet erottautumaan. Kaikkialla oli turvallista, ihmiset auttoi valtavasti toisiaan, naapuriapua, talkoita. Äidit hoisi toisten lapsia kauppreissulla.
Keltä vaan uskalsi lapsi pyytää apua jos eksyi tms hätä tuli. Oli turvallisia saman arvomaailman jakavia epäitsekkäitä ihmisiä.Tehtiin yhteisön eteen paljon ja se yhteisö oli tärkeäpi kuin yksilö. Omat toiveetkin sallittiin mutta yhteisö ehdoilla kuitenkin, uskottiin että yhdellä on hyvä kun kaikilla on hyvä.
Ei ollut pintaliitoa, selfieitä, perseen tyrkkykuvia instassa, vaan oltiin kiinnostuneita sisimmästä, ei ulkoisesta. Tälläytyneitä vähän jopa ihmeteltiin.
Ahkeruus oli hyve ja elo oli jotenkin kiireetöntä ja rauhaisaa, onnellista ja - nyt tulee tärkein - TYYTYVÄISTÄ siihen mitä on. Juuri nyt. Tässä hetkessä.
Mitään tästä ei enää tänä päivänä ole jäljellä. Ei mitään. :(
Älä jauha paskaa. Juppikulttuuri oli huikeana ja kaikkea uutta ja hienoa piti saada vaatimattomaankin torppaan. Elosteltiin ja palkat oli mitoitettu täysin yläkanttiin ja siksi aikapommi nimeltä lama odotti.
Tavallisissa talouksissa kyllä osteltiin jotain uusia stereoita kun oli hyvät ajat, mutta edes jupeilla semmonen kardashiantrump-elostelu ja tyrkytys ja hyväksikäyttö ei ollut vielä tapana. Noin ysärin lopuilla riistäytyi valloilleen minäminä-perseily.
Oltiin vaatimattomia mutta kuitenkin ostettiin viimeistä huutoa olevia laitteita? Sallinet että vähän nauran sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistelen kaiholla 1980-lukua. Työttömyys oli vajaat neljä prosenttia ja ostovoimaa oli, vaikka teit ihan perusduunarin hommia. Pääsin tuolloin 80-luvun alkupuolella armeijasta päästyäni muuttamaan omaan vuokra-asuntoon ja palkalla pystyi maksamaan vuokrat ja hankkimaan huonekaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Rahaa jäi myös säästöön, kun katsoi vähän tarkemmin, mitä kannatti milloinkin hankkia.
Velaksi silloin eleli koko yhteiskunta. Sitä elosteluanne maksetaan edelleenkin.[/quot]
No voi olla, mutta työt olivat kuitenkin oikeita töitä jotka tarvitsi tehdä. Nykyään on kaikenlaista heppua ihme nimikkeellä tuottamassa jotain pelkästään digisaastetta. Ja palkkaerot eivät olleet niin typerän suuret. Oli yksi joku Onassis jossain, ja muut oli normaaleja ihmisiä.
Työt oli oikeita mutta palkat about 10x liian suuria. Silloin halveksuttiin vassareita jotka kuitenkin olivat nuo teidän palkkanne onnistuneet puliveivaamaan aivan liian suuriksi.
Ei pidä paikkaansa, palkat olivat vielä silloin ok suhteessa elämiskustannuksiin. Nykyään matalat palkat laahaa pahasti perässä.
Ja jankkaus jostain vassareista on niin väsyttävää, älä pilaa tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla oli hienoa kun ei tuhlattu rahaa älypuhelimiin joita ei kaskummaa ollut silloin vielä olemassakaan. Samalla oltiin kuitenkin niin vaatimattomia että osteltiin hienoja stereolaitteita ja viimeistä huutoa olevia televisioita jotka silloin olivat parasta teknologiaa.
Selfiekulttuuriin ja itsensä somessa tyrkyttelyyn ei tarvitse lähteä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistelen kaiholla 1980-lukua. Työttömyys oli vajaat neljä prosenttia ja ostovoimaa oli, vaikka teit ihan perusduunarin hommia. Pääsin tuolloin 80-luvun alkupuolella armeijasta päästyäni muuttamaan omaan vuokra-asuntoon ja palkalla pystyi maksamaan vuokrat ja hankkimaan huonekaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Rahaa jäi myös säästöön, kun katsoi vähän tarkemmin, mitä kannatti milloinkin hankkia.
Velaksi silloin eleli koko yhteiskunta. Sitä elosteluanne maksetaan edelleenkin.
