Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää. Täysin puhkipalanut ja lopussa kuolinoesän asioiden hoitoon. Kuolem on näköjään Suomessa ihmiselämän vaativin suoritus, jälkeen jääville.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Lapsethan perivät joka tapauksessa kaiken, jos et testamentilla muuta määrää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olette olleet monta kertaa naimisissa, tehkää aina ositus. Muuten kuolipesä joutuu sen tekemään.
Tämä, sata kertaa tämä.
Omat vanhempani erosivat jo 1980-luvulla ja omaisuus jaettiin lain suhteen väärin, eli isä vaan muutti pois yhteisestä kodista (vuokra-asunto kaupungissa) ja molemmat piti omat rahansa jne. Ei siis tehty ositusta, laskettu mahdollista tasinkoa tms. Oikeasti äitini olisi kuulunut saada isäni metsätilasta puolet, koska avioehtoa ei ollut ja äidilläni ei ollut mitään omaisuutta silloin.
Olikin melkoista, kun isäni kuoleman jälkeen äitini vaan ilmoitti, että niin, ositusta ei muuten ole tehty ja se pitää tehdä nyt. Onneksi pesässä ei ollut muita osakkaita kuin minä ja äitini. Tilanne olisi ollut vallan vekkuli, jos kuviossa olisi ollut uusi puoliso tai lisää lapsia.
Eron lisäksi toinen tyypillinen tilanne: toinen vanhemmista kuolee kun leski on vielä täyspäinen ja lapset nuorempia, joten leski hoitaa asiat ja lapset seuraavat korkeintaan katseella. Sitten kun leski kuolee, pitääkin lasten löytää jostain perukirja ja perinnönjakosopimus vuodelta miekka ja kirves, koska niitä kysytään joka paikassa. Pitäkää paperit tallessa t. Nimimerkki Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?
Minun vanhempani ovat nyt seitsenkymppisiä ja ovat aloittaneet varastojen ja kämpän tyhjentämisen ja ylimääräisen omaisuuden myynnin. Ei tule sitten meille lapsille niin paljon hommaa, kun heistä aika jättää.
Sinä voit kuolla silti ennen heitä. Oletko aloittanut kämpän tyhjentämisen ja omaisuutesi myynnin sen varalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Lapsethan perivät joka tapauksessa kaiken, jos et testamentilla muuta määrää
Perii perii, mutta leskellä on sitä ennen avio-oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Mistä sen tietää koska ne valmistelut pitää aloittaa..?
Heti. Voit kuolla vaikka 5min. päästä. Älä jätä koskaan mitään ylimääräisiä pankkitilejä roikkumaan äläkä kerää asuntoosi pestyjä jugurttipurkkeja satamäärin ja 20 vuoden mainoslehtiä kasoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
F, paljonko perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako tulee yleensä maksamaan? Meillä lakitoimisto (varatuomari, mutta ei AA) otti yhteensä 7000 euroa tapauksesta, jossa vainaja omisti omakotitalon Helsingissä (puoleksi lesken kanssa), suomalaisia pörssiosakkeita ja Nordean rahastoja sekä talletuksia suomalaisten pankkien pankkitileillä.
Sukuselvitykset sekä paperit kaikista omaisuuseristä (tiliotteet ja vastaavat) toimitettiin lakimiehelle valmiina mapissa hänen toivomassaan järjestyksessä. Mistään ei ollut pienintäkään riitaa perillisten tai lesken kesken. Minusta palkkio tuntui kohtuuttoman suurelta.
Tietämättä tapausta ja näkemättä papereita, niin vaikea vastata. Itsellä perunkirjoitus (riippuen työmäärästä) 744 - 1500. Tuo isompi edellyttää jo enemmän töitä. Tuo pienempi on alihintaan (3 x 200 e/h + alv) ja aina menee enemmän kuin 3 tuntia (tapaaminen, asiakirjaselvitys, perukirjan laatiminen, luonnoksen toimittaminen osakkaille, perunkirjoitustilaisuus, perukirjan viimeistely ja toimittaminen verottajalle liitteineen). Silti helpoissa pesissä on hinta minulla 744 - 800).
