IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa laittaa se lapsi mahdollisimman varhain päiväkotiin, niin oppii siellä pärjäämään porukassa. En nyt trollaa tai provoile, olen tosissani. Minä ja moni kaverini meni päiväkotiin (tai lastentarhaksi/vauvalaksi sanottiin tuolloin) jo vähän reilun vuoden ikäisenä. Siis 70/80-lukujen taitteessa. Vanhempien oli pakko mennä töihin. Minä tai kaverini eivät muista siitä tietysti mitään, ensimmäiset muistikuvat tulevat ehkä siinä viiden vanhana. Olin siellä tarhassa eskariin saakka ja siitä kouluun. Kellään meistä ei ole ollut ongelmia kiusaamisen kanssa, eikä ketään ole kiusattu. Lisäksi kaikki ollaan aikuisena töissä ihmisten kanssa. Miksi? Luulen sen johtuvan siitä, että kasvoimme sosiaalisuuteen ja muiden kanssa toimimiseen, opimme lukemaan ja tulkitsemaan näkyviä ja näkymättömiä asioita käytöksessä ja kanssakäymisessä. 

Olen havainnut saman. Peruskouluaikoina kiusaajat ja myöskin kiusatut (siis sellaiset yleensä jotka olivat kokeneet ja harjoittaneet kiusaamista ekalta luokalta lähtien) olivat yllättävän usein niitä ketkä eivät olleet käyneet päiväkotia tai eskaria. Jotkut heistä olivat kouluun tullessa hyvin kontrolloivia, ja heistä tuli monista kiusaajia, kun suuttuivat helposti jos asiat eivät menneet haluamallaan tavalla. Eivät osanneet ottaa toisia huomioon, ja jos joku oli jossain parempi kuin he, eivät sietäneet sitä. Toiset heistä taas olivat hyvin ujoja ja syrjäänvetäytyviä, jonka takia kaverisuhteita oli vaikea luoda ja porukkaan pääseminen oli haastavaa. Nämä olivat sitten usein niitten kiusaajien uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi jos jo kodeissa ja päiväkodeissa opetettaisiin hyvät käytöstavat kuten esim. Espanjassa?

Toisekseen opella pitäisi olla oikeus vaatia juuri isä sinne kouluun, ehkä tehokkaampaa!

Niin. Tämä koko ilmiö on seurausta laaja-alaisesti  vaapasta kasvatuksesta kaikissa ympäristöissä (koti, koulu) ja yhteiskunnassa. Ihmiset eivät opi kunnioittamaan toistensa rajoja ollenkaan. Toinen vallitseva trendi on minäpainotus ja individualismi. Vanhemmat pyrkivät koulimaan lapsistaan kilpailuyhteiskuntaan vahvoja minäihmisiä. Muiden huomioiminen, yhteisen hyvän eteen työskentely, pitkäjänteisyys --- tjääh!

Niin ja arvotuksissa "kiltteys" on nykyään ollut jo pitkään kirosana. Ajatelkaapa sitä. Kiltteys on pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa laittaa se lapsi mahdollisimman varhain päiväkotiin, niin oppii siellä pärjäämään porukassa. En nyt trollaa tai provoile, olen tosissani. Minä ja moni kaverini meni päiväkotiin (tai lastentarhaksi/vauvalaksi sanottiin tuolloin) jo vähän reilun vuoden ikäisenä. Siis 70/80-lukujen taitteessa. Vanhempien oli pakko mennä töihin. Minä tai kaverini eivät muista siitä tietysti mitään, ensimmäiset muistikuvat tulevat ehkä siinä viiden vanhana. Olin siellä tarhassa eskariin saakka ja siitä kouluun. Kellään meistä ei ole ollut ongelmia kiusaamisen kanssa, eikä ketään ole kiusattu. Lisäksi kaikki ollaan aikuisena töissä ihmisten kanssa. Miksi? Luulen sen johtuvan siitä, että kasvoimme sosiaalisuuteen ja muiden kanssa toimimiseen, opimme lukemaan ja tulkitsemaan näkyviä ja näkymättömiä asioita käytöksessä ja kanssakäymisessä. 

Joitakin kiusataan ja syrjitään siellä päiväkodissa. Ei siis toimi.

Ei kai mikään paikka maailmassa ole kiusaamisesta vapaa tietenkään. Mutta kyllähän päiväkodissa sosiaaliseksi väkisinkin oppii. Lapsia oli kuin Vikkilässä kissoja ja siellä mentiin mukana!

