En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Perinnöstä luopuminen on jossain tilanteissa ihan hyvä ratkaisu. Olen luopunut useammastakin koska olen tiennyt että selvitellyihin menevä aika ja vaiva eivät tule olemaan saatavan perinnön arvoisia ja ilmoitus luopumisesta saa monesti muihin perijöihin vauhtia koska jee enemmän perintöä mulle vaikka se ei aina ihan niin mene.

Vähän ohi aiheen, mutta osaisiko joku neuvoa, miten kannattaa menetellä, kun perintönä on kerrostalon osakehuoneisto, joka ei todennäköisesti mene kaupaksi millään hinnalla (huonokuntoinen, muuttotappiopaikkaunta, putkiremontti edessä eli tämä tavallinen laulu). Emme haluaisi jäädä makselemaan esim. remonttikuluja ja yhtiövastikkeita. Missä tilanteessa voi hakea kuolinpesää konkurssiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkistin juuri omani, ja sieltä löytyy jokaisesta asunnosta tieto (jopa väliaikaisista) ihan syntymääni saakka 1980-luvulle.

Tämä siis vastaus sille, jonka mielestä VRK:n rekisteri ei näytä kaikkea.

Näkyy näkyy, mutta silti pitää pyytää joka asuinpaiksta oma virkatodistus jos vainaja on kuulunut kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Me teetettiin perukirja pankin lakimiehellä. Sujui helposti. Mokasivat silti. Pankkitietoja ei kysytty kaikista pankeista ja rahaa todennäköisesti jäi jonnekin. Enää ei voi selvittää. Ei myöskään tarkastettu, onko vainaja tai leski jonkin oy:n osakas. Lesken allekirjoitus riitti.

Miten niin ei voi enää selvittää? Onko kuolemasta jo kymmeniä vuosia? Kyllä omaisuutta voi selvittää vielä perunkirjoituksen jälkeenkin. Sitten vain tehdään täydennysperukirja, jos löytyi uutta omaisuutta. Tein juuri muutama viikko sitten täydennysperukirjan, kun viisi vuotta sitten kuolleelta anopilta löytyi pankkitili, josta ei oltu aikaisemmin tietoisia (jostain syystä pankki ei ollut lähettänyt tiliotetta kuoleman jälkeen).

Vierailija kirjoitti:

Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.

Miksi tätä alapeukutetaan? Pitää täysin paikkaansa.

Juuri tänään ihan sattumalta muissa merkeissä kirjauduin väestörekisteriin, ja sieltä löyty yllätyksekseni kaikki asuinpaikkani (8kpl) vuodesta 1977 lähtien. Vaikka asuin vain kolmien viikkoa eksän kanssa yhdessä joskus vuosituhannen vaihteessa.

Aloitin keväällä yhteistuumin äitini kanssa hänen rivitaloasuntonsa siivoamista koronan alkaessa, pelkästä ulkovarastosta tuli pakettiautollinen kartonkia ja kierrätyspaperia. Lisäksi kaikki vanhat elohopeavaloputket (toimimattomat) oli jemmattu varastoon mahdollista myöhempää käyttöä varten, taisin tukkia prisman palautuspisteen niillä.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

=============

Nytkö?

olen 32-vuotias, voin kuolla huomenna tai ensi yönä.

Niin voit. Ei se todennäköistä ole, mutta voit silti saada aivoverenvuodon, sydänkohtauksen, valtimopullistuma repeää, liukasta työmatkalla ja lyödä pääsi, jäädä auton alle, puolisosi voi päästää sinut päiviltäsi...

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?

Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.

Kyllä voi kieltäytyä koko perinnöstä. Jotenkin virallisesti tuo kieltäytyminenkin on hoidettava. Sairaalalle/poliisille voi ilmoittaa ettei kiinnosta, kun ilmoitus kuolemasta tulee.

Perunkirjoitus pitää tehdä, vaikka kieltäytyisi perinnöstä. Jos sen tekemisen laiminlyö, voi pahimmillaan joutua vastuuseen vainajan veloista.

Nopea kommentti lukematta koko ketjua. Eikö jokainen yli X vuotias voitaisi velvoittaa pitämään yllä omia tietojaan verottajan tuottamassa rekisterissä ?

Jos lähtö tulee, veroviranomainen voi toimittaa listauksen uskotulle henkilölle jonka tehtäväksi jää pelkästään tehdä dokumentti miten perintö jaettiin. Tämä olisi noin yhden päivän työpanos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkistin juuri omani, ja sieltä löytyy jokaisesta asunnosta tieto (jopa väliaikaisista) ihan syntymääni saakka 1980-luvulle.

