Lue keskustelun säännöt.
Elämä 13v lapsen kanssa kamalaa, pelkään lapsen kiukuttelua, huutoa ja raivoamista
17.02.2021 |
13v mennyt syksystä lähtien kohti murrosikää käytöksensä puolesta. Jos ei saa tehdä mitä haluaa, huutaa, raivoaa ja uhkailee. Emme anna tietenkään periksi asioita huonolla käytöksellä. Raivokohtaukset liittyvät pääasiassa pelaamiseen, koneella väitettyyn aikaan, karkkien ja kokiksen syömiseen, nukkumaan menoon ja läksyjen tekemiseen. Kun lapselta kielletään ja rajoitetaan näissä asioissa, hän saa kohtuuttomia kohtauksia ja kielenkäyttö on todella ala-arvoista huorittelusta haistatteluun.
Muutenkin lapsi on koko ajan hermostunut. Kaikki pyörii jonkun ruudun ympärillä. Mitään ei halua tehdä, koska on kiire pelaamaan tai katsomaan youtubea. Jos ja kun ruudut ottaa pois, raivoaa ja kestää niin kauan että etätöitteni tekeminen ei onnistu. Huutaa ja paiskii tavaroita, kun olen etäpalavereissa.
Olen niin väsynyt tähän huutamikseen ja lapsen pahantuulisuuteen, etten jaksa.
Kommentit (75)
Syytä itseäsi. Itse hankit tietokoneen ja älypuhelimen.
Räyhäämällä kiusaat lasta vaan enemmän.
Anna olla.
Miksi mulla oli niin helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna jotain tarroja hyvästä käytöksestä. Täytätte yhdessä tarravihkoa.
13-vuotiaalle?
Et vaan osaa. Tyylisi on täysin väärä.
Et osaa ottaa huomioon murrosiän vaikutusta.
Murrosikä on joskus vaikeaa. Nuori tarvitsee silloin myös paljon läheisyyttä ja oikeasti välittämistä ja aitoa kohtaamista.
Ensimmäisenä tuli mieleen avun hakeminen koulun kautta esim. koulukuraattori/koulupsykologi voisi auttaa. Vois olla lapselle hyväksi, ihan menisitte sinne yhdessä ja erikseen.
Ei peliä ole menetetty. Tsemppiä!
Heh, jos meidän 13-vuotias huorittelisi tai haistattelisi niin ei saisi puhelinta tai tietokonettaan takaisin enää ikinä. Ja tietää kyllä sen. Nyt on myöhäistä alkaa kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruudut pois, arkipäivänä ei tarvitse yhtään ruutuaikaa, eikä varsinkaan peliaikaa. Jotain kivaa rauhallista ohjelmaa voi katsoa jakson verran. Kokis pois, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon. Riittävästi unta (nukkumaan viim. 20.30) ja riittävästi aikaa vanhempien kanssa.
13v ei eroa oikeastaan mitenkään 3v:sta.
Muksun aivot käy muutenkin ylikierroksilla ja pelaaminen vaan pahentaa sitä. Keskittymiskyky on kuin kultakalalla ja aivot huutaa jatkuvasti kovia ärsykkeitä. Eron lapsessa huomaa n. vrk viiveellä kun aivot alkaa rauhoittua. Toki sitten pitää olla tarjolla niitä korvaavia tekemisiä, esim. leipomista, lukemista, ulkoilua jne.
T. 4 ruutuaddiktin äiti
Kyllä se 13-vuotias eroaa aika paljon kehitykseltään kolmevuotiaasta. Aika lyhytnäköistä luulla ettei teini-ikäinen omaisi omaa järkeä ja aivoja. Toki ei ole aikuinen, mutta ei mikään pikkulapsikaan enää.
Kannattaa googlata murrosikäisen biologiaan perustuvasta vuorokausirytmistä. Voit yllättyä ettei se ole sama kuin pienellä lapsella tai aikuisella. Ehkä muuttuisi käsitys myös tuosta 20.30 nukkumaanmenoajasta.
Onneksi olen vela, mutta jos minulla olisi tuollainen nuori kotona niin lastenkotiin laittaisin. Ensin uhkailisin lastenkodilla jos ei käytös muutu, ja sitten toteuttaisin uhkauksen jos se käytös ei tosiaankaan ole muuttunut. Kotilomille ja takaisin kotiin sitten kun ammattilaiset ovat saaneet käytöksen muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen itse olit murrosikäisenä?
Toki murrosiässä tunteet heittelee, voi tulla kiukkukohtauksia ja ne hormonit todella herättää nuoressa erilaisia tuntemuksia ja alkaa osoittamaan itsenäisyyden merkkejä.
