En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

 

 

 

Mikäs ongelma siinä on?

Yhteinen kuopus perii puolet omaisuudesta (isänsä osuuden) ja 4 lasta jakaa mun jäämistön (kuopus + mun aiemman liiton lapset) 

 

Esim. se ongelma, että vanhempasi uusi aviopuoliso on oikeutettu halutessaan asumaan heidän yhteisessä kodissaan kuolemaansa asti, vaikka vanhempasi olisi omistanut sen. Sinä silti maksat perintöverot ja vastaat esim. taloyhtiön remonttien kustannuksista, jos perit asunnon. Siis asunnon, jota et pääse käyttämään ja jota et voi myydä, mikäli vanhempasi leskellä ei ole muuta soveltuvaa asuntoa.

 

Sen muun soveltuvan asunnon voi hankkia. Leski maksaa vuokran, sinä  pääomatulon verot.

 

 

Uusioleskeä ei voi pakottaa muuttamaan hankkimaasi Lieksan yksiöön, jos hän on aiemmin asunut puolisonsa kanssa okt:ssa Kauniaisissa. Leskellä on asumisoikeus entisessä kodissaan avioehdosta ja testamenteista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa osituksessa mitään aikarajaa? Siis jos on eronnut jotain 30 vuotta sitten, niin vieläkin pitää osittaa? Ei voi olla totta? Jos on jättänyt toiselle juuri vaikka asunto-osakkeen, niin jaetaanko se nykyisen arvon mukaan. Meillä juurikin erottiin aikoinaan niin, että mies lähti ilman mitään. Jäin asuntoomme, maksoin sen velkavaapaaksi ja asun siinä edelleen. Alkoi pelottamaan.

Ei, osituksessa ei ole aikarajaa.

Kyllä, olitpa eronnut 10, 30 tai 50 vuotta sitten, ositus pitää toimittaa.

Jos teillä ei ollut avioehtoa, niin kuvaamassasi tilanteessa eksäsi on oikeutettu puolikkaaseen asunto-osakkeesi tämänhetkisestä arvosta: Kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden arvot arvioidaan osituksen tekohetken mukaan, ei sen mukaan, mikä niiden arvo oli ositusperusteen syntyhetkellä. Tämä arvostushetken eroaminen ositusperusteen synnystä on merkittävä seikka varsi

Käytännössä ei sallita kohtuuttomuuksia, vaan ositus katsotaan sovituksi, jos entinen puoliso ei ole tehnyt vaatim7ksia kymmenien vuosien kuluttuakaan. Miten kuvittelette osituksen tapahtuvan, kun omaisuus on vuosien varrella vaihtunut/menetetty/lahjoitettu moneenkin kertaan? Entäpä se toisen osapuolen omaisuus? Milläs sen selvitätte, on edes syytä maksaa tasinkoa vai oletko peräti itse saamapuolella? Varsinkin kansainvälisissä avioliitoissa/eroissa varojen jäljittäminen ja todentaminen on suostaan mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä millaista on tulevaisuudessa selvitellä kuolinpesiä, kun yleistynyt nämä uusioperhepopulaatiot eli lapsia voi olla mitä erilaisemmista yhdistelmistä tehty kuin pentutehtailijat konsanaan.

Mä olen ainakin tuhat kertaa tehnyt pyhän valan itselleni, että jos joko kuoleman tai miehen häippäsyn takia olenkin uudestaan sinkku, niin mihinkään uusperhekuvioihin en ryhdy. Jos tapaan jonkun kivan ukonkutaleen, niin meillä on 100% erillisinä kaikki, asunnot, rahat ja lapset. Statukseltani olen hänen sukulaisilleen vain "N.N.:n naisystävä", en yhtään enempää.

Nyt uusin valani 1001. kerran.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme tiliä S-pankissa. Olen monta vuotta laittanut pankissa sen " sulje tili " ja laittanut viestiä perään, että sulkekaa se tili. Eivät vastaa eivätkä sulje. Mulla on henkkarit menneet vanhaksi ja joudun elämään toimeentulotuella niin joka kuukausi laitan hakemukseen niiden kolmen tilin tiliotteet enkä saa asiaa hoidetuksi. Onnea vain mun lapsille sitten kun kualen. 

