Lue keskustelun säännöt.
Olen vihainen, koska masennusta ei osata vieläkään hoitaa.
18.02.2021 |
Minulla on ollut masennuskausia lapsesta asti ja on kokeiltu lääkkeitä ja terapioita. Niistä ei ole ollut minkään valtakunnan apua. Monta kertaa on joutunut vakuuttelemaan, että olen ihan oikeasti masentunut. Tuntuu, ettei mitään apua ole mistään, eikä ketään kiinnosta. Masennuslääkkeet on vihonviimeistä paskaa, ne pilaa elämän lopullisesti. Ei siinä sumussa ja sivuvaikutusten suossa olo koskaan parane. Terapia on ihan turhaa lässytystä.
Masennusta varmaan tutkitaan paljonkin, kun se on niin yleinen, mutta hoitoa ei todellisuudessa ole olemassakaan.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Echard Tolle: Power of now - suosituin arvostelu GoodReadissa. Itse jättäisin kyseisen läpyskän hyllyyn.
”Recommends it for: No One
There is no nice way to say this. I hated this book with a fiery passion. It did not make me feel at peace. Rather, it made me want to chew off my arm. I bet if we asked Eckhart Tolle why I felt that way, he'd say that I wasn't really listening to his message.My problems with the book were as follows. First off, the tone of the book was extremely condescending. Written in a question/answer format, many of the answers started out with "You're not really listening" or "You don't understand what I'm saying." Way to kick someone when they're down, dude. Secondly, I felt that he frequently took philosophy and other spiritual messages and twisted them to fit his needs.
Basically, he wants people to stop thinking so much. I get the idea that as a culture we over-analyze and whatnot, but his message was basically to stop thinking all together. Sorry Eckhart, but not all of us can wander around for years at a time, sleeping on park benches in a state of euphoria.
Also, have you seen his picture on the back of the book? He looks like just the sort of guy who is plotting to take over the world. He wants us to stop thinking for ourselves so that he can think for us!
Sorry, back to reality. Basically, I didn't feel like this book offered any real direction or advice to those who seek it”
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Niimpä juuri, yritetään väkipakolla löytää se kaikista negativiisin kritiikki. Olisiko kannattunut lukea myös niitä positiivia arvosteluja? Esim Amazonin sivuilla on 23,710 arvostelua kirjasta ja 76% lukijoista on antanut viisi tähteä ja 12% neljä tähteä.
Masennuksen määrittelevä tekijä on kykenemättömyys positiivisiin tunnetiloihin ja sinä kysyt miksi kroonista masennusta koskevassa keskustelussa ei kyetä näkemään positiivisia näkökulmia. Tavallaan ap:n vihaisuus siitä ettei masennusta osata hoitaa (ts hoideta niin että paranee) on oikeassa, jos ei edes ymmärretä mitä masennus on.
Tätä vielä sotkee se että fyysinen uupumus, väsymys, anemia ynnä muu diagnosoidaan masennukseksi, jolloin jokainen uupunut ylisuorittaja voi kertoa masentuneille että positiivinen ajattelu on itsestä kiinni kun hekin pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Echard Tolle: Power of now - suosituin arvostelu GoodReadissa. Itse jättäisin kyseisen läpyskän hyllyyn.
”Recommends it for: No One
There is no nice way to say this. I hated this book with a fiery passion. It did not make me feel at peace. Rather, it made me want to chew off my arm. I bet if we asked Eckhart Tolle why I felt that way, he'd say that I wasn't really listening to his message.My problems with the book were as follows. First off, the tone of the book was extremely condescending. Written in a question/answer format, many of the answers started out with "You're not really listening" or "You don't understand what I'm saying." Way to kick someone when they're down, dude. Secondly, I felt that he frequently took philosophy and other spiritual messages and twisted them to fit his needs.
Basically, he wants people to stop thinking so much. I get the idea that as a culture we over-analyze and whatnot, but his message was basically to stop thinking all together. Sorry Eckhart, but not all of us can wander around for years at a time, sleeping on park benches in a state of euphoria.
Also, have you seen his picture on the back of the book? He looks like just the sort of guy who is plotting to take over the world. He wants us to stop thinking for ourselves so that he can think for us!
Sorry, back to reality. Basically, I didn't feel like this book offered any real direction or advice to those who seek it”
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Hienosti ignoorasit muun kritiikin ja keskityit vain tuohon kuva-kohtaan (mikä näytti olevan huumoria).
Onko mielestäsi vaan hauskaa huumoria ja sopivaa arvostella kirjan laatua kirjailijan ulkonäön perusteella? Minusta tuo kohta kertoi ihan tarpeeksi tämän arvostelijan persoonasta ja siitä, millaiset ihmiset tykkäävät tästä arvostelusta. En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta en kyllä tätä arvostelua pitäisi minään auktoriteettina kirjan laadun suhteen. Mutta kivempihan se on vaan nauraa mukana, että "Kattokaa nyt tota kirjailijaakin, hahaa, en varmasti lue!"
Miksi yhä keskityt vaan siihen kuvakohtaan, etkä mihinkään muuhun mistä tuo arvostelija puhui?
