En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Minulla myös edestakaisin muutellut kuollut veli. Paitsi isän, myös hänen mahdolliset "salalapset" piti selvittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta ollut mummon kuolinpesä jakamatta ja näyttää siltä, ettei sitä saada päätökseen vanhempieni elinaikana. Harmittaa jo etukäteen tuleva riesa.

Tuo on tosi vaarallista.

Meillä oli aivan hilkulla että pesä jää ikiajoiksi jakamatta. Isä kuoli jo 60-luvulla, lapsia oli paljon, äiti kuoli kymmenisen vuotta sitten ja koska välistä oli perillisiä kuollut, niin perillisten määrä oli suuri useassa polvessa ja holhouksen alaisia sekä uusperheitä mukana, osa ulkomailla hankalasti tavoitettavissa, jne. Kukaan ei ahnehtinut pikku perintöään, vaan päinvastoin osa halusi että antaa olla näin vaan jakamatta. Onneksi veljeni oli riittävän sitkeä ja sai puskettua tilan myynnin ja perinnönjaon läpi. Jos sitä ei olisi nyt jaettu, niin myöhemmin se olisi varmaan ollut mahdotonta kun muutama ensisijainen perillinen olisi vielä kuollut pois.

Miten niin mahdotonta? Aina pitää kumminkin tehdä sukuselvitys, jostabperilliset käyvät ilmi. Tietysti heidän määränsä voi olla "tähtitieteellinen" ja käytännössä vaikea tavoittaa. Mutta eikö riitä, että ilmoitetaan (virallisessa lehdessä?), ja jos ei viesti tavoita jokaista kp osakasta, niin no can do.

Ainahan joku kumminkin käytännössä hallitsee kuolinpesää ja pesän varoja. Niitä voi siis käyttää vaan ei myydä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tarvitsee tilata katkeamaton virkatodistusketju joka seurakunnasta edelleen erikseen, ainakin siis kirkkoon kuuluneilta.

Ja kirkkoon kuulumattomilta vastaava ketju.

Asuinpaikka ei riitä, koska ei se asuinpaikka kerro onko lapsia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Tämä!Isänni yllättävän kuoleman jälkeen aikoinaan oli homma selvitellä hänen velkojaan ja papereitaan, kun mistään ei ollut eläessään puhunut eikä kertonut. Se oli täyspäiväistä työtä ennen perunkirjoitusta mutta onneksi selvittiin. Ihminen tekisi valtavan palveluksen, jos lähimmilleen kertoisi edes missä pankissa on tilit ja velat.

Me teetettiin perukirja pankin lakimiehellä. Sujui helposti. Mokasivat silti. Pankkitietoja ei kysytty kaikista pankeista ja rahaa todennäköisesti jäi jonnekin. Enää ei voi selvittää. Ei myöskään tarkastettu, onko vainaja tai leski jonkin oy:n osakas. Lesken allekirjoitus riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Tämä!Isänni yllättävän kuoleman jälkeen aikoinaan oli homma selvitellä hänen velkojaan ja papereitaan, kun mistään ei ollut eläessään puhunut eikä kertonut. Se oli täyspäiväistä työtä ennen perunkirjoitusta mutta onneksi selvittiin. Ihminen tekisi valtavan palveluksen, jos lähimmilleen kertoisi edes missä pankissa on tilit ja velat.

Eikö pankit lähetä automaattisesti tiedon kun tulee tieto kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.

Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.

Meillä dna olisi halunnut kuolleen allekirjoituksen liittymän sulkemiseksi. Millään ei meinannut mennä perille, että allekirjoituksen saaminen on aika hankalaa kuolleelta. "Haluan lopettaa Ahti Ahtisen liittymän koska hän kuoli" "liittymän lopettamiseksi tarvitsemme kyllä Ahdin allekirjoituksen"

Minulla on pankin tallelokerossa tiedot tileistäni ym. Myös salasanat somepalveluihin (että saa poistetuksi).

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet reppureissannut kuukausia Aasiassa, tästäkin tehdään joku selvitys? Entä opiskelijavaihdot?

Jos sulla on ollut jokin pysyvä osoite Suomessa (esim vanhempien luona) reppureissun ajan, niin se Suomen osoite ratkaisee. Opiskelijavaihdosta selviää myös hyvin jos vakinainen osoite ollut kuitenkin Suomessa.

Minä tyhmänä nuorena kun lähdin aupairiksi tuttuun perheeseen Englantiin, tein virallisen muuttoilmoituksen että muutan Englantiin, ei sen tarkempaa osoitetta. Mutta en sitten siellä Enkuissa älynnyt rekisteröityä mihinkään. Olin pois puoli vuotta niin että periaatteessa voisi olla lapsi siellä.

Mutta miten tuollainen selvitetään, kun missään maassa ei ole tuolta ajalta mitään rekisterimerkintöjä?

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta ollut mummon kuolinpesä jakamatta ja näyttää siltä, ettei sitä saada päätökseen vanhempieni elinaikana. Harmittaa jo etukäteen tuleva riesa.