Tämä siis vastaus sille, jonka mielestä VRK:n rekisteri ei näytä kaikkea.

Ja tästä päättelet, että sama pätee myös kaikkiin 1920- ja 1930-luvulla syntyneisiin, joita monet tällä hetkellä kuolevat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?

Minun vanhempani ovat nyt seitsenkymppisiä ja ovat aloittaneet varastojen ja kämpän tyhjentämisen ja ylimääräisen omaisuuden myynnin. Ei tule sitten meille lapsille niin paljon hommaa, kun heistä aika jättää.

Mun äiti ei antanut eläessään tyhjentää ja siivota mitään kaappeja. Siellä ne jogurttipurkkivuoret ja huolellisesti pestyt alumiinirasiat odottivat kaiken muun turhan lisäksi. Kaapit täynnä hamstrattuja liinavaatteita yms jonkun toisen vanhuksen kuolinpesästä. Asunnon tyhjentäminen vei lopulta kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.

Miksi tätä alapeukutetaan? Pitää täysin paikkaansa.

Juuri tänään ihan sattumalta muissa merkeissä kirjauduin väestörekisteriin, ja sieltä löyty yllätyksekseni kaikki asuinpaikkani (8kpl) vuodesta 1977 lähtien. Vaikka asuin vain kolmien viikkoa eksän kanssa yhdessä joskus vuosituhannen vaihteessa.

Aloitin keväällä yhteistuumin äitini kanssa hänen rivitaloasuntonsa siivoamista koronan alkaessa, pelkästä ulkovarastosta tuli pakettiautollinen kartonkia ja kierrätyspaperia. Lisäksi kaikki vanhat elohopeavaloputket (toimimattomat) oli jemmattu varastoon mahdollista myöhempää käyttöä varten, taisin tukkia prisman palautuspisteen niillä.

Kyllä asuinpaikat saa väestörekusterikesluksesta. Silti pitää olla virkatodistukset kaikista seurakunnista, joihin on kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkistin juuri omani, ja sieltä löytyy jokaisesta asunnosta tieto (jopa väliaikaisista) ihan syntymääni saakka 1980-luvulle.

Tämä siis vastaus sille, jonka mielestä VRK:n rekisteri ei näytä kaikkea.

Ja tästä päättelet, että sama pätee myös kaikkiin 1920- ja 1930-luvulla syntyneisiin, joita monet tällä hetkellä kuolevat ovat?

Mä olen syntynyt 50-luvun loppupuolella ja vrk:ssa näkyy kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?

Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.

Kyllä voi kieltäytyä koko perinnöstä. Jotenkin virallisesti tuo kieltäytyminenkin on hoidettava. Sairaalalle/poliisille voi ilmoittaa ettei kiinnosta, kun ilmoitus kuolemasta tulee.

Jos sinulla on rintaperillisiä, ei kieltäytyminen järkevästi onnistu. Vastuut siirtyvät omille lapsillesi.

Jos kieltäytyy, niin omien lapsien ja lapsenlapsen kannattaa olla kaikkien täysi-ikäisiä. Tällöin koko konkkaronkka voi kieltäytyä. Mutta hankalaksi menee, jos on joku alaikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.

Miksi tätä alapeukutetaan? Pitää täysin paikkaansa.

Juuri tänään ihan sattumalta muissa merkeissä kirjauduin väestörekisteriin, ja sieltä löyty yllätyksekseni kaikki asuinpaikkani (8kpl) vuodesta 1977 lähtien. Vaikka asuin vain kolmien viikkoa eksän kanssa yhdessä joskus vuosituhannen vaihteessa.

Aloitin keväällä yhteistuumin äitini kanssa hänen rivitaloasuntonsa siivoamista koronan alkaessa, pelkästä ulkovarastosta tuli pakettiautollinen kartonkia ja kierrätyspaperia. Lisäksi kaikki vanhat elohopeavaloputket (toimimattomat) oli jemmattu varastoon mahdollista myöhempää käyttöä varten, taisin tukkia prisman palautuspisteen niillä.

Kyllä asuinpaikat saa väestörekusterikesluksesta. Silti pitää olla virkatodistukset kaikista seurakunnista, joihin on kuulunut.

Mutta jos ei ole kuulunut ev lut seurakuntaan/-kuntiin? Saako virkatodistukset vrk:sta? Hellareilla tms. ei kai ole rekisteriä.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Kas kun kaikki eivät odota kuolevansa nuorena 50-60 v) ja yhtäkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.

