Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjakokirja nimenomaan toimitetaan verottajalle aina, jos halutaan että kuolipesä lakkaa olemasta. Jos ei toimiteta, verottaja lähettää veroilmoituksen joka vuosi.
Me emme toimittaneet jakokirjaa verottajalle. Ensimmäisen nollaveroehdotuksen saavuttua palautin sen verottajalle kommentilla "kuolinpesä on jaettu, voitte lakkauttaa kuolinpesän". Sen jälkeen ei ole veroehdotuksia tullut.
Kauanko tästä on aikaa? Joskus aikaisemmin ei oltu niin tarkkoja. Lisäksi perinnönjakosopimusta ei tarvitse toimittaa verottajalle, jos ei ole mitään jaettavaa tai kuolinpesässä on vain yksi osakas.
Tapahtui 2 vuotta sitten. Osakkaita 8 ja jako suoritettiin rahana (kuolinpesästä myyty kiinteistöt pois ennen jakoa). Soitin silloin vielä verottajan asiakaspalveluun, että miten saamme lakkautettua kuolinpesän, kun kuolinpesässä on enää 0 €. Aspan ohjeistus oli, että palauta veroehdotus edellä kertomallani kommentilla.
Rahajaosta ei tarvitsekaan jakokirjaa toimittaa. Kiinteistöjen ja huoneistojen myynneistä menee tieto verottajalle ja nehän täytyy selvittääkin (luovutusvoittovetotus).
Kyllä täytyy toimittaa. Mikä siinä nyt on niin vaiketa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjakokirja nimenomaan toimitetaan verottajalle aina, jos halutaan että kuolipesä lakkaa olemasta. Jos ei toimiteta, verottaja lähettää veroilmoituksen joka vuosi.
Me emme toimittaneet jakokirjaa verottajalle. Ensimmäisen nollaveroehdotuksen saavuttua palautin sen verottajalle kommentilla "kuolinpesä on jaettu, voitte lakkauttaa kuolinpesän". Sen jälkeen ei ole veroehdotuksia tullut.
Kauanko tästä on aikaa? Joskus aikaisemmin ei oltu niin tarkkoja. Lisäksi perinnönjakosopimusta ei tarvitse toimittaa verottajalle, jos ei ole mitään jaettavaa tai kuolinpesässä on vain yksi osakas.
Tietenkin täytyy. Mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää? Ei kuolinpesällä tarvitse olla omaisuutta ja jaettavaa ollakseen olemassa - esimerkiksi perintöennakoina voidaan nostaa kuolinpesä pankkitili tyhjäksi ja kuolinpesä pysyy siitä huolimatta yhä olemassa. Vasta kun perinnönjakokirja ( se ei ole mikään perinnönjakosopimus vaan perinnönjakokirja) on toimitettu verottajalle , kuolinpesä lakkaa juridisesti olemasta.
Lainaus suoraan verottajan sivuilta:
"Jos kuolinpesällä ei ole jaettavia varoja, perinnönjakosopimusta ei tarvitse toimittaa.
Jos olet kuolinpesän ainoa osakas, kuolinpesän olemassaolo lakkaa Verohallinnossa, kun olet toimittanut verotoimistoon kopion perukirjasta perintöverotusta varten."
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Kovin harvoin kuolema tulee kello kaulassa almanakan kanssa, "että sopisikos...".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.
Tämä, sata kertaa tämä.
Omat vanhempani erosivat jo 1980-luvulla ja omaisuus jaettiin lain suhteen väärin, eli isä vaan muutti pois yhteisestä kodista (vuokra-asunto kaupungissa) ja molemmat piti omat rahansa jne. Ei siis tehty ositusta, laskettu mahdollista tasinkoa tms. Oikeasti äitini olisi kuulunut saada isäni metsätilasta puolet, koska avioehtoa ei ollut ja äidilläni ei ollut mitään omaisuutta silloin.