Ihmiset todennäköisesti tykkäävät kommentista sen takia, koska hän oikeasti kritisoi kirjaa ja sitä, miten se on kirjoitettu. Tuo huumorilause on vasta heitetty kritiikin loppuosassa.
Luepa eka kommenttini, summaan siinä koko arvostelua, kun totean, että arvostelun kirjoittaja vaikuttaa ihmiseltä, joka ei halua ottaa vastaan mitään uusia ajatusmalleja jne. "Huumorilause" on piste iin päälle tämän arvostelun sisällön ja laadun kannalta. Fiksu ja asiallinen ihminen ei alennu dissaamaan henkilön ulkonäköä, varsinkaan jos on tarkoitus arvioida henkilön teosta. Jos olet asiasta eri mieltä, niin onneksi ei tunneta!
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias, koko aikuisikäni masennuskausia on tullut ja mennyt. Minulla on myös ahdistusta, bulimia ja pahimpina kausina vainoharhaisuutta. Olen ollut kolme kertaa myös osastohoidossa.
Itselleni suurin ahaa-elämys on ollut tajuta se, että masennus ei ole luonnonvoima, jonka vietävänä vain olen. Oikeasti pystyn itse tekemään paljon mielenterveyteni eteen. 1) syön lääkitystä pienellä annoksella koko ajan, tarvittaessa itsekin nostan sitä, jos alkaa turha tietynlaista irrationaalista ajattelua. 2) säännöllinen elämänrytmi, kuin pikkulapsilla. Eli nukkumaan aikaisin, ylös samaan aikaan, säännölliset terveelliset ruokailut. 3) päivittäinen ulkoilu 4) liikunta 5)alkoholin välttäminen 6) somettamisen ja netissä notkumisen tietoinen vähentäminen 7) sosiaalisten suhteiden tietoinen ylläpito jne. 8)oman voinnin tietoinen seuranta:mistä väsyn liikaa, mitä kannattaa välttää, mitä vähentää, säännöllinen uni tärkein
Näitä ei tietenkään pysty tekemään silloin, kun on masentunut. Idea onkin juuri siinä, että sitä työtä tehdään silloin, kun voidaan hyvin! Aidosti omalla toiminnalla suuri osa ihmisistä voi vähentää/lieventää masennuskausia. Olen hyväksynyt sen, että minulla on krooninen sairaus eli masennus. Mutta ei se mikään luonnonvoima ole, johon en itse voisi yhtään vaikuttaa.
Ja minulla ei siis todellakaan ole ollut lievää masennusta, vaan takana on ollut kolme osastojaksoa, joista pisin 6 kk. Olen ollut pitkiä aikoja täysin eristyksissä kotonani, maannut paskasissa lakanoissa, enkä ole peseytynyt ja asunnossa on ollut roskia ja homeisia astioita. Jne. Nykyisin olen täysaikaisessa työssä ja viimeisimmästä pahasta jaksosta on viitisen nelisen vuotta. Lieviä tulee muutama kerta vuodessa
Tässä on järkevää puhetta. Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin. Mutta useimmissa sairauksissa sairastunut pystyy itse tietoisilla valinnoillaan helpottamaan oloaan ja ehkäisemään sairauden pahenemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Jos AP:n mielestä jo terapia on turhaa lässytystä, niin tämä kirja on sitä satakertaisesti. Arvostelu on ihan aiheesta saanut eniten tykkäyksiä GoodReadissa, eikä sillä ole mitään tekemistä tuon kuvahuomautuksen kanssa.
Jos ottaa valmiiksi asenteen, että kaikki on lässytystä ja mikään ei kuitenkaan auta niin todennäköisesti mikään ei sillon myöskään tule auttamaan. Toki kaikki ei sovi kaikille, mutta negatiivisella elämänasenteella on suora yhteys ihmisen masennukseen. Se keino mikä masennuksesta paranemiseen sopii parhaiten juuri sinulle löytyy nimenomaan avoimesti kokeilemalla montaa eri vaihtoehtoa ennen kuin tyrmää nämä täysin.
En ole AP, mutta kärsin kroonisesta masennuksesta ja koen terapian auttavan. Itse Tollen kirjan lukeneena sanoisin, että se auttaa masennukseen yhtä paljon, kuin raamattu, eli ei pätkääkään. Kirja on juuri arvostelun mukaista tylsää ympäripyöreää lässytystä. Paljon hyödyllisempi teos on esimerkiksi Russ Harrisin kirjoittama Onnellisuusansa. Miksi tätä Tollea pitää väkisin pakottaa, kun moni ei kyseistä tekelettä ei ole edes lukenut? Kunnon lahkomeininkiä.
En tyrkytä kirjaa kenellekään, en vain pidä tuota suosituinta arvostelua niin laadukkaana, että vetäisin sen perusteella johtopäätöksiä kyseisestä teoksesta. Jengi tuijottaa huonoa ja asiatonta arvostelua mieluummin, kuin tutustuu itse teokseen tai edes asiallisempiin arvosteluihin teoksesta, onnea vaan!
Vierailija kirjoitti:
Masennus on seuraus, ei syy. Ensin on jokin asia pielessä ja sitten se kasvaa niin suureksi, että masennuksen suojaava tila asettuu päälle. Elämänhallintaa, itsetuntoa ja omaa hyvinvointia pitäisi pyrkiä edistämään. Lääkkeet(huumeet, pillerit, alkoholi) pitävät vain oireet poissa, eivät poista ongelmaa.