Väärin. Suomi oli silloin erittäin varakas yhteiskunta. Pohjolan Japani. Olikohan maailman viidenneksi rikkain maa. Nykyisin eletään velaksi ja tätä "hyvinhointivaltiota" ylläpidetään ja maksetaan velkarahalla. Suomella oli idänkauppaa neuvostoliiton kanssa ja kun neuvostoliitto romahti niin Suomeen tuli lama.
Edelleen johonkin uppoaa nuo valheet.
Hatusta heitin tuon "viidenneksi". Se olikin 8. rikkain vuonna 1988.
http://itsenaisyys100.fi/kronologia/1988-2/
"Maailmanpankin mukaan Suomi on vuoden 1988 lopussa bruttokansantuotteella mitattuna maailman kahdeksanneksi rikkain maa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistelen kaiholla 1980-lukua. Työttömyys oli vajaat neljä prosenttia ja ostovoimaa oli, vaikka teit ihan perusduunarin hommia. Pääsin tuolloin 80-luvun alkupuolella armeijasta päästyäni muuttamaan omaan vuokra-asuntoon ja palkalla pystyi maksamaan vuokrat ja hankkimaan huonekaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Rahaa jäi myös säästöön, kun katsoi vähän tarkemmin, mitä kannatti milloinkin hankkia.
Velaksi silloin eleli koko yhteiskunta. Sitä elosteluanne maksetaan edelleenkin.[/quot]
No voi olla, mutta työt olivat kuitenkin oikeita töitä jotka tarvitsi tehdä. Nykyään on kaikenlaista heppua ihme nimikkeellä tuottamassa jotain pelkästään digisaastetta. Ja palkkaerot eivät olleet niin typerän suuret. Oli yksi joku Onassis jossain, ja muut oli normaaleja ihmisiä.
Työt oli oikeita mutta palkat about 10x liian suuria. Silloin halveksuttiin vassareita jotka kuitenkin olivat nuo teidän palkkanne onnistuneet puliveivaamaan aivan liian suuriksi.
Ei pidä paikkaansa, palkat olivat vielä silloin ok suhteessa elämiskustannuksiin. Nykyään matalat palkat laahaa pahasti perässä.
Ja jankkaus jostain vassareista on niin väsyttävää, älä pilaa tätä ketjua.
Palkat olivat aivan ylimitoitettuja. Sinun mielestäsi ne varmaan olikin suhteessa sinun suuriin elämiskustannuksiisi ja sait hommattua helvetinmoisen talonmörssärinkin. Ja vassareista mainitsin ihan siksi että niitä te jupit haukuitte 80-luvulla vaikka ne samaiset vassarit olivat niiden ylisuurien palkkojen eteen taistelleet. Te kuoritte kerman päältä ja nyt auotte päätänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tilastollisesti tutkittu että nykyään älykkyysosamäärä on rajusti laskenut ja älykkäimmät ovat 70-luvulla syntyneitä (eli kasarin lapsia). Olen itsekin tähän sakkiin kuuluva ja olen äo 139 (mensa virallinen testi) ja kaksi akateemista tutkintoa.
Vaikka lapsuus oli kurja (siis koti, väkivaltaiset lapsenpieksäjät vanhempina) niin on lasarin ansiota että ponnistin rupusakista menestykseen.
Ensinnäkin koulu oli loistava, tuolloin oikeasti opittiin, ei ollut häirikköjä/erityisoppilaita luokissa, vaatimustaso oli korkea.
Pääsin lukioon ja rahoitin sen kirjat siivoustyöllä (vanhempien mielestä turhuutta) ja yliopistoonkin sitkeästi luin ja pääsin (vanhemmat yritti estää kaikin tavoin, uhkailivat ja kiristivät, vihasivat koulutettuja ”herroja”). Sitkeästi tein rupuduuneja ja rahoitin opinnot.
Olen paljon velkaa suomalaiselle koulujärjestelmälle. Se oli kasarilla mahtava. Enää ei taitaisi onnistua ”luokkaretki” yhteiskuntaluokasta toiseen niin helposti.