Mitenkähän vanhoja nuo tilisi ovat.

Tiliin vaaditaan kai S-kaupan jäsenyys.

Ilmoitat että eroat ja pyydät sen osuusmaksusi (vai mikä sen nimi lie) palutusta; luulisi tuon jälkeen tyhjien tilien lakkauttaminen onnistuvan (vai pitäisiköhän sinun uhkailla vielä Finanssivalvonta-viraston toimilla jolleivat onnistu lakkauttamaan tilejäsi, ehkä lisäksi muullakin julkisuudella uhkailu  auttaisi asiaa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!

Se on oma sotkunsa se.

Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.

Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.

 

Aina voi tehdä avioehdon ja testamentin.

 

Kummallakaan ei voi vaikuttaa lesken asumisoikeuteen (paitsi testamenttaamalla leskelle toisen asunnon).

Jos on uhkana tulla ylikäymättömiä veroseuraamuksi, tai pelkästään jos nuoresta leskestä kyse niin että voi elää pitkäänkin, niin aina voi harkita sitä että kieltäytyy viimeistään perunkirjoituksessa kokonaan perinnöstä. 

On vaivalloista ja rasittavaa, vaikka perunkirjoituksen hoitaa juristi. Pienituloinen eläkeläismamma, ei luulisi olevna paljon asioita - mutta kyllä vaan on! Asiakaspalvelijat eivät todellakaan 'tunnista tilannetta' eli eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä (merkitä tilaus päättyneeksi tms.) ja paperisia jäljennöksiä joutuu suorastaan kerjäämään eri paikoista. Prle, menee hermot, komppaan AP:ta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?

 

Ne pitäisi olla kunnossa kaikilta yli 50-vuotiailta tai sairailta tai riskillistä elämää elävillä jo nuoremmilta. Paskajuttu nämä kuolinpesän asioiden hoito Suomessa. Nämä vie ihmisiä burn outiin.

Jees. Kun täytät 50, heti synttärien jälkeisenä päivänä on syytä lopettaa pankkitilit ja tyhjentää kämppä yhtä tuolia lukuunottamatta. Siihen sitten istut loppuiäksesi ja katsel

Hahhaa. Haluaisin niin katsoa netflixiä kun hyviä elokuvia mutta jos kuolen huomenna niin vaivä on perillisille sanoa irti se :D.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä.Olen kaksi viikkoa hoitanut täyspäiväsesti ja loppua ei näy.Lippua,lappua,laskua sitä ja tätä.Oli pakko ottaa juristi,en selviä yksin.Oon ihan loppu!

Joskus rahalla saa vastinetta eli mielenrauhaa jos juristi hoitaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa ja eronnut 3 kertaa. Ositukset on sovittu suullisesti erotessa, mitään papereita ei ole. Kaksi exää asuu ulkomailla, ulkomaan kansalaisia.

Onneksi on tulossa laki, että exä menettää oikeutensa vaatia pesästä tietyn ajan jälkeen.

Nykyäänkin pankit/juristit sumplivat asioista "selvityksen", niin ettei tilanne niin paha ole, vaikka osituksista ei ole dokuja.

Tämä laki on kyllä siunaus. Kiitos sille joka tämån lakiesityksen teki 🙏. Vaikka ei,itseä kosketakaan niin monelle helpotus,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta ollut mummon kuolinpesä jakamatta ja näyttää siltä, ettei sitä saada päätökseen vanhempieni elinaikana. Harmittaa jo etukäteen tuleva riesa.

 

Tuo on tosi vaarallista.