Juurikin näin. Että terapia ja ”turha lässytys” olisi apu. Itse pitäisi lähteä kyseenalaistamaan omaa lapsuutta, sieltä se taitaa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On ollut kausia lapsesta asti, kokeiltu lääkkeitä ja terapioita, lääkkeet on paskaa, terapia turhaa".
Kuinka pitkään ja sitkeästi olet lääkkeitä ja terapiaa kokeillut vai oletko lopettanut muutaman kuukauden kuluessa?
Sulla kuitenkin on parempiakin kausia, mikä on ollut elämäntilanne silloin? Oletko ollut lääkitty vai ilman?
Oletko jaksanut sitoutua terapiaan ja lääkitykseen?
Jos kaikki tarjottu apu on turhaa, niin kuinka sua tulisi auttaa? Mitä itse teet asioiden eteen?Terapia ja lääkitys on oljenkorsi ja apukeinoja, lopoukädessä vastuu on sulla. Sun myös tulisi auttaa terapeuttia auttamaan sua, eli kertoa mitä terapialta kaipaat, kuinka sua omasta mielestäsi tulisi auttaa.
Kuulostat hoitovastaiselta.Musta on outoa puhua hoitovastaisuudesta sillon kun hoidettavaan vaivaan saattaa kuulua aloitekyvyttömys, motivaation puute, keskittymiskyvyttömyys, huono itseohjautuvuus, pettyneisyys, aggressio yms. Vähän kun sanoisi jalattomalle että hoidetaan heti kun juokset tänne, muuten ei voida todellakaan auttaa ja syytellään päälle.
Ihan hyviä pointteja. Hoito ei auta, jos ei edes halua sen auttavan.
Olen itse ollut vaikeasti masentunut ja itsetuhoinen, elämä oli neljän seinän sisällä paniikkikohtauksia saaden jatkuvaa itkua ja ahdistusta. Joissain vaiheessa sain tarpeekseni ja päätin että tää sairaus ei koko mun loppuelämää pilaa, mä en stana anna elämääni sen käsiin, joskus vielä voitan sen. Hain apua ja päätin että sitoudun siihen, vaikka se ei aina tuntuisi miellyttävältä ja välillä tulisi takapakkia. En vaan suostu antamaan elämääni sille, se on tuhonnut jo liikaa. Pieniä asioita ja sitkeästi eteenpäin, enkä vertaa itseäni muihin yhtään. Lopulta sain toimivan lääkityksen kun jota söin pitkään ja lopetin terapiankin.
Näin jälkeenpäin kun mietin, niin terapiaa olisi pitänyt jatkaa vaikka olo olikin parempi ja koin sen turhaksi, se olisi ehkä ehkäissyt myöhempiä huonoja kausia.
Lääkkeet, terapia ja itsehoito ovat lienee ainoat hoitokeinot. Jos mikään ei toimi niin kenen vastuulla se muka on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Echard Tolle: Power of now - suosituin arvostelu GoodReadissa. Itse jättäisin kyseisen läpyskän hyllyyn.
”Recommends it for: No One
There is no nice way to say this. I hated this book with a fiery passion. It did not make me feel at peace. Rather, it made me want to chew off my arm. I bet if we asked Eckhart Tolle why I felt that way, he'd say that I wasn't really listening to his message.My problems with the book were as follows. First off, the tone of the book was extremely condescending. Written in a question/answer format, many of the answers started out with "You're not really listening" or "You don't understand what I'm saying." Way to kick someone when they're down, dude. Secondly, I felt that he frequently took philosophy and other spiritual messages and twisted them to fit his needs.
Basically, he wants people to stop thinking so much. I get the idea that as a culture we over-analyze and whatnot, but his message was basically to stop thinking all together. Sorry Eckhart, but not all of us can wander around for years at a time, sleeping on park benches in a state of euphoria.
Also, have you seen his picture on the back of the book? He looks like just the sort of guy who is plotting to take over the world. He wants us to stop thinking for ourselves so that he can think for us!
Sorry, back to reality. Basically, I didn't feel like this book offered any real direction or advice to those who seek it”
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Hienosti ignoorasit muun kritiikin ja keskityit vain tuohon kuva-kohtaan (mikä näytti olevan huumoria).
Onko mielestäsi vaan hauskaa huumoria ja sopivaa arvostella kirjan laatua kirjailijan ulkonäön perusteella? Minusta tuo kohta kertoi ihan tarpeeksi tämän arvostelijan persoonasta ja siitä, millaiset ihmiset tykkäävät tästä arvostelusta. En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta en kyllä tätä arvostelua pitäisi minään auktoriteettina kirjan laadun suhteen. Mutta kivempihan se on vaan nauraa mukana, että "Kattokaa nyt tota kirjailijaakin, hahaa, en varmasti lue!"
Miksi yhä keskityt vaan siihen kuvakohtaan, etkä mihinkään muuhun mistä tuo arvostelija puhui?
Ihmiset todennäköisesti tykkäävät kommentista sen takia, koska hän oikeasti kritisoi kirjaa ja sitä, miten se on kirjoitettu. Tuo huumorilause on vasta heitetty kritiikin loppuosassa.
