Lue keskustelun säännöt.
Olen vihainen, koska masennusta ei osata vieläkään hoitaa.
18.02.2021 |
Minulla on ollut masennuskausia lapsesta asti ja on kokeiltu lääkkeitä ja terapioita. Niistä ei ole ollut minkään valtakunnan apua. Monta kertaa on joutunut vakuuttelemaan, että olen ihan oikeasti masentunut. Tuntuu, ettei mitään apua ole mistään, eikä ketään kiinnosta. Masennuslääkkeet on vihonviimeistä paskaa, ne pilaa elämän lopullisesti. Ei siinä sumussa ja sivuvaikutusten suossa olo koskaan parane. Terapia on ihan turhaa lässytystä.
Masennusta varmaan tutkitaan paljonkin, kun se on niin yleinen, mutta hoitoa ei todellisuudessa ole olemassakaan.
Kommentit (135)
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Masentuneidenko se tutkimustyö pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Oletko lukenut Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan? Jos et niin lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Oletko lukenut Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan? Jos et niin lue.
En ole. Millä tavalla siinä puhutaan masennuksen hoidosta ja siitä, mitä pitäisi tehdä?
Masennus on seuraus, ei syy. Ensin on jokin asia pielessä ja sitten se kasvaa niin suureksi, että masennuksen suojaava tila asettuu päälle. Elämänhallintaa, itsetuntoa ja omaa hyvinvointia pitäisi pyrkiä edistämään. Lääkkeet(huumeet, pillerit, alkoholi) pitävät vain oireet poissa, eivät poista ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on potutusta, jonka vallanpitäjät tuottavat esim. ryöstörahastuksella ja mammuttibyrokratialla.
Ehkä kaikkea ei voi parantaa. Bipolaari ei parane koskaan, ei myöskään skitsofreenikko. Mutta lääkkeillä ja elämäntapojen säädöllä voi pitää oireet kurissa. Tai ainakin yrittää pitää.
Minullakin on ollut lapsesta saakka masennus, enkä usko, että se lähtee koskaan kokonaan pois. Lääkkeet ja vuosikausien terapiat on jo käyty läpi. Helpompi olisi hyväksyä tämä näin, mutta tulee huono ja syyllinen olo siitä kun yhteiskunta yrittää sitkeästi poistaa minun viat ja en vain onnistu olemaan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40-vuotias, koko aikuisikäni masennuskausia on tullut ja mennyt. Minulla on myös ahdistusta, bulimia ja pahimpina kausina vainoharhaisuutta. Olen ollut kolme kertaa myös osastohoidossa.
Itselleni suurin ahaa-elämys on ollut tajuta se, että masennus ei ole luonnonvoima, jonka vietävänä vain olen. Oikeasti pystyn itse tekemään paljon mielenterveyteni eteen. 1) syön lääkitystä pienellä annoksella koko ajan, tarvittaessa itsekin nostan sitä, jos alkaa turha tietynlaista irrationaalista ajattelua. 2) säännöllinen elämänrytmi, kuin pikkulapsilla. Eli nukkumaan aikaisin, ylös samaan aikaan, säännölliset terveelliset ruokailut. 3) päivittäinen ulkoilu 4) liikunta 5)alkoholin välttäminen 6) somettamisen ja netissä notkumisen tietoinen vähentäminen 7) sosiaalisten suhteiden tietoinen ylläpito jne. 8)oman voinnin tietoinen seuranta:mistä väsyn liikaa, mitä kannattaa välttää, mitä vähentää, säännöllinen uni tärkein
Näitä ei tietenkään pysty tekemään silloin, kun on masentunut. Idea onkin juuri siinä, että sitä työtä tehdään silloin, kun voidaan hyvin! Aidosti omalla toiminnalla suuri osa ihmisistä voi vähentää/lieventää masennuskausia. Olen hyväksynyt sen, että minulla on krooninen sairaus eli masennus. Mutta ei se mikään luonnonvoima ole, johon en itse voisi yhtään vaikuttaa.
