Lue keskustelun säännöt.
Elämä 13v lapsen kanssa kamalaa, pelkään lapsen kiukuttelua, huutoa ja raivoamista
17.02.2021 |
13v mennyt syksystä lähtien kohti murrosikää käytöksensä puolesta. Jos ei saa tehdä mitä haluaa, huutaa, raivoaa ja uhkailee. Emme anna tietenkään periksi asioita huonolla käytöksellä. Raivokohtaukset liittyvät pääasiassa pelaamiseen, koneella väitettyyn aikaan, karkkien ja kokiksen syömiseen, nukkumaan menoon ja läksyjen tekemiseen. Kun lapselta kielletään ja rajoitetaan näissä asioissa, hän saa kohtuuttomia kohtauksia ja kielenkäyttö on todella ala-arvoista huorittelusta haistatteluun.
Muutenkin lapsi on koko ajan hermostunut. Kaikki pyörii jonkun ruudun ympärillä. Mitään ei halua tehdä, koska on kiire pelaamaan tai katsomaan youtubea. Jos ja kun ruudut ottaa pois, raivoaa ja kestää niin kauan että etätöitteni tekeminen ei onnistu. Huutaa ja paiskii tavaroita, kun olen etäpalavereissa.
Olen niin väsynyt tähän huutamikseen ja lapsen pahantuulisuuteen, etten jaksa.
Kommentit (75)
Eihän joka päivä karkkia syödä ja kokista juoda! Vain herkkupäivänä! Jos janottaa niin vettä voi juoda.
Otat nyt kaikki ruudut pois joksikin aikaa! Sinä olet vanhempi ja on sinun vastuulla ohjata lasta. Kaikki ruudut koukuttavat lapsia todella helposti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli aivan, kuin minun kirjoittama! Meillä aivan kuvailemasi kaltaista.
Ennen kuin -sanaa ei tule pilkkua.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä raaskinut silloin komentaa tai kieltää kun oli pieni ja söpö? Vai onko aina saanut tahtonsa läpi käyttäytymällä huonosti?
Niissä tapauksissa, joita olen seurannut, asia on juuri näin. 6-vuotias pyytää äidin puhelinta eikä saa, ottaa sen vaivihkaa silti eikä kumpikaan vanhemmista halua kuulla itkua vaan antaa asian olla. 4-vuotias haluaa jälkiruuan ensin, ja monen kiellon jälkeen se sallitaan. Äiti ei halua lapsen huutavan kaupassa vaan antaa periksi ja ostaa 3-vuotiaalle sen lelun jonka monta kertaa ensin kielsi. 5-vuotias ei halua pukea pyöräilykypärää ja isi antaa periksi koska lapsi uhkaa, ettei muuten tule pyörälenkille. Nämä. Vanhemmat kieltävät asioita, joissa kuitenkin aina antavat periksi. Itsetehtyjä ongelmia kaikki.
Minua (olen 70) tai sisaruksiani ei koskaan ole ruumiillisesti rangaistu. Molemmat vanhemmat olivat töissä, illat ja sunnuntait yhteistä aikaa, eikä kukaan meistä olisi käyttäytynyt noin.
Niin ne menneisyyden kasvatusvirheet tulee eteen.
Tunteiden hallinta ja itsehillintä ovat taitoja. Niitä kannattaisi harjoitella ihan taaperosta asti vaikkapa meditaation avulla. Jos POIKA oppii että tuollainen käytös on edes siedettävää, kukaan nainen ei tule koskaan kelpuuttamaan häntä parisuhteeseen. Yksi kilahdus niin nainen häipyy hippulat vinkuen, sillä mies on arvaamaton raivohullu. Hän ei käy teihin käsiksi koska on teitä pienempi, isompana tappaa
En tiedä onko tuo enää murrosiässä korjattavissa. Jos on niin täysi vieroitus ruuduista ja niiden itsehillintätaitojen opettelu. Normaalit, tervettä metaboliikkaa tukevat harrastukset, kuten ulkoilu. Hengitysharjoitukset tasaavat tunteita. Lapsi ei osaa tehdä tätä itse, vaan aikuisen on ne tälle opetettava ja kuljettava rinnalla. Kasvatuksen ulkoistaminen ruuduille ei toimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä neuvo tulee toki noin 8v myöhässä, mutta joku harrastus? Olisi elämässä muutakin mielekästä kuin pelaaminen. Jos kaikki kaverit on seilä pelimaailmassa, siellähän sitä sitten haluaa sen elämänsä viettää.. ja eihän siinä muuten mitään pahaa ole, mutta jos tosiaan on taipumusta levottomuuteen, jakuva pelaaminen ei ainakaan helpota tilannetta.
