Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette saaneet yhteismökkeilyn toimimaan?
Puolisoni vanhemmilla on mökki, jossa olemme aina tykänneet käydä ja olemmekin saaneet olla siellä huoletta, vain käyttökuluja maksellen. Nyt appivanhemmat suunnittelevat mökin jättämistä ennakkoperinnöksi puolisolleni ja hänen kahdelle siskolleen, jotka ovat reilusti nuorempia ja vielä perheettömiä. Kaikille kolmelle sisarukselle mökki on tärkeä ja rakas, myös minulle (olen viettänyt siellä lomia jo 20 vuoden ajan).
Kuitenkin tuleva yhteisomistaminen hirvittää. Itse tykkään siitä, että asioista sovittaisiin selkeästi, mutta puolison perhe on aika boheemeja ja suhtautuvat asioihin hyvin huolettomasti, tyyliin "mietitään sitten jos jotain tulee". Tämä huolestuttaa minua ja mielestäni esim. tuleviin remontteihin sun muihin pitäisi alkaa heti säästää ja tehdä hyvät viisivuotissuunnitelmat yms ylläpidon suhteen. Mielestäni kälyilläni ei ole kovin realistinen kuva siitä, millaisia vastuita vanhan kiinteistön omistaminen tuo tullessaan. Mökillä on paljon tulevia remonttitarpeita, osa välttämättömiä, ja osa ei.
Haluaisin myös, että mökin käyttöajoista tehtäisiin selkeät suunnitelmat. Haluaisin viettää mökillä aikaa myös vain oman perheeni kanssa ja kutsua omia vieraita kyselemättä muilta heidän suunnitelmiaan (mitä he eivät koskaan etukäteen tiedä). Kälyjen tilanteet tulevat varmasti myös muuttumaan lähivuosien aikana, kun heille tullee omaa perheenlisäystä.
Olemme myös miettineet puolisoni kanssa hänen osuudestaan luopumista ja kokonaan oman mökin hankkimista. Kuitenkin tämä sukumökki on ainutlaatuinen ja hyvin arvokas, eikä mikään muu paikka tunnu kovin houkuttelevalta. Tämä suunnitelma myös luultavasti johtaisi siihen, että mökki jouduttaisiin myymään, koska muilla tuskin on varaa ostaa yhtä sisarusta ulos. Myös meillä puolison kanssa talous on melko tiukka, ja rahat ja omistukset keskenämme yhteisiä.
Välini kälyihin ovat hyvät ja haluaisin, että ne myös pysyvät sellaisina. En todellakaan haluaisi, että yhteismökkeily päättyy repiviin riitoihin. Tiedän paljon esimerkkitapauksia, jossa yhteisomistus on johtanut välien katkeamiseen. Kertokaa minulle positiivisia esimerkkejä! Miten homman voisi saada toimimaan, mikä on ollut sovun salaisuus? Mitkä ovat olleet toimivia ratkaisuja ja periaatteita?
Kommentit (342)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ap on täysomistajan reaktio mutta kolmannesomistajan oikeus. Ei täsmää.
Jep. Yhteisomistuksen onnistumisen ehdoton edellytys on, että yksi ei pyri määräämään, miten kaikkien tulee toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa teistä provolle näyttää?
Meillä on yhteiskäyttömökki. Kyseessä on äitini perimä kartano joka on kunnostettu pääasiassa minun rahoillani, mutta koko sisarusporukan ja äidin työllä. Meitä sisaruksia on 7kpl ja kaikki käytämme mökkiä. Siellä on jokaiselle oma makuuhuone ja omaa tilaa, en ole koskaan edes käynyt muiden huoneissa kun mökillä olemme käyneet, ellei joku sisarus ole sinne minua kutsunut. Yhteisiä tiloja käytämme vapaasti. Joskus siellä on ollut sisarusten juhlia ja joskus se on ollut tyhjillään pitkäänkin. Mökki on siirretty minun nimiini, koska olin ainoa jolla oli sen kunnostukseen varaa, mutta kaikki sitä saavat käyttää kuinka haluavat. Minä myös omistajana vastaan korjausten kustannuksista ja esim siivoojasta.
Jos rahatilanteeni ei olisi näin hyvä, olisi kulut varmasti tasattu tarkemmin. Jos teillä ei ole tilaa tai halua mökkeillä yhtä aikaa, voisitte sopia vuoroista jo etukäteen vaikka arpomalla ja kertoa että haluaisitte lomailla vain perheen kesken. Meillä on osattu ja uskallettu avata suu jos joku on halunnut mökkiä yksityisesti käyttää.
Saanko kysyä miten teillä on järjestetty asiat mahdollisen kuolemasi varalle? Meneekö mökkikartano sitten sinun lapsillesi, ja sisaruksesi jäävät ns nuolemaan näppejään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia tulee ja paljon. Riitaa rahasta ja kuka saa olla siellä kulloinkin. Ei tule toimimaan, ei millään tasolla.
Sama meilläkin todennäköisesti aikanaan edessä perikunnan asioita selvitellessä. Eli pitää päättää pidetäänkö yhteisenä, jakamatta vai ostaako joku muut ulos. Sisarusten (meitä on 3) kesken voisi vielä päästäkin järkevään kompromissiin mutta kun puolisot työntää lusikkansa takuulla tähän soppaan. Jokaista vielä "siunattu" ukolla, joka tietää ihan kaikesta enemmän kuin muut ja on aina oikeassa. Isoista rahoista ei sinänsä puhuta mutta mökki on kaikille tärkeä.
Pelkäänpä, että olet oikeassa... Itsehän olen juuri tuo "lusikkansa soppaan työntävä puoliso" :) Itse kuitenkin ajattelen, että minulla tulee olla puolison kanssa yhtäläinen oikeus päättää mökin asioista, jos minä myös tulen laittamaan ylläpitoon rahani ja vapaa-aikani. Minä olen meistä paremmin tienaava, ja puolisollani ei olisi yksin varaa huolehtia omasta osuudestaan ylläpitoon. Meillä rahat ovat yhteisiä, joten puoliso on samaa mieltä (vaikka tietysti meillä yhdessä olisi vain "yksi ääni").
Kälyt vaan ovat varmoja siitä, että homma toimii. Eivät varmasti anna anteeksi, jos mökki täytyy myydä. Mutta he ovat vielä aika nuoria ja huolettomia, ja tottuneita siihen, että vanhemmat ovat maksaneet kaikki kulut ja huolehtineet ylläpidosta.
Miten teillä ei neljästään ole varaa ylläpitää mökkiä jota appivanhempasi ovat ylläpitäneet kahdestaan? Ja miten te ette päätä mökin asioista vaan vain siskot päättävät? Miksi se niin olisi? Appivanhempien ja lasten täytyy nyt istua pöydän ääreen, ja sitten selvitetään kenellä on varaa ylläpitää sitä. Ei tietenkään voi jättää persaukiselle ennakkoperinnöksi jotain mikä nielee rahaa, eihän siinä ole mitään järkeä. Kaikilla pitää olla maksusuunnitelma näyttää. Voihan mökin jättää ennakkoperinnöksi vain yhdelle, ja sitten varsinaisessa perinnönjaossa tasataan tilit, ja mökin saanut jää silloin vähemmälle.
