Lue keskustelun säännöt.
Järjetön kaipaus 80-luvulle, mielessä jatkuvasti. Muita?
Ahdistunut nykyhetkestä
18.02.2021 |
Mietin päivittäin tätä asiaa. Katson elokuvia/sarjoja siltä ajalta ( ja 90-luvulta), luen esim. Valittuja Paloja siltä ajalta, googlaan vanhoja mainoksia, ruokaohjeita, luen vanhoja Anttilan kuvastoja, käyn läpi vanhoja lelujani, käytän pöytäliinoja ym. siltä ajalta jne. En sopeudu tähän nykymenoon, kaikki on niin pinnallista ja kiire koko ajan. En ymmärrä, miten aikuiset ihmiset kehtaavat ottaa itsestään selfieitä huulet törröllään lantio kierossa ja julkaista julkisessa ig:ssä. En ymmärrä mitään tältä ajalta. Voisin painua jonnekin metsämökkiin katselemaan Metsoloita kuvaputkitv:stä ja syömään makkarakeittoa.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kaikki oli paremmin koska YYA ja hyvät idänsuhteet.
Ei ollut hyvät idän suhteet, idari. Kasarilla halveksittiin r y s s i ä like never before. Eikä se ollut läsnä elämässä juuri mitenkään, koska oli niin siellä kommarien hallussa ja ihmisiä ei päästetty sieltä ulkomaille, jota saattoi pitää ehkä sen maailman ajan vammaisimpana tekona. Verrattuna vapaaseen länteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua menneisyyteen kaipaajia. En usko , että oikeasti viihtyisitte jos menisitte aikakoneella. Kyllä nyt vielä voi elää ihan samalla tavalla kuin silloin , mutta ette vain halua.
Ei köyhille anneta pk-seudulla mahdollisuutta elää ilman n-sanoja.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten rakennusten määrä vaikuttaa Ap:n onnellisuuteen. Jätä kännykkä ja mene hyvä ihminen mökille Metsolaa putkena tuijottaen. Tie on vapaa ilolle!
Kenen mökille minä menen?
Ei niitä kukaan talvisin valvo, sinne vaan.
Aloittaja kirjoitti:
Ihania kommentteja suurimmalla osalla! Jotenkin lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa.
Tuota valokuvausasiaa olen myös miettinyt. Ennen otettiin kuvia muista ihmisistä, luonnosta, lomareissuilta, synttärivieraista... Nykyään kuvataan vain itseä. Se tuntuu jotenkin omituiselta. Itse ainakin haluan muistoja muista, en omista kasvoistani.
Mies astui kuun pinnalle, otti muutaman kuvan - teini meni vessaan otti itsestään 35 kuvaa.
Uskomatonta miten alas rima on voinutkaan laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olit silloin? Mikä elämäntilanne? Sitä sinä ikävöit.
Olen eri mutta en ikävöi elämäntilannettani mitenkään erikoisesti vaan just sitä maailmaa ennen somea ja kaikkea siihen liittyvää narsistista tyrkyttelyä. Maapallo tuntuu niin pieneltä ja kaikin puolin saastuneelta nykyään. Ennen uneksi että lähtee pikkukylästä maailmalle, nyt ei voi uneksia kuin että pääsee tältä pallolta ehkä Marsiin joka ei niin hirveän monipuoliselta vaikuta, ja ne samat julkkislärvit tunkee sinnekin. Ja niin edelleen.
Tsernobyl -80-luvulla, saastuneempi maailma oli.monin tavoin. Ei kierrätystä, huonompi jätevesien käsittely...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin aikakoneella kasarille. En katuisi kertaakaan.
Vaikea selittää nykynuorille mikä siinä oli ihanaa. Yritän silti, kompatkaa muut.Oli turvallinen yhteiskulttuuri. Kaikilla oli samat arvot., kaikki katsoivat lauantaitansseja ja soitinmenoja-komediaa, elettiin vaatimattomasti ja kukaan ei pröystäillyt. Rikkaat ei pyrkineet erottautumaan. Kaikkialla oli turvallista, ihmiset auttoi valtavasti toisiaan, naapuriapua, talkoita. Äidit hoisi toisten lapsia kauppreissulla.