Ositus ja perinnönjako riippuu taas täysin tuntimäärästä. Olen tehnyt pesiä, joissa pitää tehdä valtavasti töitä (noin 10 000) ja sitten helpommalla noin 2000. Nuo hinnat + alv.
Vaikeat pesät ovat niitä, joissa hommat kasaantuvat. On osituksia tekemättä aikaisemmin, ja/tai osakkaita lukuisia, useita kokouksia.
Nyt työn alla jako (edunvalvontaa, asunnon myyntiä, asiakirjojen laatimiset, kotikäynnit) ja tähän mennessä 4000. Toinen jako meni taas sitten 1240 euroon.
Kiinteää summaa mahdotonta sanoa. Riippuu niin työmäärästä.
Sama kuin kysyisi joltain projektin vetäjältä kiinteää summaa. Aina puhelimessa, kun hintaa tiedustellaan, niin soittajan mielestä helppo pesä. Sitten paljastuu tekemättä jäänyt ositus vuodelta -75 ja se. että testamenttia ei ole annettu tiedoksi. Nämä yllätysmutkat tietenkin korottavat hintaa.
F, asianajaja
Kiitos vastauksestasi. Joo, ymmärrän toki, että työmäärä vaihtelee, mutta tässä kuvaamassani seitsemän tonnin tapauksessa ei ollut mitään vanhoja tekemättä olevia osituksia, jakamattomia kuolinpesiä (muuta kuin vainajan oma) tai sellaisia. Kaikki tarvittavat paperit toimitettiin lakimiehelle mapissa hyvässä järjestyksessä. Sen lakimies kyllä teki, että hommasi kiinteistönvälittäjän arvioimaan pesään kuuluvan omakotitalon arvon (kiinteistönvälittäjän lasku oli kohtuullinen eikä sisältynyt tuohon seitsemään tonniin).
Sen virheen teimme, että kun lakimies pyysi meiltä valtakirjan pankkiasiointia varten, niin annoimme sen. Lakimies pääsi sitten laskuttamaan työaikaa ihan peruspankkiasioiden hoidosta (kuten Nordean rahasto-osuuksien myynnistä). Sitä kun on ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä asioita, niin ei heti tajua, että tällaiset asiat kannattaa ennemmin hoitaa itse kuin antaa lakimiehelle lupa hoitaa ne 270 euron tuntihinnalla.
Ei tuohon mitään kiinteistövälittäjää tarvita. Minä aikanaan katsoin etuovesta vastaavia taloja ja sen perusteella arvio perukirjaan. Hyvin kelpasi verottajalle.
Joo, kelpaa verottajalle. Mutta kun mietitään verotuksellista juttua, se ei aina järkevää. Perintövero on huomattavasti pienempi kuin myyntivero, joten jos asunto meinataan myydä, niin parempi laittaa perukirja-arvo aika lailla kohdilleen.... Luovutusvero korkeampi. Jos perukirjaan merkitään 50 000 ja asunto myydään 100 000, niin 50 000 eurosta maksetaan korkeampi vero. Kannattaa se arvo tarkistaa. Teen itsekin netin kautta arvioita, mutta jos kalliimpi, niin kannattaa välillä arvioita käyttää. Verotuksellisesti säästää.
F asianajaja,
Onko kokemusta siitä, miten tarkkaan verottaja vertailee asunto-osakkeen perunkirja-arvoa myöhempään myyntisummaan?
Etenkin jos välissä on vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Toivoisin myös, että jokainen hoitaisi omat asiansa niin, ettei kuolinpesällä olisi tällaista taakkaa. Etukäteen voi esim. sulkea ylimääräiset pankkitilit, kirjata ylös koko elämänsä asuinpaikat, omaisuuden ja sen arvot ja hankkiutua kaikesta ylimääräisestä eroon.