Meillä oli aivan hilkulla että pesä jää ikiajoiksi jakamatta. Isä kuoli jo 60-luvulla, lapsia oli paljon, äiti kuoli kymmenisen vuotta sitten ja koska välistä oli perillisiä kuollut, niin perillisten määrä oli suuri useassa polvessa ja holhouksen alaisia sekä uusperheitä mukana, osa ulkomailla hankalasti tavoitettavissa, jne. Kukaan ei ahnehtinut pikku perintöään, vaan päinvastoin osa halusi että antaa olla näin vaan jakamatta. Onneksi veljeni oli riittävän sitkeä ja sai puskettua tilan myynnin ja perinnönjaon läpi. Jos sitä ei olisi nyt jaettu, niin myöhemmin se olisi varmaan ollut mahdotonta kun muutama ensisijainen perillinen olisi vielä kuollut pois.

Eikös se ole niin että jokainen osakas voi milloin tahansa vaatia osuuttaan pesästä ja sen saatuaan (liekö millaisten kommervenkkien takana mutta ymmärtääkseni eihän loppupesää tarvitse samalla jakaa) niin ei tarvitse omalta osaltaan olla enää missään tekemisissä pesän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Me teetettiin perukirja pankin lakimiehellä. Sujui helposti. Mokasivat silti. Pankkitietoja ei kysytty kaikista pankeista ja rahaa todennäköisesti jäi jonnekin. Enää ei voi selvittää. Ei myöskään tarkastettu, onko vainaja tai leski jonkin oy:n osakas. Lesken allekirjoitus riitti.

Noin se voi mennä jos vainaja ei ole eläessään laatinut selvitystä siellä täällä ja tuolla olevista omaisuuseristään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma venyi, koska pari hlöä ei kuulunut kirkkoon ja olivat asuneet ulkomailla jne. Sitten tuli omaan talouteen nähden isot perintöverot maksettavaksi, vaikka penniäkään perintöä ei oltu vielä jaettu. Oli vähän nikottelemista saada rahat kasaan ja maksettua, yh talous. Nyt sitten iso rapistuva ok talo jeerassa, josta kulut juoksee eikä ostajaa kuulu. Olisin kieltäytynyt perinnöstä, mutta se olisi mennyt lasteni maksettavaksi. 2v kulunut ja edelleen odotellaan papereita verotoimistolta. Huokaus. Ja tässä ei ollut edes mitään riitoja...

Ja verottaja (sekä vasemmistopuolueet) lipovat kieliään kun saavat ajettua ihmisiä, erityisesti vähemmän varakkaita, perikadon partaalle. 

Appiukko-vainaa oli asunut Yhdysvalloissa 60-luvulla, mutta kuoli kyllä Suomessa joitain vuosia sitten. Mieheni piti julkaista jossain sikäläisessä paikallislehdessä rivi-ilmoitus isänsä kuolemasta, että jos olisi perillisiä löytynyt. Ihan hullua hommaa.

Minusta on outo sanonta tuo "otan osaa"

okei, minkä osan haluat?

Muuten ap:n kanssa samaa mieltä, että vois tuon muutenkin vaikean ja raskaan asian tehdä helpommaksikin.

Nykymallista tulee mieleen Speden "kurjuuden maksimointi"

Swoman kirjoitti:

Mitä jos vainajalla ei ole mitään muuta kuin velkaa eikä mitään realisoitavaa omaisuutta, täytyykö "perillisten" maksaa omasta pussistaan kaikki mahdolliset jutut, joihin varmaan menee useampi tonni?

Vai voiko todeta, että viranomaiset saa hoitaa kuten parhaaksi näkevät? Ei olla missään väleissä, jos joku ihmettelee miksei kauheasti ole motivaatiota eikä haluja.

Vainajan velat eivät periydy. 

Vierailija kirjoitti:

Appiukko-vainaa oli asunut Yhdysvalloissa 60-luvulla, mutta kuoli kyllä Suomessa joitain vuosia sitten. Mieheni piti julkaista jossain sikäläisessä paikallislehdessä rivi-ilmoitus isänsä kuolemasta, että jos olisi perillisiä löytynyt. Ihan hullua hommaa.

Juuri nämä muodollisuudet ovat naurettavia. Ei tuommoisella ilmoituksella ole mitään käytännön merkitystä, tarpeetonta byrokratiaa. Kuten ilmoitukset virallisessa lehdessä (julkaistaanko sitä edes enää, paperisena?). Pelkkää pykälän nußßimista, "on julkisesti tiedotettu", ilman perustelua asian hyödyllisyydestä. 

