Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (685)
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Perinnöstä voi kieltäytyä. Ja jättää selvitykset jollekin lakitoimistolle. Varmaan iloisina rahastavat pesää, jos kieltäytyvät, niin ei varmaan varakas pesäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Aina voi tehdä avioehdon ja testamentin.
Ihminen ei voi palaa puhki ja jäädä eloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?
Ne pitäisi olla kunnossa kaikilta yli 50-vuotiailta tai sairailta tai riskillistä elämää elävillä jo nuoremmilta. Paskajuttu nämä kuolinpesän asioiden hoito Suomessa. Nämä vie ihmisiä burn outiin.
Jees. Kun täytät 50, heti synttärien jälkeisenä päivänä on syytä lopettaa pankkitilit ja tyhjentää kämppä yhtä tuolia lukuunottamatta. Siihen sitten istut loppuiäksesi ja katselet seiniä kuolemaa odotellen. Ettei jää mitään vaivaa perikunnalle.
Sama täällä.Olen kaksi viikkoa hoitanut täyspäiväsesti ja loppua ei näy.Lippua,lappua,laskua sitä ja tätä.Oli pakko ottaa juristi,en selviä yksin.Oon ihan loppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mummuni kuoli, niin juoppo-isäni hoiti ihan surkeasti hänen kuolinpesäänsä! Aina kun hänelle tulee syystä tai toisesta vähänkin stressiä, niin pitää alkaa juopottelemaan! Hemmetin ärsyttävää touhua! Jouduin auttamaan hirveästi. Koko homman olisi toki voinut hoitaa täysin lakimiehen kautta, mutta ilmeisesti halusi siinäkin pihistellä. Kiva juttu hoitaa semmosen l...erin hommia, joka ei tosiaan edes perusasioita elämässään näköjään pysty hoitamaan ilman että alkaa kiukuttelu ja stressaus! Kaikenlaisia dokkareita sun muita jouduin pyörittelemään ja tekemään. Aika stressaavaa touhua. Olen siis työelämässä samallam, eikä kukaan koskaan auta minua missään! Ja minun pitäisi auttaa eläkkeellä olevaa henkilöä, jolla on koko hemmetin loppuelämä aikaa hoitaa hommiaan, mutta ei saa mitään aikaiseksi koskaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Aina voi tehdä avioehdon ja testamentin.
Kummallakaan ei voi vaikuttaa lesken asumisoikeuteen (paitsi testamenttaamalla leskelle toisen asunnon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten kaikki kirjoillaolot näkyvät väestörekisteristä. Ne voi itse tarkistaa, siis omat tietonsa, ja tietty vainajankin, jos pääsee tunnistautumaan edesmenneen pankkitunnareilla.
Mulla on yksi 8kk katkos, kun olin Usassa aupairina. Mitähän siinä tapahtuu jos kuolen. Väestörekisterissä ei siinä lue mitään. Tyhjää vain se välijakso.
No siis tottahan sulla on siellä USAssa pirtillinen mukuloita joilta olet silkkaa ilkeyttäsi panttaamassa heidän perintöään. (/sark)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on sijoituksissa rahaa niin kuolinpesän tiliä ei voi lopettaa eikä sijoituksia saa heti kuoleman jälkeen muutettua rahaksi. Äitini kuoli 24 ja vielä joudun odottamaan 27 saakka sijoituksista tulevaa rahaa.
Tuo ei pidä normaalisti paikkaansa. Kyllä esim. vainajan omistamat osakkeet ja rahasto-osuudet saa myydä heti, kun perunkirjoitus on tehty ja pankki on tarkastanut paperit. Ilmeisesti äitisi on itse tehnyt jonkin sijoitussopimuksen, johon rahat on sidottu vuoteen 27 asti. Tällainen sopimus voi sitoa myös perijöitä.
Viime vuosina on esimerkiksi kohuttu asuntosijoitusrahastosta, kun rahasto esti yhtäkkiä ihmisiä nostamasta rahojaan pois. Tilanne jatkui sellaisena ainakin vuoden vai jatkuuko vieläkin? Jos joku on perinyt tuollaisia, ja joutui maksamaan perintöveroa tyhjästä, niin onhan se kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?
Ne pitäisi olla kunnossa kaikilta yli 50-vuotiailta tai sairailta tai riskillistä elämää elävillä jo nuoremmilta. Paskajuttu nämä kuolinpesän asioiden hoito Suomessa. Nämä vie ihmisiä burn outiin.