Itselleni jäi päiväkodista vain hyviä muistoja. Oli turvallista, oli ohjelmaa, oli ryhmäleikkejä ja olihan siellä alkeellista opetustakin. Jos jollekin tuli jostakin syystä hätä, päiväkodin täti (silloin ei ollut miehiä niissä hommissa vielä) oli läsnä ja johtajatar oli oikea kuningatarmummo. Jälkeenpäin olen huomannut, että sopeudun yllättävän nopeasti uusiin ympyröihin ja löydän kavereita. Oli kyse uudesta luokasta tai koulusta, uudesta työpaikasta tai harrastuksesta. Varmaan se on luonnekysymys, mutta väitän, että ainakin osin tämä on myös päiväkodin peruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa laittaa se lapsi mahdollisimman varhain päiväkotiin, niin oppii siellä pärjäämään porukassa. En nyt trollaa tai provoile, olen tosissani. Minä ja moni kaverini meni päiväkotiin (tai lastentarhaksi/vauvalaksi sanottiin tuolloin) jo vähän reilun vuoden ikäisenä. Siis 70/80-lukujen taitteessa. Vanhempien oli pakko mennä töihin. Minä tai kaverini eivät muista siitä tietysti mitään, ensimmäiset muistikuvat tulevat ehkä siinä viiden vanhana. Olin siellä tarhassa eskariin saakka ja siitä kouluun. Kellään meistä ei ole ollut ongelmia kiusaamisen kanssa, eikä ketään ole kiusattu. Lisäksi kaikki ollaan aikuisena töissä ihmisten kanssa. Miksi? Luulen sen johtuvan siitä, että kasvoimme sosiaalisuuteen ja muiden kanssa toimimiseen, opimme lukemaan ja tulkitsemaan näkyviä ja näkymättömiä asioita käytöksessä ja kanssakäymisessä. 

Olen havainnut saman. Peruskouluaikoina kiusaajat ja myöskin kiusatut (siis sellaiset yleensä jotka olivat kokeneet ja harjoittaneet kiusaamista ekalta luokalta lähtien) olivat yllättävän usein niitä ketkä eivät olleet käyneet päiväkotia tai eskaria. Jotkut heistä olivat kouluun tullessa hyvin kontrolloivia, ja heistä tuli monista kiusaajia, kun suuttuivat helposti jos asiat eivät menneet haluamallaan tavalla. Eivät osanneet ottaa toisia huomioon, ja jos joku oli jossain parempi kuin he, eivät sietäneet sitä. Toiset heistä taas olivat hyvin ujoja ja syrjäänvetäytyviä, jonka takia kaverisuhteita oli vaikea luoda ja porukkaan pääseminen oli haastavaa. Nämä olivat sitten usein niitten kiusaajien uhreja.

Tämä!

Joo kyl noi mies opettajat tuppaa olemaan enemmän kavereita kiusaaja poikien kanssa kuin välittävä, kannustava ja rajat osoittava aikuinen.

Jos miesopettaja naureskelee kiusaajien kanssa ja vinoilee vitsikkäästi niin kiusaajat ottavat vaan enemmän oppia, kiusaaminen kuitataan sanalla "läppä, hauska vitsi, älä suutu leikistä"

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin tästä puhutaan. Vihdoinkin!

Lapseni oli seiskalla 10v sitten ja jo silloin totesimme Kivan koulun olevan VITSI. Ketään ei kiinnosta sen aiheuttaman lisätyön vuoksi.

On sentään kiusaajalle kiva.  Kiusaaminen ja kyykyttäminen ovat maan tapa.  Byroktaatit ovat sen alan huippua. Kiusaaja on menestyjä ja voittaja. Maamme on lottovoitto kiusaajalle ja myös loiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi jos jo kodeissa ja päiväkodeissa opetettaisiin hyvät käytöstavat kuten esim. Espanjassa?

Toisekseen opella pitäisi olla oikeus vaatia juuri isä sinne kouluun, ehkä tehokkaampaa!

Niin. Tämä koko ilmiö on seurausta laaja-alaisesti  vaapasta kasvatuksesta kaikissa ympäristöissä (koti, koulu) ja yhteiskunnassa. Ihmiset eivät opi kunnioittamaan toistensa rajoja ollenkaan. Toinen vallitseva trendi on minäpainotus ja individualismi. Vanhemmat pyrkivät koulimaan lapsistaan kilpailuyhteiskuntaan vahvoja minäihmisiä. Muiden huomioiminen, yhteisen hyvän eteen työskentely, pitkäjänteisyys --- tjääh!

Niin ja arvotuksissa "kiltteys" on nykyään ollut jo pitkään kirosana. Ajatelkaapa sitä. Kiltteys on pahasta.