Meillä 40 vuotta. Kauhulla odotan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

15-vuotiaasta kuolinpäivään asti pitää vainajasta olla katkeamaton virkatodistusketju, jotta perukirja voidaan tehdä.

Ja jos vainaja on osan elämästään asunut ulkomailla, vaikeuskerroin kasvaa.

Meillä homma venyi, koska pari hlöä ei kuulunut kirkkoon ja olivat asuneet ulkomailla jne. Sitten tuli omaan talouteen nähden isot perintöverot maksettavaksi, vaikka penniäkään perintöä ei oltu vielä jaettu. Oli vähän nikottelemista saada rahat kasaan ja maksettua, yh talous. Nyt sitten iso rapistuva ok talo jeerassa, josta kulut juoksee eikä ostajaa kuulu. Olisin kieltäytynyt perinnöstä, mutta se olisi mennyt lasteni maksettavaksi. 2v kulunut ja edelleen odotellaan papereita verotoimistolta. Huokaus. Ja tässä ei ollut edes mitään riitoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs kaikkea uuvuttavaa kuolinpesässä on ollut? 

Esim sisarukset joiden mielestä parempi riidellä kymppitonnilla kuin se että joku saisi tonnin enemmän.

Veit sanat suustani. Nyt on meillä riidelty virallisella pesänjakajalla 11 000e lla.

Ei tuo vielä mitään. Tätini jälkeen hänen aiemmin edesmenneen miehensä sukulaiset eivät nielleet sitä, että suuri osa miehen suvun perintömaista meneekin perinnönjaossa tätini sukuun.

Heillä kun ei ollut lapsia. Ensimmäinen perukirjoitus ei kelvannut, vaan vaativat pesänselvittäjän palkkaamista. Lakimies laskutti 250€/h, ja sinne lakitoimistoon ne hölmöt soittelivat päivät päästään. Joka soitto maksoi, mutta eivät tajunneet sitä.

Lakimiehen loppulasku oli 150.000€. Siihen toki kuului maiden myyntiäkin, ja jako oli kaikkiaan aika vaativa.

Tämä kaikki tietysti verotti vainajan varallisuutta, mutta perintövero piti maksaa siitäkin rahasta. Jota siis ei jaettu, kun se meni pesänselvittäjän palkkioon.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pankin tallelokerossa tiedot tileistäni ym. Myös salasanat somepalveluihin (että saa poistetuksi).

Sitten tarvitaan enää riitaisten osakkaiden valtuutus jollekin asioiden hoitoon tai kaikki nenät yhtäaikaa konttoriin hoitamaan asioita tai tallelokero jää kiinni.

Meillä ainakin yksi tuohtui yllättävästä testamentista ja tilaili ensimmäisen vuoden uusia kiinteistöarvioita korottaakseen lakiosaansa tappiin. Siinä ei paljon valtuutuksia jaeltu eikä tallelokeroihin päästy. Jakajahan pesään lopulta määrättiin.

Siellä olisi somen salasanat mädäntynyt lokerossa

Tarinan opetus: omistaminen on kallista ja raskasta. Vaikeaa selvitellä tässä järjestelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.

Pankkitilit ja -tunnukset sulkeutuvat, kun pankki saa tiedon kuolemasta. Ei vainajan tunnuksia voi enää käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pankin tallelokerossa tiedot tileistäni ym. Myös salasanat somepalveluihin (että saa poistetuksi).

Mutta kun sinne pankin tallelokeroon ei pääse niin vain! Se on viimeinen paikka minkään tärkeän asiapaperin säilyttämiseen.

Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?

Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Vainajasta pitää tehdä katkeamaton sukuselvitys 15 vuoden iästä lähtien eli pitää selvittää ettei eri paikkakunnan kirjoissa ole mainintaa lapsista, jotka ovat perintöön oikeutettuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee jos on asunut eri maissa.,

Minä hykertelen jo etukäteen, miten aikuinen poikani (jota ei voisi vähemmän kiinnostaa minuun liittyvät asiat), joutuu tekemään selvitykset kuolemani jälkeen.

Olen asunut 5 eri maassa, Isarealissa ja Australiassakin.

Ymmärrän kyllä miksei poikaasi asiasi kiinnosta. Nykyisin ihmiset ymmärtävät että negatiiviset asiat saa poistaa elämästään.

Poika voi myös ilmoittaa ettei perintösi kiinnosta. Ei ole hänen pakko hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: omistaminen on kallista ja raskasta. Vaikeaa selvitellä tässä järjestelmässä.

Sukuselvitys ja perunkirjoitus pitää tehdä, vaikka ei omistaisi yhtään mitään. Jos ei ihan kodittomana ole ollut, omaisten täytyy irtisanoa vuokra-asunto yms ja tyhjentää se.

Samoin hautaus on jotenkin järjestettävä.

Paperityötä riittää vaikkei olisi omaisuuttakaan.

Jonkun on maksettava hautajaiset ja jos vainajalla ei ollut omaisuutta niin sosiaalitoimisto voi ne maksaa. Mutta hautausavustusten haku vaatii jälleen byrokratiaa.