Perintöasiat vievät varattomia perijöitä myös maksuvaikeuksiin ja ulosottoon, ikävä kyllä. Aiheesta on ollut uutisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Aina voi tehdä avioehdon ja testamentin.
Kummallakaan ei voi vaikuttaa lesken asumisoikeuteen (paitsi testamenttaamalla leskelle toisen asunnon).
Yleensä ovat asuneet aiemminkin jossakin ja voi pitää omat asuntonsa, saattaa tosin tulla kalliimmaksi; mutta jos luopuu omasta asunnosta solmimatta avioliittoa, niin ei se itselle kovin hyvä tilanne sitten ehkä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en aio hoitaa noita ollenkaan. En ole mun vanhempien huoltaja niin ei kuulu mulle.
Mulla on kolme tiliä S-pankissa. Olen monta vuotta laittanut pankissa sen " sulje tili " ja laittanut viestiä perään, että sulkekaa se tili. Eivät vastaa eivätkä sulje. Mulla on henkkarit menneet vanhaksi ja joudun elämään toimeentulotuella niin joka kuukausi laitan hakemukseen niiden kolmen tilin tiliotteet enkä saa asiaa hoidetuksi. Onnea vain mun lapsille sitten kun kualen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos on sijoituksissa rahaa niin kuolinpesän tiliä ei voi lopettaa eikä sijoituksia saa heti kuoleman jälkeen muutettua rahaksi. Äitini kuoli 24 ja vielä joudun odottamaan 27 saakka sijoituksista tulevaa rahaa.
Tuo ei pidä normaalisti paikkaansa. Kyllä esim. vainajan omistamat osakkeet ja rahasto-osuudet saa myydä heti, kun perunkirjoitus on tehty ja pankki on tarkastanut paperit. Ilmeisesti äitisi on itse tehnyt jonkin sijoitussopimuksen, johon rahat on sidottu vuoteen 27 asti. Tällainen sopimus voi sitoa myös perijöitä.
Viime vuosina on esimerkiksi kohuttu asuntosijoitusrahastosta, kun rahasto esti yhtäkkiä ihmisiä nostamasta rahojaan pois. Tilanne jatkui sellaisena ainakin vuoden vai jatkuuko vieläkin? Jos joku on perinyt tuollaisia, ja joutui maksamaan perintöveroa tyhjästä, niin onhan se [kauheaa]
Sangen kurja tilanne, enkä ihmettelisi vaikka verottaja verottaisi korkean sijoitusarvon perusteella vaikka arvosta olisi puolet pudonnut. - Hitaita ovat herrojen kiireet että saataisiin käytänteitä edes vähän siihen suuntaan kuin Ruotsissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Aina voi tehdä avioehdon ja testamentin.
Se ei poista lesken asumisoikeutta vainajan perilliselle kuuluvass aasunnossa. Avioehto ei sitten pidäkään, kun joku valittaa siitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
...
Näin vähän itsekkin veikkasin mutta mistäpä tuota tietää. Jos omaisuutena on ollut vaikka 5000mk ja se nyt katsotaankin että on kasvanut korkoa sen sen verran ja sillä on ostetttu niitä ja näitä osakkeita joiden arvo on nyt ties mitä.
Jos olet väleissä kummankin vanhempasi kanssa eikä ositusta ole aikoinaan tehty, kannattaa ehdottomasti pyytää vanhempiasi tekemään ositussopimus nyt. Tässä on malli:
----------------------------
Minä en ollut lainkaan väleissä ex-puolisoni kanssa, enkä nuorina erotessamme minulle tullut pieneen mieleenikään että kahden aivan persaukisen opiskelijan olisi keskenään pitänyt ositus toimittaa jonkun halvan vuokrakämpän Ikea-mukeista ja Cittarin lakanoista.
Kun tähän havahduin yli 10 vuotta avioeroni jälkeen, sain kuin sainkin osituksen toimitettua ilman että olisi pitänyt olla itse eksään suoraan yhteydessä, erinomaisen juristini välityksellä.
Yllättävän jouheasti sujui lopulta, kun juristini lakonisesti tähdensi eksälleni että avio-oikeuden perusteella olisin hyvinkin saattanut olla oikeutettu osuuteen hänen vanhempiensa arvoasunnosta (siis sitten kun ex-appivanhemmistani olisi aika jättänyt).