Ei kannata pelkästään miettiä sitä miten asiat hoituu nyt, vaan mitenkäs mökkielämä onnistuu esim. 20 v tai 30 v päästä? Onko jollakulla perillistä lapsia? Ramppaako mökillä sitten teinit tai nuoret aikuiset bilettämässä teidän vanhempien lisäksi? Siinä on taas lisälusikka soppaan, kun Mirkun ja Markun täytyisi pohtia nuo mökkiasiat Sirkun lasten kanssa jos Sirkusta aika jättääkin yllättävän varhain. Miten mökin ylläpito sujuu, kun ikää tulee lisää? Tai jos jollakulla menee terveys tai talous ei kestäkään enää mökin omistamista, vaan olisi pakko myydä oma osuus? Entäs, jos Mirkulle ja Pertille tulee ero, miten mökin käy jos avioehtoa ei ole? Eli vaikka saisitte nyt "sovittua" asiat, niin äkkiä se tilanne voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Säännölliset mökkipalaverit (1-2krt/vuosi), jossa käydään läpi mökkeilyasioita, tarvittavia korjauksia ja uudistuksia, pakolliset työt vuosittaiset työt (kevät/syyssiivous, puiden kaato, ryteikön raivaus, ym), työnjako, mahdollinen mökkivuorojen jako, mökkitilin rahatilanne.
2. Jokainen perhe laittaa sovitun kk-summan rahaa mökkitilille. Näillä rahoilla kustannetaan mökin korjaus- ja uudistuskuluja. Mökkipalavereissa sovitaan vuosittaisista tarpeista ja rahankäytöstä. Isommissa hankkeissa keskustellaan lainan ottamisesta.
Hyvä idea! Mökin kustannuksiin osallistuminenhan voisi olla riippuvaista esim käyttömäärästä prosentuaalisesti vaikkapa? Jos nuoremmat käy vaan viikon-kaks vuodessa, maksaa he kustannuksista kustannukset jaettuna 52 x 1tai2 (viikkojen määrän mukaan)
Haloo! Mieti nyt vähän. Tällaista se on, kun vanhemmat ovat maksaneet ja hoitaneet kaiken. Yksi maksaa 1/52 -osan jaettuna omistajien määrällä ja kuvittelee, että sillä tulevat hoidetuksi mökin kulut. Kuka sen leijonanosan oikein maksaa? Viettääkö yksi sisarus todella mökillä 53 viikkoa vuodessa ja hoitaa sekä maksut että työt?
Monelle nuorelle aikuiselle tulee aika yllärinä, mitä tarkoittaa mökin omistaminen. Ei voi enää siivestää sisarusta samalla lailla kuin äitiä ja iskää. Välithän siinä menee.
No mutta jos esim joku käyttää sitä 2/3 vuodesta ja yksi vain 1/3 vuodesta (eikä edes välttämättä kesäloma-aikaan), niin onhan se reilua jyvittää sitä maksua.
Ei ole muuta järkevää tapaa kuin että kaikki mökin omistajat jakavat kaikki kulut tasan keskenään riippumatta siitä kuinka paljon mökkiä käyttävät. Oma mökki ei ole mikään vuokramökki mitä maksetaan käytön mukaan. Mökin kulut ovat ja pysyvät ja ne pitää maksaa vaikka kukaan ei kävisi mökillä vuoteen.
Näin itsekin ajattelen. Kaikilla tulee toki olla mahdollisuus käyttää mökkiä tasapuolisesti, mutta vastuu ei katoa, vaikka itse tekisi päätöksen hommailla mieluummin omalla ajallaan muuta kuin olla mökillä. Kälyni kyllä viettävät mökillä paljon aikaa, mutta haluavat piipahdella siellä spontaanisti. Tämä tietenkin toimi, kun omistajana, maksajina ja töistä vastuullisina olivat heidän vanhempansa.
ap
Miksi siis tämä paljon ajan viettäminen mökillä ja spontaani piipahtelu ei enää onnistu kun mökki on kälyjen omassa omistuksessa? Luulisi että nyt sa vasta onnistuukin, kun siitä itse jopa omistaa osan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Säännölliset mökkipalaverit (1-2krt/vuosi), jossa käydään läpi mökkeilyasioita, tarvittavia korjauksia ja uudistuksia, pakolliset työt vuosittaiset työt (kevät/syyssiivous, puiden kaato, ryteikön raivaus, ym), työnjako, mahdollinen mökkivuorojen jako, mökkitilin rahatilanne.
2. Jokainen perhe laittaa sovitun kk-summan rahaa mökkitilille. Näillä rahoilla kustannetaan mökin korjaus- ja uudistuskuluja. Mökkipalavereissa sovitaan vuosittaisista tarpeista ja rahankäytöstä. Isommissa hankkeissa keskustellaan lainan ottamisesta.
Hyvä idea! Mökin kustannuksiin osallistuminenhan voisi olla riippuvaista esim käyttömäärästä prosentuaalisesti vaikkapa? Jos nuoremmat käy vaan viikon-kaks vuodessa, maksaa he kustannuksista kustannukset jaettuna 52 x 1tai2 (viikkojen määrän mukaan)
Haloo! Mieti nyt vähän. Tällaista se on, kun vanhemmat ovat maksaneet ja hoitaneet kaiken. Yksi maksaa 1/52 -osan jaettuna omistajien määrällä ja kuvittelee, että sillä tulevat hoidetuksi mökin kulut. Kuka sen leijonanosan oikein maksaa? Viettääkö yksi sisarus todella mökillä 53 viikkoa vuodessa ja hoitaa sekä maksut että työt?
Monelle nuorelle aikuiselle tulee aika yllärinä, mitä tarkoittaa mökin omistaminen. Ei voi enää siivestää sisarusta samalla lailla kuin äitiä ja iskää. Välithän siinä menee.
No mutta jos esim joku käyttää sitä 2/3 vuodesta ja yksi vain 1/3 vuodesta (eikä edes välttämättä kesäloma-aikaan), niin onhan se reilua jyvittää sitä maksua.
Mielestäni ei ole. Tai sitten omistus pitää olla samassa suhteessa, eli yksi omistaa pienemmän osan eikä ole jatkossakaan oikeutettu pidempään käyttöoikeuteen eikä muiden kanssa samaan päätösvaltaan. Myös hyötyminen arvon säilymisestä tai noususta on suhteessa omaan omistusosaan.
Ja mitäs tehtäisiin sinä vuonna, kun kukaan ei juurikaan käy mökillä? Kuka silloin maksaa?
