Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Lapsethan perivät joka tapauksessa kaiken, jos et testamentilla muuta määrää
Perii perii, mutta leskellä on sitä ennen avio-oikeus.
No ei kyllä ole, jos on avioehto
Ei ole avioehto tapauksessa avio-oikeutta, mutta kannattaa muistaa, että lesken asumisoikeus ei poistu avioehdolla.
Tuli vaan mieleen.
F, asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Joo, tää on jännä detalji. Lisää twistiä jälkeenjääneiden elämään.
Syy lienee se, että vainajalla saatta olla esim. jälkeläisiä toisella puolen maailmaa.
Näille ei saa tiedoksi kuolemaa ja perunkirjoitusta, jos ei voi tsekata osoitteesta. Niin, mitä?? En minäkään tajua, mitä muinainen osoite ratkaisee!
Minäkään en tajua, miksi väestökirjanpito on tällä tavalla jätetty seurakunnille joita on sen seitsemän miljoonaa näinkin pienessä maassa. Eikö tosiaan nykyisin näe syntyneitä lapsia väestörekisteristä, miksi helkutissa ne pitäisi erikseen metsästää eri seurakunnista??
Tähän asiaan tarvitaan täysremontti. Tietääkseni sellaista onkin suunnitteilla, joten nyt on oikea aika laittaa palautetta asiasta vastaavalle ministerille.
Pitääkö kuolinpesän osakkaiden (joita voi olla vain yksi) maksaa omista rahoistaan hautaus ja kaikki pakolliset perukirjat sun muut, jos vainajalla ei ole varallisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kuolinpesän osakkaiden (joita voi olla vain yksi) maksaa omista rahoistaan hautaus ja kaikki pakolliset perukirjat sun muut, jos vainajalla ei ole varallisuutta?
Ei tarvitse mutta muista kieltäytyä perinnöstä jos tosiasiassa on varaton. Sossu auttaa hautajaismenoissa siinä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Miten hautaaminen, perukirja ym. hoidetaan, jos ainoa sukulainen on joku alkoholisti tai muu pösilö, joka ei kykene tähän hommaan?
Tai jos suku asuu toisella puolen maailmaa? Ei voi velvoittaa matkustamaan tms.
Kunnan sosiaalitoimi auttaa hautaamisessa, mutta ei maksa mikäli kuolinpesällä on omaisuutta. Perunkirjoitustoimistoista, lakiasiaintoimistoista tai oikeausaputoimistosta saa apua perunkirjoitukseen jos ei itse osaa tai halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.
Tämä, sata kertaa tämä.
Omat vanhempani erosivat jo 1980-luvulla ja omaisuus jaettiin lain suhteen väärin, eli isä vaan muutti pois yhteisestä kodista (vuokra-asunto kaupungissa) ja molemmat piti omat rahansa jne. Ei siis tehty ositusta, laskettu mahdollista tasinkoa tms. Oikeasti äitini olisi kuulunut saada isäni metsätilasta puolet, koska avioehtoa ei ollut ja äidilläni ei ollut mitään omaisuutta silloin.
Olikin melkoista, kun isäni kuoleman jälkeen äitini vaan ilmoitti, että niin, ositusta ei muuten ole tehty ja se pitää tehdä nyt. Onneksi pesässä ei ollut muita osakkaita kuin minä ja äitini. Tilanne olisi ollut vallan vekkuli, jos kuviossa olisi ollut uusi puoliso tai lisää lapsia.
Eron lisäksi toinen tyypillinen tilanne: toinen vanhemmista kuolee kun leski on vielä täyspäinen ja lapset nuorempia, joten leski hoitaa asiat ja lapset seuraavat korkeintaan katseella. Sitten kun leski kuolee, pitääkin lasten löytää jostain perukirja ja perinnönjakosopimus vuodelta miekka ja kirves, koska niitä kysytään joka paikassa. Pitäkää paperit tallessa t. Nimimerkki Kokemusta on.
Perukirja ja perinnönjakosopimus löytyvät verottajalta.