Luepa eka kommenttini, summaan siinä koko arvostelua, kun totean, että arvostelun kirjoittaja vaikuttaa ihmiseltä, joka ei halua ottaa vastaan mitään uusia ajatusmalleja jne. "Huumorilause" on piste iin päälle tämän arvostelun sisällön ja laadun kannalta. Fiksu ja asiallinen ihminen ei alennu dissaamaan henkilön ulkonäköä, varsinkaan jos on tarkoitus arvioida henkilön teosta. Jos olet asiasta eri mieltä, niin onneksi ei tunneta!
Kun sinulla ei selvästi ole ollut hetkeen mitään uutta annettavaa tähään keskusteluun, niin voisitko painua muualle jankkaamasta tästä ketjusta, että päästään takaisin aiheeseen?
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Oletko lukenut Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan? Jos et niin lue.
En ole. Millä tavalla siinä puhutaan masennuksen hoidosta ja siitä, mitä pitäisi tehdä?
Joskus masennukseen takertuminen estää masennuksen hoidon. Lue kirja, tule sitten kertomaan :)
No ei varmaan kummoisempi kirja ole, jos et osaa edes itse sitä lukeneena (?) selittää tarkemmin, mitä kirja käsittelee ja miten siellä voitaisiin hoitaa masennusta, jne.
Taidan jättää hyllylle mokoman kirjan.
En ole tuo joka suositteli kirjaa, mutta olen lukenut tuon kirjan joskus vuosia sitten. Luin kyseisen kirjan juurikin, kun etsin ongelmiini, kuten masennukseen ratkaisuja.
Tuosta kirjasta muistan, että siinä puhuttiin paljon siitä kuinka sinä et ole omat ajatuksesi. Toisin sanoen ajatuksesi eivät ole mikään absoluuttinen totuus, koska voisit ajatella myös aivan päinvastaisesti. Se, että ajattelet, että olet huono, ei palvele sinua mitenkään, se vain tuo tuskaa sinulle. Joten mikset kokeilisi ajatella päinvastaisesti eli ajatella, että olet hyvä?
Nykyiset ajattelumallisi ovat tuoneet sinut tähän pisteeseen, missä nyt olet. Jos nykyinen elämäntilanne ei miellytä, kannattaa siis kokeilla ajatella toisella tavalla ja katsoa mihin se johtaa.
Ja on ihan tutkimuksiakin siitä, että myötätunto itseään kohtaan ja kiitollisuus-ajattelu tekevät hyvää mielenterveydelle. Ja kyllä maalaisjärkikin sen sanoo, että jos koko ajan haukkuu ja vähättelee itseään ajatuksissaan niin ei se hyvältä tunnu, parempi on olla kiltti itselleen ajatuksissaan.
Tuossa jotain ajatuksia, mitä kyseinen kirja herätti. Olen lukenut paljon näitä itsensäkehitys/self-help kirjoja. Jotkut ovat olleet enemmän avuksi kuin toiset kirjat. Kannattaa huomata, että kaikille ei kolahda sama kirja samalla lailla.
Joku on voinut saada tästä Echart Tollesta suurenkin oivalluksen ja saanut elämänsä suunnan käännettyä. Toisen mielestä saattaa olla aivan typerä kirja. Itse pidin kirjaa ihan ok:na. Siinä esitetyt ajatukset olivat jo hieman tuttuja, koska olin jo lukenut samanlaista kirjallisuutta. Sanoisin, että ei ole helppolukuisin kirja, kannattaa ehkä ensin lukea helppolukuisempaa saman aiheen kirjallisuutta.
Eli kannattaa kokeilla ja lukea monenlaisia self-help kirjoja avoimin mielin. Kokeilemalla selviää, mikä auttaa sinua. Eikä heti kannata tyrmätä jotain ajatusta tai kirjaa huonoksi vaan kannattaa antaa kirjan ajatuksille mahdollisuus ja kokeilla ja soveltaa niitä omassa elämässä ja katsoa onko niistä edes jotain apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Jos AP:n mielestä jo terapia on turhaa lässytystä, niin tämä kirja on sitä satakertaisesti. Arvostelu on ihan aiheesta saanut eniten tykkäyksiä GoodReadissa, eikä sillä ole mitään tekemistä tuon kuvahuomautuksen kanssa.
Jos ottaa valmiiksi asenteen, että kaikki on lässytystä ja mikään ei kuitenkaan auta niin todennäköisesti mikään ei sillon myöskään tule auttamaan. Toki kaikki ei sovi kaikille, mutta negatiivisella elämänasenteella on suora yhteys ihmisen masennukseen. Se keino mikä masennuksesta paranemiseen sopii parhaiten juuri sinulle löytyy nimenomaan avoimesti kokeilemalla montaa eri vaihtoehtoa ennen kuin tyrmää nämä täysin.
En ole AP, mutta kärsin kroonisesta masennuksesta ja koen terapian auttavan. Itse Tollen kirjan lukeneena sanoisin, että se auttaa masennukseen yhtä paljon, kuin raamattu, eli ei pätkääkään. Kirja on juuri arvostelun mukaista tylsää ympäripyöreää lässytystä. Paljon hyödyllisempi teos on esimerkiksi Russ Harrisin kirjoittama Onnellisuusansa. Miksi tätä Tollea pitää väkisin pakottaa, kun moni ei kyseistä tekelettä ei ole edes lukenut? Kunnon lahkomeininkiä.