Asuinpaikat, eli siis paikkakunta jossa on ollut kirjoilla?
Mistä niitä kukaan muistaa, omiaan edes ja jos jonkun muun joutuu selvittelemään, niin melko mahdotonta lie. Ei sitä mitään muuttoilmoituksia esim. komennuksella ollessa kukaan mihinkään tehnyt. Asuttiin jossain ok-talon yläkerrassa jmuutama kk ja taas uudelle paikkakunnalle.Vuokra käteen ilman kuittia ja menoksi.Tätä ympäri maan, vuosia, miten selvittää ...
No eihän silloin niissä paikoissa kirjoilla edes voi olla, jos muuttoilmoitustakaan ei ole tehty. Miten pihalla voi ihminen olla?
Ei lomamatkoillakaan vaihdeta kirjoja kahdeksi viikoksi Fuengirolaan tai kuukaudeksi Khao Lakiin. Työkomennuksia voi samoin tehdä siirtämättä kirjoja mihinkään.
Me asuttiin 2 vuotta ulkomailla, mutta kirjoilla oltiin koko ajan Suomessa.
Tiedän tunteen. Vastasin itse kuolinpesän asioista muutama vuosi sitten. Jotta tilanne olisi vielä hieman monimutkisempi, kuolinpesän osakkaana oli aiemmin Ranskassa kuolleen sisareni kaksi ranskalaista lasta. Lapset ja heidän isänsä eivät puhu tai ymmärrä lainkaan suomea. Yhteisenä kielenä meillä on ollut aina englanti. Mutta on aivan eri asia puhua englanniksi jokapäiväisiä asioita, kuin perinnönjakoon, testamenttiin ja lukuisiin valtakirjoihin liittyviä seikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havukka kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Veron maksaa rahan/omaisuuden vastaanottaja.
Oikeampi kysymys on: Miksi työllä tienatusta rahasta pitää maksaa veroa? Perintö on saajalleen ansiotta tulevaa omaisuutta, jonka saadakseen ei ole tehty työtä. Toisin sanoen, ei ole tuotettu lisäarvoa kellekään! Ja kuitenkin työllä tienattua rahaa verotetaan monta kertaa kovemmin kuin perintöä!
Itse asiassa monesti perilliset on kyllä tehneet jotain sen perinnön eteen. Esimerkiksi pitäneet taloa kunnossa jne. ilman rahallista korvausta. Ei tietenkään aina ole näin.
Perintövero on luultavasti siksi että muuten yhä suurempi osa kansasta saisi sen verran perintöä että voisivat jäädä laakereilleen lepäämään. Sitä ei suvaita kun pienelle osalle parempaa väkeä.
Tosiasiassa perintö tulee aina perinönsaajalle ilmaiseksi, töitä tekemättä. Kuin lottovoittona, sillä perinnönjättäjähän olisi voinut tehdä myös testamentin ja "palkka" (joksi sinä perinnön miellät) lähisukulaisen auttamisesta voisikin mennä jollekin toiselle. Aika kieroutunutta ajattelua sillä, joka auttaa esimerkiksi iäkkäitä vanhempiaan siksi, että saa jonain päivänä heiltä perinnön!
Perintövero kohtelee tavallisen suuruisia perintöjä jo nyt todella lempeästi. Vertaa vaikka siihen, mikä olisi vastaavan palkkatulon veroprosentti.
Edunvalvontavaltuutus lakkaa, kun valtuuttaja kuolee. Valtuutukseen voi kuitenkin kirjata ylös kaikenlaista, joka voi helpottaa asiointia valtuuttajan kuoleman jälkeen. Siihen voi laittaa, että edunvalvontavaltuutuksen päätyttyä valtuutettu ei ole velvollinen laatimaan päätöstiliä perillisille ja että pelkkä perunkirjoitus riittää. Ja kun valtuutettu on oikeutettu hoitamaan valttuutajan kaikkia asioita, voi hän valtuutajan hiipuessa ja ns. vedellessä viimeisiään sulkea tämän puhelinliittymän ja hoitaa muutkin asiat, joita valtuuttaja ei enää kykene hoitamaan, tai joita hän ei enää tarvitse.