Eli loppupeleissä pitäisi aika rankasti aikuisena katsoa peiliin ja pohtia, millaisia ovat omat arvot. Kiltteys-keskustelussa tuodaan aina esiin, ettei saa olla "liian kiltti". Silloin muut käyttävät hyväkseen ja jää jalkoihin. Toisaalta tämä tekee kiltteydestä huonon ominaisuuden, toisaalta se myöskin antaa luvan epäasiallisuuteen "liian kilttiä" henkilöä kohtaan. Kiltteys on oma vika. Koulukiusaamistapauksissa myös uhri on jotenkin viallinen, koska ei pysty puolustautumaan kiusaajiaan vastaan, jotka ovat paremmin sisäistäneet sen, ettei kannata olla kiltti. Nämä menevät syvälle ihmisten asenteisiin.

"Kiusaaja on menestyjä ja voittaja."

Näin se vain on. Tietysti joistakin voi tuntua jopa pahaltakin tuon myöntäminen, mutta minkäs teet?

Kiva-koulun facebookissa ei näytä olevan kovinkaan aktiivista eikä kivaa. Eiköhän ole aika haudata koko hanke pikku hiljaa?

Kun toimii päinvastoin kuin psykologisissa kirjoissa opetetaan, on hyvät mahdollisuudet kuulua menetyjien joukkoon.

Kovat otteet vain käyttöön ja heikompia polkemaan. Siitä se ura lähtee nousuun.

Kuka keksi KiVan? Miksi hän ei nosta nyt kättään pystyyn, kun lähestulkoon kaikki toteavat, ettei se täytä tarkoitustaan? Että se EI TOIMI!?

Vierailija kirjoitti:

Rikosilmoitus kannattaa tehdä. Koulut yrittävät puhuakiusatulleettei tee, koska kiusaaja on kullannuppu. Voi sen silti tehdä.

Ei se mihinkään johda, jos tekijät alle 15v.

Suurimmat ongelmat tässä eivät useinkaan liity opettajiin vaan heitä ylempiin tahoihin. Kuten täällä on moni kirjoittanut, opettajilla ei vaan ole välineitä eikä keinoja lopettaa sitä kiusaamista vaikka haluaisivatkin. Käytännössä ainut, mitä opettaja voi tehdä, on ottaa vanhempiin yhteyttä ja pitää niitä kasvatuskeskusteluja. Muita sallittuja keinoja ei ole, ja harva lähtee vaarantamaan omaa uraa käyttämällä kyseenalaisia menetelmiä. Se on helppoa ulkopuolisen jeesustella, mutta kun on kyse omasta toimeentulosta, niin se kynnys lähteä sooloilemaan on aika korkea.

Sama juttu yleisessä kurinpidossa luokassa. Häiriköiviä oppilaita ei saa enää käskeä ulos luokasta. Jälki-istunnolla uhkailu usein vaan lisää vettä myllyyn, sillä monien oppilaiden mielestä on vain siistiä ja coolia olla se kova tyyppi joka on jatkuvasti jälki-istunnossa. Huutaahan niille lapsille ja teineille ei nykyään myöskään voi ilman että siitä tulee jälkipuintia ja seurauksia. Opettajalla ei tuossa kohtaa vaan ole käytettävissään mitään taikatemppuja, joilla saada ne oppilaat tottelemaan.

Näihin asioihin pitäisi tulla ylemmiltä tahoilta muutosta; opettajille reilusti lisää valtaa toimia ja ojentaa niitä lapsia.

Olen itse sekä entinen koulukiusattu että entinen opettaja, joten olen nähnyt useamman puolen tästä asiasta.

Olin ujo, sosiaalisesti kömpelö ja hyvä koulussa koko peruskoulun. Näiden ominaisuuksien takia olin parhaimmillaan yksin, pahimmillaan muiden oppilaiden silmätikkuna. Huomasin etteivät opettajatkaan usein aidosti osanneet asettua asemaani. Opettajat olivat reippaita ekstrovertteja, kuten olivat kiusaajanikin. Kiusaajani olivat opettajieni suosikkioppilaita, minä olin pohjimmiltani heille outo ja hankala. Kiusaamiseen puututtiin lähinnä pitämällä minulle puhutteluja siitä, miten minun pitäisi vaan olla normaalimpi ettei minua kiusattaisi.

Kun hakeuduin opetustyöhön, luulin voivani muuttaa asioita. Voisin aidosti puuttua kiusaamiseen ja olla se aikuinen, joka tajuaa myös niitä ujoja ja hiljaisia. Yritin aikani, mutta tajusin ettei empatialla tee mitään, kun kaikki muut välineet puuttuvat. Koulujen välineet kiusaamiseen puuttumisessa ovat kiusaajille pelkkä vitsi, ei näitä tyyppejä mitkään puhuttelut tai edes viestit kotiin huoleta pätkääkään. En itse jaksanut enää sitä etten voi valtuuksieni puitteissa auttaa kiusattua enempää, joten vaihdoin alaa. Tuntuu että opetusalaa on helpompi kestää, jos lakkaa välittämästä.