Perukirja löytyy, mutta perinnönjakosopimusta ei useimmiten toimiteta verottajalle, joten sitä ei sieltä yleensä löydy.
Perinnönjakosopimuksen mukaan perintövero määräytyy, tietysti se pitää verottajalle toimittaa. Perintö ei aina jakaudu tasaprosentteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjakokirja nimenomaan toimitetaan verottajalle aina, jos halutaan että kuolipesä lakkaa olemasta. Jos ei toimiteta, verottaja lähettää veroilmoituksen joka vuosi.
Me emme toimittaneet jakokirjaa verottajalle. Ensimmäisen nollaveroehdotuksen saavuttua palautin sen verottajalle kommentilla "kuolinpesä on jaettu, voitte lakkauttaa kuolinpesän". Sen jälkeen ei ole veroehdotuksia tullut.
Kauanko tästä on aikaa? Joskus aikaisemmin ei oltu niin tarkkoja. Lisäksi perinnönjakosopimusta ei tarvitse toimittaa verottajalle, jos ei ole mitään jaettavaa tai kuolinpesässä on vain yksi osakas.
Tietenkin täytyy. Mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää? Ei kuolinpesällä tarvitse olla omaisuutta ja jaettavaa ollakseen olemassa - esimerkiksi perintöennakoina voidaan nostaa kuolinpesä pankkitili tyhjäksi ja kuolinpesä pysyy siitä huolimatta yhä olemassa. Vasta kun perinnönjakokirja ( se ei ole mikään perinnönjakosopimus vaan perinnönjakokirja) on toimitettu verottajalle , kuolinpesä lakkaa juridisesti olemasta.
Olet väärässä. Perinnönjakosopimusta (Tai perinnönjakokirjaa) ei tarvitse toimittaa verottajalle kuin kahdessa tapauksessa:
1. Jako tehdään ennen verottajan päätöstä perintöverotuksesta
2. Jako tehdään perukirjasta poikkeavin tavoin.
Itse tehnyt yli 20 vuotta perukirjoja ja jakoja (noin arviolta 100) ja ehkä 15 jakokirjaa toimittanut verottajalle.
Verottajaa kiinnostaa perukirja. Ei jakokirja. Perukirjan mukaan perintövero. Jos perukirjan laskennallisista osuuksista poiketaan, silloin jakokirja verottajalle.
F, asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.
Tämä, sata kertaa tämä.
Omat vanhempani erosivat jo 1980-luvulla ja omaisuus jaettiin lain suhteen väärin, eli isä vaan muutti pois yhteisestä kodista (vuokra-asunto kaupungissa) ja molemmat piti omat rahansa jne. Ei siis tehty ositusta, laskettu mahdollista tasinkoa tms. Oikeasti äitini olisi kuulunut saada isäni metsätilasta puolet, koska avioehtoa ei ollut ja äidilläni ei ollut mitään omaisuutta silloin.
Olikin melkoista, kun isäni kuoleman jälkeen äitini vaan ilmoitti, että niin, ositusta ei muuten ole tehty ja se pitää tehdä nyt. Onneksi pesässä ei ollut muita osakkaita kuin minä ja äitini. Tilanne olisi ollut vallan vekkuli, jos kuviossa olisi ollut uusi puoliso tai lisää lapsia.
Eron lisäksi toinen tyypillinen tilanne: toinen vanhemmista kuolee kun leski on vielä täyspäinen ja lapset nuorempia, joten leski hoitaa asiat ja lapset seuraavat korkeintaan katseella. Sitten kun leski kuolee, pitääkin lasten löytää jostain perukirja ja perinnönjakosopimus vuodelta miekka ja kirves, koska niitä kysytään joka paikassa. Pitäkää paperit tallessa t. Nimimerkki Kokemusta on.
Perukirja ja perinnönjakosopimus löytyvät verottajalta.
Perukirja löytyy, mutta perinnönjakosopimusta ei useimmiten toimiteta verottajalle, joten sitä ei sieltä yleensä löydy.
