En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

 

 

 

 

 

 

 

Mikäs ongelma siinä on?

Yhteinen kuopus perii puolet omaisuudesta (isänsä osuuden) ja 4 lasta jakaa mun jäämistön (kuopus + mun aiemman liiton lapset) 

Esim. se ongelma, että vanhempasi uusi aviopuoliso on oikeutettu halutessaan asumaan heidän yhteisessä kodissaan kuolemaansa asti, vaikka vanhempasi olisi omistanut sen. Sinä silti maksat perintöverot ja vastaat esim. taloyhtiön remonttien kustannuksista, jos perit asunnon. Siis asunnon, jota et pääse käyttämään ja jota et voi myydä, mikäli vanhempasi leskellä ei ole muuta soveltuvaa asuntoa.

Kannatan ehdottomasti tuollaisen kuolinkansion ylläpitoa koko elämän ajan. Kun kerää kaikki tärkeät tiedot sinne ja pitää sen ajan tasalla niin helpottaa todella paljon omaisten taakkaa kuoleman jälkeen. Ja pitää myös muistaa kertoa läheisille mistä se kansio sitten tarvittaessa löytyy. 

Olen ollut naimisissa ja eronnut 3 kertaa. Ositukset on sovittu suullisesti erotessa, mitään papereita ei ole. Kaksi exää asuu ulkomailla, ulkomaan kansalaisia.

Onneksi on tulossa laki, että exä menettää oikeutensa vaatia pesästä tietyn ajan jälkeen.

Nykyäänkin pankit/juristit sumplivat asioista "selvityksen", niin ettei tilanne niin paha ole, vaikka osituksista ei ole dokuja.

Itsellä kuolinpesän asioiden hoitaminen on yleensä sujunut ihan hyvin, toki se läheisen menettäminen ja kaipaus tekee siitä raskasta, mutta kyllä asiat aina on selvinneet kun on selvitellyt. Tietty esimerkiksi pankkiasioiden hoitamisessa on omat kiemuransa, mutta tätä helpottaa kun tietää mitä tekee, ja hankkii tarvittavat asiakirjat, näin on onnistunut esimerkiksi kuolinpesän laskujen maksaminen. Olen myös joskus tehnyt perukirjan itse, mutta toki siihen kannattaa ottaa ammattilainen jos on epävarma.

Elämässä ei kannata omistaa kuin muovipussi. Silloin olet aina saamapuolella. Yheiskunta tukee ja kustantaa kaiken eikä omaisille jos niitä on jää mitään selvitettävää. Yhteiskunna varoin myös hautaan eikä varattomasta verottajakaan ole kiinnostunut koska veroeuroja ei ole luvassa olemattomasta pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa ja eronnut 3 kertaa. Ositukset on sovittu suullisesti erotessa, mitään papereita ei ole. Kaksi exää asuu ulkomailla, ulkomaan kansalaisia.

Onneksi on tulossa laki, että exä menettää oikeutensa vaatia pesästä tietyn ajan jälkeen.

Nykyäänkin pankit/juristit sumplivat asioista "selvityksen", niin ettei tilanne niin paha ole, vaikka osituksista ei ole dokuja.

Miksi on ylivoimaista kirjoittaa paperi, jossa lukee: "Olemme jakaneet omaisuutemme avioeron yhteydessä eikä kummallakaan ole enää vaatimuksia toisen omaisuuteen"? Alle sitten päiväys sekä molempien ja kahden todistajan allekirjoitukset. Ymmärrän, että jos pakenee väkivaltaista puolisoa, niin allekirjoituksen saaminen ei välttämättä onnistu, mutta muissa tilanteissa on silkkaa laiskuutta jättää noin yksinkertainen paperi tekemättä.

Jälkeenjääneille todellakin kova suoritus

Vierailija kirjoitti:

Ja jos on sijoituksissa rahaa niin kuolinpesän tiliä ei voi lopettaa eikä sijoituksia saa heti kuoleman jälkeen muutettua rahaksi. Äitini kuoli 24 ja vielä joudun odottamaan 27 saakka sijoituksista tulevaa rahaa.