Käytöstä riippuvaiset kulut kuten esim. polttopuut, kaasu, bensa, sähkön käyttö yms. on toki reilua jyvittää käytön mukaan. Jos siihen vain löytyy toimiva tapa. Nämä ovat kuitenkin kokonaiskuluissa aika pieni erä.
Löytyykö keneltäkään konkreettisia esimerkkejä kulujen jaosta?
ap
Meidän yhteismökillä mökin kaikki kiinteät kulut jaetaan tasan kaikille mökin omistajille. Eli ne laskut, joita maksetaan vaikka kukaan ei kävisi. Samoin pakolliset korjaukset ja uudistukset. Kaikista korjauksista ja uudistuksista on yhdessä sovittu etukäteen. Käytössä on mökkitili, josta mökkilaskut maksetaan. Polttopuita tilataan mökkikauden alussa kerralla niin paljon, että ne riittävät koko kesäksi ja maksetaan mökkitililtä.
Sitten kaasupullot, huussikuivikkeet, kynttilät, hyttyskierukat, vessapaperit ym pienemmät käyttöön perustuvat tarvikkeet hakee ja maksaa se, jonka vuorolla ne loppuvat. Yleensä ollaan kaikki niin paljon mökillä, että jokaisen kohdalle nuo hankinnat ehtivät osua joten tasan menee pitkällä aikavälillä. Kukaan ei nillitä ja koskaan esim tyhjää kaasupulloa ei jätetä seuraavan hoidettavaksi.
Toimii, kun kaikki ovat tunnollisia asiansa hoitavia ihmisiä. Yksikin huithapeli ja ikuinen riesa. Ap, mieti tarkkaan. Parempi yksi uneton yö nyt kuin sata myöhemmin.
Äläpä... Haaveilen kyllä siitä, että kaikki sovittaisiin ja toteutettaisiin sovussa ja hyvässä järjestyksessä. Mutta ei ole hyvä merkki, kun toiset eivät ole halukkaita yhdessä sopimaan ja miettimään. Emme kuitenkaan haluaisi yrittämättä luovuttaa.
Tuntuu, että kälyt ajattelevat, että vauhkoamme turhasta ja miksi muuttaa mitään, kun ennenkin on mennyt niin mukavasti ilman mitään palavereja ja "tiukkoja sääntöjä". En ihan tajua, miten he eivät ymmärrä sitä, että he ovat koko ikänsä vierailleet siellä ilmaiseksi, vanhempiensa luvalla tietenkin. Kaikki muuttuu väkisinkin, kun heistä tulee omistajia.Laiskoja kälyni eivat ole, ja tekevät mökkitöitä kun ovat siellä. Ja järjestävät talkoita yms, mihin heidän ystävänsäkin osallistuvat. Ja minusta on kiva viettää heidän kanssa aikaa mökillä, mutta välillä haluttaisiin olla omassa rauhassa.
Ette ole näiden 20v aikana saanut koskaan olla mökillä omassa rauhassa? En ymmärrä miksi hlauaisit mitään osaa tuollaiseen mökkiin. Mikä siis muuttuu käytön suhteen kun omistavat 2/3 osaa mökistä? Paitsi toki se että eihän se enää ilmaista ole. Mikä kaikki tuossa siis muuttuu? Kuulostat siltä että sinä haluat keittiörempat ja uudet ikkunat vaikka muille kelpaisi vanhatkin. Ja laitat vielä miehesi asialle tahtosi puolesta, eli takapiruilet. Kyllä se niin on että enemmistö päättää ja vähemmistö mukautuu. Jos haluat uudene keittiön niin maksat istse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Säännölliset mökkipalaverit (1-2krt/vuosi), jossa käydään läpi mökkeilyasioita, tarvittavia korjauksia ja uudistuksia, pakolliset työt vuosittaiset työt (kevät/syyssiivous, puiden kaato, ryteikön raivaus, ym), työnjako, mahdollinen mökkivuorojen jako, mökkitilin rahatilanne.
2. Jokainen perhe laittaa sovitun kk-summan rahaa mökkitilille. Näillä rahoilla kustannetaan mökin korjaus- ja uudistuskuluja. Mökkipalavereissa sovitaan vuosittaisista tarpeista ja rahankäytöstä. Isommissa hankkeissa keskustellaan lainan ottamisesta.
Hyvä idea! Mökin kustannuksiin osallistuminenhan voisi olla riippuvaista esim käyttömäärästä prosentuaalisesti vaikkapa? Jos nuoremmat käy vaan viikon-kaks vuodessa, maksaa he kustannuksista kustannukset jaettuna 52 x 1tai2 (viikkojen määrän mukaan)
Haloo! Mieti nyt vähän. Tällaista se on, kun vanhemmat ovat maksaneet ja hoitaneet kaiken. Yksi maksaa 1/52 -osan jaettuna omistajien määrällä ja kuvittelee, että sillä tulevat hoidetuksi mökin kulut. Kuka sen leijonanosan oikein maksaa? Viettääkö yksi sisarus todella mökillä 53 viikkoa vuodessa ja hoitaa sekä maksut että työt?
Monelle nuorelle aikuiselle tulee aika yllärinä, mitä tarkoittaa mökin omistaminen. Ei voi enää siivestää sisarusta samalla lailla kuin äitiä ja iskää. Välithän siinä menee.
No mutta jos esim joku käyttää sitä 2/3 vuodesta ja yksi vain 1/3 vuodesta (eikä edes välttämättä kesäloma-aikaan), niin onhan se reilua jyvittää sitä maksua.
Ei ole muuta järkevää tapaa kuin että kaikki mökin omistajat jakavat kaikki kulut tasan keskenään riippumatta siitä kuinka paljon mökkiä käyttävät. Oma mökki ei ole mikään vuokramökki mitä maksetaan käytön mukaan. Mökin kulut ovat ja pysyvät ja ne pitää maksaa vaikka kukaan ei kävisi mökillä vuoteen.
Näin itsekin ajattelen. Kaikilla tulee toki olla mahdollisuus käyttää mökkiä tasapuolisesti, mutta vastuu ei katoa, vaikka itse tekisi päätöksen hommailla mieluummin omalla ajallaan muuta kuin olla mökillä. Kälyni kyllä viettävät mökillä paljon aikaa, mutta haluavat piipahdella siellä spontaanisti. Tämä tietenkin toimi, kun omistajana, maksajina ja töistä vastuullisina olivat heidän vanhempansa.
ap
Miksi siis tämä paljon ajan viettäminen mökillä ja spontaani piipahtelu ei enää onnistu kun mökki on kälyjen omassa omistuksessa? Luulisi että nyt sa vasta onnistuukin, kun siitä itse jopa omistaa osan?
Paljon ajan viettäminen onnistuu kyllä, mutta ei täysin spontaani piipahtelu, koska meidän perhe haluaa omat viikot, jolloin muut tulevat vain jos se meille sopii. Ja sama tietysti toisinpäin, me emme sinne kälyjen vuoroilla tuppaisi. Osa ajasta voisi olla myös yhteistä, jolloin kaikki voivat tulla.