Vanhempani kuolivat ja kaikki oli siinä tilanteessa rahana, mutta siitä huolimatta välit sisaruksiin meni. Nyt on aikani alkaa loppua, ajattelen usein miten minun lapset selviää tilanteesta. Omakotitalo, jossa tavaraa riittää, vaikka vuosia olen yrittänyt karsia ja nyt jo lasten välit ovat kireät, eli varmaan tarvitaan joku lakimies selvittämään sotkua. Lehdissä on ilmoituksia, että tyhjennetään kuolinpesä, pitäisikö ottaa joku tuollainen ja jättää vain ihan välttämätön irtaimisto, ehkä olisi siten helpompaa. Antamalla tavaroita pois, voi sekin aiheuttaa riitaa. Olen kehoittanut lapsia, että jos tarvitsee jotain, niin vie pois, mutta eipä nämä vanhat tavarat ketään kiinnosta.

Puolisoni kuolemasta selvisi todella vähällä. Lakimies hoiti kaikki asiat ja homma oli parissa kuukaudessa nimiä vaille valmis. Hintakaan ei ollut mielestäni kohtuuton, kotuuttomalta tuntuivat verot, mutta onneksi oli pesässä rahaa, ettei kenenkään omistaan tarvinnut maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pankin tallelokerossa tiedot tileistäni ym. Myös salasanat somepalveluihin (että saa poistetuksi).

 

Ja tallelokeron avaimet paikassa, mistä perilliset ne löytävät?

Meillä hautaustoimisto hoiti perukirjan, pääsi tallelokerolle, veljeni avaimella? Veljeni kuoli 2 kuukautta isäni jälkeen, sitä (toista) avainta ei koskaan löytynyt, maksoi lukon uusimisen.

Nämä kuolinpesät "kietoutuivat" toisiinsa, eli jumalaton sotku kaikkien papereiden ja neljän pankin kanssa. Lisäksi homekämpän myynti alle 5% perukirja-arvosta. Kiva maksaa täydet perintöverot, vieläkin odottelen verottajan oikaisupäätöstä = rahojen palautusta. Toinen meni vaivattomasti kaupaksi.

Toisella paikkakunnalla 500 km:n päässä, jossa jouduin käymään useaan kertaan.

P*skahomma, onneksi vain kerran elämässä.

Olisi kiva kuulla milloin verottaja on saanut aikaan oikaisupäätöksen. Ja jos se tuntuu kestävän, niin väliaikatietona, ettei ole vielä suostunut tekemään oikaisua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma venyi, koska pari hlöä ei kuulunut kirkkoon ja olivat asuneet ulkomailla jne. Sitten tuli omaan talouteen nähden isot perintöverot maksettavaksi, vaikka penniäkään perintöä ei oltu vielä jaettu. Oli vähän nikottelemista saada rahat kasaan ja maksettua, yh talous. Nyt sitten iso rapistuva ok talo jeerassa, josta kulut juoksee eikä ostajaa kuulu. Olisin kieltäytynyt perinnöstä, mutta se olisi mennyt lasteni maksettavaksi. 2v kulunut ja edelleen odotellaan papereita verotoimistolta. Huokaus. Ja tässä ei ollut edes mitään riitoja...

 

Jos kieltäytyy perinnöstä, perukirjoituksessa täytyy ilmoittaa, kenen hyväksi siitä luopuu. Jos mitään ei ilmoita, se menee lapsille. Olisit voinut luopua perinnöstä muiden perillisten hyväksi.

Tapauksessasi neuvo tulee liian myöhään.

Joo tuo kommentoijan "neuvo" tulee liian myöhään, ja onneksi hyvä niin, sillä se on täyttä puuta heinää. 

Kauhea sirkus  eikä auta vaikka julistaisi ettei jää centtiäkään  perittäväksi, koko sirkus käytävä silti läpi.