Aiemmin jossain mainittiin, että kun edunvalvontavaltakirjaa tehdään pitää olla kahden lääkärin lausunto valtuuttajan heikentyneestä terveydentilasta. Ei tarvitse, yksi riittää.
Mutta. Soitin äidilleni aikaa, saadakseni hänelle lääkärinlausunnon, koska hänellä on alkava muistisairaus ja hän tarvitsee valtuutetun hoitamaan esim. pankkiasioitaan. Julkisella puolella sanottiin, että ensin pitää laittaa valvontavaltuutushakemus ja valtakirja maistraattiin ja sieltä sitten kysyvät lääkärinlausuntoa. Höpö höpö ka...kaa!
Maistraattia ei enää ole olemassa. On Digi- ja väestörekisterivirasto DVV.
Kyllä sen lääkärinlausunnon on syytä olla mukana, DVV:ssä on jo nyt kolmen kuukauden mittaiset jonot ja jos sieltä kysellään jäljestäpäin lääkärintodistusta, niin ei se odotusaikaa ainakaan lyhennä.
Yksityinen lääkäri kirjoitti sitten lausunnon.
Jos on edunvalvontavaltuutettu EI edunvalvoja, niin täytyy antaa tietoja valtuuttajan taloudellisista asioiden hoidosta vain jos DVV niin vaatii. (Ei yleensä koskaan vaadi, ellei esim. pankkitilillä ole yhtäkkisiä suuria nostoja). Voi myös kirjata, että perheen sisäinen valvonta riittää valvonnaksi.
Jos ryhtyy edunvalvojaksi, niin silloin saa olla tilittämässä kaikesta DVV:lle.
Juuri siksi edunvalvontavaltuutus tehdään, että säästyttäisiin edunvalvonnalta, joka on byrikraattisempi ja kalliimpi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havukka kirjoitti:
Kokemuksella voin sanoa että omaisuutta on kaikkein parasta lahjoittaa perillisille ennen kuolemaa. Mieluiten ripotellen, sillä voit antaa 4999 euroa kolmen vuoden aikana per henkilö ilman lahjaveroa. Perintövero - miksi hitossa pitää maksaa veroa jo verotetusta omaisuudesta?
Veron maksaa rahan/omaisuuden vastaanottaja.
Oikeampi kysymys on: Miksi työllä tienatusta rahasta pitää maksaa veroa? Perintö on saajalleen ansiotta tulevaa omaisuutta, jonka saadakseen ei ole tehty työtä. Toisin sanoen, ei ole tuotettu lisäarvoa kellekään! Ja kuitenkin työllä tienattua rahaa verotetaan monta kertaa kovemmin kuin perintöä!
Itse asiassa monesti perilliset on kyllä tehneet jotain sen perinnön eteen. Esimerkiksi pitäneet taloa kunnossa jne. ilman rahallista korvausta. Ei tietenkään aina ole näin.
Perintövero on luultavasti siksi että muuten yhä suurempi osa kansasta saisi sen verran perintöä että voisivat jäädä laakereilleen lepäämään. Sitä ei suvaita kun pienelle osalle parempaa väkeä.
Tosiasiassa perintö tulee aina perinönsaajalle ilmaiseksi, töitä tekemättä. Kuin lottovoittona, sillä perinnönjättäjähän olisi voinut tehdä myös testamentin ja "palkka" (joksi sinä perinnön miellät) lähisukulaisen auttamisesta voisikin mennä jollekin toiselle. Aika kieroutunutta ajattelua sillä, joka auttaa esimerkiksi iäkkäitä vanhempiaan siksi, että saa jonain päivänä heiltä perinnön!