Peliriippuvainen. Meillä oli tuollaista 9-13 vuotiaan kanssa. Nyt poika kohta 17 ja rauha on maassa, kun on vieroittunut peleistä. Kiinnostaa muut asiat ja reaktiivisuus poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä jos antaisitte vaan käyttää niitä ruutuja. Hän alkaa olla jo aika iso, ja kapinoi että on sääntöjä kuin lapselle. Me teimme sen ratkaisun, että otimme pois kaikki "turhat" säännöt koskien nukkumaan menoa, ruutuaikaa tms, ja sanottiin, että sinä vastaat nyt sitten itse kaikesta, ja muistutettiin siitä, että koulunkäynti kannattaa hoitaa kunnolla, tai voi olla ankea tulevaisuus edessä. Kehotettiin miettimään ammattihaaveita, jonne tähdätä. Ja kas kummaa, heti kun säännöt otettiin pois, kaikki ongelmat loppui siihen. Joo, poika pelaa edelleen paljon ja käyttää somea ja valvoo aamuyöhön, mutta hoitaa koulunsa erinomaisesti, koska keksi että haluaa lääkäriksi isona. Ja se meille riittää, kyllä sitä nuori jaksaa vaikka vähän valvoisi yms.
Ite oot pentus kasvattanu, nauti ny! Mää oon 57 enkä oo ikinä eläessäni sanonut Isille "ei". Äidille vänkäsin vastaan mutta en tietenkään kiroillut tai huutanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on täydellisten kasvattajien kokoontumisajot käynnissä :D
Kaikille yhteistä se että omia lapsia ei ole.
Mitään paskojen kasvattajien selkääntaputtelurinkiä ei ole syytä lähteä luomaan, vaan ottaa tilanne todesta. Tajuatko ollenkaan, miten huonosti voi 13-vuotias, joka voi käyttäytyä noin vanhempaansa kohtaan?
Itse keskustelin kaksi iltaa murjottavan 14-vuotiaan kanssa, joka olisi halunnut viettää koko syysloman isällään, joka yrittää koko ajan joustavuuden nimissä kiskoa kotiinpäin. Ensimmäinen ilta auttoi hiukan, mutta poika oli aivan alakuloinen ja tyly seuraavanakin, joten härkää sarvista. Annoin hänelle tunnin aikaa miettiä tilannetta, että loma jaetaan joka tapauksessa ja jos hän ei onnistu kehittämään mukavaa tekemistä ja isälle lähtö painaa koko ajan mieltä, niin tulkoon sitten loppulomasta aiemmin ja tehdään vaihto nyt. Kas kummaa, ei ollut alakulosta tietoakaan loppuillasta, tiskasi oma-aloitteisesti ja oli mukava oma itsensä. Eikä jäätelökään enää ollut tylsää imelää mössöä, joka kuitenkin loppuu kupista heti kesken, vaan ehdotti josko se kuitenkin pakkasesta otettaisiin.
Jos näitä tilanteita ei hoideta ajallaan, lapsi joutuu käsittelemään liian isoja asioita aivoilla, jotka eivät vielä sovellu sellaiseen. Olkaa luotettavia vanhempia ja ohjatkaa sitä perhelaivaa. Addiktit miettimään tilannetta ja jos käytös ei korjaannu, lähdetään vähentämään pelaamista ammattiavulla jos ei muuten onnistu. Valitkaa taistelunne, ja voittakaa ne. Se luo turvallisuudentunteen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä jos antaisitte vaan käyttää niitä ruutuja. Hän alkaa olla jo aika iso, ja kapinoi että on sääntöjä kuin lapselle. Me teimme sen ratkaisun, että otimme pois kaikki "turhat" säännöt koskien nukkumaan menoa, ruutuaikaa tms, ja sanottiin, että sinä vastaat nyt sitten itse kaikesta, ja muistutettiin siitä, että koulunkäynti kannattaa hoitaa kunnolla, tai voi olla ankea tulevaisuus edessä. Kehotettiin miettimään ammattihaaveita, jonne tähdätä. Ja kas kummaa, heti kun säännöt otettiin pois, kaikki ongelmat loppui siihen. Joo, poika pelaa edelleen paljon ja käyttää somea ja valvoo aamuyöhön, mutta hoitaa koulunsa erinomaisesti, koska keksi että haluaa lääkäriksi isona. Ja se meille riittää, kyllä sitä nuori jaksaa vaikka vähän valvoisi yms.
Lääkärit ovat konservatiivinen ammattikunta, jossa on syytä osata sopeutua ja sietää kaikenlaista, ja ymmärtää kurin arvo. En antaisi valvoa joka ilta, kai teillä jotain vaikutusvaltaa tilanteeseen edelleen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tämä viesti ketju kertoo kuinka suomalainen on jälkeenjäänyt asiallisesta keskustelusta ja sitä myötä myös järkevien ajatuksien vaihtamisesta koskien normaalia elämää,uskon että vauva.fi keskustelua lukevat
- lapselliset aikuiset
-työttömät aikuiset.
- typerät aikuiset.
-äidittömät lihavat.
-isättömät kovikset
olette kaikki säälittäviä jotka luette tämän,hankkikaa elämä.
mukavaa päivän jatkoa kaikille.
Unohdit listasta lapsettomat aikuiset 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istukaapa pöydän ääreen puhumaan näistä asioista silloin, kun te kaikki olette rauhallisella mielellä.
Uskoisin, että ennakointi toimii isommankin lapsen kanssa, kun se toimii alakoululaisenkin kanssa.