En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Miten voi etukäteen tehdä nuo jutut, kunei tiedä, milloin lähtö tulee.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni peräti 2 arkipäivää, kun laitoin isän kuoleman jälkeen asiat järjestykseen, joten en mitenkään keksi, että noin vaikeaa voisi olla. Netti täynnä ohjeita kaiken lisäksi!

Virkatodistuksen saamisessa menee jo kauemmin kuin 2 päivää

Mitä jos ei vaan tee mitään? En halua perintöäkään. Voiko joku pakottaa minua hoitamaan esim. vanhempieni kuolinpesää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.

Miten voi etukäteen tehdä nuo jutut, kunei tiedä, milloin lähtö tulee.

Kaikenvoit tehdä vaikka heti. Kysehän oli ylimääräisistä tileistä ja tavaroista sekä muutamasta paperista.

Miten jos on syntynyt toisessa maassa mutta asunut Suomessa melkein koko aikuisikänsä?

Sisaruksiin ja sukulaisiin yhteys katkennut.

Miten heitä jäljittää johonkin sukuselvitykseen?

Onko se edes aiheellista ellei perittävää juurikaan ole tai jos on avioitunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Pitää pyytää nytkin erikseen ennen 1999 vuoden asuinpaikan. Eli menee ns. ajassa taaksepäin, kun seurakunnasta selviää mistä ihminen muuttanut.

Ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Valtio hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten jos on syntynyt toisessa maassa mutta asunut Suomessa melkein koko aikuisikänsä?

Sisaruksiin ja sukulaisiin yhteys katkennut.

Miten heitä jäljittää johonkin sukuselvitykseen?

Onko se edes aiheellista ellei perittävää juurikaan ole tai jos on avioitunut.

Jos sukulaisesi eivät asu täällä, ei mitään merkitystä.

Kun he kuolevat siellä jossain, mennään sen maan lakien mukaan. Kun sinä kuolet täällä, mennään Suomen lakien mukaan. Jos sukulaisia ei löydy, he eivät peri sinua.

Tein itse äitini perunkirjan. Sain kolmesta srk virkatodisukset, ei olleet kalliit. Perunkirjan malleja on netissä ja valitsin helpoimman. Siskoilta sain valtakirjat hoitaa pankkiasioita. Velkojat sain selville tulevista laskuista, ja joille ilmoitin kuolinpäivän ja siitä sitten on se 3kk aikaa tehdä perunkirja. Siihen saa verottajalta myös jatkoaikaa.

Helppo juttu, mutta jos vainajalla oli velkaa, niin omaiset ei saa ottaa mitään.

On ilmoitettava että luopuu perinnöstä.

Jos tyhjentää kuolinpesän asunnon, on myös velat hoidettava.

Mieti: vainaja on voinut ostaa osamaksulla hienoja kalusteita, elektroniikkaa ym, tottakai ne pitää myös maksaa.

Tosi harvinaista, että on muutettu useille paikkakunnillle yli 15 v. En tunne montaakaan kenellä ois muuttoja JA lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tietää kaikki asuinpaikat/missä on ollut kirjoilla?

Virkatodistukisa varten. Nykyisin ne saa onneksi yhdestä paikasta. Ennen piti pyytää todistus jokaisen asuinpaikan seurakunnasta erikseen.

Pitää pyytää nytkin erikseen ennen 1999 vuoden asuinpaikan. Eli menee ns. ajassa taaksepäin, kun seurakunnasta selviää mistä ihminen muuttanut.

Kun ei tarvitse. Asia on muuttunut tänä vuonna.

Kuinkahan usein näitä yllätyslapsia ilmestyy ihmisen kuollessa?

Voin allekirjoittaa ap:n avauksen. Kuolemasta seuraa perunkirja/valtakirja helvetti. Ja sitten kun on vielä useammassa kuolinpesässä samanaikaisesti mukana. Kuolinpesä ei myöskään voi käyttää sähköistä allekirjoitusta. Perintönä kannattaisi jättää vain rahaa ilman kiinteää omaisuutta ja sekin vain yhdellä tilillä.

Byrokratiaviidakko minulla edessä piakkoin koska molemmat vanhempani reilusti yli 90 vuotiaita ja olen ainoa hengissö oleva lapsi koska veljeni kuoli vuonna 1970 sydänkohtaukseen. Itsekin olen jo 76 vuotias ja monisairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.

Tämä, sata kertaa tämä.

Omat vanhempani erosivat jo 1980-luvulla ja omaisuus jaettiin lain suhteen väärin, eli isä vaan muutti pois yhteisestä kodista (vuokra-asunto kaupungissa) ja molemmat piti omat rahansa jne. Ei siis tehty ositusta, laskettu mahdollista tasinkoa tms. Oikeasti äitini olisi kuulunut saada isäni metsätilasta puolet, koska avioehtoa ei ollut ja äidilläni ei ollut mitään omaisuutta silloin.