Olikin melkoista, kun isäni kuoleman jälkeen äitini vaan ilmoitti, että niin, ositusta ei muuten ole tehty ja se pitää tehdä nyt. Onneksi pesässä ei ollut muita osakkaita kuin minä ja äitini. Tilanne olisi ollut vallan vekkuli, jos kuviossa olisi ollut uusi puoliso tai lisää lapsia.
Eron lisäksi toinen tyypillinen tilanne: toinen vanhemmista kuolee kun leski on vielä täyspäinen ja lapset nuorempia, joten leski hoitaa asiat ja lapset seuraavat korkeintaan katseella. Sitten kun leski kuolee, pitääkin lasten löytää jostain perukirja ja perinnönjakosopimus vuodelta miekka ja kirves, koska niitä kysytään joka paikassa. Pitäkää paperit tallessa t. Nimimerkki Kokemusta on.
Perukirja ja perinnönjakosopimus löytyvät verottajalta.
Perukirja löytyy, mutta perinnönjakosopimusta ei useimmiten toimiteta verottajalle, joten sitä ei sieltä yleensä löydy.
Perinnönjakokirja nimenomaan toimitetaan verottajalle aina, jos halutaan että kuolipesä lakkaa olemasta. Jos ei toimiteta, verottaja lähettää veroilmoituksen joka vuosi.
Meillä yksi osakas panttaa pankkitilien sulkemista ja mm. puhelinosakkeen myymistä. Ilmeisesti ne tulevat olemaan kuolinpesän nimissä hamaan iäisyyteen. Eli pistettä ei voida kirjoittaa.
Vainajalta jääneen puhelinosakkeen myyntiin tarvitaan samat asia- ja valtakirjat kuin kokonaisen talonkin myyntiin. Kannattaa samalla selvittäessään pk-asioita ottaa valtakirjat sitäkin varten. Joku Kanadassa asuva sukulainen ei ehkä mielellään viitsi muutaman kymmenen euron takia ruveta uusia valtakirjoja lähettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta pieni vihje. Tehkää pöytälaatikkoon edunvalvontavaltuutus. Riippumatta iästänne, ei koskaan voi tietää, jos vaikka nuori henkilö menehtyy onnettomuudessa. Ohjeet valtuutuksen tekemiseen löytyvät DVV:n sivuilta. Tällä valtuutuksella jälkeenjääneet voivat ilman nikottelua ja ilman kalliin edunvalvojan määrääämistä sulkea puhelinliittymät, pankkitilit, käydä tallelokerolla. ja hoidella ne metsästysaseet pois käsistä. Aivan mitä vain, kun tekee kaikenkattavan valtuutuksen. Huomatkaa suuri ero edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun välillä.
Enpäs ole varma pitääkö tämä paikkansa. Olin läheisen edunvalvontavaltuutettu ja kyllä minulta katosi tilinkäyttöoikeudet saman tien kun läheinen kuoli, ja tilien lopetus onnistui myös vasta perunkirjoituksen jälkeen.
Toisaalta pankkien tietämys asioiden hoidosta oli niin kirjavaa, että voi olla myös niiden moka.
Kuolinpesään kuuluvat laskut voi edunvalvoja käydä maksamassa pankissa. Pitää olla virkatodistus mukana.
Kai se on hyväkin, ettei kaikki sukulaiset saa käyttää vainajan tiliä mihin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Luietteko viikko sitten, kun Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas, joka on erikoistunut perintöoikeuteen oli kavaltanut miljoonia kuolinpesästä ?
Kuolinpesässä osakkaina vain veli ja sisar ja täysin riidaton.
Silti proffa ei muka saanut sitä selvitetyksi yli kymmenessä vuodessa. Nosti vielä kymmeniä tuhansia palkkaa kavaltamisestaan.
Älkää luottako ikinä lakimiehiin.
Eihän tuo homma nyt noin mennyt.... Kangas ei ole kavaltanut mitään eikä häntä siitä epäiltykään.
Kannattaa tilata Helsingin käräjäoikeuden pöytäkirjat eikä täällä valehdella.