Perintövero kohtelee tavallisen suuruisia perintöjä jo nyt todella lempeästi. Vertaa vaikka siihen, mikä olisi vastaavan palkkatulon veroprosentti.
Vanhempien auttamisesta ei voisi täysin mennä. En auta itse ketään perinnön toivossa. Muuten autan tai en. Hyvä vain että kohtelee lempeästi ja saisi kohdella vieläkin lempeämmin sieltä asteikon alapäästä.
Onpa köyhää. Me palkkasimme asianajajan hoitamaan kp asioita. 1,5 vuotta on jo hoitanut ja maksoi 8500 e. Kun pesän koko on 1,5M€ niin ei haittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemusta siitä, miten tarkkaan verottaja vertailee asunto-osakkeen perunkirja-arvoa myöhempään myyntisummaan?
Etenkin jos välissä on vuosia.
Jos et ole itse asunut asunnossa, niin verottaja laskee luovutusvoittoveron myyntihinnan ja perukirjaan merkityn arvon erotukselle. Esim. jos perukirjassa on asunnon arvoksi merkitty 100 000 euroa, mutta myyt asunnon myöhemmin 160 000 eurolla, maksat veroa 60 000 euron luovutusvoitosta. Vero on 19200-20400 euroa sen mukaan, onko sinulla samana vuonna muita pääomatuloja. Vertailun vuoksi: jos perukirjaan olisi merkitty asunnon arvoksi alunperin 160 000 euroa, olisit maksanut korkeintaan 9600 euroa lisää perintöveroa siihen verrattuna, että asunnon arvoksi oli merkitty 100 000 euroa. (Tämä sillä oletuksella, että saamasi perinnön arvo oli yhteensä alle miljoona euroa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Lapsethan perivät joka tapauksessa kaiken, jos et testamentilla muuta määrää
Perivät kyllä mutta ilman avioehtoa uusi puoliso saa puolet yhteisestä omaisuudesta ja lisäksi elinikäisen asumisoikeuden yhteiseen asuntoon missä ovat asuneet. Siinähän maksat perintöverot vaikka perintöä (eli asuntoa) ei voi myydä ellei leski suostu muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa köyhää. Me palkkasimme asianajajan hoitamaan kp asioita. 1,5 vuotta on jo hoitanut ja maksoi 8500 e. Kun pesän koko on 1,5M€ niin ei haittaa :)
Hienoa, että sinullakin on jotain millä päteä elämässä, kuolleen sukulaisen varallisuus 😊
Perunkirjoitusta varten tulee olla 15 ikävuodesta lähtien katkeamaton sukuselvitys. Kaikki perilliset tulee olla selvillä perunkirjoitukseen mennessä.
Täyttäkää tämäkin etukäteen:
https://www.hautajaiset.fi/media/materiaalit_ennakkosuunnittelu/suomenk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääkä pliiiiis menkö ja kuolko ulkomailla!
Se on oma sotkunsa se.
Ja uudet parisuhteet pitäisi lailla kieltää eläkeikäisiltä! No en oikeasti ole tuota mieltä, mutta sitten sun perintöasunnossasi asuu joku ventovieras, eikä pesällä ole muuta varallisuutta, maksapa siinä sitten verot.
Samaa mieltä tosta uusavioliitosta. En itse enää ikinä mene uudelleen naimisiin ihan lasten takia ja heidän perintöä ajatellen.
Lapsethan perivät joka tapauksessa kaiken, jos et testamentilla muuta määrää
Perii perii, mutta leskellä on sitä ennen avio-oikeus.
No ei kyllä ole, jos on avioehto
Enpäs ole varma pitääkö tämä paikkansa. Olin läheisen edunvalvontavaltuutettu ja kyllä minulta katosi tilinkäyttöoikeudet saman tien kun läheinen kuoli, ja tilien lopetus onnistui myös vasta perunkirjoituksen jälkeen.
Toisaalta pankkien tietämys asioiden hoidosta oli niin kirjavaa, että voi olla myös niiden moka.