Olen syntynyt 90-luvulla, mutta silti minuakin on varsinkin 2010 luvusta eteenpäin alkanut ahdistaa enemmän. Olen aika nuori, mutta somea en paljon käytä ja olen aika pihalla nykyajan tekniikasta ja kaikista muista villityksistä mitä nyt on. Tietysti jokainen nuori on erilainen, mutta kun katson monien yläkoululaistenkin käytöstä yms niin tuntuu kaikki menneen vielä huonompaan suuntaan. Olisin itse mieluusti jäänyt sinne 2000-luvun alkupuolelle. Tietotekniikka on hyvä asia, mutta nykyajan somen kaltaista ilmiötä ei minun puolestani olisi tarvinnut. Vaikeaa silti kirjoittaa, kun ei ole kokenut mitään vanhaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika erikoista, että 80-luvulla syntyneet kaipapatte 80-lvulle. tehän ette tiedä siitä vuosikymmensetä mitään. Pitäisi olla syntynyt 60-luvulla jotta voisi oikeasti kutsua 80-lukua omakseen.
Samaa mieltä kuitenkin nykyajan naisista ja miehistä. Jatkuva itsensä kuvaaminen on naurettavaa.
Ymmärrän sinua täysin, vaikka olenkin itse syntynyt vasta -91! 😄 En luonnollisestikaan osaa kaivata 80-luvun juttuja, mutta tämä Suomen kulttuurin muutos jo oman lapsuuteni ajoilta on suuri! Tämä nykypäivän pikkuasioista mielenpahoittamisen kulttuuri ja vauhkoaminen jostain sukupuolettomuudesta jne ovat itselleni uusia ilmiöitä. Ja ihmettelen itsekin usein että mitä aikuisten ihmisten päässä liikkuu kun julkaistaan itsestä dock face ja -tissityrkkykuvia... Luulisi että parempaakin tekemistä on ja tietävätköhän edes itse että MIKSI he niitä julkaisevat😁
Me muisteltiin kanssa juuri kaverin kanssa kanssa miten hauskaa se oli (2000-luvun alussa) kun laitettiin pulpettiin kavereille pieniä viestilappusia heidän huomaamattaan. Nykyään viestien lähettäminen (puhelimella) on niin helppoa ettei siinä ole enää mitään hauskaa. Monet asiat ovat nykyään niin helppoja toteuttaa, etteivät ne tunnu enää miltään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin aikakoneella kasarille. En katuisi kertaakaan.
Vaikea selittää nykynuorille mikä siinä oli ihanaa. Yritän silti, kompatkaa muut.Oli turvallinen yhteiskulttuuri. Kaikilla oli samat arvot., kaikki katsoivat lauantaitansseja ja soitinmenoja-komediaa, elettiin vaatimattomasti ja kukaan ei pröystäillyt. Rikkaat ei pyrkineet erottautumaan. Kaikkialla oli turvallista, ihmiset auttoi valtavasti toisiaan, naapuriapua, talkoita. Äidit hoisi toisten lapsia kauppreissulla.
Keltä vaan uskalsi lapsi pyytää apua jos eksyi tms hätä tuli. Oli turvallisia saman arvomaailman jakavia epäitsekkäitä ihmisiä.Tehtiin yhteisön eteen paljon ja se yhteisö oli tärkeäpi kuin yksilö. Omat toiveetkin sallittiin mutta yhteisö ehdoilla kuitenkin, uskottiin että yhdellä on hyvä kun kaikilla on hyvä.
Ei ollut pintaliitoa, selfieitä, perseen tyrkkykuvia instassa, vaan oltiin kiinnostuneita sisimmästä, ei ulkoisesta. Tälläytyneitä vähän jopa ihmeteltiin.
Ahkeruus oli hyve ja elo oli jotenkin kiireetöntä ja rauhaisaa, onnellista ja - nyt tulee tärkein - TYYTYVÄISTÄ siihen mitä on. Juuri nyt. Tässä hetkessä.
Mitään tästä ei enää tänä päivänä ole jäljellä. Ei mitään. :(
Älä jauha paskaa. Juppikulttuuri oli huikeana ja kaikkea uutta ja hienoa piti saada vaatimattomaankin torppaan. Elosteltiin ja palkat oli mitoitettu täysin yläkanttiin ja siksi aikapommi nimeltä lama odotti.
Tavallisissa talouksissa kyllä osteltiin jotain uusia stereoita kun oli hyvät ajat, mutta edes jupeilla semmonen kardashiantrump-elostelu ja tyrkytys ja hyväksikäyttö ei ollut vielä tapana. Noin ysärin lopuilla riistäytyi valloilleen minäminä-perseily.
2000-luvun alku oli vielä kohtuu hyvää aikaa. Nokia ym. Tulevaisuuden uskoa, että Suomi pystyy mihin vaan. Joskus 2010-luvun puolella sitten tuli itsensä tyrkytys ja elostelu, itsensä jatkuva esittely.