Emeritusprofessori Urpo Kangas tiesi toisen lakimiehen väärentäneen valtuutuksen. Tiesi myös että tämä toinen oli aiemmin tuomittu kymmenistä kavalluksista ja petoksista pääkaupunkiseudulla.
Kyse oli huomattavista summista, mutta Urpo Kangas ei viitsinyt edes yhtä puhelinsoittoa tehdä ja tarkistaa valtuutuksen laillisuus.
Koko kymmenen vuoden aikana ei kertaakaan ottanut yhteyttä perijättäreen.
Osteli kylläkin itselleen miljoonahuoneiston Arabianrannasta, saaren Helsingin edustalta ja valtavan purjejahdin ensimmäisenä pesänhoitajavuotenaan. Yliopiston proffilla on hyvin pieni palkka.
Hovissa juttu muuttuu vielä rikosoikeudenkäynniksi. Se on aivan varma.Tilanne niin, että vainaja oli tehnyt testamentin, jonka mukaan tytär saa osuutensa perinnöstä siten, että puolet heti ja loppuosan vuosittain 10 vuodessa. Kangas toimi pesänselvittäjänä ja -jakajana asiassa. Eli ei hän pitkittänyt asiaa.
Tytär oli valtuuttanut toisen lakimiehen ottamaan vastaan hänelle tulevan perinnön ja tuo toinen lakimies olisi sitten siirtänyt varoja testamentin mukaisesti vuoden välein. Kangas siirsi hallussaan olleen, tyttären saaman perinnön tuolle toiselle lakimiehelle tyttären valtakirjan mukaisesti.
Tämä toinen lakimies kavalsi rahat eikä tytär saanut perintöään testamentin mukaisesti.
Kangasta siis epäiltiin ja tuomittiin huolimattomasta menettelystä ja siitä, ettei ollut noudattanut testamentin määräystä. Tämän vuoksi velvoitettiin maksamaan tyttärelle yli 700 000 euroa. Kangas siis ei ollut omaan taskuun ottanut eikä viivytellyt asiassa.
Asia hovioikeudessa. Kysymys siitä, toimiko Kangas huolimattomasti siirtäessään varat toiselle lakimiehelle valtakirjan nojalla ja onko huolimattomuuden vuoksi velvollinen korvaamaan tyttärelle toisen lakimiehen kavaltamat varat. Tämä toinen lakimies tuomittiin törkeästä kiskonnasta. Kangasta vastaan vahingonkorvauksellinen siviilikanne, ei rikosjuttu.
F, asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Niin jos henkilö on kuulunut ev.lut.seurakuntaan täytyisi tietää asuinkunnat jotta voi tilata virkatodistukset elinajalta. Helpompaa on jos on ollut siviilirekisterissä, silloin saa yhdestä paikasta kaiken tiedon yli 15 vuotiaasta henkilöstä. Toki jos ottaa perukirjan tekijän lakitoimistosta kyllä sieltä maksua vastaan tilataan virkatodistukset tuntitaksaa käyttäen. Olemme juuri saaneet anopin kuolinpesän asiat hoidettua, hän kuoli lokakuun alussa viime vuonna. Eli aikaa mennyt lähes 5 kk. Minun suositukseni on, että ainakin yli viiskymppisillä olisi testamentti ym kunnossa ja muuttojen yhetydessä kannattaa perata turhaa tavaraa pois. sekä laittaa vaikka listaa tulevista hautajaistoiveista. On sitten helpompaa surun keskellä jälkeen jäävillä.
En tiedä vieläkö pitää ne todistukset tilata joka seurakunnasta, mutta kun viimeiseen soittaa, niin sieltä kyllä näkevät mistä vainaja on siihen seurakuntaan muuttanut. Olen yhden vanhemman (oli oikein kulkumies) todistukset aikoinaan tilannut. Oli asunut 12 paikassa, mutta ihan vaivattomasti sain ketjun täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
391, Kangas on varmasti toiminut asiassa huolimattomasti, mutta ei ole mitään perusteltuja epäilyjä siitä, että hän olisi jotenkin itse hyötynyt tapauksesta muuten kuin normaalin pesänhoitajan palkkion verran.