Tuo ei pidä normaalisti paikkaansa. Kyllä esim. vainajan omistamat osakkeet ja rahasto-osuudet saa myydä heti, kun perunkirjoitus on tehty ja pankki on tarkastanut paperit.  Ilmeisesti äitisi on itse tehnyt jonkin sijoitussopimuksen, johon rahat on sidottu vuoteen 27 asti. Tällainen sopimus voi sitoa myös perijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa ja eronnut 3 kertaa. Ositukset on sovittu suullisesti erotessa, mitään papereita ei ole. Kaksi exää asuu ulkomailla, ulkomaan kansalaisia.

Onneksi on tulossa laki, että exä menettää oikeutensa vaatia pesästä tietyn ajan jälkeen.

Nykyäänkin pankit/juristit sumplivat asioista "selvityksen", niin ettei tilanne niin paha ole, vaikka osituksista ei ole dokuja.

Miksi on ylivoimaista kirjoittaa paperi, jossa lukee: "Olemme jakaneet omaisuutemme avioeron yhteydessä eikä kummallakaan ole enää vaatimuksia toisen omaisuuteen"? Alle sitten päiväys sekä molempien ja kahden todistajan allekirjoitukset. Ymmärrän, että jos pakenee väkivaltaista puolisoa, niin allekirjoituksen saaminen ei välttämättä onnistu, mutta muissa tilanteissa on silkkaa laiskuutta jättää noin yksinkertainen paperi tekemättä.

Tämäpä juuri. Oma laiskuus ja saamattomuus on kaadettu omien perillisten niskaan. Onneksi tätä ollaan muuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa ja eronnut 3 kertaa. Ositukset on sovittu suullisesti erotessa, mitään papereita ei ole. Kaksi exää asuu ulkomailla, ulkomaan kansalaisia.

Onneksi on tulossa laki, että exä menettää oikeutensa vaatia pesästä tietyn ajan jälkeen.

Nykyäänkin pankit/juristit sumplivat asioista "selvityksen", niin ettei tilanne niin paha ole, vaikka osituksista ei ole dokuja.

Miksi on ylivoimaista kirjoittaa paperi, jossa lukee: "Olemme jakaneet omaisuutemme avioeron yhteydessä eikä kummallakaan ole enää vaatimuksia toisen omaisuuteen"? Alle sitten päiväys sekä molempien ja kahden todistajan allekirjoitukset. Ymmärrän, että jos pakenee väkivaltaista puolisoa, niin allekirjoituksen saaminen ei välttämättä onnistu, mutta muissa tilanteissa on silkkaa laiskuutta jättää noin yksinkertainen paperi tekemättä.

Yllättävän monissa avioeroissa on ainakin yksi osapuoli, joka nimenomaan haluaa tehdä kaikkea mahdollista kiusaa toiselle. Osituskirjan allekirjoittamatta jättäminen on sellainen kiusa.

Toki osituksen voi aina tehdä käräjäoikeuden määräämänä, mutta se maksaa aina vähintään yli kymppitonnin, ja enemmänkin jos jotain oikeasti jakamisen arvoista on.

Palkkasin lakimiehen hoitamaan perunkirjoituksen. Kaikki sujui hyvin vaivattomasti ja hinta oli 600€. Pieni hinta siitä että joku hoiti oikeasti kaiken eikä tarvinut ite menettää hermoja.

Kun äitini kuoli, ilmoitin heti etten suostu kuolinpesän hoitajaksi. Olen ainoa lapsi. Äiti varaton ja velkainen. Kotikuntansa sossu ajautui sitten veturiksi. Kovasti mulle yritettiin laskuja ja velkoja sälyttää, mutta käänsin kaiken sosiaalitoimeen, jonka asiakas hän oli jo vuosikymmenen muutenkin ollut. Itse asuin 800km päässä ko. paikasta, joten käytännössä olisi ollut mahdoton tyhjentää asuntoa jne.

Näinkin asiaa hoidettuani äidin perintäkirjeitä tuputettiin luukkuuni. Kaikki vaan kuolinpesän eli äitini osoitteeseen avaamatta takaisin. Vuoden lähettelivät lappuja ja sitten loppui.

M53

Olen teettänyt aina hautaustoimiston lakiosastolla perunkirjoituksen, se maksaa kyllä pari tonnia, mutta on sen väärtti kyllä.