Keltä vaan uskalsi lapsi pyytää apua jos eksyi tms hätä tuli. Oli turvallisia saman arvomaailman jakavia epäitsekkäitä ihmisiä.Tehtiin yhteisön eteen paljon ja se yhteisö oli tärkeäpi kuin yksilö. Omat toiveetkin sallittiin mutta yhteisö ehdoilla kuitenkin, uskottiin että yhdellä on hyvä kun kaikilla on hyvä.
Ei ollut pintaliitoa, selfieitä, perseen tyrkkykuvia instassa, vaan oltiin kiinnostuneita sisimmästä, ei ulkoisesta. Tälläytyneitä vähän jopa ihmeteltiin.
Ahkeruus oli hyve ja elo oli jotenkin kiireetöntä ja rauhaisaa, onnellista ja - nyt tulee tärkein - TYYTYVÄISTÄ siihen mitä on. Juuri nyt. Tässä hetkessä.
Mitään tästä ei enää tänä päivänä ole jäljellä. Ei mitään. :(
Älä jauha paskaa. Juppikulttuuri oli huikeana ja kaikkea uutta ja hienoa piti saada vaatimattomaankin torppaan. Elosteltiin ja palkat oli mitoitettu täysin yläkanttiin ja siksi aikapommi nimeltä lama odotti.
ja nyt istutaan kotona kun palkat on niin pienet, ettei niillä elä, näin sitä mennään äärilaidasta toiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin eli kaipaatte lapsuuttanne. Oli minullakin huoletonta ja ihanaa ja helppoa ysärillä, kun olin lapsi.
Ei, emme kaipaa lapsuuttamme, siis lapsuuden kotia ja kotielämää. Mullakin oli hirveät vanhemmat ja kamala lapsuus.
Mutta lapsuuden kodin hirveydet paikkasi ohana yhteiskunta ja ihmiset. Ne opettajat jotka tuki ja kannusti ja joiden ansiosta kouluttauduin pitkälle. Ne naapurit jotka ottivat mua kylään ja antoivat tuoretta pullaa. Se turvallinen yhteiskunta missä oli kiva liikkua ja ulkoilla vaill pelkoa. Se lämminhenkinen yhteisö ja välittäminen jota toiset ihmiset tosilleen antoi.Silloin olisi ollut anteeksiantamattonman pöyristyttävää tahallaan loukata tai satuttaa toista, samoin se että keskustelussa tiuskii rai ilkeilee.
Lukekaapa nyt av:ta, joka ketjussa aloittaja haukutaan, ilkutaan, vi*tuillaan ja olleen uskomattoman ilkeitä. Tätä ei ollut ollenkaan 80-luvulla sillä toista ihmistä, vierastakin, kunnioitettuiin.Ei ollut ihmisvihaa vaan lämmin arvostus toista kohtaan. Ei kävelty kaupungilla päin, ei tuupittu kassajonossa ostoskärryllä jalkoihin, ei tönitty tai etuiltu, oltiin aina kohteliaita ja kunnioitettiin toista.
Hyvin huomaa että osa tän ketjun nuorista ei tajua ollenkaan millaista ennen oli. Heille on vain nykyaika ja kyynärpää-puskemisen kulttuuri. He ei osaa vaatia tai arvostaa muuta kun eivät tiedä muusta.
Mutta me tiedetään. Ja ihan todistetun mahdollista on elää toisin kuin nykyään, toisenlaisilla arvoilla, toisellalailla käyttäytyen.
Voi voi, olet elänyt suojattua elämää. Paljon tahallisia loukkauksia kuulin -80-luvulla koulukiusattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin aikakoneella kasarille. En katuisi kertaakaan.