Vaikka proffien palkat eivät olekaan huippuluokkaa, niin kyllä niillä ihan mukavasti elää. Lisäksi oikeustieteen proffilla on yleensä paljon hyväpalkkaisia sivubisneksiä.
Proffan vaimo
Vierailija kirjoitti:
391, Kangas on varmasti toiminut asiassa huolimattomasti, mutta ei ole mitään perusteltuja epäilyjä siitä, että hän olisi jotenkin itse hyötynyt tapauksesta muuten kuin normaalin pesänhoitajan palkkion verran.
Vaikka proffien palkat eivät olekaan huippuluokkaa, niin kyllä niillä ihan mukavasti elää. Lisäksi oikeustieteen proffilla on yleensä paljon hyväpalkkaisia sivubisneksiä.
Proffan vaimo
Urpo Kangas on kuulusteluissa kertonut ottaneensa kavaltajalakimieheltä briljanttisormuksia ja kultakelloja kuolinpesän omaisuudesta.
Myös professorska ja toisesta proffasta leskeksi jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista ja valaisevaa luettavaa tämä ketju! Itsellä ei ole kokemusta perukirjoituksista yms, mutta mikähän juttu tämä on, kun meille on tullut Ifiltä kolmeen otteeseen edellisen asunnon omistajan kuolinpesän kirjeitä? Vuoden sisällä.
Ostin siis iäkkäältä ihmiseltä pari vuotta sitten asunnon ja tämä myyjä kuollut kai n. vuosi sitten. Kirjeet olen aina palauttanut postiin, jonkun kai lähetin itse myyjän osoitteeseen, joka luki asunnon kauppakirjassa. Ifiin olen kahdesti laittanut viestiä, ettei kys. hlö ole tässä enää asunut.
Kaiken lisäksi omatkin vakuutukset oli kys.yhtiössä ja oma osoitteeni päivittyi sinne automaattisesti. Joku asia nyt kai kuolinpesän osakkailla hoitamatta?
Voi olla ihan Ifin mainoskirjeitä. Yrityksillä tuntuu olevan useita asiakasrekistereitä eikä kuolinpesän osoite välttämättä päivity johonkin markkinointiosastolle, vaikka vainajan Ifin vakuutuksen olisi irtisanonut.
Kuolinpesää ei nyt hirveästi enää asunnon myynnin jälkeen kiinnosta, jos vainajalle tulee mainospostia. Siinähän tulee. Turha kuolleelle on vakuutuksia myydä.
Vaikka yritetty on. Vanhempani tapaturmavakuutusmainoksia tuli aika pitkään vielä hänen kuolemansa jälkeen. Vakuutusyhtiöllä oli tieto, että henkilö on kuollut niin luulisi, ettei mainoksia enää tulisi. Eihän se kuollut voi mihinkään onnettomuuteen joutua. Vai korvaako vakuutus, jos hautausauto ajaa onnettomuuden?
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
öö mutta jos ajatellaan että mies kuolee niin peritkin kalifaatista palasen, kantakamelin, kamelinpaskasta taputellun osakkeen mukavuuksilla keskeltä aavikkoa ja kalasnikovin jotka tietty myyt heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näihin vielä S-bonuskortti! Meillä tämä oli vaikein osuus. Asioita hoidettiin äiti kuoleman aikaan vielä palvelutiskiltä. Olisi pitänyt koko perunkirjasta viedä oikeaksi todistettu kopio kassatyöntekijöiden nähtäväksi. S-ryhmän lakimiehen kanssa kun kävin keskustelun sai summat peittää kopiosta. Eikä täytynyt olla oikeaksi todistettu.
Perukirjan laatijan virheeksi menee. Aina annetaan alkuperäinen pesän ilmoittajalle. Ei tarvitse oikeaksi todistettua. Verottajalle ja minulle ja muillekin kopio riittää... Pesän ilmoittaja voi tarvittaessa näyttää alkuperäistä.