Ja minulla ei siis todellakaan ole ollut lievää masennusta, vaan takana on ollut kolme osastojaksoa, joista pisin 6 kk. Olen ollut pitkiä aikoja täysin eristyksissä kotonani, maannut paskasissa lakanoissa, enkä ole peseytynyt ja asunnossa on ollut roskia ja homeisia astioita. Jne. Nykyisin olen täysaikaisessa työssä ja viimeisimmästä pahasta jaksosta on viitisen nelisen vuotta. Lieviä tulee muutama kerta vuodessa
Masennus on terve reaktio suomalaiseen holhousvaltioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Oletko lukenut Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan? Jos et niin lue.
En ole. Millä tavalla siinä puhutaan masennuksen hoidosta ja siitä, mitä pitäisi tehdä?
Joskus masennukseen takertuminen estää masennuksen hoidon. Lue kirja, tule sitten kertomaan :)
Alakulo kuuluu elämään, myös lapsella.
Ei aina voi olla huikeeta ja fantastista. Itseasiassa aika harvoin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä jos olet masentunut niin raha auttaa. Jos olet jo rikas niin vaaralliset asiat.
Täytyy muistaa että länsimaalainen lääketiede on aivan väärässä lähes kaikissa asioissa, liikaa kliinisyyttä, liikaa diagnooseja. Oletko miettinyt jos asuisit jossain heimossa vuoristolla tai viidakossa, olisitko silloin enää masentunut kun ympäristö, ajattelutavat olisivat aivan erilaisia?
Mielestäni länsimaalaisuus on pilannut ihmiset, tämä alkoi jo 1000 luvun jälkeen. Yhteiskunnat ovat meillä kehittyneet vain sodan, ylimielisyyden ja vallan halulla. Ei tee hyvä ihmisen luonnolliselle terveydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Byäää. Miksi joku ei jotain MUN masennukselle?
Vierailija kirjoitti:
Masennus on terve reaktio suomalaiseen holhousvaltioon.
Joo, oliskin varmaan kiva olla masentuneena kotona ilman sitä holhousta = ilmaista rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikkea ei voi parantaa. Bipolaari ei parane koskaan, ei myöskään skitsofreenikko. Mutta lääkkeillä ja elämäntapojen säädöllä voi pitää oireet kurissa. Tai ainakin yrittää pitää.
Minullakin on ollut lapsesta saakka masennus, enkä usko, että se lähtee koskaan kokonaan pois. Lääkkeet ja vuosikausien terapiat on jo käyty läpi. Helpompi olisi hyväksyä tämä näin, mutta tulee huono ja syyllinen olo siitä kun yhteiskunta yrittää sitkeästi poistaa minun viat ja en vain onnistu olemaan oikein.
Skitsofreniasta kolmasosa paranee pitkällä terapialla. Toinen kolmannes saa merkittävää hyötyä terapiasta, mutta viimeinen kolmannes ei hyödy terapiasta kovinkaan paljon.
Aivojen tulehdustabei osata hoitaa.
Paras yritys on sähkösokit joilla käristetään aivot ja samalla tapetaan joskus ne bakteerit/prionit tsi jotkin jotka sen tulehduksen aiheuttaa.
Keskiajan touhuja nykyajan puoskareilla.
Sinun pitää itse haluta parantua, ei hoidosta muuten hyötyä ole, terapia ei ole turhaa lässytystä, vaan sinun pitää pystyä käsittelemään kaikki se paska mitä elämä on tuonut, jos sä itse olet terapiaa vastaan, ei ole edes mitään järkeä osallistua toimintaan. Mielialalääkkeet ei paranna, vaan helpottaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi hoitaa?
Oletko lukenut Eckhart Tollen Läsnäolon voima-kirjan? Jos et niin lue.
En ole. Millä tavalla siinä puhutaan masennuksen hoidosta ja siitä, mitä pitäisi tehdä?
Joskus masennukseen takertuminen estää masennuksen hoidon. Lue kirja, tule sitten kertomaan :)
No ei varmaan kummoisempi kirja ole, jos et osaa edes itse sitä lukeneena (?) selittää tarkemmin, mitä kirja käsittelee ja miten siellä voitaisiin hoitaa masennusta, jne.
Taidan jättää hyllylle mokoman kirjan.
Entäpä jos ratkaisu ei olekaan psykiatria
Entä jos sinun pitääkin itse toimia oman mielesi terveyden hyväksi?