En tyrkytä kirjaa kenellekään, en vain pidä tuota suosituinta arvostelua niin laadukkaana, että vetäisin sen perusteella johtopäätöksiä kyseisestä teoksesta. Jengi tuijottaa huonoa ja asiatonta arvostelua mieluummin, kuin tutustuu itse teokseen tai edes asiallisempiin arvosteluihin teoksesta, onnea vaan!
Et siis ole lukenut koko kirjaa ja jätit näköjään lukematta myös minun kommenttini, jossa kerroin, että olen kirjan lukenut ja miten se vaikutti omaan masennukseeni (spoiler: ei mitenkään). Ja kaikesta huolimatta jatkat vaan ko. kirjan kommentointia täällä? Kyllä käytöksesi vaikuttaa aika vahvasti pakottamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on laumaeläin, yksinäisyys ahdistaa ja masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Echard Tolle: Power of now - suosituin arvostelu GoodReadissa. Itse jättäisin kyseisen läpyskän hyllyyn.
”Recommends it for: No One
There is no nice way to say this. I hated this book with a fiery passion. It did not make me feel at peace. Rather, it made me want to chew off my arm. I bet if we asked Eckhart Tolle why I felt that way, he'd say that I wasn't really listening to his message.My problems with the book were as follows. First off, the tone of the book was extremely condescending. Written in a question/answer format, many of the answers started out with "You're not really listening" or "You don't understand what I'm saying." Way to kick someone when they're down, dude. Secondly, I felt that he frequently took philosophy and other spiritual messages and twisted them to fit his needs.
Basically, he wants people to stop thinking so much. I get the idea that as a culture we over-analyze and whatnot, but his message was basically to stop thinking all together. Sorry Eckhart, but not all of us can wander around for years at a time, sleeping on park benches in a state of euphoria.
Also, have you seen his picture on the back of the book? He looks like just the sort of guy who is plotting to take over the world. He wants us to stop thinking for ourselves so that he can think for us!
Sorry, back to reality. Basically, I didn't feel like this book offered any real direction or advice to those who seek it”
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Hienosti ignoorasit muun kritiikin ja keskityit vain tuohon kuva-kohtaan (mikä näytti olevan huumoria).
Onko mielestäsi vaan hauskaa huumoria ja sopivaa arvostella kirjan laatua kirjailijan ulkonäön perusteella? Minusta tuo kohta kertoi ihan tarpeeksi tämän arvostelijan persoonasta ja siitä, millaiset ihmiset tykkäävät tästä arvostelusta. En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta en kyllä tätä arvostelua pitäisi minään auktoriteettina kirjan laadun suhteen. Mutta kivempihan se on vaan nauraa mukana, että "Kattokaa nyt tota kirjailijaakin, hahaa, en varmasti lue!"
Miksi yhä keskityt vaan siihen kuvakohtaan, etkä mihinkään muuhun mistä tuo arvostelija puhui?
Ihmiset todennäköisesti tykkäävät kommentista sen takia, koska hän oikeasti kritisoi kirjaa ja sitä, miten se on kirjoitettu. Tuo huumorilause on vasta heitetty kritiikin loppuosassa.
Luepa eka kommenttini, summaan siinä koko arvostelua, kun totean, että arvostelun kirjoittaja vaikuttaa ihmiseltä, joka ei halua ottaa vastaan mitään uusia ajatusmalleja jne. "Huumorilause" on piste iin päälle tämän arvostelun sisällön ja laadun kannalta. Fiksu ja asiallinen ihminen ei alennu dissaamaan henkilön ulkonäköä, varsinkaan jos on tarkoitus arvioida henkilön teosta. Jos olet asiasta eri mieltä, niin onneksi ei tunneta!
Kun sinulla ei selvästi ole ollut hetkeen mitään uutta annettavaa tähään keskusteluun, niin voisitko painua muualle jankkaamasta tästä ketjusta, että päästään takaisin aiheeseen?
T. Eri
Mitäs kommentoitte ja kyselette asiasta, jos tästä ei enää muka haluttukaan puhua? Mitä uutta annettavaa sulla muuten oli, kun en oikein löydä kommentistasi mitään aiheeseen liittyvää asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin terapiasta sen, että jos on vääränlainen terapeutti, joka ei ymmärrä sua, jonka kanssa ei synkkaa, ja joka on suuntautunut sellaseen hoitomuotoon joka ei sovi omaan tilanteeseen, niin se terapia tuntuu turhalta lässytykseltä. Ainakin mun oman kokemuksen pohjalta. Mulla autto vasta kolmas terapeutti, joka oli psykologi (aiemmat oli psykoterapeutteja), ja jonka kanssa mulla synkkaa tosi hyvin ja joka ymmärtää mun ajatuksenkulkuja. Mun terapeutti on myös ratkaisukeskeinen, eli tosi vähän käydään läpi mitään lapsuutta ja lähinnä keskitytään niihin ratkaisuihin. Oon parantunu mun pitkäaikasesta keskivaikeasta masennuksesta lähes täysin viime vuoden aikana. Nyt vaan täytyy yrittää pitää terveyttä yllä entistä paremmilla elintavoilla. Jätin mm. alkoholin juomisen kokonaan ja herranjestas mikä ero sillä on ollu mun mielialaan.