Tämä ei kuitenkaan poista nuoresta ymmärrystä siitä millainen käyttäytyminen on sallittua ja ok ja mikä ei ole. Huorittelu, paikkojen rikkominen ja huutaminen eivät ole mikään normaali asia joka pitäisi murrosiän valossa hyväksyä. Moni täällä jotenkin tuntuu ajattelevan että tuo on ok koska murrosikä. Kyllä tuon ikäisen pitää osata käyttäytyä ja ymmärtää myös mitä seurauksia sillä on jos käyttäytyy huonosti. Ollaanhan me kaikki oltu murrosikäisiä, toisille meistä vaan on opetettu jo pienestä että toisia kunnioitetaan eikä raivoaminen ja tavaroiden paiskominen ole mikään ratkaisu jos ei saada tahtoa läpi.
Toki nuorissa on eroja ja toisilla nuo tunnemyrskyt ja kapinointi on voimakkaampia. Vanhempien täytyy silti pysyä lujana ja tehdä selväksi ettei esimerkiksi tuo huorittelu ole missään tilanteessa ok eikä vanhemmuus ole mikään lupa nuorelle käyttäytyä törkeästi vanhempiaan kohtaan.
Itsellä ei ole lapsia enkä tunne APn perhettä, mutta itse keskustelisin pöydän ääressä asiasta kun pöly ns laskeutuu. Nuoren kanssa tulisi käydä läpi miksi häntä rajoitetaan (sinulla pitää olla perusteet sille miksi se pelaaminen ja huono syöminen ei ole ok). Samoin tuosta käyttäytymisestä pitää puhua ja tehdä selväksi että seuraamuksia tulee jos ei osata käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt rajat viimeistään käyttöön. Sovitte yhdessä milloin pelataan ym. ja sitten pelit lukkojen taa. Kouluhommat ja sopivat kotihommat tehdään ensin, sitten peliaikaa max. pari tuntia/ päivä. Muut harrastukset, liikunta tärkeää.
Ja sinä ( ja puoliso) olette pomoja, yhdessä samat säännöt ja rajat. Lempeästi, mutta tiukasti ja rohkeasti. Yhteistä aikaa nuoren kanssa, puhukaa, tehkää ruokaa ym. Ole vahva, vaikka raivoaa. Ottaa lujille varmasti, mutta tehoaa kun olet johdonmukainen säännöissä.👍
Mulla tuollaisen käytöksen syyksi paljastu ADHD + koulukiusaamisen aiheuttamat traumat. Kannattaa hakea ajoissa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä on samanlainen aivomyrsky kuin 2 v. uhmaikä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen vela, mutta jos minulla olisi tuollainen nuori kotona niin lastenkotiin laittaisin. Ensin uhkailisin lastenkodilla jos ei käytös muutu, ja sitten toteuttaisin uhkauksen jos se käytös ei tosiaankaan ole muuttunut. Kotilomille ja takaisin kotiin sitten kun ammattilaiset ovat saaneet käytöksen muuttumaan.
Hyvä, pidä toi eli vela forevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkö se nuori ne karkit ja limut ostaa? Ei kai se niitä voi syödä jos sille ei osta niitä.
No, itse tiedän 11 veen joka aikalailla samalla tavalla käyttäytyy välillä ja on paljolti riippuvainen peliajasta. Kun pelaa vuorokaudet ympäri niin käytös ja kielenkäyttö on ihan karmeaa.
Sitten pojalle laitettiin pariksi viikoksi kokonaan Stoppi, pleikka pois yms.
Uni parantui ja palasi takaisin "lapseksi" eli ikäiselleen tasolle. Alkoi leikkimään ja pyöräilemään ulkona ja alkoi puhua muustakin kuin maanisesti pelkästä pelaamisesta. Puhui siis pelitodellisuudesta kuin arkielämästä. Itsekkin menin välillä sekaisin jos tapasin tätä poikaa kun hän selitti miten ajoi kaupungissa ja meinasi ajaa jonkun päälle ja se toinen sai kauheen raivarin yms ja hämmästyynenä kysyin että millä sä muka ajoit? Poika katsoo kuin tyhmää ja sanoo jonkun kalliin automerkin kunnes tajusin että puhuu siis pelimaailmasta ihan kuin se tapahtuisi todellisuudessa. Ja kuulumisia kysyttäessä kertoi sen mitä oli tehnyt pelissä, ikään kuin se olisi todellisuudessa tapahtunut. Tällänen on huolestuttavaa oikeasti.
Jos pelaaminen aiheuttaa noin pahoja käytöshäiriöitä niin kaikki vehkeet kylmästi veke, parin viikon ajan se jaksaa vierotusoireissaan riehua mutta tasaantuu kyllä.