Noin muuten olen sitä mieltä että ositus on sellainen asia että se pitää joko määrätä pakolliseksi kaikille (avioeroa ei vahvisteta ennen kuin ositus on tehty) tai niin, että jos avioerosta on kulunut vaikkapa se 10 vuotta niin ositus katsotaan tapahtuneeksi automaattisesti, so. jos haluaa eksältään vielä jotain yrittää kyniä niin avioeron jälkeen on se 10 vuotta aikaa, sen jälkeen ei ole oikeutettu enää mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa ja eronnut 3 kertaa. Ositukset on sovittu suullisesti erotessa, mitään papereita ei ole. Kaksi exää asuu ulkomailla, ulkomaan kansalaisia.
Onneksi on tulossa laki, että exä menettää oikeutensa vaatia pesästä tietyn ajan jälkeen.
Nykyäänkin pankit/juristit sumplivat asioista "selvityksen", niin ettei tilanne niin paha ole, vaikka osituksista ei ole dokuja.
Miksi on ylivoimaista kirjoittaa paperi, jossa lukee: "Olemme jakaneet omaisuutemme avioeron yhteydessä eikä kummallakaan ole enää vaatimuksia toisen omaisuuteen"? Alle sitten päiväys sekä molempien ja kahden todistajan allekirjoitukset. Ymmärrän, että jos pakenee väkivaltaista puolisoa, niin allekirjoituksen saaminen ei välttämättä onnistu, mutta muissa tilanteissa on silkkaa laiskuutta jättää noin yksinkertainen paperi tekemättä.
Omassa tapauksessani kumppani lähti äkillisesti, eikä hänestä sen jälkeen kuulunut.
Toisen poliisi vei saattueessa, eikä hänestäkään ole onneksi sen koommin kuulunut.
Todennäköisesti kumpikaan ei olisi edes suostunut allekirjoittamaan mitään paperia, jos kuvittelevat, että näin on heille edullisempaa(?)
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa osituksessa mitään aikarajaa? Siis jos on eronnut jotain 30 vuotta sitten, niin vieläkin pitää osittaa? Ei voi olla totta? Jos on jättänyt toiselle juuri vaikka asunto-osakkeen, niin jaetaanko se nykyisen arvon mukaan. Meillä juurikin erottiin aikoinaan niin, että mies lähti ilman mitään. Jäin asuntoomme, maksoin sen velkavaapaaksi ja asun siinä edelleen. Alkoi pelottamaan.
Ei, osituksessa ei ole aikarajaa.
Kyllä, olitpa eronnut 10, 30 tai 50 vuotta sitten, ositus pitää toimittaa.
Jos teillä ei ollut avioehtoa, niin kuvaamassasi tilanteessa eksäsi on oikeutettu puolikkaaseen asunto-osakkeesi tämänhetkisestä arvosta: Kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden arvot arvioidaan osituksen tekohetken mukaan, ei sen mukaan, mikä niiden arvo oli ositusperusteen syntyhetkellä. Tämä arvostushetken eroaminen ositusperusteen synnystä on merkittävä seikka varsinkin silloin, kun osituksen tekemisessä menee kauan tai ositus unohdetaan kokonaan tehdä.
Lähde: https://lakitoimistops.fi/ositus/omaisuuden-arvostaminen-osituksessa/
KapteeniSika kirjoitti:
Joo, ihan perseestähän nuo on setviä, mutta jonkun se on tehtävä. Vapaaehtoisia ei monasti hirveästi löydy käymään papereita, sijoituksia ja tilejä läpi, myymään vanhaa autoa ja venettä, laatimaan perunkirjaa ja ositusta.
Sitten, kun joku suostuu setvimään, niin homma alkaa muitakin kiinnostaa. Suunnilleen kansakoulupohjalta tullaan neuvomaan, miten sijoitusten kanssa pitäisi menetellä.
Jep. Ilmiö on aivan sama, jos kaikessa rauhassa alat joko pelata pasianssia tai ratkoa ristisanoja: "Eiku paa toi tonne." "Ei se noin mee." "Miks sä laitoit tohon noin."
argh
Minnekään noista ei tarvitse enää soittaa: saldotodistukset tulee automaattisesti, koska kuolema päivittyy nopeasti väestörekisteriin. Sukuselvitykset voi tilata netistä suoraan (seurakunta + mahdollisesti DVV). Asioita helpottaa myös jos kuolinpesän jollain osakkaalla on tili samassa pankissa kuin vainajalla.