Tollen kirjasta sen verran, että oon lukenu sen ja tykkäsin siitä, mutta ei se kyllä mikään masennuksen parantaja -kirja oo. Se keskittyy mietiskelyyn ja oman itsen tutkimiseen, ja se on tosiaan aika vaikealukuinen. Oon omistanu sen kirjan jo monta vuotta mutta vasta viime vuonna pystyin keskittymään sen lukemiseen, kun mun masennus oli jo vähän hellittäny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Echard Tolle: Power of now - suosituin arvostelu GoodReadissa. Itse jättäisin kyseisen läpyskän hyllyyn.
”Recommends it for: No One
There is no nice way to say this. I hated this book with a fiery passion. It did not make me feel at peace. Rather, it made me want to chew off my arm. I bet if we asked Eckhart Tolle why I felt that way, he'd say that I wasn't really listening to his message.My problems with the book were as follows. First off, the tone of the book was extremely condescending. Written in a question/answer format, many of the answers started out with "You're not really listening" or "You don't understand what I'm saying." Way to kick someone when they're down, dude. Secondly, I felt that he frequently took philosophy and other spiritual messages and twisted them to fit his needs.
Basically, he wants people to stop thinking so much. I get the idea that as a culture we over-analyze and whatnot, but his message was basically to stop thinking all together. Sorry Eckhart, but not all of us can wander around for years at a time, sleeping on park benches in a state of euphoria.
Also, have you seen his picture on the back of the book? He looks like just the sort of guy who is plotting to take over the world. He wants us to stop thinking for ourselves so that he can think for us!
Sorry, back to reality. Basically, I didn't feel like this book offered any real direction or advice to those who seek it”
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Hienosti ignoorasit muun kritiikin ja keskityit vain tuohon kuva-kohtaan (mikä näytti olevan huumoria).
Onko mielestäsi vaan hauskaa huumoria ja sopivaa arvostella kirjan laatua kirjailijan ulkonäön perusteella? Minusta tuo kohta kertoi ihan tarpeeksi tämän arvostelijan persoonasta ja siitä, millaiset ihmiset tykkäävät tästä arvostelusta. En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta en kyllä tätä arvostelua pitäisi minään auktoriteettina kirjan laadun suhteen. Mutta kivempihan se on vaan nauraa mukana, että "Kattokaa nyt tota kirjailijaakin, hahaa, en varmasti lue!"
Miksi yhä keskityt vaan siihen kuvakohtaan, etkä mihinkään muuhun mistä tuo arvostelija puhui?
Ihmiset todennäköisesti tykkäävät kommentista sen takia, koska hän oikeasti kritisoi kirjaa ja sitä, miten se on kirjoitettu. Tuo huumorilause on vasta heitetty kritiikin loppuosassa.
Luepa eka kommenttini, summaan siinä koko arvostelua, kun totean, että arvostelun kirjoittaja vaikuttaa ihmiseltä, joka ei halua ottaa vastaan mitään uusia ajatusmalleja jne. "Huumorilause" on piste iin päälle tämän arvostelun sisällön ja laadun kannalta. Fiksu ja asiallinen ihminen ei alennu dissaamaan henkilön ulkonäköä, varsinkaan jos on tarkoitus arvioida henkilön teosta. Jos olet asiasta eri mieltä, niin onneksi ei tunneta!
Kun sinulla ei selvästi ole ollut hetkeen mitään uutta annettavaa tähään keskusteluun, niin voisitko painua muualle jankkaamasta tästä ketjusta, että päästään takaisin aiheeseen?
T. Eri
Mitäs kommentoitte ja kyselette asiasta, jos tästä ei enää muka haluttukaan puhua? Mitä uutta annettavaa sulla muuten oli, kun en oikein löydä kommentistasi mitään aiheeseen liittyvää asiaa?
Sinulla ei taida olla kaikki kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Jos AP:n mielestä jo terapia on turhaa lässytystä, niin tämä kirja on sitä satakertaisesti. Arvostelu on ihan aiheesta saanut eniten tykkäyksiä GoodReadissa, eikä sillä ole mitään tekemistä tuon kuvahuomautuksen kanssa.
Jos ottaa valmiiksi asenteen, että kaikki on lässytystä ja mikään ei kuitenkaan auta niin todennäköisesti mikään ei sillon myöskään tule auttamaan. Toki kaikki ei sovi kaikille, mutta negatiivisella elämänasenteella on suora yhteys ihmisen masennukseen. Se keino mikä masennuksesta paranemiseen sopii parhaiten juuri sinulle löytyy nimenomaan avoimesti kokeilemalla montaa eri vaihtoehtoa ennen kuin tyrmää nämä täysin.
En ole AP, mutta kärsin kroonisesta masennuksesta ja koen terapian auttavan. Itse Tollen kirjan lukeneena sanoisin, että se auttaa masennukseen yhtä paljon, kuin raamattu, eli ei pätkääkään. Kirja on juuri arvostelun mukaista tylsää ympäripyöreää lässytystä. Paljon hyödyllisempi teos on esimerkiksi Russ Harrisin kirjoittama Onnellisuusansa. Miksi tätä Tollea pitää väkisin pakottaa, kun moni ei kyseistä tekelettä ei ole edes lukenut? Kunnon lahkomeininkiä.