Ja jos kälyt eivät minkäänlaista viikkosysteemiä hyväksy, me emme halua mökin ylläpitoon ryhtyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia tulee ja paljon. Riitaa rahasta ja kuka saa olla siellä kulloinkin. Ei tule toimimaan, ei millään tasolla.
Sama meilläkin todennäköisesti aikanaan edessä perikunnan asioita selvitellessä. Eli pitää päättää pidetäänkö yhteisenä, jakamatta vai ostaako joku muut ulos. Sisarusten (meitä on 3) kesken voisi vielä päästäkin järkevään kompromissiin mutta kun puolisot työntää lusikkansa takuulla tähän soppaan. Jokaista vielä "siunattu" ukolla, joka tietää ihan kaikesta enemmän kuin muut ja on aina oikeassa. Isoista rahoista ei sinänsä puhuta mutta mökki on kaikille tärkeä.
Pelkäänpä, että olet oikeassa... Itsehän olen juuri tuo "lusikkansa soppaan työntävä puoliso" :) Itse kuitenkin ajattelen, että minulla tulee olla puolison kanssa yhtäläinen oikeus päättää mökin asioista, jos minä myös tulen laittamaan ylläpitoon rahani ja vapaa-aikani. Minä olen meistä paremmin tienaava, ja puolisollani ei olisi yksin varaa huolehtia omasta osuudestaan ylläpitoon. Meillä rahat ovat yhteisiä, joten puoliso on samaa mieltä (vaikka tietysti meillä yhdessä olisi vain "yksi ääni").
Kälyt vaan ovat varmoja siitä, että homma toimii. Eivät varmasti anna anteeksi, jos mökki täytyy myydä. Mutta he ovat vielä aika nuoria ja huolettomia, ja tottuneita siihen, että vanhemmat ovat maksaneet kaikki kulut ja huolehtineet ylläpidosta.
Itseasiassa sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa periaatetasolla. Mökki on miehesi ja hänen sisarrustensa, ei sinun. Et sinä pääse sinne osalliseksi sillä että alat maksaa kuluja ja näkemään vaivaa. Miehesi vanhemmat voivat jättää mökkiin elinikäisen hallinnan, jolloin päätösvasta ja käyttökulujen hoitaminen säilyy heidän vastuullaan. Kai ne vanhemmatkin haluaa sitä mökkiä edelleen käyttää? Tällä järjestelyllä alkuvaiheessa ei oikein mikään muuttuisi.
Appivanhemmat eivät jätä mökkiin hallintaoikeutta itselleen. He eivät käy enää mökillä juurikaan, ovat jo iäkkäitä. Nyt eivät enää halua maksaa ja olla vastuussa, ja siksi haluavat luovuttaa mökin eteenpäin. Eli nimenomaan kaikki tulee muuttumaan.
Ja olen jo aiemmin perustellut, miksi asia kuuluu minulle. Juridisesti en tietenkään mökkiä tule omistamaan, enkä minä sitä kärkykään. Mutta koko homma täytyy unohtaa, ellen minä voi olla tasa-arvoisesti mukana. Se johtaa siihen, että ostamme oman mökin. Silloin puolisoni täytyy lunastaa ulos, mikä taas johtaa siihen, että sukumökki menee myyntiin. Eli jos minusta ollaan mökin pidossa riippuvaisia, en ole ulkopuolinen. Ja kälyt ja appivanhemmat tietävät tilanteen kyllä ja hyväksyvät sen.
Ei ketään tarvitse lunastaa ulos, riittää että appivanhemmat antavat mökin näille kahdelle siskolee perintönä. Miehesi perikööt sitten varsinaisessa perinnönjaossa oman osuutensa, joka on sitten tietysti isompi kun siskojensa. Miksi miehesi ei ehdota tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Säännölliset mökkipalaverit (1-2krt/vuosi), jossa käydään läpi mökkeilyasioita, tarvittavia korjauksia ja uudistuksia, pakolliset työt vuosittaiset työt (kevät/syyssiivous, puiden kaato, ryteikön raivaus, ym), työnjako, mahdollinen mökkivuorojen jako, mökkitilin rahatilanne.
2. Jokainen perhe laittaa sovitun kk-summan rahaa mökkitilille. Näillä rahoilla kustannetaan mökin korjaus- ja uudistuskuluja. Mökkipalavereissa sovitaan vuosittaisista tarpeista ja rahankäytöstä. Isommissa hankkeissa keskustellaan lainan ottamisesta.
Hyvä idea! Mökin kustannuksiin osallistuminenhan voisi olla riippuvaista esim käyttömäärästä prosentuaalisesti vaikkapa? Jos nuoremmat käy vaan viikon-kaks vuodessa, maksaa he kustannuksista kustannukset jaettuna 52 x 1tai2 (viikkojen määrän mukaan)
Haloo! Mieti nyt vähän. Tällaista se on, kun vanhemmat ovat maksaneet ja hoitaneet kaiken. Yksi maksaa 1/52 -osan jaettuna omistajien määrällä ja kuvittelee, että sillä tulevat hoidetuksi mökin kulut. Kuka sen leijonanosan oikein maksaa? Viettääkö yksi sisarus todella mökillä 53 viikkoa vuodessa ja hoitaa sekä maksut että työt?
Monelle nuorelle aikuiselle tulee aika yllärinä, mitä tarkoittaa mökin omistaminen. Ei voi enää siivestää sisarusta samalla lailla kuin äitiä ja iskää. Välithän siinä menee.
No mutta jos esim joku käyttää sitä 2/3 vuodesta ja yksi vain 1/3 vuodesta (eikä edes välttämättä kesäloma-aikaan), niin onhan se reilua jyvittää sitä maksua.
Mielestäni ei ole. Tai sitten omistus pitää olla samassa suhteessa, eli yksi omistaa pienemmän osan eikä ole jatkossakaan oikeutettu pidempään käyttöoikeuteen eikä muiden kanssa samaan päätösvaltaan. Myös hyötyminen arvon säilymisestä tai noususta on suhteessa omaan omistusosaan.
Ja mitäs tehtäisiin sinä vuonna, kun kukaan ei juurikaan käy mökillä? Kuka silloin maksaa?
Käytöstä riippuvaiset kulut kuten esim. polttopuut, kaasu, bensa, sähkön käyttö yms. on toki reilua jyvittää käytön mukaan. Jos siihen vain löytyy toimiva tapa. Nämä ovat kuitenkin kokonaiskuluissa aika pieni erä.