Tosin OP aina hankala. Muiden osalta kopio riittänyt. Jakokirjan osalta yleensä alkuperäinen. Perukirja ei.
Fatalji, asianajaja
Tämä on hyödyllinen ketju. Itse kirjoitin muistivihkoon kaikki tilit,salasanat, vakuutukset, miten vaatteeni voi antaa tuttavalle, millaiset hautajaiset haluan jne. Asunut Uudellamaalla.Onneksi on vain yksi perillinen. Kirpparille olen vienyt tavaraa jo pitkään. No, jos mummojen ja äitini vertainen olen iän suhteen, tässä eletään vielä liki 30 vuotta. Silti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 75 v Taavetti menisi 25 v Erikan kanssa naimisiin ja kuolisi, niin Erika saisi asua Taavetin asunnossa lopun ikänsä, (jos talo ei menisi kuolinpesän velkojen maksuun). Taavetin lapset olisivat yli 20 v vanhempia kuin Erika, joten he eivät ehtisi ikinä nauttia perinnöstä. Näinkö se menisi?
Kyllä, juuri näin, jos Erika ei omista jotain toista asuntoa.
Saako Erika omistaa vapaa-ajan asunnon? Ns. mökin. Joka on tietysti talviasuttava ja ehkä sihaitsee ulkomailla. Ja silti hallita täysin perintötaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?
Vainajasta pitää tehdä katkeamaton sukuselvitys 15 vuoden iästä lähtien eli pitää selvittää ettei eri paikkakunnan kirjoissa ole mainintaa lapsista, jotka ovat perintöön oikeutettuja. Mielenkiintoiseksi asian tekee jos on asunut eri maissa.,
Systeemi on luotu juristien vaurastumista varten. Olin mukana kuolinpesässä missä 2018 kuoli osakkaiden täti.
Meinasi mennä vuosien oikeusprosessiksi (Kafka), koska mistään ei meinannut tulla mitään koska vainajan 2005 kuolluy pikkusisko oli asunut Saksassa ja Ruotsissa vuosina 1960-66. Mistä saatanasta järjestät todistukset jotka todistavat ettei ko ihminen tehnyt kakaroita ulkomailla 52-58 vuotta takaperin?
Miten hautaaminen, perukirja ym. hoidetaan, jos ainoa sukulainen on joku alkoholisti tai muu pösilö, joka ei kykene tähän hommaan?
Tai jos suku asuu toisella puolen maailmaa? Ei voi velvoittaa matkustamaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua. Jo valmiiksi ahdistaa. Puolisoni on asunnut ulkomailla ja hänellä on tässä maassa tytär. Mikäli miehen kuolema on ”odotettavissa” eli sairastuu parantumattomasti, niin taidan ottaa avioeron. Pääsenkö tästä sillä?
Käytännössä ei ole mitään yhteyttä tyttäreen, miehellä tai minusta puhumattakaan.
Kyllä, jos ehdit tehdä avioeron osituksen ennen miehen kuolemaa. Jos se on tekemättä kun mies kuolee, ositus pitää tehdä kuolinpesän kanssa. (Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan ositus on periaatteessa sama, jos ei ole avioehtoa.)
Toinen mahdollisuus on tehdä avioehto, jolloin miehen kuollessa et ole pesän osakas, koska sinulle ei ole omaisuuteen avio-oikeutta. Silloin tehdään vain omaisuuden erottelu (mikä on sinun nimissä ja mikä miehen nimissä).
Miten käy jos kuollut on ottanut avioeron vaikka 1970 ja mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Ositusta ensimmäisestä avioliitosta ei ole tehty. Miten se tehdään vuosien jälkeen ja tehdäänkö ositus siitä vuoden 1970 omaisuudesta vai nykyomaisuudesta?
Trollin mielikuvitusta taas. Minksi jankkaat tällaista? Pitäisi olla itsestään selvää, että verottaja haluaa asiassa kuin asiassa kirjallisen dokumentin.