En tyrkytä kirjaa kenellekään, en vain pidä tuota suosituinta arvostelua niin laadukkaana, että vetäisin sen perusteella johtopäätöksiä kyseisestä teoksesta. Jengi tuijottaa huonoa ja asiatonta arvostelua mieluummin, kuin tutustuu itse teokseen tai edes asiallisempiin arvosteluihin teoksesta, onnea vaan!
Et siis ole lukenut koko kirjaa ja jätit näköjään lukematta myös minun kommenttini, jossa kerroin, että olen kirjan lukenut ja miten se vaikutti omaan masennukseeni (spoiler: ei mitenkään). Ja kaikesta huolimatta jatkat vaan ko. kirjan kommentointia täällä? Kyllä käytöksesi vaikuttaa aika vahvasti pakottamiselta.
Voi ei, jäin kiinni! Kyllä yritän salakavalasti pakottaa kaikki lukemaan tuon kirjan! Onneksi te olette niin fiksuja, että kuitenkin tiedätte, ettei teidän tarvitse lukea sitä, jos ette halua.
Jos nyt haluat, että kommentoin jotain liittyen omaan lukukokemukseesi, niin osasit paljon asiallisemmin ilmaista kritiikkisi ko. teoksesta, kiitos siitä. Pointtini ei liity juuri tuohon kirjaan, vaan siihen, että nostetaan asiattomat, v ttuilevat arvostelut johonkin auktoriteettiasemaan. Mutta nyt riittää tästä, kun ei kerran enää edes haluttu puhua aiheesta. Olkaapa hiljaa, etten enää vastaa mitään.
Mulla noin 8 vuoden kokemus pahimmillaan vaikeasta masennuksesta ja eihän tähän mikään auta. Ne, joilla on jokin konkreettinen este voida hyvin, voivat myös parantua, mutta me hyvää elämää viettävät "huvikseenmasentujat" voidaan vain testata eri keinoja ja toivoa parasta. Harmi kun se toivo on jo mennyt, mutta onneksi on vielä uteliaisuutta testata. Mulle tulee paras olo siitä, kun suunnittelen itsemurhaa. Tuntuu hyvältä, että on joku suunnitelma b. Jospa en kuitenkaan siihen asti joudu turvautumaan. Ainakin vielä on parempia kausia. Joku kirjoitti, että niiden parempien kausien aikaan juuri tulisi toimia ja tehdä kaikki mitä jaksaa, tulevan hyvinvoinnin eteen. Tätä kannattaa noudattaa,hyvä neuvo.
Tuo kirja taas... Eipähän niistä usein haittaakaan ole. Mulla noi ei toimi yhtään, ärtymystä lähinnä herättää. Mutta tiedän kyllä ihmisiä, joita joku kirja on auttanut,siinä missä terapiakin. Jos olet yhtään taipuvainen uskomaan, siis uskontoon tai muuhun yliluonnolliseen, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ja jos sinulla on mitään traumaattisia kokemuksia, tai ei ole ketään (fiksua ja masennuksesta ymmärtävää) jolle puhua, niin ehdottomasti terapiaa kannattaa kokeilla. Nämä yleisesti, ei AP:lle niinkään. Lääkkeet mulla on jotain auttanut, mutta ei niistä masennuksen poistoon ole. Turruttavat tai virkistävät lähinnä, riippuen mitä lääkettä syö. Yleensä turruttavat (ssri)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Echard Tolle: Power of now - suosituin arvostelu GoodReadissa. Itse jättäisin kyseisen läpyskän hyllyyn.
”Recommends it for: No One
There is no nice way to say this. I hated this book with a fiery passion. It did not make me feel at peace. Rather, it made me want to chew off my arm. I bet if we asked Eckhart Tolle why I felt that way, he'd say that I wasn't really listening to his message.My problems with the book were as follows. First off, the tone of the book was extremely condescending. Written in a question/answer format, many of the answers started out with "You're not really listening" or "You don't understand what I'm saying." Way to kick someone when they're down, dude. Secondly, I felt that he frequently took philosophy and other spiritual messages and twisted them to fit his needs.
Basically, he wants people to stop thinking so much. I get the idea that as a culture we over-analyze and whatnot, but his message was basically to stop thinking all together. Sorry Eckhart, but not all of us can wander around for years at a time, sleeping on park benches in a state of euphoria.
Also, have you seen his picture on the back of the book? He looks like just the sort of guy who is plotting to take over the world. He wants us to stop thinking for ourselves so that he can think for us!
Sorry, back to reality. Basically, I didn't feel like this book offered any real direction or advice to those who seek it”
Kyllä onkin tosi hyvä ja syvällinen arvostelu, kun kirjan sisältö kyseenalaistetaan kirjailijasta otetun valokuvan perusteella. Minusta arvostelun kirjoittaja vaikuttaa sen tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa tapella mitä tahansa uusia ajatusmalleja, neuvoja ja avunantoyrityksiä vastaan.