Teette lapselle ison palveluksen.
Kertoo täydellisestä kunnioituksen puutteesta vanhempiaan kohtaan, jos jatkuvasti huutaa, nimittelee jne. Kerran kaksi jos testaa ja siitä on napattu kiinni ja asioista on keskusteltu, miten asioita käydään kiukkusena läpi.
Neljän teinin äitinä tässä mietin, että meillä ei ole tullut mieleenkään, että nuoret voisi noin epäkunnioittavia olla. Eivät ole edes toisilleen, vaikka riitelevätkin. Ei on h**rittelua kuulunut, eikä haistattelua.
Pyytääkö 13-vuotias anteeksi itsenäisesti rauhoituttuaan? Siitä olisi hyvä alkaa rakentamaan kommunikaatiota.
Kiukun jälkeen istutaan alas ja "juodaan kahvit" (mitä se kellekin sitten on teehetki, välipala). Sen jälkeen istutaan uudestaan alas ja mietitään, että mikä meni pieleen. Miksi? Kuinka monella eri tavalla? Mikä auttaisi tulevaisuudessa?
Ensin tehdään koulutyöt, sitten kotityöt, seurustellaan kavereiden ja perheen kanssa ja sen jälkeen alkaa ruutuaika. Näin oma esikoinen aikoinaan jonkin konfliktin päätteeksi ehdotti, eikä ollut ollenkaan huono ehdotelma. Eihän tuo tarkoita, että joka päivä kaverit ja perhe otetaan huomioon, mutta pari-kolme kertaa viikossa. Me löhötään olkkarissa ja höpistään perheenä. Jos ei sillä viikolla muuta keretä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa hankkia apua. Kasvatus on mennyt matkalla pieleen ja nyt kylvetään satoa.
Kaupunkilaiset käyttää maatalousmetaforia. 😂
Vierailija kirjoitti:
Menepä nyt aatoksissasi 10 vuotta taaksepäin !
Mieti kasvatustasi. Miten teit SÄÄNNÖT taaperollesi. Ja ennenkaikkea että PIDIT SÄÄNNÖISTÄ KIINNI !
Keskustelit asioista, ja säännöistä, MITÄ SAA, MITÄ EI SAA ! Jos rikkoo perheen yhteisiä sääntöjä, siitä seuraa rangaistus.
Vanhemmat ovat perheen johtajia. Ei lapset.
Ja kukaan ei tiuski ja raivoa eikä karju , JOS niin tekee, asiasta puhutaan , pyydetään ANTEEKSI !
Perus kasvatus on suomalaisilla HUKASSA !
Kyllä Supernannya kaivattaisiin Suomessa joka toisessa perheessä.
'
Ja sinä olet sitten itse tarpeeksi typerä huutaaksesi viestisi läpi kapiteeleilla? Huhuh.
Vierailija kirjoitti:
Anna jotain tarroja hyvästä käytöksestä. Täytätte yhdessä tarravihkoa.
13-vuotiaan kanssa? 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Ruudut pois, arkipäivänä ei tarvitse yhtään ruutuaikaa, eikä varsinkaan peliaikaa. Jotain kivaa rauhallista ohjelmaa voi katsoa jakson verran. Kokis pois, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon. Riittävästi unta (nukkumaan viim. 20.30) ja riittävästi aikaa vanhempien kanssa.
13v ei eroa oikeastaan mitenkään 3v:sta.
Muksun aivot käy muutenkin ylikierroksilla ja pelaaminen vaan pahentaa sitä. Keskittymiskyky on kuin kultakalalla ja aivot huutaa jatkuvasti kovia ärsykkeitä. Eron lapsessa huomaa n. vrk viiveellä kun aivot alkaa rauhoittua. Toki sitten pitää olla tarjolla niitä korvaavia tekemisiä, esim. leipomista, lukemista, ulkoilua jne.
T. 4 ruutuaddiktin äiti
Tuosta kuvauksesta näkee ihan kuka tahansa, että sinulla ei ole eikä ole koskaan ollut yhtään 13-vuotiasta lasta.
Jos sinusta on normaalia, että 13-vuotias paiskoo tavaroita, haistattelee ja huorittelee vanhemmilleen niin tarvitset hoitoa. Ja toivottavasti olet itse lapseton.
IKINÄ ei olisi mennyt meillä läpi tuollainen käytös eikä mennyt omassakaan lapsuudessa.
Mutta siis jos ei mitään apua kaipaa niin on syytä olla ylpeä haistattelevast ja huorittelevasta lapsestaan, joka on alkanut ottaa ensi askeleitaan myös väkivaltaiseen käytökseen kotosalla (=tavaroiden paiskonta)