Löytyykö keneltäkään konkreettisia esimerkkejä kulujen jaosta?
ap
Meidän yhteismökillä mökin kaikki kiinteät kulut jaetaan tasan kaikille mökin omistajille. Eli ne laskut, joita maksetaan vaikka kukaan ei kävisi. Samoin pakolliset korjaukset ja uudistukset. Kaikista korjauksista ja uudistuksista on yhdessä sovittu etukäteen. Käytössä on mökkitili, josta mökkilaskut maksetaan. Polttopuita tilataan mökkikauden alussa kerralla niin paljon, että ne riittävät koko kesäksi ja maksetaan mökkitililtä.
Sitten kaasupullot, huussikuivikkeet, kynttilät, hyttyskierukat, vessapaperit ym pienemmät käyttöön perustuvat tarvikkeet hakee ja maksaa se, jonka vuorolla ne loppuvat. Yleensä ollaan kaikki niin paljon mökillä, että jokaisen kohdalle nuo hankinnat ehtivät osua joten tasan menee pitkällä aikavälillä. Kukaan ei nillitä ja koskaan esim tyhjää kaasupulloa ei jätetä seuraavan hoidettavaksi.
Toimii, kun kaikki ovat tunnollisia asiansa hoitavia ihmisiä. Yksikin huithapeli ja ikuinen riesa. Ap, mieti tarkkaan. Parempi yksi uneton yö nyt kuin sata myöhemmin.
Äläpä... Haaveilen kyllä siitä, että kaikki sovittaisiin ja toteutettaisiin sovussa ja hyvässä järjestyksessä. Mutta ei ole hyvä merkki, kun toiset eivät ole halukkaita yhdessä sopimaan ja miettimään. Emme kuitenkaan haluaisi yrittämättä luovuttaa.
Tuntuu, että kälyt ajattelevat, että vauhkoamme turhasta ja miksi muuttaa mitään, kun ennenkin on mennyt niin mukavasti ilman mitään palavereja ja "tiukkoja sääntöjä". En ihan tajua, miten he eivät ymmärrä sitä, että he ovat koko ikänsä vierailleet siellä ilmaiseksi, vanhempiensa luvalla tietenkin. Kaikki muuttuu väkisinkin, kun heistä tulee omistajia.Laiskoja kälyni eivat ole, ja tekevät mökkitöitä kun ovat siellä. Ja järjestävät talkoita yms, mihin heidän ystävänsäkin osallistuvat. Ja minusta on kiva viettää heidän kanssa aikaa mökillä, mutta välillä haluttaisiin olla omassa rauhassa.
Ette ole näiden 20v aikana saanut koskaan olla mökillä omassa rauhassa? En ymmärrä miksi hlauaisit mitään osaa tuollaiseen mökkiin. Mikä siis muuttuu käytön suhteen kun omistavat 2/3 osaa mökistä? Paitsi toki se että eihän se enää ilmaista ole. Mikä kaikki tuossa siis muuttuu? Kuulostat siltä että sinä haluat keittiörempat ja uudet ikkunat vaikka muille kelpaisi vanhatkin. Ja laitat vielä miehesi asialle tahtosi puolesta, eli takapiruilet. Kyllä se niin on että enemmistö päättää ja vähemmistö mukautuu. Jos haluat uudene keittiön niin maksat istse.
Minä en tarvitse keittiöremppaa vaan siitä haaveilee toinen käly. Ikkunat on jossain vaiheessa pakko uusia, se on kiinteistön kannalta välttämätöntä. Mutta senkin tekemiseen on aika monta tapaa, mistä pitää sopia. Kyseessä on vanha arvotalo ja ikkunat puusepältä tilattuna tulisivat kalliiksi. Valmiit halpisikkunat taas olisivat kova tyylirikko. Mutta en minä vielä tiedä, mikä on oikea ratkaisu. Haeskelen tapoja juuri siihen, miten näistä voitaisiin päästä sopuun.
Ja en mielestäni takapiruile, vaan ihan avoimesti puolisoni on meidän kannan perheelleen kertonut. Ja kälytkin juttelevat aina mökkijuttuja ja suunnitelmiaan minulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos 2/3 haluaa mennä omalle mökilleen silloin kun haluaa, niin eikö se ole sillä selvä? Eli yhden puoliso (ap)ei voi sanella ehtoja. Hommatkaa oma mökki...
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pelkästään miettiä sitä miten asiat hoituu nyt, vaan mitenkäs mökkielämä onnistuu esim. 20 v tai 30 v päästä? Onko jollakulla perillistä lapsia? Ramppaako mökillä sitten teinit tai nuoret aikuiset bilettämässä teidän vanhempien lisäksi? Siinä on taas lisälusikka soppaan, kun Mirkun ja Markun täytyisi pohtia nuo mökkiasiat Sirkun lasten kanssa jos Sirkusta aika jättääkin yllättävän varhain. Miten mökin ylläpito sujuu, kun ikää tulee lisää? Tai jos jollakulla menee terveys tai talous ei kestäkään enää mökin omistamista, vaan olisi pakko myydä oma osuus? Entäs, jos Mirkulle ja Pertille tulee ero, miten mökin käy jos avioehtoa ei ole? Eli vaikka saisitte nyt "sovittua" asiat, niin äkkiä se tilanne voi muuttua.
Niinpä, mutta ainahan sen yhteisomistamisen voi purkaa, jos se ei suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökin yhteisomistajuus ... ei onnistu, nakkaa ennemmin polttopullo ikkunasta sisään, ni loppuu se uikutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Haluaisin kutsua sinne omia vieraita".
Ei ja ei. Pitäkää se paikkana johon ei kutsuta ulkopuolisia vieraita. Ehkä korkeintaan ihan jotain omistajien lähisukua.
Meillä välit meni siihen kun veljen vaimo alkoi kutsua mökille omia kaveriporukoitaan, sellaisia jotka ei varsinaisesti olleet edes veljen tuttuja.
What? Ei tule kuuloonkaan. Olemme aina kutsuneet paljon vieraita, sekä kotiin että mökille. Itsekin kyläilemme ahkerasti ystävien luona. Ei tulisi mieleenkään, ettei saisi omalle mökille vieraita kutsua. Mökillä oli appivanhempien ja edellisenkin sukupolven aikana vilkas seuraelämä. Kälyilläkin on usein ystäviä mökillä mukana, myös isoja juhlia.
Siksi haluaisinkin kaikille käyttäjille omat viikot, että jokainen voi viettää aikaa joko seurassa tai rauhassa, miten haluaa.
"Omalle mökille"? Ei se ole edelleenkään sun mökki. Jos teille erokin tulisi niin ei sulla olisi mitään asiaa sinne. Anna niiden sisarusten sopia asiat keskenään. Et voi ruveta emännöimään esim. jotain muille täysin tuntemattomia työkaveriporukoitasi jos ei kaikki omistajat siihen suostu.
Hanki oma mökki omille vieraillesi.Harvemmin 20 vuoden avioliitoissa on enää mitään "mun ja sun tavaroita", vaikka joku asia sinänsä olisikin vain toisen nimissä. Perhe on yksikkö.