Totta kai tällainen veemäinen lyttääminen on suosituin arvostelu. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku tai jokin teos lytätään.Hienosti ignoorasit muun kritiikin ja keskityit vain tuohon kuva-kohtaan (mikä näytti olevan huumoria).
Onko mielestäsi vaan hauskaa huumoria ja sopivaa arvostella kirjan laatua kirjailijan ulkonäön perusteella? Minusta tuo kohta kertoi ihan tarpeeksi tämän arvostelijan persoonasta ja siitä, millaiset ihmiset tykkäävät tästä arvostelusta. En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta en kyllä tätä arvostelua pitäisi minään auktoriteettina kirjan laadun suhteen. Mutta kivempihan se on vaan nauraa mukana, että "Kattokaa nyt tota kirjailijaakin, hahaa, en varmasti lue!"
Miksi yhä keskityt vaan siihen kuvakohtaan, etkä mihinkään muuhun mistä tuo arvostelija puhui?
Ihmiset todennäköisesti tykkäävät kommentista sen takia, koska hän oikeasti kritisoi kirjaa ja sitä, miten se on kirjoitettu. Tuo huumorilause on vasta heitetty kritiikin loppuosassa.
Luepa eka kommenttini, summaan siinä koko arvostelua, kun totean, että arvostelun kirjoittaja vaikuttaa ihmiseltä, joka ei halua ottaa vastaan mitään uusia ajatusmalleja jne. "Huumorilause" on piste iin päälle tämän arvostelun sisällön ja laadun kannalta. Fiksu ja asiallinen ihminen ei alennu dissaamaan henkilön ulkonäköä, varsinkaan jos on tarkoitus arvioida henkilön teosta. Jos olet asiasta eri mieltä, niin onneksi ei tunneta!
Kun sinulla ei selvästi ole ollut hetkeen mitään uutta annettavaa tähään keskusteluun, niin voisitko painua muualle jankkaamasta tästä ketjusta, että päästään takaisin aiheeseen?
T. Eri
Mitäs kommentoitte ja kyselette asiasta, jos tästä ei enää muka haluttukaan puhua? Mitä uutta annettavaa sulla muuten oli, kun en oikein löydä kommentistasi mitään aiheeseen liittyvää asiaa?
Sinulla ei taida olla kaikki kunnossa.
Joo olen umpihullu. Oikeasti meni vaan hermot tähän typerään palstaan. Voitte varmaan samaistua tunteeseen.
Meh. Onneksi ikimasentuneena on parempia ja huonompia aikoja. Ahdistuneisuus paskaa. Mut hei nauru on mukava. Ja tutkitaan tällä hetkellä kovasti sienien käyttö ptsd:N hoidossa. 😊 Oletko muuten kokeillut alkoholin käyttö?
Kyllä masennus on nykylääketieteen mukaan ihan aivotoiminnasta johtuvaa, vaikka osalla elämäntilanne sen voikin laukaista. En tajua näitä "masennus johtuu vääränlaisesta elämästä/länsimaisesta yhteiskunnasta jne." -tuputtajia, joillakin harvoilla se voi olla noinkin, mutta ei mieli ole mitään ruumiista erillistä magiaa vaan ihan suoraan aivoihin kytköksissä.
Toki elämäntavat vaikuttavat masennukseen, siinä missä sydänvaivoihinkin, mutta jos tauti on pitkällä niin kumpaankin auttaa yleensä vain lääketiede. Aina ei sekään, ja sitten sitä ollaankin kusessa. Minusta on ihan luvallista olla vihainen, jos joutuu jatkuvasti elämään synkkyydessä eikä loppua näy - ja kun se iloisiin asioihin keskittyminen ei auta silloin, kun ne aivot eivät saa iloa mistään. Pitkäaikainen unelma voi käydä toteen, eikä sekään kiinnosta, ehkä ahdistaa vaan.
Aloittajan tapauksessa terapia on voinut olla väärää suuntausta, lääkkeet epäsopivia (onko kokeiltu mm. moklobemidi ja bupropioni?) ja kaikki keinot käyttämättä (sähköhoito, magneettisimulaatio ja ketamiini ovat hyviä viimeisiä vaihtoehtoja, joskin sähköhoito saattaa tuhota muistia). Joskus myös psykedeeleista saattaa olla apua (tätä ei kuitenkaan terveydenhuollosta saa, pitää hankkia itse) mutta toisaalta ne voivat olla traumatisoivia, jos ei tiedä yhtään mitä tekee. Kovasti tsemppiä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Oletko lukenut Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan? Jos et niin lue.
Eckhart Tolle, voi luoja mitä liirumlaarum-diipadaapaa.
En ole AP, mutta kärsin kroonisesta masennuksesta ja koen terapian auttavan. Itse Tollen kirjan lukeneena sanoisin, että se auttaa masennukseen yhtä paljon, kuin raamattu, eli ei pätkääkään. Kirja on juuri arvostelun mukaista tylsää ympäripyöreää lässytystä. Paljon hyödyllisempi teos on esimerkiksi Russ Harrisin kirjoittama Onnellisuusansa. Miksi tätä Tollea pitää väkisin pakottaa, kun moni ei kyseistä tekelettä ei ole edes lukenut? Kunnon lahkomeininkiä.