Perinnönjakosopimuksen mukaan perintövero määräytyy, tietysti se pitää verottajalle toimittaa. Perintö ei aina jakaudu tasaprosentteihin.
Perukirjan mukaan verottaja määrää.
Vastasin jo edellä. Lue siitä.
F asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
391, Kangas on varmasti toiminut asiassa huolimattomasti, mutta ei ole mitään perusteltuja epäilyjä siitä, että hän olisi jotenkin itse hyötynyt tapauksesta muuten kuin normaalin pesänhoitajan palkkion verran.
Vaikka proffien palkat eivät olekaan huippuluokkaa, niin kyllä niillä ihan mukavasti elää. Lisäksi oikeustieteen proffilla on yleensä paljon hyväpalkkaisia sivubisneksiä.
Proffan vaimo
Urpo Kangas on kuulusteluissa kertonut ottaneensa kavaltajalakimieheltä briljanttisormuksia ja kultakelloja kuolinpesän omaisuudesta.
Myös professorska ja toisesta proffasta leskeksi jäänyt.
Siis mitä ihmettä! Millä se Urpo perusteli tätä perinnönryöstöä? Ahneudellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Jos Suomen kansalainen on asunut virallisestikin kaukomailla viimeiset 5-50 vuotta ja kuolee siellä, tehdäänkö perunkirjat ja jaot kumminkin Suomen lain mukaan?
Exäni muutti uuden puolisonsa (ei suomalainen, ei ymmärrä suomea) kanssa jenkkeihin 20 vuotta sitten. Jos siellä kupsahtaa, miten menee perimysasiat? Lapsia siellä ja täällä, eivät unne toisiaan. Ja kenen tehtävä on hoitaa käytännön asiat?
Joskus kannattaa vain osata antaa olla. Taito sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Skenaario:
Emme tehneet aikoinaan ositusta exän kanssa. Ennen kuolemaani olen lahjoittanut kaiken isomman omaisuuteni aikuisille lapsilleni.
Ei kai lahjoituksia voi perua, ja exä mahdollisesti vaatia jotain niistä?
Vierailija kirjoitti:
Joskus kannattaa vain osata antaa olla. Taito sekin.
Mitä tarkoitat?
Ettei selvitetä asioita, vaan annetaan olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Tämä onkin hankalampi juttu. Periaatteessa ositus tehdään sen omaisuuden mukaan, joka on ollut vuonna 1970. Mutta myös tämän omaisuuden tuotto otetaan huomioon. Oletetaan, että henkilö on eronnut vuonna 1970, omistanut tällöin Nokian osakkeita (eikä muuta eikä silloinen puoliso ole omistanut mitään), myynyt nämä osakkeet vuonna 2000 ja ostanut saaduilla rahoilla kolmion Bulevardilla. Tämä henkilö sitten kuolee nyt. Tällöin pitää suorittaa ositus vainajan ja sen vuoden 1970 ex-puolison välillä. Osituksessa ex-puoliso saa puolet Bulevardin kolmiosta tai vastaavan määrän muuta omaisuutta.
Käytännössä on usein vaikea selvittää, mikä osa omaisuudesta on vuonna 1970 ollutta omaisuutta tai sen tuottoa, ja nämä menevät tosi hankaliksi. Siksi onkin tärkeää tehdä avioeron jälkeen paperit siitä, että ositus on tehty.
Jäi vielä epäselväksi miten uusi avioliitto ja uusi puoliso otetaan huomioon?
En nimittäin tiedä miten vanhempani aiempi avioero on aikoinaan osituksen osalta tehty koska mitään omaisuutta ei käsittäkseni ollut kummallakaan. Oli vain lusikat ja lakanat jakoon joten epäilen että mitään virallista ositusta ei ole tehty. Nyt molemmat ovat uusissa avioliitoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjakokirja nimenomaan toimitetaan verottajalle aina, jos halutaan että kuolipesä lakkaa olemasta. Jos ei toimiteta, verottaja lähettää veroilmoituksen joka vuosi.