Olen todennut että näiden kokemusteni pohjalta että moni opettaja ei aidosti ole kovin kiinnostunut kiusaamiseen puuttumisesta. Ja toisaalta moni olisi, mutta heillä ei ole siihen keinoja. Toivoisin että kiusaaminen nähtäisiin väkivaltana ja vakavissa tapauksissa poliisiasiana jo ennen kuin jotain peruuttamatonta ehtii tapahtua.

Kuraattori sivuutti kiusatut ja tuntui säälivän kiusaajaa. Sitten piti ymmärtää ja mahdollisesti myös anteeksipyydellä siltä rotalta, ihan kuin taustalla olisi ollut joku tasapuolinen "molemmat on väärässä" -tilanne. Kiusaajakin teki ihan avoimesti pilaa koko jutusta sen kuraattorin edessä.

Vierailija kirjoitti:

"Kiusaaja on menestyjä ja voittaja."

Näin se vain on. Tietysti joistakin voi tuntua jopa pahaltakin tuon myöntäminen, mutta minkäs teet?

No, ainakaan oman peruskouluporukkani kohdalla ei voi silloisten kiusaajien kohdalla voittajuudesta myöhemmällä iällä puhua. On sinänsä urallaan menestyneitä, jotka kuitenkin selvästi ovat joutuneet kamppailemaan demoneitaan vastaan ja esimerkiksi ryypänneet itsensä pahimmillaan hautaan. Sitten on vankilaan päätynyttä elämäntaparikollista, joiden elämänkaari on niin ikään tupannut päättymään joko oman käden tai muiden kautta ennenaikaisesti. Yksikään todellinen koulukiusaaja ei tuosta porukasta elä tasapainoista ja onnelliselta vaikuttavaa aikuisuutta. Varmasti poikkeuksiakin on, mutta jo lapsuudessa alkanut vakava sosiopatia ei useinkaan anna varsinaista voittoarpaa elämään mahdollisesta taloudellisesta menestyksestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että kiusaaminen nähtäisiin väkivaltana ja vakavissa tapauksissa poliisiasiana jo ennen kuin jotain peruuttamatonta ehtii tapahtua.

On kyllä vahingollista, että vain fyysinen väkivalta nähdään tarpeeksi vakavana ollakseen poliisiasia, tai ylipäätään että siihen puututaan jotenkin (ei kyllä aina siihenkään). Kun sillä jokapäiväisellä nälvimisellä, lyttäämisellä, mitätöimisellä, uhkailulla ja muulla vastaavalla henkisellä väkivallalla tehdään ihan samalla lailla pahaa jälkeä, luodaan muun muassa turvattomuuden tunnetta joka vaikuttaa ensin koulunkäyntiin, sitten muuhunkin elämään. Moneen se "pelkkä" sanallinen kiusaaminen vaikuttaa vuosienkin päästä, ehkä aina. 

Lopulta kulut veronmaksallijekin voivat olla suuret ja ainakin huomattavasti suuremmat kuin se alkuvaiheessa puuttuminen OIKEASTI kovin keinoin eikä hyssyttelemällä.

Eikö to kiva koulu systeemi tullut joskus -90 luvulla ? Kuinka paljon opettajat panostaa tuohon ? Toista koskelan tapausta ei saa enään tapahtua.Tullut mieleen oliko tosiaan jotkut kiusaajista jonkun opettajan jotain suosikki oppilaita.Niin helvetin monta vuotta poika kärsi.Poistetaan koko kiva koulu ja tilalle kylmästi vaan kiusaajat pois koulusta.

Jo alunperin näki, että oli tuhoon tuomittu hanke. Kyllä koulun pitää pystyä takaamaan kaikille oppilaille tasapuolinen oppimisympäristö ilman tätä kiusaamiskulttuuria. 

Opettajan ratkaisu sille, kun 7-vuotiaana kerroin että minua kiusattiin, oli välittömästi pyytää kiusaajaa jäämään samaan tilaan ja kertoa, että MINULLA on sille asiaa. Ihan kuin sillä olisi mitään hevonpeen vaikutusta mitä siinä sanon, ihan kuin en olisi jo sanonut aiemmin että voitko lopettaa. Eikä muutenkaan tullut edes varoitusta etukäteen että nyt pitäisi olla joku repliikki valmiina. Hienosti laitettu kaikki seitsenvuotiaan kiusatun vastuulle, voi luoja miten ammattitaidotonta räpellystä.