Näinhän se on. Paitsi silloin kun puoliso omistaa mökin sisarustensa kanssa. Silloin mökki on heidän, ei ap:n yhtään, vaikka kotona kattilat ja sänky yhteisiä olisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia tulee ja paljon. Riitaa rahasta ja kuka saa olla siellä kulloinkin. Ei tule toimimaan, ei millään tasolla.
Sama meilläkin todennäköisesti aikanaan edessä perikunnan asioita selvitellessä. Eli pitää päättää pidetäänkö yhteisenä, jakamatta vai ostaako joku muut ulos. Sisarusten (meitä on 3) kesken voisi vielä päästäkin järkevään kompromissiin mutta kun puolisot työntää lusikkansa takuulla tähän soppaan. Jokaista vielä "siunattu" ukolla, joka tietää ihan kaikesta enemmän kuin muut ja on aina oikeassa. Isoista rahoista ei sinänsä puhuta mutta mökki on kaikille tärkeä.
Pelkäänpä, että olet oikeassa... Itsehän olen juuri tuo "lusikkansa soppaan työntävä puoliso" :) Itse kuitenkin ajattelen, että minulla tulee olla puolison kanssa yhtäläinen oikeus päättää mökin asioista, jos minä myös tulen laittamaan ylläpitoon rahani ja vapaa-aikani. Minä olen meistä paremmin tienaava, ja puolisollani ei olisi yksin varaa huolehtia omasta osuudestaan ylläpitoon. Meillä rahat ovat yhteisiä, joten puoliso on samaa mieltä (vaikka tietysti meillä yhdessä olisi vain "yksi ääni").
Kälyt vaan ovat varmoja siitä, että homma toimii. Eivät varmasti anna anteeksi, jos mökki täytyy myydä. Mutta he ovat vielä aika nuoria ja huolettomia, ja tottuneita siihen, että vanhemmat ovat maksaneet kaikki kulut ja huolehtineet ylläpidosta.
Itseasiassa sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa periaatetasolla. Mökki on miehesi ja hänen sisarrustensa, ei sinun. Et sinä pääse sinne osalliseksi sillä että alat maksaa kuluja ja näkemään vaivaa. Miehesi vanhemmat voivat jättää mökkiin elinikäisen hallinnan, jolloin päätösvasta ja käyttökulujen hoitaminen säilyy heidän vastuullaan. Kai ne vanhemmatkin haluaa sitä mökkiä edelleen käyttää? Tällä järjestelyllä alkuvaiheessa ei oikein mikään muuttuisi.
Jos ap:lla ja miehellä rahat ovat yhteisiä niin tilanne on se, että mies ja ap päättävät asioista yhdessä, jolloin myös ap osallistuu päätöksentekoon. Aloituksessa ap sanoi, että hänellä ja miehellä on "yksi ääni" mökin asioista päätettäessä. Ei ole siis itse ostamassa osuutta mutta miehensä kautta ääni kuuluu.
No tuohan ei liity mitenkään mökin yhteisomistamiseen, vaan AP:n ja hänen miehensä välisiin asioihin.
"minulla tulee olla puolison kanssa yhtäläinen oikeus päättää mökin asioista, jos minä myös tulen laittamaan ylläpitoon rahani ja vapaa-aikani"
Pitäisikö tässä niin kuin mökin muiden osakkaiden joten päästää AP mukaan päätöksen tekoon? Kyllähän se on niin että päätökset tekee osakaat ja se ei siihen osakkaiden väliseen toimintaan liity mitenkään että kuinka paljon ap voi vaikuttaa miehensä päätöksiin.
Ap:han selitti tilanteen alussa. Hänellä ja miehellään on yhteinen talous, joten he päättävät yhdessä rahojensa käytöstä. Tätä kautta ap:llakin on siis sana mökin asioissa. Ei suoraan omana osakkaana, mutta miehen näkökulmaan sisältyy se ap:kin näkökulma koska he ovat sen yhdessä sopineet.
Ap ja miehensä yheistalous ei liity mitenkään miehen ja heidän sisartensa yhteismökkiin. Ap:lla ei edelleenkään ole mitään sanomista mökin asioihin. Toki hän voi takapiruilla miehensä taustalla, mutta ei siskojen ole pakko käydä esimerkisi mitään keskuteluja asioista siten että ap olisi kuulemassa, saati että hänellä olisi mahdollsuus osallistua keskusteluun.
MicMac kirjoitti:
Tosi hyvä ketju!
1. Minun ohjeeni on välttää kaikkea yhteisomistusta.
2. AP on tosi järkevä ja osaa ajatella viisaasti eteenpäin. Tärkeä asia on tuo, että koska mökin mahdollinen omistus vaikuttaisi myös AP:n talouteen, on hänenkin tultava kuulluksi asiassa.
3. En usko tasapuolisuuteen lähtötilanteen pohjalta. Itse asiassa vaikuttaa, ettei mökkiin ole oikeasti varaa (koska 2/3 potentiaalisista omistajista on nuoria eli siellä on tiedossa rahan menoa muuhun kuin mökkiin ja tulot = ?) ja tavallaan AP:n perhe astuisi paikkaamaan appivanhempien roolia eli mahdollistaisi mökkeilyn kaikille sisaruksille mutta maksaisi yli oman osuuden. Tämä on hirveä riski ihmissuhteiden kannalta - mitä sitten jos AP:n perheellä ei ole varaa?
Minusta vähän tuntuu että AP:lle sopisi se että he ottavat miehensän kanssa isännän roolin mökissä, mutta ei ole varma että onnistuuko se, vai alkaako siskot esittää vaatimuksia mökin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia tulee ja paljon. Riitaa rahasta ja kuka saa olla siellä kulloinkin. Ei tule toimimaan, ei millään tasolla.
Sama meilläkin todennäköisesti aikanaan edessä perikunnan asioita selvitellessä. Eli pitää päättää pidetäänkö yhteisenä, jakamatta vai ostaako joku muut ulos. Sisarusten (meitä on 3) kesken voisi vielä päästäkin järkevään kompromissiin mutta kun puolisot työntää lusikkansa takuulla tähän soppaan. Jokaista vielä "siunattu" ukolla, joka tietää ihan kaikesta enemmän kuin muut ja on aina oikeassa. Isoista rahoista ei sinänsä puhuta mutta mökki on kaikille tärkeä.
Pelkäänpä, että olet oikeassa... Itsehän olen juuri tuo "lusikkansa soppaan työntävä puoliso" :) Itse kuitenkin ajattelen, että minulla tulee olla puolison kanssa yhtäläinen oikeus päättää mökin asioista, jos minä myös tulen laittamaan ylläpitoon rahani ja vapaa-aikani. Minä olen meistä paremmin tienaava, ja puolisollani ei olisi yksin varaa huolehtia omasta osuudestaan ylläpitoon. Meillä rahat ovat yhteisiä, joten puoliso on samaa mieltä (vaikka tietysti meillä yhdessä olisi vain "yksi ääni").