Suomen lain ja perintökaaren tunteminen. Sitten pesän ilmoittaminen, perunkirjoitus, perinnönjakosopimus ja perinnönjako. Hoidin kaiken itse pankin kanssa. Jos kuolinpesän nimissä joudutaan jotain myymään, niin se mutkistaa. Monesti pesä ryöstäminen on aloitettu jo ennen hautajaisia.

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

 

 

 

 

Mikäs ongelma siinä on?

Yhteinen kuopus perii puolet omaisuudesta (isänsä osuuden) ja 4 lasta jakaa mun jäämistön (kuopus + mun aiemman liiton lapset) 

 

Esim. se ongelma, että vanhempasi uusi aviopuoliso on oikeutettu halutessaan asumaan heidän yhteisessä kodissaan kuolemaansa asti, vaikka vanhempasi olisi omistanut sen. Sinä silti maksat perintöverot ja vastaat esim. taloyhtiön remonttien kustannuksista, jos perit asunnon. Siis asunnon, jota et pääse käyttämään ja jota et voi myydä, mikäli vanhempasi leskellä ei ole muuta soveltuvaa asuntoa.

Sen muun soveltuvan asunnon voi hankkia. Leski maksaa vuokran, sinä  pääomatulon verot.

Eikös tuo mene nykyään niin että soitat siihen väestörekistseriin jossa henkilö on viimeksi ollut kirjoilla ja/tai siihen seurakuntaan jossa  henkilö on viimeksi ollut kirjoilla. Jos on vaihtanut uskontoa joudut soittamaan parille eri seurakunnalle, mutta esimerkiksi kun soitin äitini viimeiseen seurakuntaan niin sieltä tuli koko rimpsu nykyisestä kasteseurakuntaan asti. 

Homma menee tässä järjestyksessä: 

-tilaat ne paperit. Niissä ei enää nykyään kestä kuukausia eikä viikkoja. 

-katsot ettei edesmennyt ole jättänyt mitään viestiä siitä miten hän haluaa tulla haudatuksi, ja sen jälkeen tilaat hautaustoimiston

-tilaat seurakunnalta hautauksen. 

-soitat pankista saldotodistuksen. 

Nämä on soitettu puolessa tunnissa. 

Sitten annat itsellesi vähän aikaa surra. 

Se mikä ottaa aikansa on edesmenneen irtaimisto, paljon hyvää lähtee roskikseen kun kukaan ei tarvitse eikä ehdi myydä. 

Perukirja pitää tehdä kolmen kuukauden kuluessa. Tästä älä myöhösty! Käytännössä koti-irtaimisto merkitään nollan arvoiseksi.  Vain jos on merkittäviä erikseen vakuutettuja taide-esineitä niin ne ilmoitetaan ja nekin alakanttiin. Muuten ei tarvitse stressata tauluista tai maljakoista, ei edes kultakelloista. 

 Verottajaa kiinnostaa perukirjoituksessa asunto, arvopaperit ja talletukset ja tilit. Ne pitää listata. Ota kuolinpäivän pankkitilin tiliotteet tai tilaa saldotodistukset pankista. 

"Yllättävän monissa avioeroissa on ainakin yksi osapuoli, joka nimenomaan haluaa tehdä kaikkea mahdollista kiusaa toiselle. Osituskirjan allekirjoittamatta jättäminen on sellainen kiusa."

klun eivät tajua että kiusaavat myös itseään samalla tekemällä myöhemmän elämän ja varsinkin perillistensä elämän hankalaksi.

"Perukirja pitää tehdä kolmen kuukauden kuluessa. Tästä älä myöhösty!"

Sille saa kyllä lisäaikaa kun vain huomaa pyytää. Ei ole harvinaista että asioiden hoitaminen kestää yli kolme kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?

Ne pitäisi olla kunnossa kaikilta yli 50-vuotiailta tai sairailta tai riskillistä elämää elävillä jo nuoremmilta. Paskajuttu nämä kuolinpesän asioiden hoito Suomessa. Nämä vie ihmisiä burn outiin.

Vierailija kirjoitti:

Palkkasin lakimiehen hoitamaan perunkirjoituksen. Kaikki sujui hyvin vaivattomasti ja hinta oli 600€. Pieni hinta siitä että joku hoiti oikeasti kaiken eikä tarvinut ite menettää hermoja.

Sen jälkeen on vielä se perinnönjako, joka onkin se hanksksmpi osuus, jos joku perillinen on väkivaltainen tai mielenterveysongelmainen.