Olikin melkoista, kun isäni kuoleman jälkeen äitini vaan ilmoitti, että niin, ositusta ei muuten ole tehty ja se pitää tehdä nyt. Onneksi pesässä ei ollut muita osakkaita kuin minä ja äitini. Tilanne olisi ollut vallan vekkuli, jos kuviossa olisi ollut uusi puoliso tai lisää lapsia.

Eron lisäksi toinen tyypillinen tilanne: toinen vanhemmista kuolee kun leski on vielä täyspäinen ja lapset nuorempia, joten leski hoitaa asiat ja lapset seuraavat korkeintaan katseella. Sitten kun leski kuolee, pitääkin lasten löytää jostain perukirja ja perinnönjakosopimus vuodelta miekka ja kirves, koska niitä kysytään joka paikassa. Pitäkää paperit tallessa t. Nimimerkki Kokemusta on.

Perukirja ja perinnönjakosopimus löytyvät verottajalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Valtio hoitaa. 

Ei hoida valtio vaan kunnat.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni peräti 2 arkipäivää, kun laitoin isän kuoleman jälkeen asiat järjestykseen, joten en mitenkään keksi, että noin vaikeaa voisi olla. Netti täynnä ohjeita kaiken lisäksi!

Olisinpa nähnyt nuo ohjeet, kun omaisuudettoman anopin perunkirjoitusta tehtiin. Kyllä siinä useampi viikko vierähti, että saatiin ne prkleen virkatodistukset, pankkiasiat, puhelinliittymät jne. hoidettua, varat ja velat kirjattua ja perukirja tehtyä. Ei ollut netissä sellaista ohjetta, jolla olis kahdessa päivässä selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Suunnilleen joka toisessa paikassa, jossa omaisen kuoleman jälkeen pitää asioida ollaan hoo-moilasena. Ihan kuin kukaan ei olisi ennemin kuollut.

Esimerkiksi isännöitsijä eikä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eivät osanneet leskelle sanoa, mitä pitää tehdä, jotta as oy osakasluettelo saadaan ajantasalle siten, että leski omistaa puolet ja kuolinpesä puolet.

Taloyhtiön puheenjohtajan ei tarvikaan tietää mutta jos isännöitsijä ei muka tiedä niin samantien ukko vaihtoon. Hänen PITÄÄ tietää ja ajantasaisen osakasluettelon ylläpito on hänen VELVOLLISUUTENSA!

Osanottoni! Meillä oli sama syksyllä, ja hyvä ettei vienyt äitiäni hautaan se show, veljensä asioita hoiti... En ollut tajunnut minäkään, että todella hankalaa ja tarkkaa on. Tiedot joiden ei arvaisi olevan ollenkaan olennaisia pitääkin selvittää ulkomaita myöden, siis jos on hetkenkään pidempään siellä asunut. Ja kaikissa maissa ei rekistereitä pidetä niin tarkasti.

Tsemppiä ja voimia <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.

Tämä, sata kertaa tämä.

Omat vanhempani erosivat jo 1980-luvulla ja omaisuus jaettiin lain suhteen väärin, eli isä vaan muutti pois yhteisestä kodista (vuokra-asunto kaupungissa) ja molemmat piti omat rahansa jne. Ei siis tehty ositusta, laskettu mahdollista tasinkoa tms. Oikeasti äitini olisi kuulunut saada isäni metsätilasta puolet, koska avioehtoa ei ollut ja äidilläni ei ollut mitään omaisuutta silloin.

Olikin melkoista, kun isäni kuoleman jälkeen äitini vaan ilmoitti, että niin, ositusta ei muuten ole tehty ja se pitää tehdä nyt. Onneksi pesässä ei ollut muita osakkaita kuin minä ja äitini. Tilanne olisi ollut vallan vekkuli, jos kuviossa olisi ollut uusi puoliso tai lisää lapsia.

Eron lisäksi toinen tyypillinen tilanne: toinen vanhemmista kuolee kun leski on vielä täyspäinen ja lapset nuorempia, joten leski hoitaa asiat ja lapset seuraavat korkeintaan katseella. Sitten kun leski kuolee, pitääkin lasten löytää jostain perukirja ja perinnönjakosopimus vuodelta miekka ja kirves, koska niitä kysytään joka paikassa. Pitäkää paperit tallessa t. Nimimerkki Kokemusta on.

Perukirja ja perinnönjakosopimus löytyvät verottajalta.

Perukirja löytyy, mutta perinnönjakosopimusta ei useimmiten toimiteta verottajalle, joten sitä ei sieltä yleensä löydy.