Elämä 13v lapsen kanssa kamalaa, pelkään lapsen kiukuttelua, huutoa ja raivoamista
13v mennyt syksystä lähtien kohti murrosikää käytöksensä puolesta. Jos ei saa tehdä mitä haluaa, huutaa, raivoaa ja uhkailee. Emme anna tietenkään periksi asioita huonolla käytöksellä. Raivokohtaukset liittyvät pääasiassa pelaamiseen, koneella väitettyyn aikaan, karkkien ja kokiksen syömiseen, nukkumaan menoon ja läksyjen tekemiseen. Kun lapselta kielletään ja rajoitetaan näissä asioissa, hän saa kohtuuttomia kohtauksia ja kielenkäyttö on todella ala-arvoista huorittelusta haistatteluun.
Muutenkin lapsi on koko ajan hermostunut. Kaikki pyörii jonkun ruudun ympärillä. Mitään ei halua tehdä, koska on kiire pelaamaan tai katsomaan youtubea. Jos ja kun ruudut ottaa pois, raivoaa ja kestää niin kauan että etätöitteni tekeminen ei onnistu. Huutaa ja paiskii tavaroita, kun olen etäpalavereissa.
Olen niin väsynyt tähän huutamikseen ja lapsen pahantuulisuuteen, etten jaksa.
Kommentit (75)
Lapsi huutaa ja raivoaa niin kauan, kun tietää saavansa ruudut takaisin käytöksellään. Jos raivoaminen on jatkuvaa, pidentäisin takavarikko-aikaa huomattavasti. Joka huudosta tai haukkumisesta päivä lisää karenssia.
Tämä oli aivan, kuin minun kirjoittama! Meillä aivan kuvailemasi kaltaista.
Kunnon kuritus käyttöön eikä mitään ruutujen poistamista. Ja kiukuttelu, huuto ja raivoaminen ovat ihan yhtä kiellettyjä kuin muukin huono käytös, ja siksi myös niistä tulee rangaista.
Ei sitä raaskinut silloin komentaa tai kieltää kun oli pieni ja söpö? Vai onko aina saanut tahtonsa läpi käyttäytymällä huonosti?
Anna jotain tarroja hyvästä käytöksestä. Täytätte yhdessä tarravihkoa.
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvolaan
Ei siellä perheneuvolassa pystytä paluttamaan kadonnutta auktoriteettiä.
Ei auta kun kova kovaa vastaan, periksi jos antaa, saa antaa aina periksi.
Tämä tietysti olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, mutta kun auktoriteetin osoittaminen on niin epämukavaa...
Vierailija kirjoitti:
Anna jotain tarroja hyvästä käytöksestä. Täytätte yhdessä tarravihkoa.
Tunteita voisi myös kokeilla sanoittaa. Ja käyttää tunnekortteja.
Kolmen vuoden päästä osallisena murhaoikeudenkäynnissä a la Koskela. Toimi nyt.
Ei kannata antaa periksi. Kyllä se jossain vaiheessa se teiniangsti loppuu, kun huomaa, ettei se sitten kuitenkaan auta.
Mutta teinien kanssa kannattaa valita myös ne taistelut, joita käy. Jos ihan kaikkeen vastaus on aina ei, sekään ei johda mihinkään. Silloin kun teinin ehdotus on järkevä tai hyväksyttävissä oleva, kannattaa myöntyä eikä missään tapauksessa periaatteessa vastustaa. Siten se ei toimii myös paremmin.
Biologisesti teiniaika on matkaa kohti itsenäisyyttä. Se ottaa aikansa ennen kuin se myrsky laantuu, mutta kyllä se lopulta laantuu.
Ruudut pois, arkipäivänä ei tarvitse yhtään ruutuaikaa, eikä varsinkaan peliaikaa. Jotain kivaa rauhallista ohjelmaa voi katsoa jakson verran. Kokis pois, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon. Riittävästi unta (nukkumaan viim. 20.30) ja riittävästi aikaa vanhempien kanssa.
13v ei eroa oikeastaan mitenkään 3v:sta.
Muksun aivot käy muutenkin ylikierroksilla ja pelaaminen vaan pahentaa sitä. Keskittymiskyky on kuin kultakalalla ja aivot huutaa jatkuvasti kovia ärsykkeitä. Eron lapsessa huomaa n. vrk viiveellä kun aivot alkaa rauhoittua. Toki sitten pitää olla tarjolla niitä korvaavia tekemisiä, esim. leipomista, lukemista, ulkoilua jne.
T. 4 ruutuaddiktin äiti
Usein ongelma on se, että sääntöjä yms. asioita käsitellään vain silloin kun on jo konflikti käynnissä. Oikeasti niistä pitäisi sopia silloin kun kaikki on levänneitä ja edes jotenkin vastaanottavaisella tuulella.
Jossain kohtaa aikaisemmin on menty pieleen jos 13-vuotias lapsi paiskoo tavaroita ja huorittelee. Nollatoleranssi molempiin vaikka asian korjaaminen tässä vaiheessa onkin hankalaa.
Esikoisella (tyttö) alkoi tulla noita oireita ja puutuin niihin heti siinä kohtaa kun kokeiltiin ensimmäisen kerran haistattelua minulle. Lopetin saman tien aiemman keskustelun ja sitten puhuttiin useamman tunnin siitä mitä voi minulle sanoa ilman, että seuraukset ovat todella huomattavia. Otin asian puheeksi uudelleen vielä seuraavanakin päivänä.
Se on se ensimmäinen kerta muutenkin teinin kanssa kun asioihin pitää puuttua rankemmalla kädellä mikäli on jotakin mitä ei voi hyväksyä.
Nyt kannattaa hankkia apua. Kasvatus on mennyt matkalla pieleen ja nyt kylvetään satoa.
En pysty edes kuvittelemaan, että oma 13-vuotias poikani käyttäytyisi noin! Kyllä hänkin olisi kokoajan nenä kiinni ruudussa, mutta jos sen kiellän, niin ei kyllä protestoi mitenkään.
Täällä on täydellisten kasvattajien kokoontumisajot käynnissä :D
Kaikille yhteistä se että omia lapsia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli aivan, kuin minun kirjoittama! Meillä aivan kuvailemasi kaltaista.
Miten toimit, kun on tuollaista?
Lohdullista kuulla, että on muitakin samassa tilanteessa.
Ap
Menepä nyt aatoksissasi 10 vuotta taaksepäin !
Mieti kasvatustasi. Miten teit SÄÄNNÖT taaperollesi. Ja ennenkaikkea että PIDIT SÄÄNNÖISTÄ KIINNI !
Keskustelit asioista, ja säännöistä, MITÄ SAA, MITÄ EI SAA ! Jos rikkoo perheen yhteisiä sääntöjä, siitä seuraa rangaistus.
Vanhemmat ovat perheen johtajia. Ei lapset.
Ja kukaan ei tiuski ja raivoa eikä karju , JOS niin tekee, asiasta puhutaan , pyydetään ANTEEKSI !
Perus kasvatus on suomalaisilla HUKASSA !
Kyllä Supernannya kaivattaisiin Suomessa joka toisessa perheessä.
Soitto lastensuojeluun jos ei lapsen kanssa pärjää.
Anna sille mahdollisuus ansaita ne tavarat takaisin? Vaikka jollakin kotitöillä?