Kälyt vaan ovat varmoja siitä, että homma toimii. Eivät varmasti anna anteeksi, jos mökki täytyy myydä. Mutta he ovat vielä aika nuoria ja huolettomia, ja tottuneita siihen, että vanhemmat ovat maksaneet kaikki kulut ja huolehtineet ylläpidosta.
Itseasiassa sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa periaatetasolla. Mökki on miehesi ja hänen sisarrustensa, ei sinun. Et sinä pääse sinne osalliseksi sillä että alat maksaa kuluja ja näkemään vaivaa. Miehesi vanhemmat voivat jättää mökkiin elinikäisen hallinnan, jolloin päätösvasta ja käyttökulujen hoitaminen säilyy heidän vastuullaan. Kai ne vanhemmatkin haluaa sitä mökkiä edelleen käyttää? Tällä järjestelyllä alkuvaiheessa ei oikein mikään muuttuisi.
Appivanhemmat eivät jätä mökkiin hallintaoikeutta itselleen. He eivät käy enää mökillä juurikaan, ovat jo iäkkäitä. Nyt eivät enää halua maksaa ja olla vastuussa, ja siksi haluavat luovuttaa mökin eteenpäin. Eli nimenomaan kaikki tulee muuttumaan.
Ja olen jo aiemmin perustellut, miksi asia kuuluu minulle. Juridisesti en tietenkään mökkiä tule omistamaan, enkä minä sitä kärkykään. Mutta koko homma täytyy unohtaa, ellen minä voi olla tasa-arvoisesti mukana. Se johtaa siihen, että ostamme oman mökin. Silloin puolisoni täytyy lunastaa ulos, mikä taas johtaa siihen, että sukumökki menee myyntiin. Eli jos minusta ollaan mökin pidossa riippuvaisia, en ole ulkopuolinen. Ja kälyt ja appivanhemmat tietävät tilanteen kyllä ja hyväksyvät sen.
Ei ketään tarvitse lunastaa ulos, riittää että appivanhemmat antavat mökin näille kahdelle siskolee perintönä. Miehesi perikööt sitten varsinaisessa perinnönjaossa oman osuutensa, joka on sitten tietysti isompi kun siskojensa. Miksi miehesi ei ehdota tätä?
Vastaatko ap vielä tuohon kysymykseen ^
Olen kyllä todella tyytyväinen, että aloitin tämän ketjun! Vuorotellen on ahdistanut, ja vuorotellen tullut toivoa. Päätöstä pitänee kuitenkin kypsytellä rauhassa. Lisää ajatuksia on tullut, mutta lähinnä vahvistunut se, mitä aiemminkin asiasta ajattelin. Yhteismökkeily on iso riski perhesuhteille ja se voi onnistua vain, jos kaikki voivat sitoutua talouden suunnitteluun ja pystyvät itse asioissa sitten joustamaan, eikä kinata lillukanvarsista.
On kuitenkin ollut kasvattavaa huomata, miten kovasti verenpaineeni nousee, kun täällä tuntemattomat tokaisevat, että mökkiasiat eivät minulle kuulu ja että yritän vain päästä osalliseksi puolisoni perheen omaisuudesta. Luulen, että se tuntuu niin pahalta siksi, että pelkään, että kälyni tai appivanhempani alkaisivat ajatella niin. Tässä anonyymissä keskustelussa on hyvä harjoitella omaa viestintää ja myös testata omia tunneperäisiä reaktioita. Joten kiitos teille, kaikki tylyt kommentoijat!
Ja en missään nimessä halua kupata kälyjäni. He olivat pikku natiaisia kun aloimme puolisoni kanssa styylata ja olen ollut heidän elämässään käytännössä aina. Rakkaita perheenjäseniä siis. Ja eivät he mitään kännibailaavia teinejä enää ole, mutta kuitenkin perheettömiä vielä.
Itse haluaisin, että luotaisiin sellainen systeemi, joka olisi kaikille reilu ja joustava, mutta taloudenpito olisi jämptiä. Olen nyt ymmärtänyt, että tästä asiasta en voi kompromissia tehdä.
Toisaalta olen myös vasta tänään tajunnut, että emme saa olla kälyille liian ankaria. Minä ja puolisoni saimme nauttia vapaasta ja vastuuttomasta mökkeilystä nelikymppisiksi saakka. Kälyille vastuu tulee nyt paljon varhemmin. Tuskin itsekään osasin kaksvitosena ajatella asoita toisten näkövinkkelistä. Täytyy siis yrittää itsekin olla ymmärtäväisempi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia tulee ja paljon. Riitaa rahasta ja kuka saa olla siellä kulloinkin. Ei tule toimimaan, ei millään tasolla.
Sama meilläkin todennäköisesti aikanaan edessä perikunnan asioita selvitellessä. Eli pitää päättää pidetäänkö yhteisenä, jakamatta vai ostaako joku muut ulos. Sisarusten (meitä on 3) kesken voisi vielä päästäkin järkevään kompromissiin mutta kun puolisot työntää lusikkansa takuulla tähän soppaan. Jokaista vielä "siunattu" ukolla, joka tietää ihan kaikesta enemmän kuin muut ja on aina oikeassa. Isoista rahoista ei sinänsä puhuta mutta mökki on kaikille tärkeä.
Pelkäänpä, että olet oikeassa... Itsehän olen juuri tuo "lusikkansa soppaan työntävä puoliso" :) Itse kuitenkin ajattelen, että minulla tulee olla puolison kanssa yhtäläinen oikeus päättää mökin asioista, jos minä myös tulen laittamaan ylläpitoon rahani ja vapaa-aikani. Minä olen meistä paremmin tienaava, ja puolisollani ei olisi yksin varaa huolehtia omasta osuudestaan ylläpitoon. Meillä rahat ovat yhteisiä, joten puoliso on samaa mieltä (vaikka tietysti meillä yhdessä olisi vain "yksi ääni").
Kälyt vaan ovat varmoja siitä, että homma toimii. Eivät varmasti anna anteeksi, jos mökki täytyy myydä. Mutta he ovat vielä aika nuoria ja huolettomia, ja tottuneita siihen, että vanhemmat ovat maksaneet kaikki kulut ja huolehtineet ylläpidosta.
Itseasiassa sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa periaatetasolla. Mökki on miehesi ja hänen sisarrustensa, ei sinun. Et sinä pääse sinne osalliseksi sillä että alat maksaa kuluja ja näkemään vaivaa. Miehesi vanhemmat voivat jättää mökkiin elinikäisen hallinnan, jolloin päätösvasta ja käyttökulujen hoitaminen säilyy heidän vastuullaan. Kai ne vanhemmatkin haluaa sitä mökkiä edelleen käyttää? Tällä järjestelyllä alkuvaiheessa ei oikein mikään muuttuisi.