Miksi tätä alapeukutetaan? Pitää täysin paikkaansa.

Juuri tänään ihan sattumalta muissa merkeissä kirjauduin väestörekisteriin, ja sieltä löyty yllätyksekseni kaikki asuinpaikkani (8kpl) vuodesta 1977 lähtien. Vaikka asuin vain kolmien viikkoa eksän kanssa yhdessä joskus vuosituhannen vaihteessa.

Aloitin keväällä yhteistuumin äitini kanssa hänen rivitaloasuntonsa siivoamista koronan alkaessa, pelkästä ulkovarastosta tuli pakettiautollinen kartonkia ja kierrätyspaperia. Lisäksi kaikki vanhat elohopeavaloputket (toimimattomat) oli jemmattu varastoon mahdollista myöhempää käyttöä varten, taisin tukkia prisman palautuspisteen niillä.

Kyllä asuinpaikat saa väestörekusterikesluksesta. Silti pitää olla virkatodistukset kaikista seurakunnista, joihin on kuulunut.

Mutta jos ei ole kuulunut ev lut seurakuntaan/-kuntiin? Saako virkatodistukset vrk:sta? Hellareilla tms. ei kai ole rekisteriä.

Saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.

Miksi tätä alapeukutetaan? Pitää täysin paikkaansa.

Juuri tänään ihan sattumalta muissa merkeissä kirjauduin väestörekisteriin, ja sieltä löyty yllätyksekseni kaikki asuinpaikkani (8kpl) vuodesta 1977 lähtien. Vaikka asuin vain kolmien viikkoa eksän kanssa yhdessä joskus vuosituhannen vaihteessa..

Siitä, että asuinpaikat näkyvät siellä 1970-luvulta lähtien, ei voi vielä mitenkään päätellä, että myös 1930- ja 1940-lukujen asuinpaikat näkyvät palvelussa yhtä täydellisesti.

Käyttäjä34791 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?

Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.

Kyllä voi kieltäytyä koko perinnöstä. Jotenkin virallisesti tuo kieltäytyminenkin on hoidettava. Sairaalalle/poliisille voi ilmoittaa ettei kiinnosta, kun ilmoitus kuolemasta tulee.

Jos sinulla on rintaperillisiä, ei kieltäytyminen järkevästi onnistu. Vastuut siirtyvät omille lapsillesi.

Jos kieltäytyy, niin omien lapsien ja lapsenlapsen kannattaa olla kaikkien täysi-ikäisiä. Tällöin koko konkkaronkka voi kieltäytyä. Mutta hankalaksi menee, jos on joku alaikäinen.

Jos kaikki em. kieltäytyvät, jaetaanko tämä osa jäljelle jäävien kp osakkaiden kesken? Eikä heillä ole oikeutta kieltäytyä tästä ylimääräisestä osasta?

Mitä jos kaikki kieltäytyvät joka sukupolvessa? 😃

Esim. loma ja golfosaketta kukaan ei halua. 😏

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pankin tallelokerossa tiedot tileistäni ym. Myös salasanat somepalveluihin (että saa poistetuksi).

Ja tallelokeron avaimet paikassa, mistä perilliset ne löytävät?

Meillä hautaustoimisto hoiti perukirjan, pääsi tallelokerolle, veljeni avaimella? Veljeni kuoli 2 kuukautta isäni jälkeen, sitä (toista) avainta ei koskaan löytynyt, maksoi lukon uusimisen.

Nämä kuolinpesät "kietoutuivat" toisiinsa, eli jumalaton sotku kaikkien papereiden ja neljän pankin kanssa. Lisäksi homekämpän myynti alle 5% perukirja-arvosta. Kiva maksaa täydet perintöverot, vieläkin odottelen verottajan oikaisupäätöstä = rahojen palautusta. Toinen meni vaivattomasti kaupaksi.

Toisella paikkakunnalla 500 km:n päässä, jossa jouduin käymään useaan kertaan.

P*skahomma, onneksi vain kerran elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä luopuminen on jossain tilanteissa ihan hyvä ratkaisu. Olen luopunut useammastakin koska olen tiennyt että selvitellyihin menevä aika ja vaiva eivät tule olemaan saatavan perinnön arvoisia ja ilmoitus luopumisesta saa monesti muihin perijöihin vauhtia koska jee enemmän perintöä mulle vaikka se ei aina ihan niin mene.

Oletko lapseton