Maailma olisi parempi paikka ilman somea. Se on tehnyt ihmsisitä häiriintyneitä ja sairaita. loukkaantujia, mielensäpahoittajia, aggressiivisia raivoajia, vihapuheen harrastajia, provosoijia, uhkailijoita, kuplassa eläviä yhden totuuden omaksujia, suvaitsemattomia, toisille raivoavia ja riehuvia... hyi helvetti.
Nykyaika on aivan sairas. Ja jokainen narsistinen pölvästi luulee olevansa maapallon tärkein ihminen. Koska minäminäminä!
Vierailija kirjoitti:
On aika erikoista, että 80-luvulla syntyneet kaipapatte 80-lvulle. tehän ette tiedä siitä vuosikymmensetä mitään. Pitäisi olla syntynyt 60-luvulla jotta voisi oikeasti kutsua 80-lukua omakseen.
Samaa mieltä kuitenkin nykyajan naisista ja miehistä. Jatkuva itsensä kuvaaminen on naurettavaa.
Jos nyt olisit lukenut niin olimme kasarilla LAPSIA. Eli syntyneet 70-luvulla!
Ennen oli ketjukirjeitä, salakielikirjeitä, kaverikiertokirjeitä, värssyvihkoja jota kierrätettiin kavereilla. Niihin kirjoitettiin hassuja juttuja.
Esim;
”Luokan istumajärjestys:
Anna
Aina
Ilta
Rauha
Kai
Kille
Ensi
Lempi
Ville”
Ihanaa ja nostalgista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistelen kaiholla 1980-lukua. Työttömyys oli vajaat neljä prosenttia ja ostovoimaa oli, vaikka teit ihan perusduunarin hommia. Pääsin tuolloin 80-luvun alkupuolella armeijasta päästyäni muuttamaan omaan vuokra-asuntoon ja palkalla pystyi maksamaan vuokrat ja hankkimaan huonekaluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Rahaa jäi myös säästöön, kun katsoi vähän tarkemmin, mitä kannatti milloinkin hankkia.
Velaksi silloin eleli koko yhteiskunta. Sitä elosteluanne maksetaan edelleenkin.[/quot]
No voi olla, mutta työt olivat kuitenkin oikeita töitä jotka tarvitsi tehdä. Nykyään on kaikenlaista heppua ihme nimikkeellä tuottamassa jotain pelkästään digisaastetta. Ja palkkaerot eivät olleet niin typerän suuret. Oli yksi joku Onassis jossain, ja muut oli normaaleja ihmisiä.
Työt oli oikeita mutta palkat about 10x liian suuria. Silloin halveksuttiin vassareita jotka kuitenkin olivat nuo teidän palkkanne onnistuneet puliveivaamaan aivan liian suuriksi.
Ei pidä paikkaansa, palkat olivat vielä silloin ok suhteessa elämiskustannuksiin. Nykyään matalat palkat laahaa pahasti perässä.
Ja jankkaus jostain vassareista on niin väsyttävää, älä pilaa tätä ketjua.
Palkat olivat aivan ylimitoitettuja. Sinun mielestäsi ne varmaan olikin suhteessa sinun suuriin elämiskustannuksiisi ja sait hommattua helvetinmoisen talonmörssärinkin. Ja vassareista mainitsin ihan siksi että niitä te jupit haukuitte 80-luvulla vaikka ne samaiset vassarit olivat niiden ylisuurien palkkojen eteen taistelleet. Te kuoritte kerman päältä ja nyt auotte päätänne.
Oletpa huonolla tuulella tänään.
Lähdenkin tästä lukemaan kasarin Kotiliesi-kokoelmaani, heippa, oli oikein hauska ketju tähän asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua menneisyyteen kaipaajia. En usko , että oikeasti viihtyisitte jos menisitte aikakoneella. Kyllä nyt vielä voi elää ihan samalla tavalla kuin silloin , mutta ette vain halua.
Kuvaputki-tv:itä voi katsoa yhä ja lankapuhelimella soittaa? Rakennuksia voi poistaa tuosta vaan ja puita lisäillä tilalle?
Kyllä voi. Tosin ennenkin vaadittiin purkulupa.
Lankapuhelimeen saa gsm-adapterin.
Väärin. Suomi oli silloin erittäin varakas yhteiskunta. Pohjolan Japani. Olikohan maailman viidenneksi rikkain maa. Nykyisin eletään velaksi ja tätä "hyvinhointivaltiota" ylläpidetään ja maksetaan velkarahalla. Suomella oli idänkauppaa neuvostoliiton kanssa ja kun neuvostoliitto romahti niin Suomeen tuli lama.