Appivanhemmat eivät jätä mökkiin hallintaoikeutta itselleen. He eivät käy enää mökillä juurikaan, ovat jo iäkkäitä. Nyt eivät enää halua maksaa ja olla vastuussa, ja siksi haluavat luovuttaa mökin eteenpäin. Eli nimenomaan kaikki tulee muuttumaan.
Ja olen jo aiemmin perustellut, miksi asia kuuluu minulle. Juridisesti en tietenkään mökkiä tule omistamaan, enkä minä sitä kärkykään. Mutta koko homma täytyy unohtaa, ellen minä voi olla tasa-arvoisesti mukana. Se johtaa siihen, että ostamme oman mökin. Silloin puolisoni täytyy lunastaa ulos, mikä taas johtaa siihen, että sukumökki menee myyntiin. Eli jos minusta ollaan mökin pidossa riippuvaisia, en ole ulkopuolinen. Ja kälyt ja appivanhemmat tietävät tilanteen kyllä ja hyväksyvät sen.
Ei ketään tarvitse lunastaa ulos, riittää että appivanhemmat antavat mökin näille kahdelle siskolee perintönä. Miehesi perikööt sitten varsinaisessa perinnönjaossa oman osuutensa, joka on sitten tietysti isompi kun siskojensa. Miksi miehesi ei ehdota tätä?
Jos vanhemmilla on pinkkakunnossa, niin ehkä antavat ennakkoperintönä mökin yhdelle tai kahdelle ja sitten jotain muuta toiselle tai kahdelle, miten nyt onnistuu ja mitä olisi jaettavaksi.
Perintöverojen kannalta vanhempien kannattaa jättää hallinta ja käyttöoikeus itselleen, varsinkin siinä tapauksessa että tosiasiassa eivät tule mökkiä käyttämään, sillä se alentaa perintöveroja. Mutta elinikäinen käyttöoikeus voi olla myös suuri ongelma, jos vanhukset joutuu myöhemmin vaikka edunvalvontaan, niin edunvalvoja voi vaatia mökin vuokraamista ja vuokratuloja vanhuksille hoitolaitosmaksuihin, koska se olisi valvottavan etu. Eli hallintaoikeus kannattaa sopia vähintäänkin määräaikaiseksi, niin tietää milloin se päättyy, jos asiat menee hankaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia tulee ja paljon. Riitaa rahasta ja kuka saa olla siellä kulloinkin. Ei tule toimimaan, ei millään tasolla.
Sama meilläkin todennäköisesti aikanaan edessä perikunnan asioita selvitellessä. Eli pitää päättää pidetäänkö yhteisenä, jakamatta vai ostaako joku muut ulos. Sisarusten (meitä on 3) kesken voisi vielä päästäkin järkevään kompromissiin mutta kun puolisot työntää lusikkansa takuulla tähän soppaan. Jokaista vielä "siunattu" ukolla, joka tietää ihan kaikesta enemmän kuin muut ja on aina oikeassa. Isoista rahoista ei sinänsä puhuta mutta mökki on kaikille tärkeä.
Pelkäänpä, että olet oikeassa... Itsehän olen juuri tuo "lusikkansa soppaan työntävä puoliso" :) Itse kuitenkin ajattelen, että minulla tulee olla puolison kanssa yhtäläinen oikeus päättää mökin asioista, jos minä myös tulen laittamaan ylläpitoon rahani ja vapaa-aikani. Minä olen meistä paremmin tienaava, ja puolisollani ei olisi yksin varaa huolehtia omasta osuudestaan ylläpitoon. Meillä rahat ovat yhteisiä, joten puoliso on samaa mieltä (vaikka tietysti meillä yhdessä olisi vain "yksi ääni").
Kälyt vaan ovat varmoja siitä, että homma toimii. Eivät varmasti anna anteeksi, jos mökki täytyy myydä. Mutta he ovat vielä aika nuoria ja huolettomia, ja tottuneita siihen, että vanhemmat ovat maksaneet kaikki kulut ja huolehtineet ylläpidosta.
Itseasiassa sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa periaatetasolla. Mökki on miehesi ja hänen sisarrustensa, ei sinun. Et sinä pääse sinne osalliseksi sillä että alat maksaa kuluja ja näkemään vaivaa. Miehesi vanhemmat voivat jättää mökkiin elinikäisen hallinnan, jolloin päätösvasta ja käyttökulujen hoitaminen säilyy heidän vastuullaan. Kai ne vanhemmatkin haluaa sitä mökkiä edelleen käyttää? Tällä järjestelyllä alkuvaiheessa ei oikein mikään muuttuisi.
Appivanhemmat eivät jätä mökkiin hallintaoikeutta itselleen. He eivät käy enää mökillä juurikaan, ovat jo iäkkäitä. Nyt eivät enää halua maksaa ja olla vastuussa, ja siksi haluavat luovuttaa mökin eteenpäin. Eli nimenomaan kaikki tulee muuttumaan.
Ja olen jo aiemmin perustellut, miksi asia kuuluu minulle. Juridisesti en tietenkään mökkiä tule omistamaan, enkä minä sitä kärkykään. Mutta koko homma täytyy unohtaa, ellen minä voi olla tasa-arvoisesti mukana. Se johtaa siihen, että ostamme oman mökin. Silloin puolisoni täytyy lunastaa ulos, mikä taas johtaa siihen, että sukumökki menee myyntiin. Eli jos minusta ollaan mökin pidossa riippuvaisia, en ole ulkopuolinen. Ja kälyt ja appivanhemmat tietävät tilanteen kyllä ja hyväksyvät sen.
Ei ketään tarvitse lunastaa ulos, riittää että appivanhemmat antavat mökin näille kahdelle siskolee perintönä. Miehesi perikööt sitten varsinaisessa perinnönjaossa oman osuutensa, joka on sitten tietysti isompi kun siskojensa. Miksi miehesi ei ehdota tätä?
Tästäkin on ollut puhetta. Muuta omaisuutta ei kuitenkaan niin paljon ole (vain vähäarvoinen asunto), että se vastaisi puolikasta mökkikiinteistöä arvoltaan. Eli tässä tapauksessa appivanhempien pitäisi testamentata yhdelle lapselle vähemmän, ja he eivät halua.
Käytännössä tilanne ainakin nyt on se, että ellei yhteismökkeilyä saada toimimaan, siitä joutuvat luopumaan kaikki ja mökki myydään. Joten siksikin yritän parhaani.
Jos tilannetta saataisiin lykättyä vaikkapa 10 vuotta, joku ehkä pystyisi lunastamaan muut tai ainakin yhden ulos. Mutta appivanhemmat haluavat päästä mökistä eroon nyt.
Alue: Aihe vapaa
Haloo, luitko aloituksen? Kyseessä vanha arvokiinteistö. Niiden käyttöikä ei tule täyteen. Toki on tomppeleita, jotka sellaisia purkaa ja korvaa modernilla roskalla.