Me emme toimittaneet jakokirjaa verottajalle. Ensimmäisen nollaveroehdotuksen saavuttua palautin sen verottajalle kommentilla "kuolinpesä on jaettu, voitte lakkauttaa kuolinpesän". Sen jälkeen ei ole veroehdotuksia tullut.
Kauanko tästä on aikaa? Joskus aikaisemmin ei oltu niin tarkkoja. Lisäksi perinnönjakosopimusta ei tarvitse toimittaa verottajalle, jos ei ole mitään jaettavaa tai kuolinpesässä on vain yksi osakas.
Tietenkin täytyy. Mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää? Ei kuolinpesällä tarvitse olla omaisuutta ja jaettavaa ollakseen olemassa - esimerkiksi perintöennakoina voidaan nostaa kuolinpesä pankkitili tyhjäksi ja kuolinpesä pysyy siitä huolimatta yhä olemassa. Vasta kun perinnönjakokirja ( se ei ole mikään perinnönjakosopimus vaan perinnönjakokirja) on toimitettu verottajalle , kuolinpesä lakkaa juridisesti olemasta.
Olet väärässä. Perinnönjakosopimusta (Tai perinnönjakokirjaa) ei tarvitse toimittaa verottajalle kuin kahdessa tapauksessa:
1. Jako tehdään ennen verottajan päätöstä perintöverotuksesta
2. Jako tehdään perukirjasta poikkeavin tavoin.Itse tehnyt yli 20 vuotta perukirjoja ja jakoja (noin arviolta 100) ja ehkä 15 jakokirjaa toimittanut verottajalle.
Verottajaa kiinnostaa perukirja. Ei jakokirja. Perukirjan mukaan perintövero. Jos perukirjan laskennallisista osuuksista poiketaan, silloin jakokirja verottajalle.F, asianajaja
Perinnönjaossa voi ilmetä suhmurointia ja kotiinpäinvetoa, vasten peruskirjaa. Eli tasan ei mene, eikä jakokirjaakaan tehdä kun se ei ole pakollinen.
Harva jaksaa inttää ja vedota vuosia vastahakoisen suhmuroijan kanssa.
Virkatodistukset haetaan järjestyksessä viimeisimmästä asuinpaikkakunnasta taaksepäin. Virkatodistuksesta näkyy mistä on muuttanut. Ja sitten tietää mistä pitää kysyä seuraavaa virkatodistusta jne. Ei tarvi aluksi tietää kuin viimeisin asuinpaikkakunta niin pääsee alkuun. Mutta pitää aina odottaa seuraavaa virkatodistusta että taas pääsee eteenpäin. Mutta väestörekisterissä on myös tietoa jostain ajankohdasta eteenpäin. Olisikohan tallennettuna tiedot takautuvasti jostain 70 tai 80 luvusta lähtien.
Osaatko (tai tietenkin osaat mutta viitsisitkö) asianajaja F vastata tähän:
Jos kieltäydyn perinnöstä (ja olen siis lapseton) niin kenelle menee minun perintöosuuteni? Jos siis ilmoitan suoraan että mitään en halua enkä halua kuulla koko asiasta, tehkää miten kuuluu.
Kuolinpesässä mukana sisaruksiani ja serkkujani jne. Meneekö osuuteni tasan kaikille kuolinpesän osakkaille? Vai periikö minun osuuteni vain omat sisarukseni? Vai meneekö osuuteni kuten perintökaaressa eli ensin vanhemmilleni (kuolleet) ja sitä kautta osalliseksi tulisivat myös sisarpuoleni (jotka eivät ole kyseisessä pesässä osallisina koska kuollut on toiselta puolelta sukua)? En halua että ainakaan suurempaa sotkua tulee mahdollisesta kieltäytymisestäni.
Olikos se vielä niin että jos taloon tulee isompia remontteja eli vaikka putkiremontti niin se ei ole aivan yksiselitteistä kuka maksaa? Kuolinpesä tai perijät voivat joutua maksamaan puolet ja Erika puolet?