Vaikea selittää nykynuorille mikä siinä oli ihanaa. Yritän silti, kompatkaa muut.Oli turvallinen yhteiskulttuuri. Kaikilla oli samat arvot., kaikki katsoivat lauantaitansseja ja soitinmenoja-komediaa, elettiin vaatimattomasti ja kukaan ei pröystäillyt. Rikkaat ei pyrkineet erottautumaan. Kaikkialla oli turvallista, ihmiset auttoi valtavasti toisiaan, naapuriapua, talkoita. Äidit hoisi toisten lapsia kauppreissulla.
Keltä vaan uskalsi lapsi pyytää apua jos eksyi tms hätä tuli. Oli turvallisia saman arvomaailman jakavia epäitsekkäitä ihmisiä.Tehtiin yhteisön eteen paljon ja se yhteisö oli tärkeäpi kuin yksilö. Omat toiveetkin sallittiin mutta yhteisö ehdoilla kuitenkin, uskottiin että yhdellä on hyvä kun kaikilla on hyvä.
Ei ollut pintaliitoa, selfieitä, perseen tyrkkykuvia instassa, vaan oltiin kiinnostuneita sisimmästä, ei ulkoisesta. Tälläytyneitä vähän jopa ihmeteltiin.
Ahkeruus oli hyve ja elo oli jotenkin kiireetöntä ja rauhaisaa, onnellista ja - nyt tulee tärkein - TYYTYVÄISTÄ siihen mitä on. Juuri nyt. Tässä hetkessä.
Mitään tästä ei enää tänä päivänä ole jäljellä. Ei mitään. :(
Älä jauha paskaa. Juppikulttuuri oli huikeana ja kaikkea uutta ja hienoa piti saada vaatimattomaankin torppaan. Elosteltiin ja palkat oli mitoitettu täysin yläkanttiin ja siksi aikapommi nimeltä lama odotti.
Neuvostoliiton hajoaminen sen aiheutti eikä mitkään liian hyvät palkat.
Palkkoja voisi nostaa reilusti niin ei tarvitsisi istua kotona ja saisi edes jossain määrin jäkevän elintason työpaikastaan riippumatta, nythän pitää silti elää tukien varassa vaikka kävisi töissäkin, joten ei ihme, että moni on jo luopunut ajatuksesta ja yhä useampi lopettaa työn kokonaan.
Siihen aikaan raiskaus oli "poikien leikkiä" ja "tytöille vaan sattuu".
En kaipaa kasaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä olen alkanut kaivata 70-lukua. Kaikki oli silloin yksinkertaisempaa, vaikka köyhempää olikin. Perusasiat olivat kunniassaan, ja omavaraisuus oli hyvällä tasolla. Ruoka simppeliä, mutta luomua. Ehkä tämä on vain merkki siitä, että olen tullut vanhaksi.
Lapsuuden keväinä 80-luvulla aina odotti, että maa sulaa ja pääsee tekemään kevät puroja ja ajelemaan pyörällä pihalla. Ulkona leikittiin talvellakin pimeässä ja kovassa pakkasessa. Sisällä sitten alkoi pistelemään varpaita. Ei ollut mulla eikä monella muullakaan silloin Commorore-64 yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet asiat yhteiskunnassa olivat paremmin 80-luvulla, esim. hyvät perusarvot olivat aika lailla valtavirtaa kulttuurissamme vielä silloin.
Toisaalta oli muita asioita, joiden vuoksi en kaipaa 80-luvulle: alkoholia käytettiin runsaasti, väkivaltaisuus ja öykkäröinti julkisilla paikoilla oli yleisempää, oli uudenlaista pintaliitoa ja materialismia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Voi kyllä! Luin just vuoden 1988 Suosikkeja jotka löysin mökiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olit silloin? Mikä elämäntilanne? Sitä sinä ikävöit.
Silloin oli paljon suurempi vapaus yhteiskunnassa. Ei ollut digitaalista eikä muutakaan kyttäystä.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan raiskaus oli "poikien leikkiä" ja "tytöille vaan sattuu".
En kaipaa kasaria.
Muistan, että jossain 80-luvun lopun Me Kaks- ja Sinä Minä -lehdissä novelleissa oli tosi hurjaa menoa. Heiluttiin kännissä ja hups vaan tultiin raiskatuiksi, mutta oli se niin ihanaa. Samaten koulussa pitivät valtaa ne kovimmat tyypit, nykyisin "hikeillä" on omat piirinsä ja voi vaikka käyttää kynsilakkaa, vaikka olisi "hikke", toisin kuin omina aikoinani. Vaikka nykyajassakin on omat ongelmansa, kyllä ainakin lasteni yläkoulu on lähinnä kuin pyhäkoulu omiin aikoihini verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan raiskaus oli "poikien leikkiä" ja "tytöille vaan sattuu".
En kaipaa kasaria.Muistan, että jossain 80-luvun lopun Me Kaks- ja Sinä Minä -lehdissä novelleissa oli tosi hurjaa menoa. Heiluttiin kännissä ja hups vaan tultiin raiskatuiksi, mutta oli se niin ihanaa. Samaten koulussa pitivät valtaa ne kovimmat tyypit, nykyisin "hikeillä" on omat piirinsä ja voi vaikka käyttää kynsilakkaa, vaikka olisi "hikke", toisin kuin omina aikoinani. Vaikka nykyajassakin on omat ongelmansa, kyllä ainakin lasteni yläkoulu on lähinnä kuin pyhäkoulu omiin aikoihini verrattuna.
Aamen tälle pyhäkouluvertaukselle.
80-ja 90-lukujen koulumaailma oli varsinainen eläintarha.
Omat teinini ja heidön kaverinsa ovat sata kertaa fiksumpia kuin itse ja kaverini olimme aikoinamme 80-ja 90-luvun taitteessa.
Todellakin nykyinen yläkoulu on pyhäkoulu siihen eläintarhaan verrattuna, jossa itse kävin koulua.
Mietin aina välillä mitähän niistä pahimmista tapauksista sitten aikanaan tuli ja toisaalta olen helpottunut, että asun satojen kilometrien päässä vanhasta kotikaupungista, enkä näiden 'sankareiden' elämästä enää tiedä mitään.
Mitäkö kaipaan 80 luvulta.
Sitä yhtä pitkää, vaaleaa, hymyilevää pojankloppia joka pyöritti minut loppuelämäkseni pikkurillinsä ympärille.
Mulla oli myös kaikki kasarilla paremmin ja ennenkaikkea perusturvallisuudentunne parempi. Enkä viittaa nyt sotaan, viittaan ennemminkin 90-luvun lamaan. Siihen, miten kulissit (joiden oli olettanut olevan totta) ympärillä sortuivat. Miten luulin KAIKKIEN ihmisten voivan hyvin, olevan onnellisia ja ajattelevan, että he kykenevät mihin tahansa, vaihtuikin 90-luvun alussa kurjuuden ymmärtämiseen, seuraamiseen ja näkemiseen, vaikka oma tilanne onkin aina ollut turvallinen. Tosin itsekin masennuin 90-luvun alussa, mutta syyt olivat ennemminkin henkilökohtaiset, eivät niinkään liittyneet lamaan.
Mutta en koe, että elämä on turvassa, jos se on muille pahaa.
Lapsuus ja nuoruus, voi ah! Ja varsinkin kasarilla, oli kyllä superihanaa aikaa. +++++
En aktiivisesti jaksa kaivata kasarille, henkisesti minusta maailma on onneksi kuitenkin mennyt eteenpäin. Eikä sitä lapsuutta ja nuoruutta, jonka silloin koin, enää ole. Minulle tärkeimpiä asioita silloin olivat musiikki, pop- ja rock-tähdet ja ratsastus ja musiikin avulla kasari ei ole koskaan poistunut elämästäni. Joskin kuuntelen myös aika paljon 90-luvun musiikkia tai 60-70-lukujenkin.